Crysis 2 (PC, PS3, Xbox 360)
2.4.2011
Juho
Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Räiskintäpelit, Toimintapelit, Galleria, Moninpelit
Tekijä: Crytek
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 4 Gt muistia, Radeon HD 5830
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP SP3, Windows Vista tai Windows 7, 2 Ghz Intel Core 2 Duo tai 2 Ghz AMD Athlon 64X2 prosessori, 512 Mt näytönohjain, 2 Gt tai enemmän muistia (Vistalla 3 Gt), 9 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1, 6-16 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://crytek.com/games/crysis2
Arvostelija: Juho Anttila
Valtakunnan virallisen grafiikkademon jatko-osa on peli, josta lähes jokaisella on ollut mielipide jo etukäteen. Vuoden odotetuin tai kokeilematta konsoloitua lannoitetta. Valinta on vapaa.
Spekuloinnin aika on lopulta ohi. Crysis 2 on rysähtänyt vihdoin niin konsoleille, tietokoneille kuin myyntilistojen kärkeenkin. Paratiisisaaren sijaan pelikenttänä on nyt urbaani viidakko. Nanopuku 2.0 on täällä.
Alkuperäinen Crysis oli niin komea peli, että moni unohti graafisesta loistosta tohistessaan teoksen pelilliset ansiot. Valinnanvara ja laajat kentät maistuivat, lopputasojen aivopierut ja suppea tarina sen sijaan eivät. Konsolit ja kaupunkiympäristö herättävät skeptisiä ajatuksia avoimuuden suhteen. Jatko-osan tarinalta sen sijaan on lupa odottaa paljon, onhan kynäilijäksi palkattu ihan aito tieteiskirjailija, Richard Morgan.
Synkkä, urbaani viidakko
Etukäteislupausten mukaisesti Morgan on tehnyt Crysis 2:sta rutkasti esikuvaansa synkeämmän saagan. Tylyn alun jälkeen suunta on vain syvemmälle helvetin pimeyteen. Outo epidemia kaataa kansaa kuin heinää, armeija ja kylmä megakorporaatio käyvät nokkapokkaa ja kaiken keskelle tärähtää täysimittainen muukalaisinvaasio. Kyllä, sori vaan toiveikkaat, muukalaisten hyökkäyksestä kertovassa pelissä on tälläkin kertaa mukana avaruuden muukalaisia.
Keskelle länsimaista suurkaupunkia iskevässä katastrofissa on kieltämättä rutkasti entistä enemmän potkua. Skenaario tuntuu korealaisten paikallisia ongelmia henkilökohtaisemmalta. Tuho on totaalista, jälki on armotonta. Eihän teksti nytkään mitään Shakespearea ole, mutta parannus edelliseen on kiistaton.
Graafinen ulkoasu ja muuttunut ympäristö jaksavat puhuttaa. Etenkin Crytekin ilmoitus DirectX 11 -tuen jättämisestä pois ainakin pelin julkaisuversiosta on herättänyt ansaittuakin kritiikkiä. Kuinka voidaan kehua seuraavan sukupolven pelimoottorilla, jos uusinta teknologiaa ei hyödynnetä ja asetuksia pääsee säätämään muutenkin vain ylätasolla? Sinällään huvittavasti nimetyt asetusvaihtoehdot ”high”, ”higher” ja ”extreme” eivät riitä millään hienosäätäjille.
Pikseleitä laskematta ja efektejä tieteellisesti analysoimatta on joka tapauksessa todettava, että jo DirectX 9 -versio Crysis 2:sta näyttää hillittömän hyvältä. Tuhon kohtaama kaupunki huokuu epätoivoa ja uhkaa. Toiminnan räjähtäessä efekti-ilotulitus hivelee silmiä. Tai hivelisi, jos siihen ehtisi kiinnittämään huomiota. Tunnelma pysyy tiiviinä, rentoutumaan pääsee vain silloin, kun tekijät antavat pelaajalle tietoisesti siihen mahdollisuuden. Mikä parasta, peli myös pyöri ainakin testikoneella moitteetta, vaikka käyttöönsä valitsi korkeimman detaljiasetuksen.
Jotain on kuitenkin uhrattu konsoleiden alttarille. Alueet ovat ensimmäisen Crysiksen alkupään kenttiä suppeampia. Tämä ei ole yksinomaan huono asia, mutta tähän palaamme hieman alempana. Myös tuhoutuvan ympäristön kohdalla on tehty uhrauksia, vaikka romua saakin yhä halutessaan aikaiseksi.
Mainitsinkin jo tiiviin tunnelman. Siitä saa kiittää myös äänimaailmaa, joka on mitä mainioin. Itse Hans Zimmerin säveltämä teema on synkän komea eivätkä Borislav Slavovin pelinaikaiset musiikit jää paljoa jälkeen. Maailmanloppu tunkee aivojen perukoille myös korvakäytävien kautta.
Vähemmän, mutta onko se enemmän?
Crysis ei ollut hiekkalaatikko, vaikka siltä sellaistakin odotettiin. Crysis 2 on tätä vielä vähemmän. Matka kulkee raiteilla, usein myös sananmukaisesti rännissä. Pelillä on kuitenkin jännittävä tapa avata silmien eteen laajempi alue aina, kun tiedossa on tavallista uhkaavampi tilanne. Putkessa kuljetetaan juonta, mutta taistelutilanteessa pelaaja pääsee valitsemaan itse reittinsä ja lähestymistapansa.
Pelin itseoikeutettu tähti, nanopuku, määrittelee mahdollisuudet. Supersotilaan työasu taitaa tutut konstit. Häiveominaisuus tekee sankarista varsinaisen predatorin, haarniskamuoto suojaa kovemmaltakin iskulta ja antaapa puku myös kyvyn hypätä korkealle ja lyödä lujaa.
Kaikki toiminnot kuluttavat energiaa, joka palautuu vasta, kun lisäavut käännetään pois päältä. Taistelut muodostuvat varsinaiseksi kissa ja hiiri -leikiksi pelaajan syöksyessä vihollisten kimppuun ja piiloutuessa taas nurkan taakse lataamaan pattereita. Tulevaisuuden supersotilas tuntuu hyvältä hyppysissä. Ominaisuudet saa käyttöönsä yhdellä napinpainalluksella ja tuhon kylväminen luo sellaisen voiman tunteen, jonka saavuttaakseen kilpailijat joutuvat istuttamaan sankarinsa vähintään tankin ohjaimiin.
Toimintakohtaukset varioivat paljolti samaa peruskaavaa, vaikka yllätyksiäkin annostellaan sopivasti. Ensin tutkitaan tilanne kiikareiden avulla, merkitään kiinnostavat kohteet ja näkyvillä olevat viholliset. Fiksu asuste antaa myös ehdotuksia lähestymistavasta, mikä voi tuntua turhaltakin auttamiselta. Tämän jälkeen toteutetaan suunnitelma. Rynniäkö suoraan päälle, hiipiäkö tykkitornille vai kiertääkö sivustaan. Valinta on pelaajan oma.
Taitava hiippailija voi ohittaa leijonanosan tulitaisteluista tyystin. Vaikeammilla vaikeustasoilla taktikointi on jo pakollista. Suoraan päälle ryysimällä tulee vain paha mieli ja paluu edelliselle tallennuspaikalle. Näistä puheen ollen, pikatallennusmahdollisuutta ei ole, vaan PC-pelaajatkin joutuvat tyytymään tarkistuspisteisiin. Näiden sijoittelu on suurimman osan aikaa reilua. Jännittämään joutuu, mutta ei sentään palaamaan liian kauas taaksepäin. Toki mukaan on mahtunut muutama keskisormen kohotuskin.
Kaupunkiympäristö tuo mukanaan myös korkeuserot. Taistelun siirtyessä aidosti kolmiulotteiseen tilaan myös vaihtoehtojen määrä kasvaa. Aina tästä ei oteta kaikkea irti, mutta parhaimmillaan tarjolle työnnetään todella mielenkiintoisia ja intensiivisiä tilanteita.
Nanopukuaan voi myös entisestä poiketen päivittää. Tapetuilta muukalaisilta saa kerättyä eräänlaisia nanohiukkasia, joita voi vaihtaa päivityksiin. Näitä voi olla käytössä kerrallaan neljä, yhtä monesta eri kategoriasta. Näin myös pukuaan pääsee muokkaamaan lähestymistapansa mukaiseksi.
Intensiivistä ja tiukkaa
Vaikka hiekkaa onkin siirretty laatikosta nettivalittajien alushousuihin, on Crysis 2 silti edeltäjäänsä parempi peli. Se, mitä menetetään tiukemmin rajatuilla alueilla voitetaan takaisin intensiivisempänä toimintana ja parempana rytmityksenä. Suunta on koko ajan eteenpäin. Turha haahuilu jää vähemmälle tarinan heittäessä peliin tiukan tilanteen toisensa jälkeen.
Vihollisten tekoäly toimii kohtuullisesti, mutta virheiltäkään ei olla vältytty. Varsinaiset hölmöilyt ja skripttausvirheet on onneksi laskettavissa yhden käden sormin. Illuusio säilyy pääosan ajasta, mikä on tärkeintä.
Yksinpelikampanjalla on kestoa pelitavasta ja vaikeustasosta riippuen kymmenkunta tuntia. Refleksihirviöt ja sisältöturistit juoksevat kokemuksen läpi toki vauhdikkaamminkin. Kestoa riittää silti lajityyppinsä kuninkaisiin verraten mukavasti, ja mikä tärkeintä, täytemateriaalia ei mukaan ole juuri mahtunut. Jo pelkkänä yksinpelikokemuksena Crysis 2 nouseekin vahvaksi haastajaksi menestyneemmille pelisarjoille.
Modern Warfare nanopuvulla
Crytek on panostanut myös vahvasti moninpeliin, joka maistuu enemmän kuin vähän Modern Warfarelta. Moni lopettaa lukemisen viimeistään tähän kohtaan. Turhaan, sillä pelillä on myös omat ansionsa, jotka luovat kokemukselle kiinnostavaa omaa identiteettiä.
Esikuva näkyy ennen kaikkea pelin huimana tempona. Kuolema korjaa kokemattoman sekunneissa. Nappi otsaan ja kuolonkameraa katselemaan on tuttu kokemus ensimmäisten pelituntien aikana. Pelin hienouksien oppimiseen menee hetki jos toinenkin.
Kuten yksinpelissä, myös moninpelissä nanopuku nousee pääosaan. Oikeita ihmisiä vastaan taistellessa energianhallinnan optimointi on entistä kriittisempää. Milloin piiloudun, milloin taas turvaudun haarniskaan ja onko nyt oikea hetki tuhlata energiaa lämpönäköön? Tilanteet voitetaan tai hävitään sekunnin murto-osissa näiden valintojen mukana.
Tutunoloisista pelimuodoista löytyy niin kuolonottelua kuin lipunryöstöäkin. Crash Siten on ehkä kiinnostavin tuttavuus. Kaksi joukkuetta kamppailee satunnaisiin paikkoihin ilmestyvien kontrollipisteiden hallinnasta. Intensiivistä ja jännittävää. Extraction asettaa toisen joukkueen puolustamaan kahta tärkeää esinettä. Toisen joukkueen tehtävänä on näiden varastaminen. Onnistuneesta suorituksesta palkitaan parannetuilla puvun ominaisuuksilla. Assault on taas Crysiksen näkemys Counter-Strikestä.
Kenttäsuunnittelu on parhaimmillaan silloin, kun korkeuseroilla uskalletaan leikkiä kunnolla. Useampaan kerrokseen jakautuvilla alueilla kokemus nouse aivan omanlaisekseen, kauas esikuviensa yläpuolelle. Valitettavasti mukaan on sattunut muutama tylsempikin kartta, joiden kohdalla pelin omat vahvuudet eivät pääse kunnolla oikeuksiinsa.
Koukuttava kokemuspistejärjestelmä on myös paljon velkaa Modern Warfare -sarjalle. Melkein mistä tahansa, mitä pelaaja tekee, kerätään pisteitä ja tilastoja. Kokemusta kertyy niin yleisesti kuin myös puvun eri osa-alueille. Hiippailusta tykkäävä saa käyttöönsä nopeammin häiveominaisuuksia parantavia bonuksia, kun taas suoran toiminnan miehillä myös haarniska päivittyy vauhdikkaammin.
Päivitysten avautumisjärjestykseen voi myös itse vaikuttaa. Valmiiksi valittujen päivitysten sijaan käyttöön saa pisteitä, jotka voi käyttää vapaasti haluamiinsa varusteisiin, kunhan vain kokemustasoa löytyy riittävästi. Näin kokemusta saa muokata entistä paremmin omaan pelityyliinsä sopivaksi.
Moninpeli on paitsi toimivaa, myös hauskaa. Nopea tahti saa ottamaan vielä sen yhden matsin, tunnit kuluvat kuin huomaamatta ja yöunet jäävät vähäisiksi. Vertailussa kilpailijoihinsa Crysis 2 ei joudu häpeämään hetkeäkään. Tai ei joutuisi, ellei moninpeliä oltaisi julkaistu pahasti keskeneräisenä.
Itse pelattavuudessa ei löydy juuri valittamisen paikkaa, mutta kehykset vuotavat. Huijaaminen on ollut suuri ongelma, johon Crytek on kuitenkin tarttunut jo kovalla kädellä. Sen sijaan monilla pelaajilla on yhä vakavia ongelmia perustoiminnallisuuksien kanssa. Jotkut ovat menettäneet jo saavuttamiaan kokemustasoja, toiset eivät pääse kirjautumaan moninpeliin lainkaan. Moninpelivalikossa valitut päivitykset eivät tallennu lainkaan, vaan soturinsa kustomointi on tehtävä jollekin varsinaiselle peliserverille kirjautuneena. Välillä palvelin ei vain suostu käynnistämään peliä, vaikka pelaajia on selvästi riittävästi.
Crytek tekee ainakin oman ilmoituksensa mukaan jatkuvasti töitä virheiden korjaamiseksi ja pelin foorumeilla on esitetty useita keinoja kiertää ongelmia. Lupaukset tulevasta eivät kuitenkaan riitä, kun tarkastelun alla on se, mitä peli on juuri nyt. Pahimmillaan jatkuvat ongelmat karkottavat pelaajat pelin parista, mikä vaikuttaa jäljelle jäävien pelikokemusta heikentävästi, vaikka virheet korjattaisiinkin.
Ilman moninpelin ikäviä ongelmia Crysis 2 olisi selvästi suosituspeukalon arvoinen suoritus. Intensiivinen ja teknisesti oiva yksinpeli ei ehkä vastaa kaikkien odotuksiin, mutta edustamassaan lajityypissä se kuuluu itseoikeutetusti parhaimpien suoritusten joukkoon. Myös moninpeli on, siltä osin kuin se toimii, erinomaista hupia. Jos ja toivottavasti kun Crytek saa pakettinsa kasaan myös verkkopelin puolella, on käsissä jopa pieni helmi. Sitä odotellessakin rahansa voisi käyttää aika paljon huonommin. Crysis 2 on ennakkopelkojen vastaisesti erinomainen räiskintäkokemus.
Richard Morgan
Wikipediaa lainataksemme:
Richard K. Morgan (s. 1965, Lontoo, Iso-Britannia) on brittiläinen tieteiskirjailija.
Morgan opiskeli Queens’ Collegessa Cambridgessa, ja valmistuttuaan hän opetti työkseen englantia. Hänen esikoisromaaninsa Muuntohiili ilmestyi 2002, jonka jälkeen hän ryhtyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Muuntohiili voitti Philip K. Dick -palkinnon. Morgan on palkittu myös Arthur C. Clarke -palkinnolla romaanista Black Man, sekä John W. Campbellin muistopalkinnolla romaanista Market Forces. Hän oli vuoden 2011 Finnconin kunniavieras
Takeshi Kovacs -romaanit
Muuntohiili. (Altered carbon, 2002.) Suomentanut Einari Aaltonen. Like scifi. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-973-5.
Broken Angels (2003)
Woken Furies (2005)
Muut romaanit
Market Forces (2004)
Black Man (2007)
Sarjakuvaromaanit
Black Widow: Homecoming (2005)
Black Widow: The Things They Say About Her (2006)
Toinen mielipide (Xbox 360)
Tarina on kauniisti sanottuna sekava ensimmäisen neljän tunnin ajan. Crysis esittelee jatkuvasti uusia päähenkilöitä, jotka kaikki vaikuttavat tietävän enemmän Alcatrazizta sekä puvusta kuin hän itse. Kliseiltä ei vältytä, ja mukaan on saatu mahtumaan niin piinkovia entisiä kenraaleita, virkaintoisia sotilaita kuin salaliittoteorioista kiinnostunut nörtti. Juoni alkaa hitaasti, ja se myös pysyy sellaisena pitkän aikaa. Alcatraz on monesta muustakin tarinasta tuttu hämmentynyt päähenkilö, jolla on aina enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Valitettavasti kysymyksiä on jo puolivälissä niin paljon, että ensimmäiset alkavat unohtumaan kun uusia sikiää oikealta ja vasemmalta. Ja vasta pelin viimeinen kolmannes alkaa esittämään myös joitakin vastauksia, valitettavasti tähän mennessä oli jo unohtanut kysymykset. Enkä vähiten visuaalisen loiston takia.
Crytek väittää polleasti tehneensä kaikkien aikojen kauneimman pelin, uskon väitteen ilman mukinoita. Siinä missä juoni on ajoittain vähän mitä sattuu, visuaalinen estetiikka on ällistyttävää. Peliin malllinnettu New York on huikean näköinen, ja peli leikittelee sen kuvastolla usealla eri tavalla. Romahtavat pilvenpiirtäjät ja tuhoutunut vapaudenpatsas ovat vain joitakin ikonisia hetkiä, jotka peli tarjoaa. Ja pelaajat uskovat.
Crysiksen graafinen ohjaus nojaa vahvasti realismiin, hiiteen tunnelmavalaistus. Pääosa pelistä tapahtuu auringonvalossa, ja sen kimpoilu erilaisilta pinnoilta on aina yhtä kaunista katseltavaa. New York antaa mahdollisuuden erilaisiin ympäristönvaihteluihin, ja matkan taittuessa läpi urbaanien ympäristöjen sekä keskuspuiston, ei voi kuin ihmetellä kuinka taitavaa väkeä Crytekilla on töissä. CryEngine 3 ei ole mikään yhden tempun ihme, ja se pystyy renderöimään massiivisia ympäristöjä Alcatrazin silmien eteen. Näitä käytetään myös pelillisenä elementtinä, ja tässä peli poikkeaa putkessa juoksevista kilpailijoistaan.
Crysis 2 saa napin rintaansa siitä, ettei se pakota Alcatrazia etenemään ohjaajan päättämää reittiä. Useimmat ulkotiloista ovat avaria, ja lähestymistapoja on aina useita. Peli tekee tämän vielä selväksi nanopuvun visiirin kautta, joka esittää hudinsa kautta erilaiset järkevät vaihtoehdot eri tilanteiden lähestymiseen.
Itse olen sen kaltainen pelaaja joka juoksee aina ase tanassa vihollisen kimppuun, ja selviää vain juuri ja juuri tulitaistelusta. Puvun ansiosta lähestymistapa on täysin validi. Nanopuvun ominaisuuksiin kuuluvat niin häive kuin panssarivaihtoehdot, eri kustomointivaihtoehdoilla. Mahdollisuuksia on rajattu sitten ensimmäisen pelin, ja esimerkiksi yli-inhimillinen juoksuvauhti on karsittu kokonaan pois, samoin on käynyt maksimaaliselle voimalle. Sen sijaan nämä ovat omalla tavallaan suoraan puvussa. Juokseminen ja pomppiminen kuluttavat suoraan puvun energiaa, niin tekevät myös autojen kenkiminen vihollisten niskaan.
Itseäni tämä ei juuri jäänyt kaivelemaan, sillä pukua pystyy päivittämään pelin kuluessa. Päivityksiin kuuluvat niin nopeuden nosto, kuin tehokkaampi häive. Mahdollisuuksien luulisi riittävän tekemään jokaisen pelikokemuksen omaksi, sillä kaikkiin päivityksiin ei varaa tule olemaan. Ja jos joudut kokemaan samanlaisia ongelmia pelin tekoälyn kanssa kuin minä, ei ehkä myöskään tarvetta.
Vihollisen tekoälystä liikkuu täysin päinvastaisia tarinoita. Jotkut eivät näe vihollisten liikkeissä mitään ongelmia, toiset postaavat videoita kuinka idiootit pyörivät Alcatrazin ympärillä kuin päättömät kanat, tietämättä mitä tehdä. Kuulun jälkimmäisiin. Xbox 360 -version tekoälyttömyyttä katseli ensin huvittuneena, hetken kuluttua tuskastuneena. Toivoisin että voisin sanoa ongelmien toistuvan vain puolet ajasta, valitettavasti tekoälyn toiminta toistuu samankaltaisena jokaisessa tilanteessa, ja sen maneerit ovat aina ennakoitavissa. Tämä on sääli, sillä pelialueet tarjoavat ympäristöjensä puolesta joitakin mielenkiintoisia tilanteita joita on tällaisenaan vaikea hyödyntää.
Crysis 2 vie puvun ominaisuudet myös moninpeliin. Hyvässä ja pahassa. Häive-ominaisuudet tuntuvat olevan päivän sana useimmissa otteluissa, mutta onneksi ominaisuus ei toimi yhtä hyvin ihmisiä kuin tekoälyä vastaan. Häiveen ollessa päällä puusilmäkin näkee ilmaa taittavat ääriviivat pelaajien juostessa pitkin avoimia kenttiä, liikkumatonta kohdetta ei sen sijaan aina tunnista.
Onneksi moninpeliä on tasapainotettu järkevämmin kuin yksinpeliä, ja pelaajien henki lähtee huomattavasti nopeammin kuin yksinpelissä. Tästä johtuen moninpelin oppimiskäyrä on huomattavasti jyrkempi kuin esimerkiksi Call of Dutyssa, ja ensimmäiset tunnit kuluvat lähinnä hengissäpysymisen harjoittelemiseen. Itse nautin eniten tiimissä pelattavista alueen puolustamiseen perustuvista pelimoodeista, mutta moninpelissä on jokaiselle jotain niin deathmatchin kuin capture the flagin muodossa.
Crysis 2 on ristiriitainen kokemus. Se ei aivan onnistu karistamaan yltään teknologiademon leimaa, sillä vaikka tekniset meriitit ovat loistavat, itse peli on vaillinainen. Crysis 2 on kaikesta rummutuksesta huolimatta jossain määrin keskinkertainen räiskintäpeli. Tekoälyn ongelmat ovat todella suuria, ja juonenkuljetukseen olisi pitänyt panostaa nykyistä enemmän. Tästä huolimatta se on silti varsin hyvä välipala niille, jotka ovat jo kyllästyneen Call of Duty-sarjan jatkuvasti paikoillaan polkevaan pelimekaniikkaan.
Heikki Takala
Lisää aiheesta
Kun Crysiksen päältä riisuu kaiken kohun konetehosta ja unohtaa viime vuonna riehuneet markkinointipuheet, mitä jää jäljelle? Onko Crysis oikeasti pelaamisen arvoinen peli vai hypetettiinkö taas aivan turhaan?
Crysis 2 -haastattelu - Crysis 2 on rujompi ja tummasävyisempi
Crysis oli peli, joka puhuttaa ja jakaa mielipiteitä tähän päivään saakka. Graafinen ilotulitus ja lannistavat laitevaatimukset loivat kokemuksen, jota käytetään tietokoneiden suorituskyvyn mittarina tänä päivänäkin. Toisaalta peliä syytettiin myös epätasaisesta kenttäsuunnittelusta ja kehnosta juonesta.
Piti ykkösestä tai ei, Crysis 2 on joka tapauksessa nimike, jota odotetaan ja seurataan. Pääsimme kysymään pian julkaistavan pelin kehittäjiltä, millä eväillä vanhaa mainetta aiotaan kasvattaa.
Lue myös
Bulletstorm (PC, PS3, Xbox 360)
King Arthur: The Role Playing Wargame (PC)
Mass Effect 2: The Arrival DLC (PC, PS3, Xbox 360)
Warhammer 40K: Dawn of War II: Retribution (PC)
Juho Anttila
Kuvagalleria
- 1.
-
Hyvä arvostelu, mutta tuohon on pakko puuttua:
” Vihollisten tekoäly toimii kohtuullisesti, mutta virheiltäkään ei olla vältytty. Varsinaiset hölmöilyt ja skripttausvirheet on onneksi laskettavissa yhden käden sormin. Illuusio säilyy pääosan ajasta, mikä on tärkeintä. ”Siis tekoäly on ainakin konsoleilla aivan jäätävän huono. Luulin ensin tätä bugiksi kun peliä pelailin, mutta ei se sitä taida olla. Sotilailla on välillä metkuja tyylejä alkaa leikkiä pukkihyppelyä esteillä ja heidän silmissä on joku kotkaakin tarkempi katse aina silloin tällöin. http://www.lensoftruth.com/news/ps3-news/crysis-2s-ai-not-so-intelligent/ Katsokaapas tuolta ja youtubesta noita löytyy PAALJON lisää :). Esim. kaveri huomataan puskan keskeltä seinien läpi ja viholliset tosiaan alkaa vielä ampumaankin seinien läpi häntä.. Hienoa.
Itse en ole peliä ostanut ja pitääpi seurailla, että tuleeko näihin mitään päivityksiä. En sitä ihan noin keskeneräisenä osta, vaikka ihan kivalta räiskyttelyltä se vaikuttikin.
- 2.
-
Tässä pelissä oo muuta Crysistä kun nimi…
- 3.
-
Jonkun aikaa jaksoi yksinpeliä ja moninpeliä takoa. Viikkoon koskenutkaan koko peliin.
Scheisse. - 4.
-
siis mun mielestä crysis oli hyvä peli ja tämäkin on ihan ok peli, mutta en vain pidä siitä yhtään että nopeus kyky on poistettu kokonaan ja voimastakin tehty pika käyttöinen, mutta kaikista naurettavin muutos on kyllä tuo näkymättömänä tappaminen mikä on tehty todella helpoksi.
- 5.
-
Aika hyvät sienet tainnut olla arvostelijalla, kun tästä löytää jotain intensiivistä.
- 6.
-
”Eihän teksti nytkään mitään Shakespearea ole, mutta parannus edelliseen on kiistaton.”
En minä ainakaan jaksaisi 1500-luvun runomittaista englantia toimintapelissä.
- 7.
-
5: Arvostelija suosittelee valitsemaan vaikeimman tai toisiksi vaikeimman vaikeustason, jos intensiteettitaso tuntuu liian matalalta. Jos vaikeinkaan ei kuumota, lienee parempi suunnata suoraan Super Meat Boyn pariin. :)
6: Elähän nyt, voisi olla kiinnostavaa vaihtelua.
- 8.
-
Richard Morgan - Black Man kirjasta tulee tänä vuonna suomennos joka kannattaa ehdottomasti lukea. Aiemmin on jo julkaistu muuntohiili niminen kirja joka oli sujuvaa ja nopeaa toiminta scifistelyä. Kannattaa tsiikata.
- 9.
-
@1 eipä itellä ainakaan oo tullu pahemmin AI bugeja vastaan vaikka konsolilla pelaankin.. noi videot tossa sun linkillä näyttää lähinnä joltain hepulta joka leikkii PC version DEV consolilla :/
- 10.
-
”Vaikka hiekkaa onkin siirretty laatikosta nettivalittajien alushousuihin, on Crysis 2 silti edeltäjäänsä parempi peli. Se, mitä menetetään tiukemmin rajatuilla alueilla voitetaan takaisin intensiivisempänä toimintana ja parempana rytmityksenä. Suunta on koko ajan eteenpäin. Turha haahuilu jää vähemmälle tarinan heittäessä peliin tiukan tilanteen toisensa jälkeen.”
Aika helvetin paskoja argumentteja sille, että peli olisi parempi kuin edeltäjänsä. Intensiivinen toiminta ei ole millään tavalla universaalisti hyvä asia, ei varsinkaan kun ensimmäinen peli perustui lähes kokonaan idealle, että tasoja voi pelata omalla taktiikallaan. ”Parempi rytmityskin” kuulostaa lähinnä konsolipelaajan kiertoilmaukselta sanoille ”en jaksa keskittyä 10 sekuntia pidempään yhteen asiaan”.
Se ”turha haahuilu” oli koko ekan Crysiksen pointti. No, ainakin niihin viimeisiin tasoihin asti.
Siis ymmärrän, että arvostelija pitää tästä pelistä, mutta kyllä tuo väittämä että Crysis 2 on parempi kuin Crysis vaatii enemmän perustelua ollakseen uskottava.
- 11.
-
Naskali: Turha haahuilu on eri asia kuin se, että tasoja voi pelata omalla taktiikallaan. Rytmitys taas, no, sen voi halutessaan tulkita konsolipelaajan kiertoilmaukseksi. PC:llä aktiivisesti yli 15 vuotta pelanneena en ehkä kuitenkaan myönnä täysin konsolisoituneeni, vaikka konsoleista pidänkin. Tai sitten voi pohtia, mitä pelin rytmitys mahtaisi tosiasiassa tarkoittaa.
Pidin itse ensimmäisestä Crysiksesta kovasti. Crysiksen (ja monen hiekkalaatikon) vapauden heikko puoli oli se aika, mikä käytettiin kaivamalla nenää ties missä pusikossa kaukana sieltä, missä juoni (oliko siinä edes sellaista) olisi edennyt. Crysiksen vahvuuksia olivat taas itse toimintaosuudet, nimenomaan niiden erilaisten lähestymistapojen ja mahdollisuuksien vuoksi.
Crysis 2:n paremman rytmityksen voi tulkita tarinankerronnallisten tekijöiden lisäksi vaikka niin, että Crysis 2 leikkaa kokemuksesta sen jo mainitun nenänkaivuun pusikossa mutta jättää jäljelle toimintakohtaukset, joita voi lähes kaikissa tapauksissa lähestyä sillä omalla taktiikallaan. Joka kokee tässä menettäneensä aidosti merkittäviä vapausasteita viihtyy todennäköisesti paremmin oikeiden hiekkalaatikkopelien parissa. Esimerkkinä vaikkapa mainio Just Cause 2, joka muuten myös allekirjoittaneelta ahmaisi muutaman kymmenen pelituntia.
Ehkä ensimmäisen Crysiksen ongelma oli nimenomaan se, että se esitti olevansa vapaa hiekkalaatikko, mutta eteni kuitenkin loppua kohden yhä vahvemmin putkena. Tämä tietynlainen ristiriitaisuus heijastui myös heikkona tarinankerrontana. Jatko-osassa vapaus ja tarinankuljetus ovat mielestäni paremmassa tasapainossa. (Myös) siksi koin Crysis 2:n olevan edeltäjäänsä parempi peli.
- 12.
-
Kyllähän tuo peli on melkoista kuraa, niin pelattavuudeltaan kuin karttasuunnitelultaankin, etenkin jos verrataan aiempiin osiin. Konsolimaisuus paistaa läpi niin vahvasti kaikessa, ettei tuota meinaa PC:llä pelata ollenkaan, Crytekin vakuutteluista huolimatta.
Lisäksi tekoäly on aivan yhtä huono kuin ennenkin, vaikkakin huomattavasti satunnaisempi. Välillä viholliset eivät huomaa mitään, vaikka cloakista hyppäisi suoraan näkyville partion edessä, toisella kertaa ohi hiipiessä kuului vain ”HE'S THERE” BÄMBÄMBÄMBÄMBÄM ja kuolo korjaa.
Myös useat ihmeelliset bugit aiheuttivat hämmennystä, heti pelin alkumetreillä cloakissa hiivin vihollisen taakse, vaihdoin strenght/normaalimodeen ja löin. Lensin itse noin 50m taaksepäin, viholliset eivät huomanneet mitään ja näppäimet lakkasivat toimimasta. Piti kuolla, ennen kuin pystyi tekemään mitään muuta kuin juoksemaan ja ampumaan.
Moninpeli olisi omasta mielestäni saanut olla taktista sodänkäyntiä suurilla kartoilla nykyisen reaktiocallofdutyhässäkkää. Mutta koska keskiverto 15v konsolijonnen aivot eivät kykene hallitsemaan minkäännäköistä taktiikkaa, eivätkä konsolit jaksa pyörittää suuria karttoja ja pelaajämääriä hyvillä grafiikoilla, ei tämä ollut edes vaihtoehto Crytekin aivomyrskyssä. Tiedän, että aiempi moninpeli oli suurilla kartoilla ja silti uskomatonta roskaa, mutta siinä olisi sentään ollut potentiaalia. Pahin ongelma oli tasapainotuksen ja tiimityöskentelyn tuen puute, minkä vuoksi kartat olivat täynnä puskassa cloak päällä kyykkiviä janttereita raketinheitin kädessä, odottaen seuraavaa ohikulkijaa.
- 13.
-
Kyllähän crysis 1 voittaa 100-0 jatko-osansa, vaikka alieneiden ilmestyessä ykkönenkin meni pieleen. Kakkosesta on vaikea löytää mitään hyvää mitä ei olisi jo aiemmin kaupunkiräiskinnöissä ollut. Kai se 2:nenkin pitää väkisin pelata läpi, kun sen on ostanut.
+grafiikka (partikkeliefektit kivoja, varsinkin savu)
+modattavuus-tarina
-kentät ahtaita ja pääosin rumia
-alienit
-ihmisvastukset täysillä armoreilla koko ajan (typerän näköisiä)
-aseet
-kädestä kiinni pitäminen pelatessa (mitään ei tarvi itse hoksata)
-spawnautuvat vihut jossain kohdin
-tyhmät vihut
-pistekeräys - 14.
-
Jep! Samaa on tässä pohdittu kuten moni muukin vanhan Crysiksen pelaaja: vituks meni tämä ja syyhän on ilmeinen. Konsolikallet iski taas!
Ymmärän sen että yrityksen, eli pelifiman täytyy elää ja konsolit on mainio lypsylehmä jota imuttaa ihanasti. Mutta se että joka vitun peli pitää rampauttaa konsolien vuoksi on lyhytnäköistä ja tyhmää. Mielestäni Crysis 1:nen on ollut paras näistä kolmesta. Toki näiden ns. nettipelit olivat perkeleenmoista haahuilua ja pelaajia ei näy missään. Joten ne ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Tässä uudessa taas tuo nettipeli on ollut parasta ja viihdyttävintä räiskintää pitkiin aikoihin. Toki munapää hujjarit vesittää tätäkin mutta missäs ne ei sitä tekisi. Itse PC:n demoa testasin ja totesin sen kehityskelpoiseksi alustaksi johon voisi paneutua… Vähän enemmän idoita toki siihenkin olisi saanut pelimuotoja mulkkamalla ja rohkeammalla asenteella. Kaipaaman jäin esim. 1 nanomies vs. muut vaihtuvalla nanosedällä jne…Eli mielikuvitusta kehiin. Katotaan mitä tästä tulee kun tuolla DX9:lläkin on aivan helvetin komea peli! - 15.
-
@12 Et tosissas kehu Just Cause 2:ta? Ehkä paskin hiekkalaatikko ikinä. Siinä pelissä ei oo mitään vaihtelua mihinkään suuntaan. Alusta loppuun vaan tapa vihuja kunnes tulee kopteri, revi kopterista kuski, tuhoa kopterilla kaikki. ”Tarina”tehtävät pelattu läpi todella nopeasti.
- 16.
-
9@ Ai.. voin kylllä pastettaa tänne enemmänkin youtubesta videoita, mutta suosittelen menemään itse ettimään niitä, kyllä se AI on vain aika kuraa.. hakusanalla Crysis 2 AI.
Tuossa esim. aika normi setti mitä ne touhuaa :D http://www.youtube.com/watch?v=KnH5BfZ6io4&feature=related (kato äänillä)
- 17.
-
LaDeX, älä dissaa Just Cause 2:hta. En jaksa omaa mielipidettä alkaa tähän raapustamaan, joten katso ennemmin Zero Punctuation -clippi aiheesta:
http://www.escapistmagazine.com/videos/view/zero-punctuation/1632-Just-Cause-2
Eka Crysis jäi ekalla kerralla kesken, koska heikosti varustettujen korealaisten (tai mitä lie) ammuskelu tuntui tylsältä, eikä tuntunut antavan leikkiä nanopuvulla tarpeeksi. Onneksi lopussa sai sitten isoja pyssyjä ja kunnon alieneita ja touhuun sai menoa mukaan. Lisäosa Warzone jatkoi siitä ja oli loistavaa menoa alusta loppuun (vittumainen tankkiosiokin loisti poissaolollaan).Mikäli samat ihmiset vihaavat Crysis 2:hta, kuin jotka vihaavat Crysis ja Warzone -alienosuuksia, niin ilmeisesti pitääkin se hankkia. Crysis 2 moninpeli oli myös mahtava.
- 18.
-
”Vanhempien” PC-koneiden omistajat, tärkeää huomata:
Crysis 2 vaatii käytännössä Quad Core prosessorin. Omalla e8400 3,5 kelloilla pelin FPS katoksi jää 30, ja lukupyörii yleensä lähempänä 20, vaikka näytönohjaimena on 6870. Techspot totesikin saman omissa CPU testeissä: Crysis 2 todellakin vaatii Quad Coren jotta FPS:ät nousevat kortilla kuin kortilla yli 30fps (tällöin ei ilmeisesti vaadi edes kummoista korttia jos tiputtaa detaileja). Omalla kortillani detailien tiputtaminen ei vaikuttanut olennaisesti FPS:ään.
Erikoista sinänsä ettei pelissä ole näennäisesti mitään erityistä CPU laskentaa, ja fysiikkalaskennatkin tipun minimiin erillisellä launcherilla.
- 19.
-
Miks tuossa artikkelin pääsivulla on Crysis 1 kuva?
- 20.
-
Ei nyt millään pahalla, mutta on arvostelussa tällä kertaa jokin mennyt pieleen kun kukaan ei näytä olevan samaa mieltä.
Toki Crysis 2:ssa on enemmän toimintaa, mutta se syy miksi useimmat Crysikseen ihastuivat grafiikoiden lisäksi oli juuri se vapaanpuoleinen haahuilu - rellestä ja tuhoa kuten parhaaksi näet. Crysis 2:n toiminta olisi paljon mukavampaa, jos siinä voisi rellestää ja tuhota kuten parhaaksi näkee. Konsolien rajoitteet ovat ovelasti piilossa kaupungin betonissa, eikä tuhoutuvaa ympäristöä ole lähes ollenkaan. Mikä olikaan Crysiksessä hauskempaa kuin korealaisia täynnä olevan hökkelin räjäytys pillun päreiksi raketinheittimellä?
Ja olihan alkuperäisessä Crysiksessä toimintaakin - se on vain jotenkin päässyt unohtumaan. Kentät Recovery ja Assault tästä priimaesimerkkinä, saati koko lisäosa Warhead. Rytmitys saattoi hieman haahuilun ja rellestämisen välillä kärsiä, mutta peli ei käynyt tylsäksi. Crysis 2:ssa juuri olikin se ongelma, kun tekoäly oli vielä niin älyttömän typerä, ei hiippailustakaan loppujen lopuksi tullut yhtään mitään, ja kaikki meni ampumiseksi. Siihen kyllästyi meinaan aika nopeasti.
- 21.
-
Jäi muuten yksi asia mainitsematta vielä tuosta Crysiksen haahuilusta. Jos ei kelpaa, niin ota alle auto tai paatti ja paina kaasu pohjaan, ei tarvitse paljon käppäillä. Montako kertaa Crysis 2:ssa pääsi ajelemaan?
- 22.
-
”Crysis 2:ssa juuri olikin se ongelma, kun tekoäly oli vielä niin älyttömän typerä, ei hiippailustakaan loppujen lopuksi tullut yhtään mitään, ja kaikki meni ampumiseksi.”
No en minä nyt tiedä. Pelasin toisiksi vaikeimmalla vaikeustasolla. Esimerkiksi tuossa kuvassakin näkyvällä laiturialueella tapoin yhteensä yhden vihollisen, puukottamalla. Eikä ollut ainoa paikka. Jopa aivan viimeisessä kentässä ohitin useammankin ison vihollisjoukon hiippaillen.
Näyttäisi siltä, että sangen monen mielestä Crysis = vapaus. Samat pelaajat pettyivät, kun vapautta ei ole aivan yhtä paljon kuin edeltäjässä, vaikka sitä silti löytyy merkittävästi enemmän kuin keskimääräisessä nykyräiskinnässä. Toiset, minä mukaanluettuna, kokevat taas, että Crysis = nanopuku. Itse näkisin, että Crysis 2 onnistuu erinomaisesti siinä, mitä se yrittää (perustelut arvostelussa). Se, mitä peli yrittää ei vain ole sama asia kuin se, mitä monet peliin pettyneet odottivat. Tällainen jakaa mielipiteitä tavallista vahvemmin.
- 23.
-
@22
itse en tiedä oikein mitä tuo peli nyt yrittää mutta mielestäni crysis 2 on jo liikaa karsittu ominaisuuksia ja sen vapautta tehdä asioita. juuri tuo vapaus tehdä asioita tekee tuosta puvustakin vähän tarpeetoman. olihan se nyt kivaa siinä ykkösessä viljellä vähän c4 ja ruveta vähän räiskimään akimbo smg ja kopterin tullessa super nopeus käyttöön ja kiven taakke suojaan. mutta koska tuosta kakkosesta on poistettu paljon crysiksen ominaisuuksia ja vapautta niin ei se vain iske samalla tavalla. sitä paitti veikkaan että daputti tarkoitti crysis 2 hiipailulla sitä että siitä on tehty aivan liian helppoa ja tylsää niin mieluummin sitten vain räiskii kaiken paskaks. ainakin minun mielestäni se on tehty liian helpoksi jos näkymättömänä voit tappaa pistoolilla 3 vihollisen ryhmän niin että ei tule edes minkäänlaista hälyytystä. mutta ihan ok pelihän crysis 2 silti on mutta ei niin erinomainen. - 24.
-
Arvostelijat tuntuvat olevan yleisesti ottaen ainoita, jotka pitävät tästä ominaisuuksien karsimis… anteeksi… siis virtaviivaistamisbuumista. Mutta keitäpä me tavikset olemme sanomaan vastaan näille kokeneille konkareille, jotka ovat harrastaneet pelaamista vuodesta X lähtien ja seuranneet pelibisneksen kehitystä aina sieltä C64 päivistä saakka. Eli tyhmentäminen on hyvä juttu! Jos ette usko, niin Domen Juho tulee ja kertoo, mitä pelasi silloin, kun äitisi vielä vaihtoi sinulle vaippoja!
- 25.
-
@22
Voin kyllä paasata Nanosuitistakin ja kuinka sekin osattiin pilata, kun ohjaimista ei löytynyt tarpeeksi nappeja.
Speed modea ei enää ole - uusi sprinttikin on yhtä nopea kuin normaali juoksuvauhti vanhalla speed modella, itse sprintistä puhumattakaan.
Armor moden erikseen päälle laittaminen taistelutilanteissa on rasittavaa kun se ei ole enää vakio, ja maksaa usean kuoleman pelin aikana kun ei muistakaan painaa yhtä nappia.
Strength modeakaan ei enää ole. Mitä muuta se tekikään kuin voimakkaita iskuja ja korkeita hyppyjä, jotka vielä jatko-osassa ovat mahdollisia? Vähemmän rekyyliä ja aseen veivaamista. Snipaaminen oli paljon mukavampaa kun saattoi pitää aseen paikallaan, ja pitkiltä matkoiltakin saattoi jopa osua johonkin. Nyrkeillä oli myös hauska paukoa rakennuksia ja vihollisia.
Hiippailusta sen verran, että skriptatut kohtaukset haluavat aina pilata hiippailun. Hargreave-Rasch Buildingiin mentäessä, vaikket mitään ääntä tekisikään, soltut lähtevät aina liikkeelle, ja kaksin kappalein. Tapa toinen, tulee hälytys. Hiippaile ohi, ei ole tarpeeksi suojaa, ja liikaa solttuja niin pienessä putkessa… siis parkkihallissa ettei siitäkään tule mitään. Artikkelin viidennen kuvan kohtauksessa jää heti kiinni kun tappaa katolla seisovan sniperin. Yritä siinä sitten hiipiä mistään mihinkään kun se sniperi katselee koko alueen päälle. Sitten, kun kyllästyt viimein yrittämään mahdotonta, alat ampua vihollisia jotka spawnaavat uudelleen kuvan keskellä näkyvään rakennukseen.
Kommentit
Keskustelut
Facebook