Aihealueet: PC, Strategia- ja sotapelit, Toimintapelit, Galleria, Moninpelit

Demigodissa, jos missä, on konsepti hiottu kohdilleen. Otetaan parhaat palat reaaliaikanaksuista ja toimintaroolipeleistä ja kääräistään paketti parhaimmillaan kymmenen pelaajan joukkuepohjaiseksi moninpelikokemukseksi.

Tasapainotus pelaa, äänimaailma on asianmukaisen jyhkeä ja näyttävä grafiikka luo viimeisen silauksen eeppiselle tunnelmalle. Arvatkaapas vain, kuinka paljon harmittaakin huomata, että peli ei toimi kunnolla.

Ennen kuin kerron teille, miksi tulin kerta toisensa jälkeen vain kiukkuiseksi pelatessani Demigodia, lienee syytä katsoa, mistä pelissä oikeastaan on kyse. Rytinälle löytyy motiivikin. Korkein Olento on kuollut ja sehän herättää mahtiolion jälkeläisissä kysymyksen seuraajasta. Ken on heistä kaunehin, se selvitetään areenoilla, joissa valon ja pimeyden soturit kohtaavat veristen taisteluiden merkeissä.

Strategiaa twistillä

Demigod on kuin luotu kaltaisilleni putkiaivoille, joilla ei tahdo miljoonan erilaisen yksikön komentaminen pysyä oikein hanskassa. Ruudulla käy jatkuvasti kova kuhina, mutta valtaosa ötökkäparvista koostuu tietokoneen ohjaamista tasaista tahtia syntyvistä rivimosureista. Pelaajien ei tarvitse juuri välittää rahan ja kokemuspisteiden lähteenä toimivien sotamiesten edesottamuksista, mitä nyt välillä ostetaan kotipesästä laumoille vahvempia jäseniä ja aseita.

Itse puolijumalat jakaantuvat karkeasti kahteen päätyyppiin. Salamurhaajat toimivat yksin, kun taas kenraalit voivat ostaa muutamia apureita alaisikseen. Yhteistä molemmille on kuitenkin se, että pääpaino on oman sankarin ohjaamisessa.

Tarjolla olevissa kahdeksassa hahmossa löytyykin mukavasti ideoita ja vaihtelua. Löytyy niin parantaja kuin velhokin, mutta yhtä lailla myös sellaisia hahmoja, joita on mahdotonta istuttaa perinteiseen ”parantaja-tankki-vauriontuottaja”-kolmikantaan. Tutummankin oloisia hahmoluokkia on ainakin yritetty viedä omintakeisempaan suuntaan.

Pelaaminen on näennäisen yksinkertaista, mutta lopulta yllättävän monipuoliseksi osoittautuvaa mäiskettä. Molempien joukkueiden tukikohdan lisäksi areenoilta löytyy vaihteleva kokonaisuus linnakkeita, bonuksia antavia lippupisteitä ja jomman kumman puolen hallussa olevia tykkitorneja. Ottelun tyypistä riippuen tarkoituksena on joko tuhota vihollispuolueen kotipesä tai linnakkeet, tappaa tarpeeksi monta puolijumalaa tai pitää lippupisteitä hallussa kunnes pistetili täyttyy.

Tapoista saa kultaa ja kokemuspisteitä. Kokemustasojen täyttyessä saatu kykypiste sijoitetaan hahmokohtaiseen talenttipuuhun. Samaa soturia voikin pelata usealla eri tavalla. Rahalla voi taas ostaa joko erilaisia esineitä tai päivittää koko joukkueen linnoitusta ja hyökkäysjoukkoja. Autanko joukkuettani paremmin vahvistamalla muureja vai parantamalla oman hahmoni hyökkäystehoa? Yhtä oikeaa vastausta ei yleensä ole.

Dude, where are my opponents

Yksin pelaaville Demigod on turha ostos. Peli ei sisällä kampanjaa tai edes tutoriaalia eikä matsaaminen tekoälyvastustajien kanssa ole järin pitkäikäistä viihdettä. Yksinpeli toimii lähinnä harjoitteluareenana nettitaistoja varten. Vähän vieraamman hahmon ominaisuuksiin kannattaakin tutustua huolellisesti, sillä verkossa väärin pelaavaa neuvotaan yleensä lajityypille tyypillisen kohteliaasti. ”WTF are you doing you noob!! LoL!”. No sori, että en tajunnut viettää tuntikausia verkossa strategiaoppaita selaten vaan tahdoin suoraan pelaamaan.

Vakavasti ottaen aloittelijan kannattaa kyllä piipahtaa virallisen foorumin strategia-alueella ennen nettikarkeloihin liittymistä. Fanit ovat kasanneet vinon pinon päteviä taktiikka- ja talenttioppaita, joihin nojaamalla nyypelö välttää pahimmat sudenkuopat ja mielipahaa aiheuttavat fleimaukset.

Ei niin kohteliaat ja ymmärtäväiset pelitoverit ovat tuttua kauraa nettipeleissä alustasta riippumatta. Niihin Demigod ei kaadu. Kelvoton verkkoarkkitehtuuri sen sijaan uhkaa selättää kovanahkaisemmankin pelurin.

Verkkokokemuksen sydämenä toimiva Pantheon on jatkuva turnaus, jossa valon ja pimeyden joukot taistelevat toisiaan vastaan voitosta ja kunniasta. Hieno idea yskii kuin koko ikänsä tupakoinut hiilimainari.

Demigod olisi varmasti parhaimmillaan massiivisissa 5v5-koitoksissa. Valitettavasti joukkueiden luominen toimii surkeasti. Pantheon-matsia hakeva päätyy minuuttitolkulla odotettuaan yleensä tylsähköön 2v2-otteluun. Jos ja kun joku pelaajista jättää leikin kesken, korvaa tekoäly rintamakarkurin.

Apu ei ole kummoinen, sillä ”ilmaista kultaa ja tappoja”-kylttejä kantavat robotit sotkevat tasapainon auttamatta, mikä johtaa yleensä joukkopakoon. Huomasin toistuvasti jääneeni ainoaksi ihmispelaajaksi muiden karatessa paikalta yksi kerrallaan. Ongelma korostui entisestään satunnaisissa 3v3-otteluissa, joissa pelaajia puuttui yleensä alusta saakka.

Voihan viive

Parempaa pelikokemusta hakeva jättää Pantheonin väliin ja etsiytyy kustomoitujen matsien pariin. Joukkueiden muodostuminen on Pantheonia luotettavampaa, mutta satunnaiset kaatumiset ja kesken huonosti menevää ottelua pakenevat kanssa- ja vastapelaajat söivät peli-iloa aivan yhtä lailla silläkin puolen aitaa.

Verkkopulmat eivät rajoitu joukkueiden muodostamiseen. Demigod on rakennettu toimimaan client-server-mallin sijasta peer-to-peer-periaatteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos verkko ei toimi vauhdikkaasti kaikilla osallistujilla, peli lagittaa. Välillä todella pahasti. 2 megan verkolla jo 3v3-peli oli parhaimmillaankin vähintään hitusen töksähtelevää.

Silloin, kun kuun ja tähden asennot ovat suotuisat, on Demigod mitä parhainta moninpeliviihdettä. Audiovisuaalista karkkia riittää ja mikä tärkeintä, pelaaminen on paitsi jännittävää, myös hauskaa. Jokaista hyvää kokemusta kohden joutuu sietämään kuitenkin niin monta pettymystä, ettei peliä oikein kehtaa suositella.

Jos verkkopulmat ja tökkivä ryhmänmuodostus saadaan korjattua, on Demigodissa potentiaalia vaikka pieneksi klassikoksi. Julkaisijan toimitusjohtaja juttelee kuitenkin verkossa pelottavia. Miehen mielestä yhteysongelmat on jo korjattu. Puhu vain omasta puolestasi, sanon minä. Lisäksi pelin jatkokehitys on kuulemma riippuvaista hyllymyynnistä. Matto voi vielä lähteä korjauksia odottavien fanien jalkojen alta. Sitä pelolla odotellessani minä loggaan taas sisään Demigodin maailmaan ja toivon, että kohdalle osuisi kerrankin pelikelpoinen matsi.

Tekijä: Gas Powered Games
Julkaisija: Stardock
Testattu: PC Windows XP, Phenom 9850+, 3 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP (SP3) tai Vista, 2,4 Ghz tai nopeampi prosessori, 1 Gt muistia, DirectX 9.0c, 8 Gt kiintolevytilaa, 128 Mt 3D näytönohjain (GeForce 6800/Radeon x1600 tai parempi)
Pelaajia: 1-10
Pelin kotisivu: http://www.demigodthegame.com
Juho Anttila

Lue myös

Battleforge (PC)

Close Combat: The Longest Day (PC)

East India Company -laajennettu ennakko (PC)

Fat Princess –ennakko (PS3)

New Star Grand Prix (PC)

Tales of Monkey Island Episode 1: Launch of the Screaming Narwhal (PC)

Trine (PC, PS3, 360)

Juho Anttila

Kuvagalleria