Dragon Age II (PC, PS3, Xbox 360)

19.3.2011
Tero

Dragon Age 2, Bioware, EA, Fantasia, Dragon Age

Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Seikkailu- ja roolipelit, Galleria

Tekijä: Bioware
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Intel Core 2 Duo/Athlon 64 X2 1,8 GHz, 1 Gt muistia, ATI Radeon HD 2600 Pro 256 Mt / Nvidia Gefroece 7900 GS256 Mt, 7 Gt kovalevytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://dragonage.bioware.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Ehkä yksi epäkiitollisimmista tilanteista, mihin pelintekijä voi joutua, on tekemään erinomaisen pelin jatko-osaa. Pitäisi samalla pystyä parantamaan ja uudistumaan, mutta silti pitää riittävän entisellään, että vanha taika säilyy ja fanit ovat tyytyväisiä.

Bioware on tehtaillut allekirjoittaneelle sekä vuoden 2009 että 2010 vuoden parhaat pelit, joten luotto vuotta 2011 ja molempien jatko-osia kohtaan on ollut kovaakin kovempi. Nyt on koittanut totuuden hetki, kun Dragon Age II saapui kisaamaan vuoden 2011 kovimman pelin tittelistä.

Dragon Age II kertoo Kirkwallin vapaakaupungin sankarin, Hawken tarinan. Pelin tapahtumat saavat alkunsa kutakuinkin samaan aikaan kuin ykkösosassa: Hawke pakenee perheineen tuhon alle jääneestä piskuisesti Lotheringin kylästä ja päätyy pakolaiseksi Kirkwalliin.

Fereldenistä vyöryvän pakolaistulvan kanssa painiskeleva ja rikollisjengien piinaama Kirkwall ei ole uusille tulokkaille se kaikista miellyttävin kohde, mutta pelin aikana Hawke etenee slummien hanttihommista kaupungin tärkeimpien henkilöiden joukkoon.

Vaikka melko suuri osa pelin tarinasta tapahtuukin ikään kuin rinnakkain ykkösosan tapahtumien kanssa, Originsin ja Awakeningin tallennukset voi siirtää kakkososaan jolloin ykkösosassa tehdyt valinnat vaikuttavat kakkososan tapahtumiin. Mass Effect 2:n tapaan Dragon Age II:ssa tallennusten siirtoa ei valitettavasti hyödynnetty ihan niin hyvin kuin olisi toivonut. Ykkösosan päätökset näkyvät pelissä pääosin vain pieninä dialogimuutoksina, ilman varsinaista vaikutusta juoneen.

Koska Hawken tausta ja tarina ovat lähtökohtaisesti aina samat, luo tämä kakkososassa hahmonluonnille tiettyjä rajoituksia. Hawke on aina ihminen, ja pelaajan valittavaksi jäävät ainoastaan hahmoluokka ja sukupuoli. Etuna voi taas nähdä sen, että Hawkella on ääninäyttelijä, mikä tekee keskusteluista huomattavasti eläväisempiä kuin mihin ykkösosassa tottui.

Keskustelu on muutenkin kokenut muutoksia. Sen mekaniikka on siirretty Mass Effect -tyyliseen suuntaan jossa Hawken reaktio voi olla joko aggressiivinen, ystävällinen tai vitsikäs. Toisinaan ryhmässä mukana olevat seuralaiset voi laittaa hoitamaan hankalat tilanteet.

Seuraa johtajaa

Kirkwallia tutkiessa Hawken mukaan lyöttäytyy varsin sekalainen seurakunta seuralaisia, jotka pääsääntöisesti ovat paljon mielenkiintoisempia persoonia kuin ykkösessä, vaikkei Morriganin veroisia partnereita löydykään.

Sen lisäksi että seuralaiset ovat persoonina mielenkiintoisempia, myös hahmoissa itsessään on enemmän vaihtelua. Siinä missä Originsissa hahmoilta puuttuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta uniikit taidot, Dragon Age II:n NPC:illä on jokaisella hahmokohtaluokkaisten puiden lisäksi oma erikoistaitopuunsa. Lopputulos palkitsee kaikin puolin mielenkiintoisempana ryhmäkokemuksena.

Uusi haarniskajärjestelmä voi sen sijana jakaa mielipiteitä. Pelaaja ei nimittäin voi vaihtaa vapaasti haarniskoja kuin Hawkelle. Kaikilla muilla hahmoilla on omat vaatteensa, ja näitä voi parannella ainoastaan juoneen liittyvissä kohtauksissa, ja kaupoista ostettavilla tai maastosta löydettävillä päivityskappaleilla. NPC-hahmojen kustomoinnin pääpaino on siis taitojen lisäksi helyjen ja aseiden varassa.

Aluksi tämä ominaisuus hieman häiritsi, mutta loppujen lopuksi mikromanageroinnin vähyyttä osasi lähinnä arvostaa.

Myös NPC-hahmojen ja päähenkilön välinen kemiajärjestelmä on pistetty uusiksi. Vanha approval-systeemi on heitetty huitsin Nevadaan, ja tilalla on friendship/rivalry-järjestelmä. Hawken tekemät päätökset siirtävät NPC:den suhtautumista joko kohti kilpailutilannetta tai ystävyyttä, ja kumpikin näistä ääripäistä tuo hahmolle omanlaisensa statusbonuksen. Lähtökohtaisesti friendship-bonukset antavat potkua sekä Hawkelle että NPC:lle, rivalry-bonarit taas pelkästään NPC:lle itselleen.

Kunnon seikkailusta ei puutu myöskään romantiikkaa, ja seksuaalisesti Kirkwall onkin huomattavasti vapautuneempi ympäristö kuin Ferelden. Paljasta pintaa ei tarvitse edelleenkään pelätä, mutta ryhmänjäsenten kiksauttelu on tällä kertaa huomattavasti tärkeämmässä osassa.

Kevyellä vaihteella

Vieläkin näkyvämpi muutos Dragon Age II:ssa on tapahtunut ulkoasussa. Grafiikka on huomattavasti sulavampaa ja erityisesti hahmografiikkaan on kiinnitetty huomiota. Sulavuus näkyy ensisijaisesti taistelussa, joka onkin huomattavasti miellyttävämpää seurattavaa.

Graafisesti huomio kiinnittyy positiivisessa mielessä myös loitsuefekteihin, kahdellakin tapaa. Ne ovat ensinnäkin vaikuttavamman näköisiä, ja toisaalta taas erilaiset taikakilvet sun muut näkyvät hahmojen päällä vain taistelutilassa. Näin hahmot eivät esimerkiksi välianimaatioissa näytä enää irvokkailta joulukuusilta, mikä ykkösosassa ja erityisesti Awakeningissa oli ikävää arkea.

Näyttävyys ei tosin ole ainoa syy, miksi Dragon Age II:n taistelu on miellyttävämpää. Tärkeämpi muutos on tasapainossa. Originsissa kun oli todella paha epäsuhta lähitaistelijoiden ja kaukotaistelijoiden, erityisesti taikurien välillä.

Awakening korjasi tätä jo jossain määrin, mutta Dragon Age II:n taistelu on mielenkiintoisten ja toimivien erikoishyökkäysten sekä yleisen fiiliksensä puolesta priimakamaa. Taktikoinnin peruspilarit ovat tallella, kuten apureiden toimintamallien vapaa muokkaus ja toiminnan pysäyttäminen käskyjen antamista varten, mutta taistelun tuntuma on huomattavasti toiminnallisempi kuin ykkösessä. Tästä iso kiitos sille tosiasialle, että hahmot vastaavat käskyihin tällä kertaa heti eivätkä viiveellä.

Mikromanageroinnin ja kaiken niin sanotusti säätämisen poistaminen on pääsääntöisesti onnistunut hyvin. Esimerkiksi pelaajan ei enää tarvitse raahata mukanaan hirveää määrää raaka-aineita juomien ja vastaavien valmistamista varten, vaan maastosta kerättävät mineraali- ja kukkaesiintymät siirtyvät suoraan Kirkwallin uutterien proletaarien käyttöön, jonka jälkeen Hawke voi tilata suoraan uusia tarvikkeita kohtuullista korvausta vastaan.

Ihan kaikessa ei kuitenkaan olla onnistuttu: vaikka sivutehtävät onkin rakennettu hyvin ja mielenkiintoisesti, kärsii Dragon Age II ihmeellisestä paikkojen kierrättämisestä. Vaihtuvien maisemien sijasta peli kierrättää muutamaa valmista luolasto- tai rakennuspohjaa ja muutamaa maailman kartta-aluetta. Vaikka tekemistä on suurin piirtein saman verran kuin ykkösessä, seikkailun tunnelma on ikävällä tavalla pienimuotoisempi kuin ykkösessä. Oikeasti onnistuneessa jatko-osassa homman olisi pitänyt mennä toistepäin.

Ei mennyt niin kuin Denerimissä

Taattuun Dragon Age -tapaan myös kakkososa tarjoilee pelaajille monia enemmän tai vähemmän ikäviä eettismoraalisia päätöksiä pohdittavaksi ja ratkaistavaksi. Osa näistä on todella mielenkiintoisia, mutta näytöksiin jaettu tarina ei valitettavasti vielä pelin lopussakaan anna osviittaa siitä mitkä näiden vaikutukset ovat.

Dragon Age II on nimittäin selkeästi rakennettu jatkuvaksi peliksi. Sen loppu luo selkeän pohjan ylimääräisille, netistä ladattaville laajennusosille, sillä peli loppuu ikään kuin kesken. Loppuhuipennus ei millään tasolla pärjää ykkösen päätökselle, ja homma jää selkeästi puolitiehen. Onneksi edes kutkuttavalla tavalla.

Onkin helppo ymmärtää miksei Dragon Age II ole saanut osakseen aivan yhtä varauksetonta ihailua kuin ykkösosa. Se on sulava ja mielenkiintoinen rooliseikkailu, mutta sen muutamat pelisuunnittelulliset ratkaisut jakavat helposti mielipiteitä.

Itseäni pänni lähinnä vanhojen alueiden kierrättäminen, varsinkin kun selitykseksi aikoinaan tarjottiin sitä, että näin voidaan tarjota tarpeeksi sisältöä. Selitys ontuu todella pahasti, sillä pelattavaa ei nyt kuitenkaan ole vallan mahdottomasti.

Oma veikkaukseni on se, että iso osa pelilevyn tilasta on valmiina uusia jatkolukuja varten.

Kaikesta huolimatta Dragon Age II naulasi todella tehokkaasti ääreensä ja odotan jatkoa suurella mielenkiinnolla. Kierrättämisen vannoutuneelta vastustajalta peukkua ei tällä kertaa silti heru.

Toinen mielipide

Muutos on vedenjakaja, riski. Kun lähdetään muuttamaan julkaisuvuotensa parasta peliä, on kyse joko rohkeudesta tai tyhmyydestä. Muutos voi olla huonompaan päin, mutta aivan yhtä suuri riski on se, että muutos ymmärretään väärin.

Dragon Age 2 ei ole tyhmennetty ja yksinkertaistettu versio edellisestä, vaikka sulavampi pelattavuus ja helpompi lähestyttävyys hämääkin ajattelemaan niin. Tempo on kasvanut, mutta pinnan alta löytyy yhä monipuolinen järjestelmä, joka palkitsee eri hahmojen yhteistyöstä. Helposti lähestyttävä on helposti ohitettava, liian kevyellä vaikeustasolla pelaten hienouksia ei tarvitse, eikä niitä myöskään huomaa.

Peli on parhaimmillaan painajaismaisella nightmare-vaikeustasolla. Kuolema korjaa, jos tarkkaavaisuus herpaantuu hetkeksikin. Liike ja sijoittuminen on elintärkeää, jotain, mikä jäi edellisessä osassa vähemmälle huomiolle. Myös parjatut kesken taistelun ilmestyvät lisävastustajat palvelevat omaa funktiotaan. Nyt ei enää riitä, että alkusekuntien kaaoksen jälkeen rähinä hoidetaan kotiin tankilla ja piiskalla. Hereillä on oltava loppuun saakka.

Haastavimmalla tasolla meininki lipsahtaa loppua kohden jo mauttomaksi. Vihollisia joutuu välillä kurittamaan liiankin pitkään. Friendly fire -toiminnon soisi löytyvän valinnaisena myös helpommilta vaikeustasoilta. Sen mukanaan tuomasta taktisesta elementistä olisi nauttinut mieluusti hieman kepeämpiäkin vihollisia vastaan.

Paljon on syydetty huomiota myös ryhmän jäsenten varusteiden rajoituksiin. Vastoin ennakkoluuloja tehty kompromissi on hyvä. Korut, aseet, riimut ja vyöt antavat tarpeeksi mahdollisuuksia hienosäätöön. Syvällisempää muokattavuutta ei alkujärkytyksen jälkeen osaa edes kaivata. Jotkin asiat vain näyttävät paperilla pahemmilta kuin ne oikeasti ovatkaan.

Kierrätys on pelin suurin synti. Perusteltiin samojen alueiden käyttöä sitten millä tavalla tahansa, viimeistään kolmannen näytöksen aikana paikat ovat käyneet jo liian tutuiksi. Uuden etsiminen ja löytäminen kuuluu tietokoneroolipeleihin. Nyt siitä pääsee nauttimaan liian vähän. Asiaa olisi voinut korjata edes osittain pienillä viilauksilla. Pelkkä alueen rajaaminen ovia lukitsemalla ei riitä, kun minikartta huutaa liian selvästi, että kyse on yhä samasta karttapohjasta.

Toisaalta eipä ole pelin tarinakaan siitä tavallisimmasta päästä. Yleensä roolipeleissä on kyse matkasta paikasta toiseen, kunnes tien päässä voitetaan ikiaikainen pahuus. Matkastahan Dragon Age 2:ssakin on kyse, ainoastaan henkilökohtaisemmasta sellaisesta. Näkökulma ja toteutustapa on rohkea ja raikas. Samalla sekin on omiaan jakamaan yleisönsä. Eeppisyyttä ei kasvateta tutuin keinoin, eikä lopetuskaan ole perinteinen.

Toisin kuin moni on tulkinnut, Dragon Age 2 ei jää kesken. Peli kertoo juuri sen tarinan, jonka se on alusta saakka luvannut kertoa: Hawken nousun pakolaisesta Kirkwallin sankariksi. Lopputekstien pyörähtäessä ruudulla tämä kaari on saatettu loogiseen ja tyydyttävään päätepisteeseensä. Se, mikä aivan lopussa pohjustetaan on jatko-osa, seuraava luku, mutta samalla myös jo uusi tarina. Käsikirjoittajat ovat osanneet tehdä avoimen lopun juuri oikein, tavalla, joka kiehtoo, mutta varmasti myös turhauttaa niitä, jotka vierastavat vapaaksi jääviä langanpäitä.

Käsikirjoittajat loistavat myös matkan aikana. Ryhmän jäsenet ovat mielenkiintoisia ja sankarin suhdetta heihin päästään kehittämään entistä monipuolisemmin. On myös hienoa, että päätarina ei ole pelkkä eteenpäin kiitävä juna, jonka raiteilta poikkeaminen sivutehtävien pariin tuntuu väkinäiseltä ja irralliselta. Hawke elää tapahtumien keskellä, usein keskipisteessäkin, mutta välillä eeppiset tapahtumat lepäävät perustellusti taustalla samalla, kun pelaaja pääsee ratkomaan ystäviensä arkisempia ongelmia. Aivan yhtä hienoa on myös se, kuinka nämä usein näennäisesti merkityksettömät haarat kietoutuvat päätarinan kudokseen. Käsikirjoitus ei ole täydellinen, mutta rohkeudessaan se nousee Biowaren tuotannon kärkipäähän.

Puhuin alussa väärin ymmärretyistä muutoksista. Dragon Age 2:n jokainen suunnittelupäätös, harmittavaa kierrätystä lukuun ottamatta, on perusteltu. Aivan kuten Mass Effect 2:n kohdalla, myös nyt rikotaan rohkeasti lajityypin konventioita. Lopputulos on helppo tuomita, mutta siihen on myös mahdollista rakastua. Dragon Age 2 on Biowaren ehkä ristiriitaisin ja mielipiteitä jakavin teos aikoihin, mutta samalla se on myös, puutteineenkin, alkuvuoden hienoin pelikokemus.

Juho Anttila

Kolmas mielipide

Tero kertoi jo kaiken oleellisen. Dragon Age 2 on virtaviivaistettu, ja kenties massojen suosiota kosiskeleva rpg jolla ei ole enää paljoakaan tekemistä ensimmäisen osan kanssa. Biowaren suunnittelufilosofia on selkeä, pelin linjauksissa on menty samoja reittejä kuin Mass Effect 2:n kanssa, joka karsi turhat löysät pois ensimmäisestä osasta.

Arvostin kuitenkin edellistä osaa. Takanani on satoja ja satoja tunteja niin kutsuttua vanhan liiton ropeltamista tietokoneella. Baldurs Gate, jota pidän merkkipaaluna modernin roolipelaamisen taistelussa ja tarinankerronnassa, on vieläkin tuoreessa muistissa. Itse asiassa rakastin peliä siinä määrin että pelasin niin ensimmäisen kuin toisen osan fanien tuottamine modeineen läpi lukuisia kertoja. Eikä tiukoin vaikeusaste tehnyt edes pahaa.

Siksi leuka loksahti syvälle maahan kun Bioware alkoi herätellä perinteisempää roolipelaamista henkiin. Dragon Age Origins oli merkkipaalu ja munakas veto vanhan liiton roolipelin kehittäjältä. Mutta vaikka kuinka aika kultaa muistoja, en osaa liittyä kuoroon jonka mielestä Dragon Age 2 olisi pyhäinhäväistys. En ainakaan enää. Kyseessä kun ei ole oikeastaan jatko-osa.

Se minkä Dragon Age menettää taktisuudessa, se voittaa tarinassa. Hawken matka on ehjempi kokonaisuutena, kuin minkä Origins esitti. Vaikka massiivinen maailmanpelastusjuoni uupuu, on Hawken tekojen ja seurausten katselemisessa erilaista tenhoa. Pienempi on tässä tapauksessa vähintään yhtä hyvä, ellei parempi. Bioware on selkeästi halunnut siirtää fokuksen kerrontaan, tästä johtuen jotain muuta on jouduttu jättämään pois.

Hintaa kerronnasta maksetaan monessakin mielessä. Ensimmäinen karsinta tapahtuu jo hahmonvalinnassa, joka käsittää enää maagin, taistelijan tai varkaan, sekä pelkän ihmisrodun. Kolme fantasiaroolipelin perusluokkaa ovat kuitenkin tarpeeksi tyydyttämään pelaajat pitkäksi aikaa, ja tarjoilevat tarpeeksi erilaisen pelikokemuksen uusille läpipeluukerroille. Kuvakulman siirtäminen pysyvästi sankarin selän taakse oli myös kenties pakkorako, sillä DA 2on suunniteltu konsolien ehdoilla. Kuka tahansa ensimmäistä osaa konsolilla pelannut muistaa miten typerältä olan takaa kuvattu pelaaminen tuntui, kun peli oli selkeästi suunniteltu katseltavaksi yläviistosta.

Kontrollin puute ryhmän yli on kuitenkin omituinen ratkaisu. Roolipelaamisen a ja o ovat varusteet, ja niiden erilainen vaihtelu ja modifikaatio. Tarina perustelee päätöstä sillä että yksinpeli koskee ainoastaan Hawkea, mutta selitys ontuu. Tarinan kokonaisuus olisi tuskin muuksi muuttunut vaikka varusteisiin olisi päässyt käsiksikin. Tämä myös rampauttaa kovempia vaikeustasoja, sillä toisin kuin edeltäjänsä, toisen osan normaali vaikeustaso on aivan liian helppo. Toisaalta, kun haasteen kääntää kaakkoon, tulee nopeasti ikävä hahmojen kustomointia ja taktiikoiden suunnittelua.

Täysin typerä ratkaisu on myös kierrättää eri luolastojen karttoja, eikä ratkaisuun ole olemassa mitään järkevää perustelua. Tarinavetoisen roolipelin suunnitteluun pitäisi nähdä ainakin sen verran vaivaa ettei peli koskaan toista itseään, nyt ”juurihan minä olin täällä” tunne rikkoo ikävästi pelin rytmiä.

Mutta se mitä en kaipaa on oikeastaan kaikki muu mikromanagerointi. Kuulun tätä nykyä niihin pelaajiin, jotka eivät jaksa sekoitella tuntikausia pottuja luolan hämärässä, saati etsiä sitä puuttuvaa elfroottia elinvoimaputeleiden vääntämiseen.

On turha enää toistaa muita pelin moitteita tai onnistumisia, Tero teki sen jo perustellusti. Ja vaikka myrsky jonka peli nostatti fanien keskuudessa on varmasti perusteltu, olen itse täysin tyytyväinen jatko-osaan. Toivottavasti pelin kolmas inkarnaatio saattaa yhteen niin ensimmäisen kuin toisenkin osan hyvät puolet.

Heikki Takala

Lisää aiheesta

Dragon Age: Origins (PC, PS3, Xbox 360)

Biowaren aikaisemmista fantasiaroolipeleistä poiketen DA:O ei sijoitu Advanced Dungeons & Dragons -maailmaan, vaan löyhästi eri maapallon kulttuureihin pohjautuvaan uuteen maailmaan, tarkemmin otettuna sen Ferelden-valtioon.

Dragon Age Origins: Awakening (PC, PS3, Xbox 360)

Ihan loppuvuodesta vuoden roolipeliksi keulinut Dragon Age Origins oli pikkuvioista huolimatta juuri sitä mitä Biowarelta on totuttu odottamaan. Vaikka peliin sittemmin tarjottu maksettu lisäsisältö ei ole aina ollut ihan hintansa väärtiä, on pelin ensimmäinen oikea lisälevy paperilla melko messevä paketti.

Dragon Age 2 -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Niinpä jatko-osalta odottaa luonnollisesti paljon. Etukäteen kuului huhuja pelin yksinkertaistamisesta, mutta jokainen Mass Effect 2:sta pelannut tietää, että BioWaren suhteen tämä ei välttämättä ole ollenkaan huono asia.

Me kysyimme Dragon Age II:sta, Bioware vastasi

Äskettäin ilmestynyt Dragon Age II ei ole muutamien pelisuunnittelullisten ratkaisujen vuoksi herättänyt maailmalla yhtä varauksetonta ihailua kuin edeltäjänsä. Domen pelitoimituksen Biowaren uusin seikkailu on kuitenkin koukuttanut tehokkaasti.

Lue myös

Assassin’s Creed: Brotherhood (PC)

King’s Quest III Redux: To Heir is Human (Mac, PC)

Rift (PC)

Torchlight (Xbox 360)

Tero Lehtiniemi

Kuvagalleria

Edellinen kirjoitus
← Rango (PS3, Wii, Xbox 360)Seuraava kirjoitus
Kingdom Hearts Re:Coded (DS) →

1.

Vaikkakin vannoutunut Bioware fani olenkin, jää tämä ainakin kesäksi asti hyllylle. Tai kunnes suurimmat osat DLCeistä on tullut ja saa kaikki samaan hintaan kun alkuperäisen, eihän näillä yksinpeleillä mikään hosu ole. ME3 on sitten ihan eri juttu voisi tehdä jopa poikkeuksen sääntöön ja ostaa joku exlcusive pre order edition jos tulee mitään mielenkiintoista mukana.

2.

Erityiskiitokset maestro Lehtoselle, joka napsi arvostelun taittoa ja galleriaa varten rutkasti kuvia pelaamastaan PC-versiosta.

jok

3.

Väliotsikko ”Ei mennyt niin kuin Denerimissä” kuvastaa ehkä hyvin koko peliä. Demoa kokeilin ja jätän ainakin nyt hankkimatta pelin. Katselee sitten myöhemmin jos edes silloinkaan.

4.

Paras peli 2009 Dragon Age: Origins? Tiedän että siinä luki että allekirjoittaneen puolesta mutta ”Vittu mitä paskaa”!

5.

Dragon Age 2 on hieno peli ja sai kunnian olla viimeinen ennakkotilaamani. 32 tunnin pelinautinnon jälkeen itkin verta. Olisipa vain ymmärtänyt, että demossa tarjottu kokemus oli yhtä rautainen itse pääpelissä.

6.

Tulipahan tämä hankittua, joskin hieman hätäisesti. Aluksi kyllä hankasivat muutokset kovasti vastakarvaan, ja vaikka en vieläkään pidä kaikista tehdyistä muutoksista, pidän kyllä pelistä. Eniten tosiaan jurppivat nuo samat kartat joissa pitää pyöriä, ja omalla kohdallani hahmojen ”mikromanagerointia”. Mikä rope se semmoinen on jossa ei saa jahdata kunnon haarniskasettiä ukkeleille? Myös koko romanssihomma on vähän plörinäksi pistetty, ja hahmot hyppäävät sänkyyn melkein mistä tahansa tekosyystä. Ennen oli sentään jotakin yrittämisen makua hommassa, kun keskusteluvaihtoehtoja oli jos jonkinmoisia. Mutta uuden pelin dialogia on kyllä mukava seurata. Itse questien keskustelut ovat osilta kiinnostavaa ja hauskaa tavaraa, ja npc:iden omat jutut myös… (Miksi haltijat eivät temmellä metsässä?).

Kaiken kaikkiaan pelistä on jo kakkosactin alkupuolilla kolmisenkymmenen rauhallisen pelitunnin jälkeen irronnut paljon enemmän hupia ja vastinetta rahoille kuin taannoisesta dead space 2:sta.

7.

@1
Joo. Biowaren tapaan seuraavat kuukaudet ovat suorastaan tulvillaan DLC:tä. Katsotaan sitten tekeekö tämä DAO:t vai ME kakkoset. Jos lisäsisältö on kelvollista, niin saatanpa sen Ultimate/GOTY, tai mikä über-versio sieltä nyt sitten tuleekaan, aikanaan hankkiakin.

Nykyisellään kyllä kaikki arvostelut tukevat sitä käsitystäni, ettei tämä ole vielä hankkimisen arvoinen peli.

8.

Kelpo arvostelu ja luojan kiitos peliä ei oltu katsottu biowaren väristen aurinkolasien lävitse, peukku tälle olisi aivan liikaa. Itse pidin mikromanageroinnin puutetta selkeänä miinuksena, imo roolipeleissä kuuluu olla elementti missä metsästetään parempia haarniskoja kumppaneille. Myös taistelu lykki pahasti vastakarvaan. Se oli selkeästi suunnattu konsoleille ja tyhjästä ilmaantuvat vihollisaallot toisensa perään ärsyttivät suunnattomasti.
Ok peli, mutta en näe mitään syytä pelata tätä uusiksi. Pienillä parannuksillä bioware olisi todennäköisesti saanut lypsettyä paljon enemmän rahaa DLC'n muodossa.

9.

”Paras peli 2009 Dragon Age: Origins? Tiedän että siinä luki että allekirjoittaneen puolesta mutta ”Vittu mitä paskaa”!”

Tosin…

http://dome.fi/pelit/artikkelit/pelit/vuoden-2009-parhaat-pelit-aanestyksen-tulokset

Lukijoiden äänestämänä:
Vuoden PC-peli: Dragon Age: Origins
Vuoden peli: Dragon Age: Origins

tv,
jok

10.

Vuoden pettymys:
- Viholliset mitkä räjähtävät kappaleiksi jokaisesta hipaisusta
- Sankarin apurit jotka haluavat välttämättä tulla mekossa taisteluun koska olen uniikki
- Samojen muutaman kartan kierrätys läpi koko pelin
- Kirkwall tuntuu kuolleelta eikä muutu ollenkaan koko 10v pelijakson aikana
- Lineaarinen tarina ja juoni
- Persuade / Intimidate jne. puuttuu eli ei diplomatiaa
- Tyhjästä ilmestyvät vihollis aallot tappavat tunnelman
- Roska tavarat , onko pääsankari Hawke myös talonmies joka kerää roskia?
- Säätilat ei vaihdu tai muutu

Ongelmia olisi vielä paljon lisää listattavana , mutta kyllä tämä pentele mentiin muuttamaan kunnon RPG pelistä tusina hötöksi jota EA tuuttaa peräpäästään.

5/10

11.

Minä itkin verta ja suolenpätkiä jo ykkösen kanssa. Ostin pelin ensimmäisenä myyntipäivänä - viimeksi tein näin kun Max Payne julkaistiin - ja petyin alkuinnostuksen jälkeen. Sitä samaa kuin NwN2, ilman luvattua synkkyyttä ja aikuista otetta. Ellei aikuisuudeksi kutsuta sitä, että ikäloppu, puolikuollut naisvelho pukeutuu ihonmyötäiseen kaapuun ja vieläpä näyttää hyvältä siinä, tai sitä, että taistelun jälkeen oli vähän veripisaroita naamalla. Sitä samaa hämähäkin- ja bandiitintappoa kuin muissakin fantasiapeleissä. Eikö voisi jo muuttaa kaavaa?

12.

”Testattu: Xbox 360”

Kiteyttänee homman tuohon. Konsoleilla varmasti parempi (sen tovin mitä tutun XBOX360:lla originsiä kokeilin, tuskailin lähinnä UI:n ja erilaisten komentojen kanssa). PC:n puolella origins olisi varmasti ollut parempi, ja jos sitä olisi pidempään pelannut, olisi siitä voinut paremmin innostuakin.

Nuo ”tyhmentämiset” ja muut vastaavat toimenpiteet sitten iskevät PC:n puolelle rajusti laadun huonontumisena. Ikävä kyllä.

13.

koko peli oli hirveä failure, niinkuin kymppi kommentista voi todetakin.

14.

@12
PC-pelaajana voin sanoa että ne tosiaan iskevät erittäin rajusti, harmittaa että edes tuhlasin tähän rahaa jo nyt enkä 3-4kk päästä jolloin sen saisi halvalla. On turha yrittää ajatella strategisesti kun ainoa vaihtoehto Hard/nightmarella vihollisjoukoissa on niiden houkutteleminen 100metrin päähän siitä missä ne aluksi seisoivat ja sitten tapat houkutellut viholliset, menet takaisin ja houkuttelet ne normaalisti maagien selkään tyhjästä ilmestyvät spawnit etc toistat tämän lähestulkoon jokaisessa taistelussa…

Pelinä tämä nyt on siinä 6-7 tasoa mutta DA pelinä 5/10. Onneksi sentään on PC:lle niin eiköhän jossain vaiheessa pääse nauttimaan värikkäämmästä kirkwallista jne modien kautta, on suorastaan äärimmäisen tylsä ja väritön kaupunki se. Jumalauta fantasiaan pohjautuvissa peleissä on oltava sitä väriä, ei ketään kiinnosta katsoa ruskean ja harmaan erisävyjä koko pelin aikana vaikka nyt ei neonvärejä tarvitsekaan olla…

15.

Itse tajusin jo etukäteen ettei peli tule olemaan yhtä RPGmäinen kuin Originsin. Peliä on yksinkertaistettu, karsittu ja muuteltu genreen vähemmän perehtyneemmille sopivaksi.

Suurimpana muutoksena ehkä taistelusysteemi. Se on erilainen, mutta ei niin paljoa huonompi kuin tunnutaan väittävän. Nopeamman temmon ansiosta pienet välitaistelut pysyvät sopivan lyhyinä, eivätkä veny samanlailla kuin ykkösessä usein kävi. Viholliset tosiaan ilmestyvät tyhjästä, mutta niin tapahtui myös Originsissa aika ajoin. Suurten vihollisjoukkojen kanssa systeemi kuitenkin ontuu pahasti, sillä porukkaa ilmestyy nopeammin kuin sitä ehtii lahdata ja varsinkin nightmarella saa kehittää aivan uudenlaiset taktiikat tilanteiden selvittämiseen. Nopeampi tempo tekee kuitenkin taistelusta mielenkiintoisempaa niille, jotka eivät jaksaneet Originsin taktisempaa taistelua ja sitä pelintekijät tuntuvat yrittäneenkin.

Myös vaikeusasteista tuntuu olevan kovasti valitusta. Normal oli minullekin naurettavan helppo, mutta jälleen, kokemattomammille pelaajille se on juuri sopivan haastava. Moni kaverini, joka ei juuri tämäntyyppisiä pelejä pelaa oli vaikeuksissa jo normal-vaikeustasolla. Ja koska se on käytännössä pelin alin vaikeustaso, niin on luonnollista, että se on tehty riittävän helpoksi aloittelijallekin. Casualia ei voi edes kutsua vaikeustasoksi, sillä se tekee taistelusta läpikävelyä, niille joita taistelu ei kiinnosta. Nostakaa siis vain reilusti sitä vaikeustasoa valittamisen sijasta.

Yksinkertaistamisen näkyy melkeinpä kaikessa muussakin, eikä se oikein roolipelien veteraania lämmitä. Täytyy kuitenkin BioWaren puolesta sanoa, että jossakin on onnistuttu, sillä lukuisat ystäväni, jotka kyllästyivät Originsiin kymmenessä tunnissa ovat tahkonneet peliä taukoamatta koko viikon. Kyllähän tuo ihan hauska peli on pelata, vaikka pelkästään seuraten kumppaniensa välistä keskustelua, joka jatkaa Originsin hupaisaa linjaa. Juoni on mukiinmenevä, mutta samalla luo kovat odotukset tuleville DLC:eille. Samojen alueiden kiertely alkoi hieman puuduttamaan ja Originsin UI:hin tykästyneenä pidin pelin valikoita todella kömpelöinä.

Kaikista pahinta on kuitenkin keskustelusysteemin muutos. Yksi Originsin parhaista puolista on apinoitu suoraan ME-tyyliseksi hirvitykseksi. Keskusteluiden valinnoilla, ei kuitenkaan Mass Effectin tyylin vastaisesti ole juuri koskaan suurempia vaikutuksia. Lopputulos on sama riippuen siitä puhutko nätisti vai ei-niin-nätisti, ainoastaan kumppanien suhtautuminen vaihtelee. Lisäksi Originsin keskustelujen monipuolisuus on kadotettu, antamalla yleensä kolme parin sanan vastausvaihtoehtoa. Kaiken lisäksi Hawken varsinaiset puheet vielä poikkeavat useasti siitä mitä vastausvaihtoehto implikoi. Hyvästi ykkösen dialogille, jossa oikeasti sait miettiä, mitä seuraavaksi sanoisit, sillä huono sanavalinta saattoi päättää keskustelut lyhyeen ja aivan päinvastaisesti kuin olit toivonut.

16.

Outoa. DA:O oli kunnianosoitus klassiseksi katsottavalle CRPG-traditiolle, kaikkine upeine, vanhahtavine peliratkaisuineen (mitä nyt tuntui vähän putkimaiselta). Aika rohkea veto, mutta mainetta tuli eikä myyntikään sitten heikoksi jäänyt. Eikö riittävästi kuitenkaan, vai miksi piti lähteä pelkistämään?

Ehkä myynti nyt sitten tekee uuden ennätyksen, mutta pahalta tuntuu kun Bioware näin hylkää vanhan uskollisen kohdeyleisönsä. Pyydän, jättäkää edes vähän KotORin särmää SWTOR:iin…

17.

@16 ”Ehkä myynti nyt sitten tekee uuden ennätyksen, mutta pahalta tuntuu kun Bioware näin hylkää vanhan uskollisen kohdeyleisönsä.”

Kaikkihan tätä tekevät, ikävä kyllä.

18.

@17 lainaus

Biowarehan on, siinä missä kaikki pelintekijät, voittoa tavoitteleva yritys. Pelejä ei tuoteta siksi, että halutaan ilmaista luovuutta vaan siksi, että voitaisiin tahkota rahaa. Järkeäkö niillä on tarjota 'samaa vanhaa laatua' parille tuhannelle kun voivat uudistumalla houkutella miljoonia pelaajia?

19.

@17
pikaisella google-haulla paljastui että DA:O oli myynyt jossain vaiheessa jo 3.2 miljoonaa kappaletta. Aika kaukana ollaan ”parin tuhannen”-luvusta jonka päästäsi kiekaisit.
Pettämällä vanhat fanit myynti voi jopa tippua, mutta sen näkee aikanaan. Itsestäni tiedän sen verran etten biowaren pelejä enää osta ennen kunnon(lue pelaajien) arvosteluja.
Hieman epäilen että tämä DA oli vaan pikainen rahastuskierros tälle kvartaalille ME3'sta ja SWKOTOR'ia odotellessa.

20.

@18 Luonnollisesti Bioware on myös voittoa tavoitteleva yritys, joskin tunnettu myös siitä, että yrityskulttuuriinsa on tavannut kuulunut muutakin. Vitsi ja surkeus on siinä, että DA:O jos mikä oli senkaltainen peli, jota peräänkuuluttamallasi lähestymistavalla ei olisi uskaltanut eikä pitänyt tehdä lainkaan! Ajattele vaikka niin, että tässähän pilataan brändiä.

21.

Heh, ykkönen oli jo tyhmennetty rope pc-pelien kontekstissa, niin jos tässä kakkosessa on vielä vähemmän viriteltävää ja taktisuutta taistelussa (eli: sitä nörtättävää mihin pc:n rpg:issä uppoutuu) niin ei hyvää päivää… Dragon Age 3 on sitten LEGO Swords & Sorcery.

22.

Mutta kun minua ei kiinnosta business, vaan hyvät pelit. Siksi en tässä tapauksessa ryntää pelikauppaan, vaan nautin kympin alelaaripelistä (joka oli muuten viime vuonna uutuus).

23.

@15, Keskustelussa on hyvää ja huonoa. Sillä nyt voit lyyä kavereille munat kurkkuun kummemmin miettimättä, että pitääkö tolle olla nyt kiva vai ei vai ironinen vai mitä mie sanon. Nyt sanot mitä haluat. Toisaalta tämä on huono sillä monet NPC:t eivät tästä ota nokkiin. Eli vastauksilla ei tunnu olevan sen kummemin painoarvoa kuin mitä kumppanit tuumaavat, tai armahdatko jonkun vai heitätkö puukon otsaan pystöön. Kumppaneiden puolesta sekin on mukava uudistus, että voit olla niitä vastaan ja ne ei nosta kytkintä ja saavat kuitenkin jotain bonusta skilleihin. Ykkösessä jos niille ei ollut nätisti niin ei saanut kumppaneiden bonuksia ja jos ne oli vihasia ja menit puhumaan niille niin ne katosi. Oikeastihan se menisi näin, mutta nyt pelataan fantasiaa tjsp.

24.

Tässä se taas nähdään. Kauan pelaajat vinkuvat uudistuksia, ja sitten kun joku niitä tarjoaa alkaa kamala itku ja parku. Muistakaa tämä silloin kun seuraava Call of Duty puskee ulos kauppoihin. Eihän pelintekijät halua turhaan tuottavaa ideaa muutta, etenkin jos siitä seuraa vain pelaajien valitusta miten mitään ei olisi saanut muuttaa.

25.

@7
”Joo. Biowaren tapaan seuraavat kuukaudet ovat suorastaan tulvillaan DLC:tä. Katsotaan sitten tekeekö tämä DAO:t vai ME kakkoset.”

Tarkoitat varmaan EA:n tapaan joka levisi tähänkin pelitaloon kuin syöpä tuon DLC paskansa kanssa. Tämäkin peli piti hoputtaa vaan mahdollisimman nopeasti ulos.

Olin vähän skeptinen tähän kakkoseen porukan kommentteja julkaisun yhteydessä lukiessa yms., mutta ainakin minä pääsin tähän ihan hyvin mukaan, niin kuin ykköseen ja Awakeningkiin. Hyvä peli, ei siitä pääse mihinkään. Ainoina asioina harmittaa tuo alueiden kierrätys, ei pysty vaihtamaan oikein kamoja muille hahmoille ja muut takapakit ykkösestä(ei taistelusysteemi imo.)

Niin ja kauhean raskas vaikka ei olekkaan mikään kovin kaunis. Perus konsoliporttaus kuraa, kuten vaikkapa GTA IV jne…

26.

Juho Anttila oli harvinaisen väärässä arvostelussaan. Oikeastaan kun hänen pointtinsa kääntää toisinpäin, niin löytyy Totuus.

DA2 on pikatuotettu peli. Yksinkertaistettuna ja aivottomana massaviihteenä sitä on mukava naksutella illalla töitten jälkeen. Ei tarvitse miettiä mitään syvällistä, kunhan pelailee.

Eikä käsikirjoituskaan loista missään vaiheessa.

Oikeastaan laitanpa Juhon nimen ylös muistojen lippaaseen, etten vahingossakaan ota hänen arvostelujaan vakavasti. Hänen arvostuksensa osuvat niin eri kohtiin kuin itsellä.

27.

Mielipiteistä ei sinällään ole kovin hedelmällistä kinastella, mutta mielenkiinnosta kysyn: mitä mieltä olit Dragon Age: Originsista ja erityisesti sen tarinasta?

Itse nimittäin pohdin II:sta pelatessani, että vakiokaava ”kerää taikaesineet ja kaverit ja kukista ikiaikainen pahuus” on tehty jo lähes jokaiseen fantasiapeliin ja kirjaan. On kovin piristävää nähdä jotain hieman erilaista. Toisaalta iso osa pelaajista tuntuu kaipaavan silti ennemmin sitä tutun kaltaista eeppisyyttä.

28.

Valitettavasti myös DA:O oli köykäinen juonellisesti - ja tarinan sekä ympäristön mielikuvituksen kannalta. Pääkäsikirjoittaja Gaider ei kuulu minun suosikkeihini. Jos lukee Gaiderin DA kirjan, The Stolen Throne, niin selviää monta asiaa koko sarjan heikkoudesta. Samat tarinankerronnan viat hyppivät korostetusti silmille.

2:n tehtävistä ei mikään tuntunut erityisen luontevalta. Kaikki taistelua geneeristä teleporttaavaa hordea vastaan. Lopputaistelu tuntui yhdentekevältä. Spoilaamatta tilanne oli: Kummalle puolelle liityt? - Ja itselle oli: Ihan sama. Kun en taistelusta erityisemmin pitänyt, niin käteen ei jäänyt juuri mitään.

Itse pidän peleissä yksityiskohdista. Ne luovat minulle osaltaan peliin syvyyttä. Kynä&paperi -peleissäkin mielellään piti olla kaupungit rakennettu toimiviksi yhteiskunniksi. Viemärit suunniteltu kaatoja myöden realistisiksi. Asukkaiden työt ja ammattijakaumat laskettu tarkasti. Vihollisillakin oli toimivat organisaatiot ja tulolähteet. DA-sarjassa ei paljon yksityiskohdilla juhlita. DA2:ssa on karsittu vähätkin pois. Kaikki on uhrattu helppouden nimissä.

29.

No sitten ymmärrän paremmin. Jos ei tyyli miellytä, niin ei vaan miellytä. Itse pidin julmetusti myös Originsista, siitä huolimatta, että juonen kehykset olivatkin siinä perinteisemmät. Kakkosessa taas erilainen tarinakehys viehätti, vaikka se varmasti monen silmissä on tehnyt tarinasta tavallaan vaikeamman seurata.

Pelasitko muuten nightmarella, jos peli tuntui liian helpolta? Itse tein niin, ja koko ajan joutui olemaan varpaillaan. Rentoutumisesta rankaistiin heti. Tosin en pidä itseäni mitenkään kamalan taitavana pelaajana, joten sekin saattaa vaikuttaa.

30.

Normaalilla pelasin. Jos olisin pitänyt taistelusysteemistä ja kaivannut enemmän vastusta niin olisin nostanut vaikeustasoa. Taistelumekaniikka oli vain niin reaaliaikanaksuttelua että ei minuun uponnut tässä genressä. Jos saisin valita niin rpg:ssä olisi taisteluissa vuoropohjaisuus (esim. Temple of Elemental Evil) ja taistelu ei saisi olla koko pelin kantava voima. Ja mikä tärkeintä - pelattavan hahmon kyvyt ratkaisee, ei pelaajaan reaktiokyvyt ja taitavuus.

Et ole tainnut koskaan pelata vanhanaikaista, päänsisässä pelattavaa - mielikuvitus rajana, pen&paper roolipeliä?

31.

Itse asiassa olen pelannut vanhanaikaisia roolipelejä siitä lähtien, kun Dungeons&Dragons aikanaan julkaistiin suomennettuna. Taisi olla vuosi 1988. Aikuisiällä jäänyt sittemmin vähemmälle, kun peliporukka on hajonnut maailmalle. Pidän myös vuoropohjaisista peleistä, ei siinä mitään. Tietokoneroolipelien ja ”oikeiden” roolipelien vertaileminen on aina ongelmallista, ainakin niin pitkään, kun tekoäly ei ole sillä tasolla, että se pystyy luomaan rajattomasti sisältöä reaktiona pelaajien toimiin.

Dragon Agen pelimekaniikkahan tukee oikeastaan useammanlaista lähestymistapaa, mikä on tietyllä tavalla järjestelmän hienous. Normaalivaikeustasolla peliä voi pelata hyvin reaaliaikaisesti kuin toimintaroolipeliä. Sitä vaikeammilla rupeaakin äkkiä kolisemaan omassa maalissa, jos ei käydä hyväkseen pelin pysäytystoimintoa. En usko, että peliä on edes inhimillisesti mahdollista läpäistä nightmare-tasolla ilman jatkuvaa pysäyttämistä ja ryhmän eri hahmojen mikromanagerointia.

Siinä vaiheessa, kun pelaaminen seuraa prosessia ”jaa käskyt hahmoille, anna taistelun pyöriä sekuntin ajan, pysäytä ja jaa uudet/tarkentavat käskyt, anna pyöriä taas sekuntti”, mikä ainakin nightmarella pelatessa PC:llä on vaikeimmissa matseissa välttämätöntä, laskee pelaajan reaktiokyvyn ja taidon merkitys aika alhaiseksi. Tilalle nousee sitten taktikointi ja ne hahmojen ominaisuudet.

32.

”Dragon Age 2 ei ole tyhmennetty ja yksinkertaistettu versio edellisestä”

Siis hetkonen. Jos ryhmäläisten kamojen käyttö on yksinkertaistettu, alueita kierrätetään aivan älyttömästi (yksinkertaistettu tässäkin mielessä), skillipuut on yksinkertaistettu niin ettei vahingossakaan voi laittaa ”huonosti”, niin miten ihmeessä tästä voi tosissaan väittää ettei olisi millään tapaa tyhmennetty ja yksinkertaistettu versio edellisestä?

Eihän tämä missään nimessä HUONO peli ollut, mutta kyllä tuo yksinkertaistaminen söi omaa mielenkiintoa sen verran että tuskin jaksa toista läpipeluuta. Asiaa ei auta yhtään se, että niillä omilla ”valinnoilla” ei oikeastaan tuntunut olevan juuri mitään oikeata merkitystä pelin kulkuun.

33.

”Dragon Age 2 ei ole tyhmennetty ja yksinkertaistettu versio edellisestä”

34.

Eikä omalla kohdalla ainakaan lisäpisteitä saa siitä että pelikokemuksena DA2 on huomattavasti lyhyempi kuin DA:O. Kyllä tästä paistaa nyt EA:n rahastuspläänit vähän turhankin pitkälle, pukataan ulos hiukan juostenkustu peli ja työnnetään sitten tasasesti sitä DLC:tä pihalle.

Siinä missä Originsin DLC:t tuntu oikeasti lisäsisällöltä, DA2:ssa ne tuntuvat enemmänkin sellaiselta sisällöltä joka olisi pitänyt olla itse pelissä jo julkaisussa, eikä todellakaan erikseen ostettavana.

35.

36.

@35, En muista yhtään hyvää ”DLC:tä” Originsista joita olisi kannattunut edes hommata. Sama vika niissäkin, mene kylään tai linnaan, tapa kaikki, saat super varusteet tai ehkä yhden uuden tiimikaverin jolla ei tehe mitään. Super varusteet taas oli niin super, että sait omat kaverit jättää leirille ja mättää lopun pelin yksin ilman ongelmia. Mukavahan tämä toki oli sillä sai jakaa yksin oikeutta :). Uudet tiimikaverit lähinnä muutti emopelin osalta dialogeja vähäsen, mutta ei sen kummempaa. DLC:n kestot oli noin 10 min - 40 min. Awekenin oli hyvä, mutta se ei tainnut enään kuulu DLC:ksi. Toisaalta Darkspawn Chronicles DLC oli mukava tuulahdus, mutta liian vaisu, siitä ei emopeliin jäänyt edes mitään hyvää tai kivaa.

37.

Oikeastaan, kakkosen juoni etenee paremmin kuin ykkösen. Ykkösen juoni on lisäksi tosi vaisu ja tylsä alun jälkeen.

On tämä kakkonen silti yksinkertaisempi. Typistykset on tehty vallan vääriin paikkoihin. Ykkösen ongelma oli kaman liika määrä. Olisivat vain vähentäneet rojua, mutta eivät rajoittaneet hahmojen mahdollisuuksia käyttää niitä.

Miksi velho ei osaisi käyttää miekkaa - onko sen päässä jotain vikaa, kun ei astalo pysy kädessä? Haarniskassa liikkuminen on varmasti oikeastikin hankalaa, joten ymmärrän että se on varattu sotureille. Mutta miksi omat tiimikaverit eivät osaa pukeutua löydettyhin asusteisiin? Miksi kaupoista ei löydy mitään ostettavaa? Millä logiikalla jossain tyrmässä satoja vuosia lojunut velhokeppi on parempi kuin uusi? Onko D:A:n maailmassa seuraava sukupolvi aina piirun verran taitavattomampi ja osaamattomampi?

38.

Ensimmäinen DA oli valtava pettymys vanhalle Baldur's Gate fanille ja DA2 vaikuttaa trailerin ja kavereitten kommenttien perusteella vielä huonommalta. Ilmeisesti pelissä on hyvä käsikirjoitus, mutta eipä se minun listoilla peliä pelasta jos kaikki muu on keskinkertaista tai huonoa. Itse jätän DA2'n hyllyyn.

39.

Kommentoinpa tuota yksinkertaistamiskysymystä vielä hieman. Nähdäkseni pelin aitoa monipuolisuutta (ei niinkään monimutkaisuutta, joka on negatiivinen asia) pitäisi mitata tarjolla olevien aidosti käyttökelpoisten yhdistelmien määrällä. Jos tarjolla on esimerkiksi 20 yhdistelmää, joissa käytetään vain kymmentä, ei nuo kymmenen käyttämätöntä leikkaamalla menetetä mitään muuta kuin turhaa sekavuutta.

Toisaalta tasapainottamalla ne jäljelle jätetyt kyvyt ja kykyjen välinen interaktio paremmin saadaan käyttökelpoisten yhdistelmien määrä itse asiassa kasvatettua. Tällöin voi mielestäni perustellusti todeta, että yksinkertaistamista ei todellisuudessa ole tapahtunut.

Varusteiden kanssa tilanne on usein hieman sama. Pelistä kuin pelistä tuntuu löytyvän vaikkapa se ”Ultimate Dragon Armor of Heavy Tanking”, jonka jokainen järkevä pelaaja pukee tankilleen. Kuinka aitoa ja tarpeellista valinnanvaraa tämä sitten edustaa?

DA2:ssa on tehty kompromissi, jossa muokattavaksi jätetään silsi ase, mahdollinen kilpikäsi, vyö, kaksi sormusta ja kaulakoru. Pelkkiä lukuja ja niiden yhteyttä pelimekaniikkaan tarkastellen tämä tarjoaa aivan tarpeeksi säätövaraa. Kysymys erilaisesta nutusta on ennemmin periaatteellinen, eikä siihen taida yhtä oikeaa vastausta olla. Itse epäilen, että taustalla on myös dramaturgisia syitä. Tekijät ovat tahtoneet pitää langat käsissään siitä, miltä npc-hahmot näyttävät välianimaatioissa.

40.

@39 ”ei niinkään monimutkaisuutta, joka on negatiivinen asia”

Tästähän asiasta voi olla montaa mieltä. Omasta mielestäni monimutkaisuus on hyvä asia.

41.

Immortla, olin ehkä hieman epäselvä. Tarkoitin itsetarkoituksellista monimutkaisuutta. Mielestäni ei ole hyvä asia, että järjestelmässä on ominaisuuksia, joilla ei ole käytännössä mitään vaikutusta tai joiden vaikutus on niin pieni, ettei niitä ole mielekästä käyttää.

Sen sijaan sellaista monimutkaisuutta arvostan, jossa jokaisella säädettävällä asialla on oikeasti merkitystä. Itse käytän tästä mieluummin sanaa monipuolinen. Toki ominaisuuksien tasapainottaminen muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä enemmän niitä on. Siksi monipuolisuutta hakevat järjestelmät hajoavat niin usein turhaa ja merkityksetöntä tauhkaa sisältäviksi monimutkaisuuksiksi.

42.