Deus Ex: Human Revolution (PC, PS3, Xbox 360)
26.8.2011
Miikka
Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Räiskintäpelit, Toimintapelit, Galleria, Video
Tekijä: Eidos Montreal
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC, Windows XP/Vista/7, 2 GHz prosessori, 1/2 Gt muistia (XP/Vista+W7), Geforce 8000/Radeon HD 2000
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://deusex.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Harva peli nauttii PC-veteraanien keskuudessa niin pyhästä statuksesta kuin alkuperäinen Deus Ex. Rooli- ja räiskintäpelin sekoitus on jäänyt muistoihin elämää suurempana pelinä, jonka jatko-osa oli valitettavaa kuraa (Eriävä mielipide. Ei se kuraa ollut, mutta ei niin hyvä. -JOK).
Vuosikausien tauon jälkeen Deus Ex nousee uudelleen. Konsolipelin leima roikkuu taas niskassa, mutta ilahduttavasti se ei paljon paina: Deus Ex Human Revolution on pienistä lommoista huolimatta täyttä rautaa.
Human Revolutionin paras oivallus lienee se, että se sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä Deus Ex –peliä ja itseasiassa kertoo tarinan ensimmäisten kyberneettisten parannusosien, augien, päivistä. Ratkaisu paitsi vapauttaa tiimin vastuusta JC Dentonin tarinan jatkamisestä väkinäisen oudoilla ja taatusti hölmöillä tavoilla, myös tekee kokonaisuudesta mukavan retrohenkisen.
Deus Ex Human Revolutionin tarina nimittäin tuntuu todella paljon klassiselta kyberpunkilta. Suuryhtiöiden välistä sotaa, pohdintaa median roolista ihmisten ajatusten muokkaajina sekä tietenkin keskustelua siitä, mitä inhimillisyys oikeastaan onkaan. Onko ihminen vähemmän ihminen, jos suuri osa hänen kehostaan korvataan tietokoneilla?
Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta http://www.youtube.com/user/wwweDomenet.
Tämä on piristävää vaihtelua moniin muihin tieteispeleihin verrattuna. Ei muukalaisten invaasioita, ei olevinaan syvällisiä kysymyksiä uskonnosta, vaan rehellistä William Gibson / Neal Stephenson –settiä, joka saa varmasti kaikki nuoruudessaan alan kirjallisuutta kuluttaneet lääpälleen.
Kuten tietenkin olettaa sopii, tarinan päähenkilö on monellakin tapaa kaikkien näiden avainkysymysten keskipisteessä. Itse päätarina on eeppinen kertomus menetyksestä, kostosta ja elämää suuremmista pahiksista, jotka hämärien salaliittojensa ja varjohallitustensa avulla johtavat maailmaa.
Mutta sen ympärillä pyörii myös henkilökohtaisempi tarina, jossa käsitellään Jensenin muutosta täysin lihallisesta ihmisestä koneen ja ihmisen risteytykseksi, ihmisen seuraavaksi evoluution asteeksi. Miksi juuri Jensenin keho tottui augeihin kuin kala veteen, samalla kun moni muu popsii lopun ikäänsä hylkimisreaktiota pysäyttäviä lääkkeitä? Tähänkin vastataan tarinan aikana.
Taustatarina onkin yksi Human Revolutionin parhaista piirteistä, samaten kuin tapa, millä se kerrotaan. Vaikka mukana toki on paljon keskustelua ja välianimaatioita, suuri osa taustatarinasta selviää itseasiassa maailmasta löytyviä kirjoja lukemalla. Ne selvittävät taustoja ja usein myös vihjailevat tulevista juonenkäänteistä, joten lukeminen todella kannattaa.
Inhimillinen evoluutio
Vaikka taustatarina olikin minun silmissäni se pelin todellinen tähti, se ei tietenkään ole pelissä pääasia. Itse peli kulkee erikoisena first ja third person –räiskintäpelin risteytyksenä. Valtaosan ajasta peli kulkee first person –näkymästä, mutta aina kun Jensen suojautuu vaikkapa pöydän tai kulman taakse, kamera ponnahtaa olan taakse.
Ratkaisu ärsyttänee monia wanhan koulukunnan Deus Ex –faneja, mutta minkäs teet. Itse pidin sitä ihan hyvänä kompromissina, sillä varsinkin kulmien taakse kurkkiminen on olan takaa paljon helpompaa kuin pään sisältä.
Kaikki ei Human Revolutionin third person –räiskintämaailmassa kuitenkaan ole kultaista, sillä se itse räiskintäosuus on selvästi pelin heikointa alaa. Ennen kuin aseisiinsa modailee punapistetähtäimet ja muut tarpeellisuudet, tähtääminen on tuskallista ja tarkkuus odottaa löytäjäänsä. Ongelmaa pahentaa se, että testialustana toimineen PlayStation 3:n peukkutikut ovat aina olleet mielestäni hieman epätarkkoja, mikä ei auta kun pitäisi yrittää napsaista pistoolilla ohimoon 100 metrin päässä riekkuvaa kiväärimiestä.
Ongelmaa pahentaa se, että vihollisten tekoäly on … no, älytön. Hyvälle päälle sattuessaan pojat kyllä hakeutuvat kivasti suojaan, heittelevät kranaatteja ja paukuttavat Jensenin viimeiseen tunnettuun olinpaikkaan todellista lyijytuulta. Nämä hyvät päivät ovat kuitenkin vähän harvassa ja suurimman osan taisteluista pystyy juustottamaan hyvin helposti.
Ensin ammutaan yksi vartija niin, ettei kukaan näe laukauksen lähtöpaikkaa. Kohta ensimmäinen kaveri tulee paikalle ihmettelemään kaverinsa ruumista ja saa niin ikään vaimennetusta pistoolista päähänsä. Toistetaan, kunnes kulman takana odottaa viisimetrinen ruumispino. Tai sitten vain menee lähimpään oviaukkoon piiloon ja ammuskelee haulikolla vartijoita näiden yrittäessä rushata ovesta sisään.
Muitakin outouksia löytyy. Vartijat eivät välillä tajua, että lasin voi ampua rikki. Niinpä lasiseinän takana kekkuloiva Jensen saa katsella, kun vartijat steppaavat edestakaisin aseet olalla uskaltamatta kuitenkaan ampua laukaustakaan. Vähennetäänköhän lasin hinta heidän palkoistaan?
Onneksi räiskintää ei ole pakko harrastaa, eikä rehellisesti sanoen kannatakaan, sillä Human Revolution on suunniteltu selvästi hiippailupeliksi. Ja sellaisena se myös loistaa. Kaikki pelin kentät on suunniteltu niin, että erilaisia lähestymistapoja ja reittejä on usein puoli tusinaa erilaista.
Niiden hyödyntäminen riippuu osittain pelaajan omista hoksottimista ja osittain Jensenin kyvyistä. Perinteisten ”+5% hakkerointiin” –viritelmien sijaan pelin hermokeskuksena toimii simppeli kykypuu, johon saa sijoittaa tasaisin väliajoin saamiaan pisteitä. Kahdella pisteellä avataan uusi ominaisuus – vaikkapa ihonalainen panssari tai verhoutumislaite – kun taas lisäaparannukset maksavat pisteen per tärppi.
Kykyjä on jos jonkinlaisia. Osa auttaa vaikka hakkeroinnissa, toiset taas piirtävät pelin kartalle vihollisten näkökenttiä ja kuuloetäisyyksiä, kolmas taas asentaa Jensenin selkään laskuvarjon, jonka turvin voi hypätä vaikka miten korkealta kuolematta.
Systeemi on roimasti yksinkertaisempi kuin ennen, mutta samalla myös tyydyttävämpi. Pisteillä kun saa välittömästi jotain uutta ja konkreettisen kivaa. Mukavasti pääjuonen voi pelata läpi aivan miten haluaa, sillä se ei koskaan vaadi pelaajalta mitään erikoiskykyjä, joskin niistä on aina apua. Tarpeeksi oiva hakkeri voi vaikka haxoroida välipomon vartijarobotit ja kääntää ne tätä itseään vastaan.
Sivutehtävät ja kätkettyjen aarteiden etsintä taas vaativat jos jonkinlaisia ihme juttuja ja saavat aikaan pelin, jossa ensimmäisellä pelikerralla jää varmasti näkemättä jotain. Tämä on tietenkin hyvä juttu, ainakin jos pitää uudelleenpeluuarvosta.
Mutta miltä se sitten tuntuu?
So far so good, mutta yksi kysymys on yhä vastaamatta: miltä se kaikki sitten käytännössä tuntuu? Miten kyberpunk-tarina ja monipuoliset vaihtoehdot käytännössä nivoutuvat yhteen? Yllättävän hyvin. Vaikka olen Deus Exini pelannut ja ykkösestä nauttinut, en ollut ikinä mikään sen fanaattinen lipunkantaja. Mutta minun mielestäni Human Revolution tuntuu Deus Ex –peliltä, siis hyvässä mielessä.
Se yhdistää mainiosti sopivan määrän vapautta sopivan toimivaan skriptaukseen ja saa aikaan cocktailin, jossa tarina pysyy koko ajan liikkeessä ja pitää pelaajaa otteessaan, mutta samalla voi itse kuitenkin tehdä jatkuvasti valintojaan.
Eikä kyse ole vain siitä, ninjaako itsensä tukikohtaan tikkaita vai viemäreitä pitkin. Oikein pelaamalla kun voi suoraan ohittaa monet kinkkisistä esteistä. Eräässä alun tiukassa tehtävässä pitäisi salavihkaisesti murtautua sisään poliisiasemalle ja varastaa hieman todistusaineistoa. Tehtävä on pitkä ja haastava, sillä vastaan tulee koko ajan kovia hakkeroinnin kohteita ja joka nurkassa pyörii poliiseja. Hiippailuun uppoaa helposti toista tuntia, kun hivuttautuu varovasti paikasta toiseen kyttäillen vihollisen partioreittejä ja yrittäen etsiä sopivia ninjauspaikkoja.
Tai sitten voi puhua aulassa työskentelevälle kersantille ja jos on tarpeeksi lipeäkielinen, suostutella tämän päästämään Jensen ilman suurempia kommervenkkejä suoraan kohdealueelle. Molemmat metodit toimivat ja ovat omalla tavallaan hauskoja, eikä kokemus tunnu huonommalta, pelasi sitten miten tahansa.
Vielä hauskempia ovat ne hetket, jolloin tuntee tavallaan jäynäyttäneensä peliä ja saaneensa siitä palkinnon. Eräässä loppupään kohtauksessa Jensen jää ansaan suuren firman kattohuoneistossa. Oviaukosta syöksyy sisään toista kymmentä raskaasti aseistettua turvamiestä ja taistelusta on tulossa hankala. Ainakin, jos ei tee niin kuin minä ja heitä vartijoiden keskelle kaasukranaattia. Pientä köhimistä myöhemmin pokataan isot kokemuspisteet ja lootitaan ruumiit.
Pitää myös kehua pelin ulkoasua. Vaikka ennakkohype taidenäyttelyineen menikin ihan överiksi, Human Revolution on silti persoonallisella tavalla kaunis peli. Jensenin naama näyttää banaanilta, mutta muuten mennään mainiolla tasolla. Värimaailmat ja esineiden suunnittelu huutavat naamaan olevansa futuristisia, mutta jälleen hyvällä tavalla. Animaatiokin on pehmeää ja niin on muuten ruudunpäivityskin. Testissä ollut PlayStation 3 –versio on lukittu 30 FPS:n nopeuteen, mutta siinä se sitten pyörikin ihan ongelmitta. Ja PC:llä vain taivas on tietenkin rajana.
Mikään ei ole täydellistä
Ongelmiakin toki löytyy. Pelin ääninäyttely on hetkittäin tragikoomista ja väärällä tavalla – eli liian vähän hakkeroimalla ja penkomalla – menettää ison osan pelin juonesta. Nämä ovat kuitenkin vielä pieniä kauneusvirheitä verrattuna niihin suurempiin lommoihin.
Se jo käsiteltiinkin, että pelin räiskiminen on parhaimmillaankin vain OK-tasoa, mutta pomotaistelut vajoavat vielä alemmas. Ne ovat pääsääntöisesti masentavan vaikeita ja typerryttävän rasittavia pelinpysäyttäjiä, mutta onneksi niitä ei tule vastaan monta kertaa pelin aikana. Sen sijaan se toinen huonous tulee. Nimittäin lataustauot.
Lataukset ovat alustasta riippuen joko hieman häiritseviä tai suorastaan rasittavia, varsinkin kun niitä saa katsella vähän väliä. Riippuen pelitavasta Jensen joko kuolee vähän väliä, tai vaikkapa täydellinen ninja-sisääntulo menee reisille, koska telepaattinen vihollinen hangaarin toisella puolella näki Jensenin takin kulman vilahtavan ja nosti hälytyksen. Ja sitten ladataan.
Mainostin aluksi myös sitä, miten hyvätasoinen pelin tarina on. Ja se onkin. Mutta valitettavasti se valinnan vapaus ei ulotu siihen asti. Toki pienessä mittakaavassa valinnat painavat, mutta pelin loppuratkaisu ei muutu tippaakaan sen perusteella, ninjasiko Jensen itsensä haamuna sisään ja ulos poliisiasemalta, vai ampuiko hän kaikki vastaantulijat. Tämän sijaan pelin loppuratkaisu valitaan käytännössä pelin viimeisellä valinnalla, eikä aiemmalla ole juuri väliä.
Mutta kuten totesin, lommoistaan huolimatta Human Revolution on rautaa. Se yhdistää mainion ja old school –henkisen tarinan pelattavuuteen, joka on parhaimmillaan suorastaan erinomaista. Vaikka jouduin itse sykkimään pelin läpi vauhdilla, se oli alusta loppuun kiinnostava ja hauska kokemus. Mutta toisaalta minä pelasinkin peliä ”oikein”, eli niin, että kiersin ne pahimmat ongelmakohdat.
Jos peliltään haluaa toiminnallisempaa kokemusta, tai ei jaksa mönkiä ja penkoa ilmastointitunneleissa tuntikaupalla etsimässä salaisuuksia, peli jättää todennäköisesti kylmäksi. Onko vika silloin pelin vai pelaajan? Vapaata valintaa mainostavassa pelissä ehkä hieman molempien. Hyvää hiippailua ja ajattelevan miehen toimintaa hakevat ovat kuitenkin kotonaan.
Human Revolutionin PC-versioon keskittyvän arvostelun voit lukea täältä:
Deus Ex: Human Revolution (PC)
Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta http://www.youtube.com/user/wwweDomenet.
Deus Ex pähkinänkuoressa
Ensimmäinen Deus Ex -peli julkaistiin vuonna 2000. Pelin taustalta löytyy kova suunnittelijakaksikko Warren Spector / Harvey Smith ja tekijästudiona surullisenkuuluisan Ion Stormin se puolisko, joka sai joskus jotain laadukasta aikaankin. Eli Ion Storm Austin.
Deus Ex löi monet pelaajat ällikällä, sillä se oli harvinaisen korkealaatuisesti käsikirjoitettu ja tuotettu kyberpunk-jännäri, joka lähestyi räiskintäpeligenreä avoimin mielin eikä pakottanut pelaajia ennaltamäärättyyn putkeen. Teos ei ollut suuren yleisön mieleen, mutta haastavaa pelaamista kaivanneille se jäi mieliin yhtenä kaikkien aikojen nerokkaimmista videopeleistä.
Peli sijoittuu dystooppiseen maailmaan vuonna 2052. Pelaaja on Yhdistyneiden Kansakuntien terrorisminvastaisen erikoisyksikön agentti J.C. Denton. Maailma on suistumassa yhä syvemmälle kaaoksen ja anarkian kuiluun, kun maailmanlaajuinen parantumaton pandemia, ”harmaa kuolema”, tappaa ihmisiä miljoonittain.
Nanoteknologia-järjestelmillä augmentoitu Denton suistuu omalta osaltaan maailmanlaajuisten salaliittojen ja niiden takaa löytyvän koko maailmanjärjestykseen vaikuttavan juonittelun keskelle.
Deus Exin arvostelu on kadonnut sivuston päivitysmatojen hampaisiin, mutta katsotaanpa jos se saataisiin kaivettua lokaaliarkistoista ensi viikolla.
Deus Ex: Invisible War julkaistiin vuonna 2003. Sen tapahtumat sijoittuvat noin 20 vuotta Deus Exin jälkeen, eli +/- vuoteen 2072. Maailmanjärjestys on romahtanut pelien välissä. J.C. Denton on edelleen mukana kuvioissa - ja hänellä on Suunnitelma. Suuri Suunnitelma kaikkien maailman ihmisten augmentoinnista. Tarinan yleinen lähtökohta on yhdistelmä ensimmäisen pelin kolmesta eri loppuvaihtoehdosta, eivätkä tarinaa värittävät eri organisaatiot ole selkeästi kukaan hyviä tai pahoja. Kaikki riippuu näkökulmasta. Kuten myös tarinan päätös.
Invisible War ei kuitenkaan yltänyt pelinä edeltäjänsä tasolle. Pelattavuus oli hyvä, mutta kenttäsuunnittelun ja tunnelman puolella fiilis jäi vähän latteaksi. Käsikirjoitus kuitenkin jatkoi ensimmäisen pelin tarinaa väkevästi.
Invisible Warin arvostelu löytyy täältä: Deus Ex: Invisible War (Xbox)
Deux Ex -videoita Domen videokanavalta:
- Dome: Deus Ex Human Revolution haastattelu osa 1: lähestyminen peliin
- Dome: Deus Ex Human Revolution haastattelu osa 2: toiminnan ja roolipelin balanssi
- Dome: Deus Ex Human Revolution haastattelu osa 3: AI ja toiminta
- Dome: Deus Ex Human Revolution haastattelu osa 4: käsikirjoitus ja vaikuttajat
- Dome: Deus Ex Human Revolution haastattelu osa 5: PC-versio
- Deus Ex Human Revolution - YOU are ADAM JENSEN trailer
- Deus Ex Human Revolution gameplay trailer (PC PS3 X360)
- Deus Ex Human Revolution E3 2010 trailer
- Deus Ex Human Revolution game designer’s walktrough video
- Deus Ex Human Revolution E3 2011 trailer
Lisää aiheesta
Deus Ex: Human Revolution - salat avautuvat haastattelussa (osat 1-5)
Lisää etukäteispropagandaa voit nauttia Eidos Montrealin pelintekijän, Human Revolutionin tuottaja Jean Francois Dugasin haastattelusta. Haastattelu on jaettu viiteen osaan, aiheina muun muassa aiempien Deus Exien vaikutus, toiminnan ja roolipelaamisen balanssi, peliin vaikuttanut populaarikulttuuri, käsikirjoituksen luominen sekä PC-versio.
Deus Ex: Human Revolution -ensikosketus osa 1 - ylösnousemus
Joku kaltaiseni pitää kovasta science fictionista. Toiselle pelin kyberpunk-ainekset nousevat ykköseksi. Joku on kova Deus Ex -fani ja monille riittää se, että kyseessä on scifistinen räiskintäseikkailu. Jokunen ehkä antaa arvoa pelin keskimääräistä älykkäämmille seikkailupiirteille ja monimuotoisuudelle. Mutta sama se miksi tykkää, kunhan tykkää.
Deus Ex: Human Revolution -ensikosketus osa 2 - bioaugmentoitu vapaus
Pääsimme testaamaan Human Revolutionin alkupuolta, tehtäviä joissa pelaaja vasta totuttelee uuteen minäänsä. Vaikka annostus oli rajallinen, oli se samalla jo vakuuttava ja suuntaa-antava. Toimintaa, tutkimusta ja seikkailua oli sekoitettu sopivassa määrin toisiinsa, mutta roolipelillisistä aspekteista hahmonkehitystä ja sen kyber-implanttien vaikutusta ei nähdyssä mitassa ehditty oikein maistella.
Deus Ex: Human Revolution -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)
Peli alkaa dramaattisesti. Vallankumouksellisia augmentaatioita kehittelevä megayritys joutuu yllättäen hyökkäyksen kohteeksi. Lauma tiedemiehiä kuolee, pino prototyyppejä pöllitään ja täysin lihasta tehty sankarimme kärrätään paikalta pois kuoleman kielissä. Kun hän herää, häntä odottaa ikävä yllätys: hyökkäyksestä on kulunut useita viikkoja, viralliset tutkimukset on kuopattu vähin äänin ja sankarimme on yllättäen hiuksiaan myöten täynnä rautaa.
Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta http://www.youtube.com/user/wwweDomenet.
Lue myös
Call of Juarez: The Cartel (PC, PS3, Xbox 360)
E.Y.E.: Divine Cybermancy (PC)
Formula 2011 -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)
Might & Magic: Heroes VI -ennakko (PC)
Red Orchestra 2: Heroes of Stalingrad -ennakko (PC)
Warhammer 40K: Kill Team (PS3, Xbox 360)
Miikka Lehtonen
Kuvagalleria
- 1.
-
Peukkua perkele!
- 2.
-
Kiinnostaa!
- 3.
-
No jos hiippailu toimii, niin mikäs siinä. Vois käydä hankkimassa, varsinkin kun tarina näyttää kiinnostavalta.
- 4.
-
Missä peukku?
- 5.
-
Voi jestas sentään sama arvostelija antaa bulletstormille peukkua jos oikein muistan muttei tälle.
Toivottavasti hänellä oli pelkkä ajatuskatkos… - 6.
- 7.
-
Kiitos selvityksestä!
Mielipiteitähän nämä kaikki ovat tai sitten oma mielipiteeni pelistä on sokaistu ykköspelin takia. - 8.
-
”Lopulta päädyin siihen, että Deus Ex on kaikesta valinnastaan huolimatta erinomainen vain yhdellä tavalla pelattuna. Jos tykkää enemmän räiskiä, se on huomattavasti vaisumpi kokemus.”
Eihän Bulletstormikaan ole peukun arvoinen kokemus, jos tykkää enemmän hiippailla.
- 9.
-
@8
Onko Bulletstormissa mahdollisuus hiippaielmalla vetää peli läpi? Miettisitte nyt vähän.
Peli on siis tarkoitettu niille ketkä tykkää sniikkailla ja miettiä miten ratkaisee ongelman, ei niille jotka tykkäävät ramboilla. Toki voi ramboilla, mutta kuten todettiin, ei kokemuksesta saa paljoa irti. - 10.
- 11.
-
En tiedä muistanko ihan totaalisesti väärin, mutta alkuperäisessä Deus Ex:ssä taisi kyllä loppuratkaisu olla ihan yhtälailla lopussa valittavana eikä aikaisemmilla teoilla ollut mitään merkitystä. Olisikohan peräti ollut kolme eri loppua mutta kaikki valinnat olivat tarjolla 10min ennen pelin loppua tai jotain vastaavaa.
Voin toki muistaa väärinkin kun on hieman aikaa vierähtänyt pelin julkaisusta.
- 12.
-
En siis tässä kritisoi arvostelua millään tavalla kerran itse en ole vielä peliä kokeillut. Kyllähän tuo varmaan pitää ostaa keskiviikkona kun napsahtaa palkka tilille.
- 13.
- 14.
-
Ekassa Deus Exissä oli se 3 vaihtoehtoista lopetusta, ja ne valittiin juuri viime hetkillä.
Ja tämä peli kyllä ansaitsisi peukun, räiskintä onnistuu omalta osaltani hyvin. Oikeat augmentit käytössä niin ei mitään huonoa siinä ”ramboilussa”
Teidän kannattaisi pelata peli läpi eri augmenteilla, sitte peukku kehiin.
- 15.
-
Juuh ramboilla voi vaikka sniikkaileekin. On harvinaisen tyydyttävää hypätä 3:n ukon lauman keskelle ja pistää meleellä koko sakki kumoon kertaheitolla.
Hieman samaa voiman tunnetta löytyi Crysiksen alkumetreiltä, kun korealaisia pääsi nappaamaan kurkusta kiinni ja heittelemään seinän läpi.
Deus exissä taas voi kourasta vihollisen seinän läpi vastaavasti.
- 16.
-
Yksi ilta erittäin tyydyttävää hiippailua takana. Liian monen tusinaräiskinnän jälkeen olen mitä tyytyväisin, mutta kyllä Miikan valituksen aiheet tunnistaa. Tähtääminen–erityisesti suojan takaa–on niin kömpelöä, että yhteenottoja välttää jo siitä syystä. Lisäksi esim. Splinter Celleissä hiippailukontrollit oli paremmin. Ja, jos voi niin sanoa, ainakin alkuasetelmat tuntuvat jopa liikaakin edeltäviltä Deus Exiltä, deja vu päällä koko ajan.
Tiivistäen, pidän kovin mutta ei toki täydellistä–harvemmin mikään on.
- 17.
-
Pitää varmaa Steamista ostaa joskus myöhemmi ku sielä tulee kunno tarjous. (joskus 6kk päästä -75% tai jotain)
- 18.
-
Tämä on kylllä iskenyt kovemmin kuin mikään peli aikoihin. Pelaajalle, jolla nykyään on aika kortilla ja pelien tekstejä ei sen kummemmin jaksa lukea, DXHR:ssa tulee luettua jokainen sähköposti ja muu kilke huolella - lienee pitkälti sen takia, että useampi niistä on ns. ”palkinto” joko hyvästä hakkeroinnista tai löydetystä ilmastointikanavasta. Pelin tunnelma on huikea ja kenttädesign varsinkin todella elävästi toteutettu - paikat näyttävät siltä kuin niiden olettaisi näyttävän.
- 19.
-
@18
Totta. On kyllä todella hyvin tehty peli. Koko hintansa arvoinen ja itse olen vasta mahdollisesti 50% päätehtävästä pelannut. - 20.
-
Itse oli ihan myyty myös kömpelöön taistelusysteemiin, jossa pelaaja ei olekaan se kaikkivoipa super-rambo, vaan samalla tasolla vihollisten kanssa. Tähtääminen ei ole alussa helppoa ja ammukset ovat aina vähissä, jos ne kerran ampuu heti harakoille. Näin sen pitääkin mennä!
Nyt saa vähän miettiä uskaltaako ampua sen ensimmäisen laukauksen, vai pitäisikö viellä hetki miettiä. Hieman pelkoa siihen valintaan, sano!
- 21.
-
En osta kun ei saanu peukkua…
- 22.
-
Itseä jäi vaivaamaan, miksi se että jos aseet ja augmentit jättää upgradeematta tekee ampumasysteemistä huonon? Mielestäni aseet oli tasapainotettu juuri sopivasti peliin ja aivan tarpeeksi tarkkoja virityksillä ja ilman.
Lisäksi mainitsit että bossitappelut olivat vaikeita? Oikealla strategiallahan nuo kaatuva helposti vaikeimmalla vaikeustasolla 30sec-3min. Myönnetään että bossitappeluista puuttui sellainen MGS-tyyppinen ”eeppisyys” mutta eivät ne pelikokemusta nyt niin paljon haitanneet.
Lisäksi PC:llä pelatessa ei tähtäämisestä tai pitkistä lataustauoista ole vaivaa(10-15sec) ainakaan itsellä.
- 23.
-
Jotenkin surkuhupaisa toi peukun puute, kun otsikkoja myöten puhutaan siitä notta ”peli on täyttä rautaa.”
- 24.
-
Taitaa Domen porukan olla parempi varautua tulevissa peukutuksissa hienoisen ivalliseen palautteeseen. Sattuuhan noita työtapaturmia, mutta onko kanttia myöntää ne? :)
- 25.
- 26.
-
no onhan tää nyt sinäänsä naurettavaa että codit ja assasins creedit saa vuodesta toiseen toistamalla itseään peukkuja mutta tämä ei sitten saa vaikka onkin paljon noita monipuolisempi vaikka olenkin aikaisemmin maininnut jossain täällä että on hieman konsolimainen mutta on tämä nyt silti domen linjauksella peukunarvonen.
- 27.
- 28.
-
Ehdottomasti olisi peukun arvoinen peli ja omasta mielestä yksi parhaista peleistä moneen vuoteen. PC-versiota pelailen ja kyllä tämä noi tusinaräiskinnät pesee ihan mennen tullen.
- 29.
-
Meni about 25 tuntia itsellä pelata läpi, PC pelaaja kanssa.
Missasin 1 side questin, alotin toisen läpipeluunkin.
Aseilla tosiaa viakeampi ostua ilman laser tähtäintä, jos ei crosshairia käytä.
Mutta kyllä sitä osuu jos on esim Killing Flooria pelannu.Peukkua PC versiolle, ei mitää vikaa jumankekka.
- 30.
-
Vetelen PC-version loppumetrejä lävitse, ja olen sitä mieltä että PC-käännös on ehdottomasti peukun arvoinen peli.
Radeon HD6990n kiihdyttämät DX11 graffat voi olla hieman osasyynä, mutta on tässä pelissä jotain tartuttavaampaakin.
Viimeksi näet tälläistä ”pikkasen vielä” addiktiota on miulle aiheuttanut Mass Effect 1, viimekin yönä taas vähän lipesi 4 asti ja sitämukaa on ollu joltisenkin tahmaista tämä työnteko tänään.Eli PClle peukut ehdottomasti.
- 31.
- 32.
-
Vinkki/jälkikommentti pomomatseista. Kuten Miikka arvostelussa, olen kokenut ne rasittaviksi–hiippailulinjalla pelaillessa ne rikkovat genreä. Kunnes tajusin, että stealth-pelaajana voi ottaa täydet pisteet typhoon-polkuun. Ammuksia jaellaan niin vähän, että vaikutus peruspeliin on olematon, mutta pomomatseissa toimii kuin ohitusvalinta. Ensiluokkaista.
- 33.
-
Hehehe :) Varmaan tuleekin pomomatseissa turpaan kun yrittää räiskiä niitä läpi :D Pomomatsit ovat kaikki alusta loppuun aivopähkinöitä, kun hieman yrittää ajatella niin ne ovat kaikki hiton helppoja. Esimerkiksi, vedessä juokseva näkymätön robottinainen, voihan hänet aseella hiljentää mutta vesi+emp-kranaatti toimii ehkä hieman nopeammin ja helpommin?
Patchi on korjannut pitkät latausajat.
Ja mitä ääninäyttelyn arvosteluun tulee niin silloin on yrittämällä yritänyt keksiä jotain kritisoitavaa, ääninäyttelyssä ei ollut missään vaiheessa mitään ongelmaa.
Räiskintäongelmista mikään ei vaivaa PC versiota. Lasia vasten on turha suojautua, sen läpi ammutaan surutta. Pistoolilla ampuu päälaakeja niin kauas kuin punapistetähtäin kantaa, ainakin melkein. Mitäköhän niiden vastustajien pitäisi Miikan mielestä tehdä kulman takana kämppäävää pelaajaa vastaan?
PC-version suurimmat ongelmat olivat aivan järjetön määrä kykypisteitä jolloin kaikki taidot sai ensimmäisen pelin aikana käyttöön. En allekirjoita edes liiallista hakkerointia. Kyllähän meidänkin työpaikkan koneet vaativat ruudunsäästäjän kirjautumisen, eikä mun kotiovi avaudu ilman avainta eikä varsinkaan koti PC, se on vaan loogisuutta, ei ehkä hyvää pelattavuutta.
- 34.
-
”Se jo käsiteltiinkin, että pelin räiskiminen on parhaimmillaankin vain OK-tasoa, mutta pomotaistelut vajoavat vielä alemmas. Ne ovat pääsääntöisesti masentavan vaikeita ja typerryttävän rasittavia pelinpysäyttäjiä”
Mitä helv..? ainut pomokuolema tais itellä tulla tokassa pomossa kun en saanut väistettyä astetta vahvempaa iskua, tämä vaikeimmalla tasolla siis. tokavipo pomokin lakos reiluun minuuttiin kranaatinheittimellä ja emp:llä… Eikä ne taistelut konsoleillakaan paljoa PC:tä kömpelömmiltä tunnu, ja pelin pääajatuksenahan taitaa vähän olla tuo hiippailu ja hakkeroiti, ja räiskintä on se kakkosjuttu, kun siitä taistelusta valitetaan. Aseetkin oli hyvin tasapainossa, pari turhaa pyssyä oli mutta yksikään ei tuntunut mitenkään yli -tai alitehoselta. Ihan parantelukysymys oli.
Ja arvostelussa mainittuja telepaatikko-vihuja jotka laittaa hälyt päälle pelkän takinliepeen vilahuksen perusteella en nähnyt kertaakaan 2 läpipeluun aikana.Onhan pelissä ongelmansa, mutta ei ole itelle vielä täydellistä peliä vastaan tullut, ja on niitä peukkuja jaettu peleille joissa on ollut jotain pientä häikkää. Rehellisesti sanottuna paras pelikokemus aikoihin, ja pirun piristävä kokemus ylipäätänsä.
eli peukkua kerpele!!
Kommentit
Keskustelut
Facebook