Dragon Age: Origins (PC, PS3, Xbox 360)

18.11.2009
Tero

Dragon Age, EA, Bioware, Fantasia, suosittelemme

Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Seikkailu- ja roolipelit, Galleria, K18

Kanadalaisella Bioware-firmalla on takanaan suhteellisen virheetön historia yhtenä maailman parhaista roolipelitehtailijoista. Niinpä ei ihme että firman uutta Dragon Age: Origins -eeposta on odotettu ympäri maailmaa kuin kuuta nousevaa.

Tämän mittakaavan julkaisussa kysymys ei yleensä olekaan siitä, onko peli hyvä vai ei, vaan siitä kuinka hyvä se on. Onko Dragon Age Origins firman edellisen julkaisun Mass Effectin tavoin vuoden pelitapaus, vai vajoaako se häpeätahra Neverwinter Nightsin tasolle?

Biowaren aikaisemmista fantasiaroolipeleistä poiketen DA:O ei sijoitu Advanced Dungeons & Dragons -maailmaan, vaan löyhästi eri maapallon kulttuureihin pohjautuvaan uuteen maailmaan, tarkemmin otettuna sen Ferelden-valtioon.

Darkspawnien uhka

Fereldenissä ei yllättäen mene hyvin. Vuosisatoja hiljaiseloa pitänyt darkspawn-hirviörotu nostaa rumaa päätään ja uhkaa lähteä vyörymään massiivisella voimalla. Ainoa mahdollisuus Fereldenin pelastamiseen on mystisillä grey wardeneilla, jotka ovat kerta toisensa jälkeen tuhonneet darkspawnien muodostaneen uhkan. Lienee turha kertoa, minkä järjestön joukkoihin pelaaja lopulta päätyy.

Tätä ennen touhu alkaa kuitenkin perinteiseen tapaan hahmoluonnilla, joskin prosessi on astetta yksinkertaisempi kuin normaalissa Bioware-tuotoksessa on tottunut. Hahmoluokkia on huimat kolme, maagi, soturi ja varas, eikä tarjolla olevia rotujakaan ole kuin kolme. Hahmojen taustojen ja eri taitojen valintaan toki voi käyttää enemmän aikaa, mutta eniten vaikutusmahdollisuuksia on luonnollisesti hahmon ulkonäköön. Vastoin nykymaailmassa yleisesti vallalla olevaa trendiä naispuolisten hahmon rintojen kokoon ei voi vaikuttaa, mikä saattaa joillekin olla kova pettymys.

Hahmon rotu, luokka ja osittain pelaajan oma valintakin vaikuttavat siihen, minkä kuudesta Origin-tarinasta pelaaja käy läpi ennen pääjuoneen kiinni pääsemistään. Origin-tarinoissa pelaajat kohtaavat useita päätarinassa esiintyviä henkilöitä, ja näiden ja jopa muiden hahmojen reaktiot pelaajaa kohtaan vaihtelevat sen mukaan, minkälaisia päätöksiä näiden suhteen tekee.

Peli tarjoaakin useita erilaisia mahdollisuuksia moraalisesti arveluttaviin tai sen rajamailla häilyviin päätöksiin ja tekoihin, mutta peli ei käytä mitään varsinaista karman tapaista mekaniikkaa pelaajan tuomitsemiseen. Korkeintaan mukana heiluvat muut ryhmäläiset saattavat vetää herneet tietyistä päätöksistä. Jopa niin pahasti että nämä pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtevät litomaan.

Taitojärjestelmä toimii suhteellisen yksinkertaisesti. Jokaisella hahmoluokalla on parisenkymmentä erilaista taitopuuta, joissa on neljä ominaisuuksiltaan ja tehokkuudeltaan vaikuttavaa ominaisuutta. Osa on aktivoitavia loitsuja tai iskuja, osa päällä pidettäviä ns. sustained-ominaisuuksia ja osa passiivisia taitoja, jotka ovat päällä aina. Näihin puihin panostamalla voi esimerkiksi päättää siitä erikoistuuko soturi tankkaamiseen vai ison lekan heilutteluun, ja siitä taikooko taikuri tulipalloja vai parantaako.

Valinnanvaraa on suhteellisen paljon, ja soppaa sekoitetaan vielä neljällä hahmoluokkakohtaisella erikoistumissuuntauksella. Varkaiden ranger-erikoistuminen esimerkiksi mahdollistaa eri eläinten kutsumisen apuun, kun taas taikureiden shapeshifter antaa World of Warcraftin feral druideille sydämensä menettäneille mahdollisuuden päästä leikkimään karvapalleroa.

Knights of the New Ferelden

Pelin perusnäkymä tuo pahoja, joskaan ei ikäviä deja vu -fiiliksiä Biowaren Star Wars -klassikko Knights of the Old Republicista. Pelinäkymä on kuvattu hahmojen selän takaa (joskin PC-versiossa on tarjolla myös Baldur’s Gate -tyylinen taktinen näkymä). Taistelu toimii pikanäppäinten, perushyökkäysten ja pelitilanteen pausettavan ympyrämenun varassa. Koska konsoliversioissa pikanäppäimiä on vain kuusi, tulee ympyrävalikon selaaminen enemmän kuin tutuksi. Alkuahdistuksen jälkeen menun käyttö sujuu kuitenkin näppärästi, eikä suurempaa pikanäppäinmäärää edes jää kaipaamaan.

Pelaajan mukana roikkuu pääsääntöisesti kolme muuta seikkailijaa. Retkikunta kannattaa valita tasapainottaen sekä päähenkilön oletettavia moraalisia valintoja että ryhmän ominaisuuksien tasapainoa silmällä pitäen. Sarkastista huumoria viljelevä entinen temppeliritari Alistair ei esimerkiksi juuri perusta epämoraalisista valinnoista, kun taas ilkeämielinen taikuri Morrigan on niistä suorastaan innoissaan.

Koska pelaaja pystyy kontrolloimaan vain yhtä hahmoa kerrallaan, on luonnollisesti tärkeää että muut ryhmän jäsenet toimivat kuta kuinkin järkevästi. Dragon Age: Origins ratkaisee tämän erilaisilla taktiikoilla, ja homman toimivuus on hyvin lähellä Final Fantasy XII:n Gambit-järjestelmää. Hahmoille voi asettaa erilaisia sääntöjä joiden mukaan nämä toimivat, esimerkiksi taikurin voi määrätä taikomaan tietyn loitsun, kun iholla on kolme vihollista, tai käyttämään tiettyjä taitoja ainoastaan tietyssä terveydentilassa tai tietynvahvuisia vihollisia vastaan. Mikromanageroinnista kiksejä saavat pystyvät näin tuunaamaan ryhmän toimintaa hyvin pitkälle, Pentti Peruspelaaja sen sijaan selviää varsin pitkälle valmiilla taktiikka-asetuksilla, joita löytyy niin tankeille, parantajille kuin muillekin perusrooleille.

Pääsääntöisesti homma toimii, joskin välistä esimerkiksi lähitaistelijoiden toimintainnokkuus hipoo epäterveellisiä mittapuita ja tietokoneen ohjaamilla taikureilla on tapana tuhlata manansa alta aikayksikön. Vaikka homman tietysti voi ratkaista ohjeistamalla asianomaisen taikurin kittaamaan manapullon vajeen ollessa liian suuri, johtaa tämä siihen että sinänsä harvalukuisia manapulloja saattaa perustaistelussa kulua yllättäen viisi. Niinpä pelaaja on käytännössä tuomittu seuraamaan taikureiden manatilannetta itse ja juomaan potikan manuaalisesti kun tarve oikeasti näin vaatii.

Paha maa

Ferelden on pääsääntöisesti hyvin julma ja ikävä paikka. Pahat darkspawn-hirviöt uhkaavat, kieroakin kierommat poliitikot pilaavat tilannetta entisestään ja mystisessä Fade-ulottuvuudesta alituisesti väijyvät demonit väijyvät alituisesti mahdollisuutta päästä manipuloimaan ihmisiä ja vaikuttamaan näiden maailmaan.

Noin viiden-kuudenkymmenen tunnin mittaiseksi venyvä seikkailu vie sankariryhmää ympäri Fereldeniä ja vähän sen allekin, mutta etenemisen suunta on pääsääntöisesti melko vapaa. Erilaisia sivutehtäviä on julmettu määrä, joskin monissa palkinnot ovat melko vaatimattomia, näin erityisesti eri voimaryhmittymien tarjoaminen tehtävien osalta. Isommat toki sisältävät suuria päätöksiä ja saattaapa niistä tulla jopa kivoja esinepalkintojakin.

Alun putkimaisten esittelyvaiheiden jälkeen pelaajan eteen avautuvat valinnanmahdollisuudet tuntuvatkin suorastaan hämmentäviltä hieman Mass Effectin universumin tapaan. Pikkuhiljaa maailman runsaudenpula kuitenkin helpottaa, sillä se koostuu loppujen lopuksi lähinnä isoista kokonaisuuksista.

Koska suurin osa pääjuonen suuntauksista on Mass Effectin tapaan jo alkuvaiheessa tarjolla, on vaikeustason tietynlainen tasapainottaminen pelin edetessä paikallaan. Pääosin homma toimiikin niin ettei pelaamisesta missään välissä tule liian helppoa, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä etteikö ainakin osittainen ylileveloiminen ole mahdollista. Varovainen joutuu silti olemaan, ja perinteisissä Bioware-peleissä varsin tarpeettomiksi jääneet Crowd Control -ominaisuudet osoittautuvat yllättävän tarpeelliseksi, kun kimppuun höökii parhaimmillaan toista kymmentä vihollista.

Muutenkin pelinvaikeustaso on varsin kohtuullinen mutta armoton. Pomotaistelut vaativat yleensä hiukan suurempaa yrittämistä, mutta myös ihan tuiki tavallisissakin tappeluissa joutuu välistä oikeasti hyödyntämään hahmojen ominaisuuksia. Latausruutu tulee toisinaan varsin tutuksi, mutta toisaalta kun pelin voi tallentaa aina halutessaan taisteluiden ulkopuolella ja pelillä on tapana tallentaa automaattisesti ennen isoja ja vaikeaksi katsomiaan tappeluita, ei latauspiste koskaan ole kovin kaukana takanapäin.

Taisteluiden lisäksi huomattava osa peliajasta kuluu keskustellessa, joko ryhmäläisten kanssa leirissä tai sitten Fereldenin satojen mielenkiintoisten asukkaiden kanssa. Ääninäyttely on pääsääntöisesti loistavaa, ja dialogi hyvin kirjoitettua. Pientä miinusta tosin voisi antaa siitä, ettei keskustelua voi mitenkään vauhdittaa, vaan ääninäyttely täytyy kuunnella loppuun saakka (toim. huom. PC-versiossa on taikanäppäin nimeltään ESC) Pelaajan mukaan liittyvä, maksimissaan noin kymmenenhenkinen seurue on suhteellisen sekalainen seurakunta eri tavalla ajattelevia ja toimivia hahmoja. Näiden taustatarinoiden setvimiseen ja mahdollisten romanssien virittämiseen saa käytettyä hyvin paljon aikaa. Hyvät välit ryhmäläisiin poikivat sekä uusia ominaisuuksia, osien kohdalla myös mahdollisuuden vaakamamboon. Näin seksuaalisesti vapautuneella aikakaudella myös samaa sukupuolta olevien väliset suhteet ovat mahdollisia.

Tarjolla olevien apureiden valikoimassa on yksi isompi ongelma: taikureiden vähyys. Magian tehokkuuden ja pelin hieman armottoman lähitaistelumekaniikan vuoksi ryhmässä olisi hyvä olla kaksi taikuria. Valitettavasti Kaksi ainoaa tarjolla olevaa npc-taikuria ovat kuin yö ja päivä, ja molempien tyytyväisenä pitäminen aiheuttaa ongelmia tärkeissä valinnoissa. Kun esimerkiksi sotureita on tarjolla neljä, jonkinlainen kompromissiratkaisu olisi voinut olla paikallaan. Nyt parhaimpaan tulokseen pääsee tekemällä itse taikurin.

Veri lentää ja kellot soi

Teknisesti peli on priimakamaa, kuten Biowarelta on perinteisesti on voinut odottaa. Uusi pelimoottori ei juuri kärsi esimerkiksi Mass Effectin hitaista tekstuurilatauksista, ja toiminta pysyy isoissakin taisteluissa sulavana vaikka ilmassa olisi useampi aoe-loitsu. Ääninäytely, kuten jo tuli todettua, on loistavaa, samoin musiikki.

Ääninäyttelyn suhteen rasittaviakin tapauksia löytyy, mutta näiden puheet ärsyttävät yleensä myös pelihahmoja niin paljon, että sönköttöjät voi halutessaan ottaa hengiltä. Myös veriefektejä piisaa, ja tapa jolla hahmot keräävät veriroiskeita päälleen on ylivedetty suorastaan huvittavalle tasolle.

Biowaren tuotelistalta ei Neverwinter Nightsin lisäksi juuri epäonnistumisia löydy, eikä Dragon Age: Origins tee poikkeusta. Se on ajatuksella tehty ja kunnianhimoinen peli, joka pitää otteessaan paremmin kuin mikään tänä vuonna ilmestynyt peli. Kun hesarin kolahtaessa voi todeta onnellisena, että onneksi kello on vasta neljä, vielä voi jatkaa pelaamista niin jotain on tehty oikein. Hienoimmissa timanteissa toki pienimmätkin virheet ärsyttävät suunnattomasti, mutta näille ei kuitenkaan haluaisi antaa kovin paljoa painoarvoa.

Hitaat keskustelut, tietokoneen ohjaamien hahmojen satunnaiset toilailut ja taitojen respeccaamisen puute ovat suurimpia ärsyttäviä asioita. Lisäksi diplomatian toteutus on valitettavan minimaalinen. Vaikka sanan säilällä toisinaan selviääkin, diplomatiataitojen mekaniikka on hyvin yksinkertainen. Pääsääntöisesti Fereldenissä pelataan väkivalloin. Pienemmäksi mokaksi voi ehkä mainita sen, ettei pelin tarina alkuasetelman jälkeen juuri tarjoa isompia yllätyksiä.

Se että määränpää on tiedossa, ei kuitenkaan estä nauttimasta matkasta. Ja se onkin melkoinen matka. Valitettavasti sekin tietenkin päättyy aikanaan, mutta monet tarjolla olevat päätökset antavat pelille uudelleenpeluuarvoa. Bioware on myös sitoutunut laajentamaan pelin sisältöä seuraavan kahden vuoden ajan, joten ehkä aikanaan myös Fereldenin ulkopuoliset maat ja mannut avautuvat tutkimiselle.

Moni peliä odottanut on sen varmasti jo hankkinut, mutta mikäli näin ei vielä ole tehnyt, en suosittele enää aikailemaan. Dragon Age: Origins on pienistä virheistään huolimatta vuoden ehdoton roolipelitapaus, allekirjoittaneen kirjoissa myös pelitapaus.

Tekijä: Bioware
Julkaisija: EA
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Core 2 Due 1,4 GHz / Athlon X2 1,8 GHz, Geforce 6600 GT/Radeon X850 128 megatavun näyttömuistilla, 1 Gt muistia
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://dragonage.bioware.com
Tero Lehtiniemi

Toinen mielipide (Xbox 360)

Ehdin kokeilla Dragon Agea vain lyhyehkösti, muutaman illan ajan. Vaikutelma oli kuitenkin laadukas ja mielenkiintoinen. Mikä viehättävintä, pelistä huokuu selvää vanhan polven roolipelielämystä, jota ammennetaan 80- ja 90-luvun parhaimmista RPG-aineksista. Ainekset välittyvät ja toimivat täysin myös konsolipuolella, positiivisella tavalla. Xbox 360:llä kokeiltuna Dragon Age ei niinkään tuntunut uudistavan roolipelaamisen genreä, kuin hiovan sen erittäin sulavaksi ja toimivaksi paketiksi nykypelaajille.

Konsolipelinkin käyttöliittymä toimi padilla mainiosti. Esimerkiksi taistelujärjestelmässä useiden eri hyökkäysten ja taikojen käyttäminen sujuu ongelmitta. Teos vakuutti myös seikkailullisesti heti alkumetreiltään, rakentaen pelaajan ympärille kuvan ristiriitaisesta maailmasta, jossa eri vaihtoehdot eivät suinkaan elä rinnakkain rauhanomaisesti. Kenen lippua kumarrat, kenelle olet lojaali? Kun tietää, että alun ratkaisut vaikuttavat pitkälle loppuseikkailuun, niin siinäpä on syytä roolipelata oikein huolella ja loogisesti.

Vetoava, tyylikäs ja ajatuksella rakennettu rooliseikkailu. Tätä kehtaa suositella.

Jukka O. Kauppinen

Kolmas mielipide (PC)

En muista, milloin olen viimeksi odottanut jotain peliä niin paljon kuin Dragon Age: Originsia. Baldur’s Gatet ja muut legendaariset wanhan koulukunnan roolipelit kuuluvat yhä suosikkipeleihini, joten miten olisin voinut olla muuta kuin onnesta sekaisin? Ilahduttavasti Dragon Age ei petä, vaan on juuri niin hyvä kuin toivoinkin, ehkä parempikin.

Kuten Teron arvostelu jo tekee harvinaisen selväksi, peli on aivan hillittömän hyvä. Yritän siis itse pitää hehkutuksen minimissä ja puhua lähinnä PC-versiosta, joka on mielestäni – PlayStation 3:lla ja PC:llä testauksen jälkeen – se paras tapa pelata Dragon Agea.

Näkyvin ero konsoliversioihin tulee taktisesta kamerakulmasta, sillä hiiren rullaa heilauttamalla voi sen standardin 3rd person –näkymän sijaan tähystellä peliä korkeuksista, kuin Baldur’s Gatessa konsanaan. Tiukoissa taisteluissa tämä on korvaamaton apu, sillä erilaisten area of effect –loitsujen sijoittelu on näin lasten leikkiä.

Pelattavuuden kannalta merkittävämpää on kuitenkin se, että halutessaan koko näytön alalaidan saa täyteen kykypalkkia, johon voi pudotella halutessaan kaikki mahdolliset pikaesineet ja kyvyt. Näin taistelun aikana ei tarvitse sahata ympyrävalikoissa, vaan käskyjen jakelu onnistuu nopeasti ja tehokkaasti. Toki muutenkin käyttöliittymä on omaa luokkaansa, kiitos runsaiden ja toimivien näppäinoikopolkujen. PC-versiossa voi myös skippailla puheita ja välianimaatioita Escape-näppäimellä, mikä olisi varmasti ilahduttanut myös Teroakin.

Oheiset kuvat PC-versiosta maestro Lehtosen ruudulta.

Mukavasti PC-versio pyörii myös sangen hyvin. Vaikka omassa näytönohjaimessani on onnettoman vähän muistia 1080p-resoluutioista näyttöäni silmälläpitäen ja prosessorini on kotoisin suoraan kivikaudelta, detailit pystyi vääntämään korkealle ilman, että peli pätkisi häiritsevästi. Näin Dragon Agen saa näyttämään sangen muikealta, konsoliversioihin verrattuna jopa ilmiömäiseltä.

PC-version hienouden kruunaavat modit. Bioware julkaisi PC-miesten käyttöön omat kehitystyökalunsa, jolla pelin sisältö on alunperin tehty. Jo nyt peliin on modattu erilaisia mukavia lisukkeita, kuten vaikka mahdollisuus sijoitella hahmojensa kykypisteet uusiksi tai vaikka säilyttää leirinsä jättimäisessä yhteisarkussa ylimääräisiä varusteitaan. Jo nyt työn alla on useita lisäseikkailupaketteja, joten PC-miehiltä pelattava ei lopu aivan kesken.

Dragon Age: Origins on vahva ehdokas meikäläisen vuoden peliksi ja kun kerran valita saa, pelaan sen mielelläni PC:llä. Peli ei ole huono konsoliversionakaan, mutta kaikesta näkee, että Dragon Age on yksi niitä harvoja pelejä, jotka on oikeasti suunniteltu ensin PC mielessä.

Miikka Lehtonen

Neljäs mielipide(PS3)

Bioware on tarjoillut konsolipelaajille itämäisempiä kung fu -tappeluita Jade Empiressä ja räiskintää Mass Effectissä, mutta vasta nyt konsoliseikkailijatkin pääsevät eeppisten fantasiaroolipelien makuun.

Dragon Age on lähtökohdiltaan ja pinnallisin puolin varsin kliseinen fantasiatarina. Maailma on elänyt rauhan aikaa satoja vuosia ja kansat ovat jo melkein unohtaneet pahuuden uhan. Pahuuden voimat ovat kuitenkin nostamassa päätään juuri kun kaikki osapuolet kamppailevat omien ongelmiensa kanssa. Pelaajan tehtäväksi jää alkukahakoiden jälkeen ratkaista ongelmat ja yhdistää eri kansat taisteluun pahan voimia vastaan.

Vaikka Dragon Age Origins ottaa isossa mittakaavassa mallia fantasiakliseiden ABC-kirjasta, Bioware lisää kaikkeen omanlaisensa kierteen. Yksinkertaiselta vaikuttavan selkkauksen taustalta saattaa löytyä yllättäviä syitä, jotka tekevät valinnoista hankalia. Dragon Age liikkuu usein harmaalla maaperällä eivätkä valinnat ole läheskään aina niin mustavalkoisia kuin Biowaren aikaisemmissa peleissä.

Dragon Age taistelut ovat lähempänä Baldur’s Gate -pelien tyylistä pientä säätämistä kuin suoraviivaista hack ’n slashia. Tämän huomioon ottaen Bioware on siirtänyt kyseisen pelityylin suhteellisen hyvin konsoleiden ohjaimilla pelattavaksi. Pelaaja voi edelleen käskyttää kaikkia hahmoja erikseen, mutta eri toimintoja voi myös säätää tekoälyn hoitamaksi, jolloin pelaajan ei tarvitse olla koko ajan pitelemässä jokaista hahmoa käsistä.

Kaikki erikoisliikkeet, parannusesineet ja loitsut löytyvät napinpainalluksesta avautuvan komentopyörän alta, mutta muutamat niistä voi laittaa kätevästi yhden napinpainalluksen päähän. Biowaren konsoleille kehittämä ohjausmalli ei voita hiirtä ja näppäimistöä, mutta pienet apukeinot ja oivallinen komentorinkula tekevät pelaamisen kuitenkin mahdolliseksi ja nautittavaksi myös konsoleilla.

Taistelusysteemi toimii siis hyvin, mutta Bioware olisi voinut kehitellä enemmän erilaisia vihollistyyppejä ja tehdä nykyisistäkin vaihtelevampia vastuksina.. Nykyisellään on aivan sama taisteleeko ihmistä, kääpiötä vai örkkiä vastaan ja muistakin olennoista löytyy liikaa vain näennäisesti erilaisia vastuksia. Loppupuolella peliä alkaa jo kyllästyttää taistella tuhannetta pimeän kätyriä vastaan, joka ei ole muuttunut tippaakaan ensimmäisestä.

Dragon Age ei vaikuta tuotantoarvoiltaan aivan niin suurelta kuin sen tyyliseltä eeppiseltä fantasialta odottaisi. Grafiikat tekevät tehtävänsä, mutta eivät yllä tasoltaan edes Biowaren oman Mass Effectin tasolle. Monet kohtaukset vaikuttavat laimeilta, koska ruudulle ei olla saatu loihdittua tarpeeksi kaaosta ja toteutus on muutenkin lattea. Niiden aikana tulee liian läheisesti mieleen monet B-luokan fantasiaelokuvat, eivät Taru Sormusten Herrasta -elokuvien kaltaisten filmatisointien eeppiset tunnelmat.

Vaikka visuaalinen puoli jättääkin toivomisen varaa, musiikit ovat huomattavasti parempaa laatua. Soundtrack ei ole suinkaan täynnä Marilyn Mansonia, kuten trailerit antoivat olettaa, vaan tunnelmaan paremmin sopivia orkesterisävellyksiä. Ääninäyttely on kauttaaltaan tasaisen laadukasta, vaikka muutamia heikompiakin yksilöitä on päässyt mukaan.

Dragon Age: Origins onnistuu toisaalta kääntämään tuttuja asioita hyvin päälaelleen, mutta se on pelattavuudeltaan ehkä liiankin tuttua ja turvallista fantasiaropeilua. Tapahtuipa juonessa mitä tahansa, pelaaminen äityy liian usein ahtaiden luolastojen ja metsäpolkujen koluamiseksi. Se myös lupaa alussa eeppisempää seikkailua kuin mitä se lopulta tarjoaa. Dragon Age: Origins ei ole missään nimessä huono peli, mutta Biowarelta odotti hieman enemmän Mass Effectin jälkeen.

Petteri Kaakinen

Lue myös

Assassin’s Creed II (PS3, Xbox 360)

Borderlands (PC, PS3, Xbox 360)

Call of Duty: Modern Warfare 2 (PS3, Xbox 360)

Fallout 3 Game of the Year Edition (PC, PS3, Xbox 360)

NHL 2K10 (PS2, PS3, Xbox 360, Wii)

Risen (PC, Xbox 360)

Tales of Monkey Island Episode 4: The Trial and Execution of Guybrush Threepwood (PC, Wii)

Kuvagalleria

Tero Lehtiniemi

Uusimmat jutut

Ruotsin McDonalds myy eSports-hampurilaisia 23.5.2013
Ennakkotilaa GTA5 ja saat ydinkäyttöisen ilmalaivan ja turvasäilön mammonallesi 23.5.2013
Aha! EA lipsautti kuvan Xbox One- ja PS4-pelien paketeista 23.5.2013
Hei, Empire: Total War –fanit! Moninpelikampanjaa tarjolla, vain rajoitetun ajan! 23.5.2013
Ultima on Forever mutta Kanada 23.5.2013
Gioteck MH-1 – järeämpi Xbox-mikki pienipäisille 23.5.2013
Wing Commanderista tehdään 2D-räiskintä 23.5.2013
Fire Emblem Awakening (3DS) 23.5.2013

1.

Jee! Yllätystissit! :-D

Nii, ja itse peli on tosiaan mainio. Vanha Baldur's Gate -veteraani myhäilee tyytyväisenä.

2.

Huippu peli.. ainoo huono puoli on, ettei pelissä voi liikkua aivan vapaasti.. eli hyppiminen, uiminen sekä kalliolta alas hyppiminen ei ole mahdollista :<

3.

Kyl maar!

Noin viikon verran olen kyseistä peliä näppäillyt ja pelikello näyttää 33h.. ei kai tuo ihmekkään jos avopuoliso jo HIEMAN kyllästynyt meikäläiseen.. :D

4.

Mitenhän ihmeessä tämä peli on päässyt tutkani alitse? Baldur ykköstä, änweeänniä sekalaisesti ja massauspeliä sekopäisesti hakanneena olisin odottanut peliä kuin kuuta nousevaa.

Noh, eipä onneksi tarvinut odottaa, kun huomenna pääsee hakemaan kaupasta :)

5.

Vähän ihmetyttää tuo Neverwinter Nightsin dissaaminen. Ovatkohan arvostelijat edes NWN pelanneet? Varsinkin moninpeli sopivalla porukalla on mainio kokemus ja modeja, tehtäviä, yms. sisältöäkin löytyy peliin todella paljon. Tässä Dragon Age Originsissa ei sitten taida olla moninpeliä laisinkaan :|

6.

Siis mitä, kyllähän xbox 360:llä ainakin on sellanen nappi jota painamalla se puhuja hyppää yli sen aloittamansa lauseen. Näin ainakin 2 viikkoa sitten kun pelasin.

7.

Kerran pelin jo läpäisseenä täytyy todeta, että kyseessä on selvästi tämän vuosikymmenen parhaimpia pelejä. Siksi onkin sääli, että peli selvästi lässähtää loppua kohden: taisteluiden suunnittelu muistuttaa kilpajuoksua tekijöiden välillä siitä kuka keksiikään sikamaisimman taistelutilanteen (Scattershotia scattershotin perään ja vielä tulipallo suuhun). Tai mihin kohtaan saakaan ängettyä typermmän ja tarpeettomimman keskustelutilanteen, jossa pelaaja pakotetaan kävelemään vihollislauman keskelle ottamaan turpiin heti dialogin päätyttyä. Eikä sovi unohtaa tyhjästä ilmestyviä vihollisia tai kääpiöiden alueen loputtomalta tuntuvaa tunnelijuoksua…

Täytynee vielä todeta, että minua Ihmetyttää hieman artikkelissa mainittu PC:lle suunnittelu. Pelatkaapa vielä muutama tunti lisää ja yrittäkää saada kamera pysymään siellä taktisessa näkymässä joka paikassa. Tai koettakaapa saada kaikki matkan päästä räiskivät vastustajat näkökenttään siinä näkymässä, kun kamera on aina lukittu hahmojen lähiympäristöön… [/vuodatus]

8.

Tuota Neverwinter nightsin dissaamista en kyllä käsitä itsekään. Noh, NWN2 oli vain hyvä, eikä loistava. Tosin NWN1 oli loistava.

Ainoa murmutuksen aihe Dragon agesta itselläni on suht surkeat ulkotila grafiikat. Sisätilat ja hahmogragiikat sen sijaan ovat vallan hienoja. Niin, ja itsehän pelaan PC:llä kaikki namikat kaakossa, joten siitä se ei johdu.

Taino, ei saisi pelata Crysistä niin paljoa, ettei se todellinen grafiikoiden yleinen taso pääse tuntumaan niin huonolta :P

Niinjuu, onhan tuossa Dragon agessa vielä yksi huono puoli. Se loppuu joskus :)

9.

Ei tämä ole vuoden pelitapaus, vaan vuosikymmenen. Mass Effectin panostus henkilöhahmoihin ja dialogiin, Baldur's Gatejen taktinen taistelu. Jopa juoni tuntuu tuoreelta. Ei voisi toivoa enempää.

10.

Aamen! :)

11.

Peli on hemmetin kovaa kamaa, mutta ei ole ihan täydellinen. Pelialue tuntuu erittäin putkimaiselta ja eikä anna kuvaa siitä että mailma olisi erittäin laaja. Suurin osa paikoista on jaettu pieniin alueisiin ja peli mailma tuntuu silloin erittäin pieneltä. Toisaalta pienissäkin alueissa sisältöä voi olla erittäin paljon ja onkin mailma tehty semmoikseksi ettei yhtään ”turhaa” aluetta ole vaan joka paikassa on jokin tarkoitus. Itse olen enemmän explorer meiningillä pelannu aina pelejä niin joka nurkka piti tässäkin pelissä tutkia ennenkun jatko oikeaan suuntaan. Tarina oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen, mutta kun vika pomo tuntui niin helpohkolta eikä itse olisi kuvitellut että peli olisi siihen sitten loppunut. Jotenkin jäi semmonen kuva että itse tarina oli erittäin lyhyt, mutta kaikki muu roska venytti sen siihen 40 tunnin mittaseksi eeppokseksi. Jos tarinaa olisi voitu kypsentää pikkasen enemmän ja pelimaailmaa olisi voitu tehdä paljon enemmän avoimmaksi olisi peli ollut ehdottamasti 2000 luvun parasta antia.

12.

@5
Juuri niin. NWN:ää dissataan ihan turhaan. NWN1:n originaalitarina oli ihan samaa kamaa kuin DA:O:n, mutta paremmin toteutettuna (selkäänpuukotukset tulivat ainakin osittain yllätyksinä). Pelimekaniikat olivat käytännössä aika samanlaiset ja grafiikka oli ajalleen hyvää. Mutta pelille tehdyt kaksi lisäosaa hyvien tuttavien kanssa pelattuina olivat ihan jotain muuta.

@7
Olen aivan samaa mieltä. Peli suosii maageja ja sotureita. Roguella pelanneena tulin kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, joissa kävelin huoneeseen stealthissa vain avatakseni dialogin joka pakotti minut näkyville ja kaiken kukkuraksi kävelytti tiimini keskelle väijytystä. Ja kaiken huipuksi dialogin jälkeen en voinut (aikaisilla tasoilla) piiloutua uudestaan ja vaivalla asettelemani ansatkin olivat kadonneet.

Lisäksi peli kusettaa pelaajaa koko ajan armottomasti. Jos et tajua ostaa sitä ensimmäistä 75 hopeapalaa maksavaa selkäreppua, seuraava maksaakin jo monta kultapalasta ja inventorytilasta on silti kaiken aikaa puute. Lopulta viimeisestä selkäreppulaajennuksesta päätyy maksamaan kymmenkunta kultaa, vaikka saman olisi saanut 75 hopeapalasella, jos olisi tajunnut että selkäreppu on (DUH!) tärkeämpi kuin haarniskointi. Ja repun täyttävät naurettavat lämpöresistanssibalmit yms. ovat täysin hyödyttömiä kapistuksia, joista on vain minimaalista iloa vaikeita bosseja, kuten lohikäärmettä, tappaessa. Niitä sitten keräilee ja raahailee ympäriinsä ja pohtii koko ajan mikä kapistus inventoryssa olisi halvin, jotta voi tehdä tilaa löytämälleen 1001:lle heavy plate gauntletsille, joista saisi kaupassa hyvän hinnan, jotta olisi varaa ostaa reppulaajennus ja kaksi uutta health poulticea.

Pelin vaikeusaste on myös täysin metikössä. Normaalilla vaikeustasolla kaikki perusviholliset ovat naurettavan helppoja ja kaatuvat kuin heinää. Moni boss encounterikin on naurettavan helppo. Vaikeustasoa voi kitkuttaa (onneksi) pelin aikana lennosta vaikeammaksi. Mutta annas olla, kun olet juuri saanut vaikeustason sopivan haastavaksi ja pääset uuteen bossiin - tulet syödyksi 50 kertaa putkeen. Lasket vaikeustason normaalille ja sama jatkuu. Lopulta päädyt tappamaan bossin helpoimmalla ja ”pelimekaniikkoja abusemalla”, koska koko encounter on suunniteltu niin typerällä tavalla. Myöhemmin luet sitten internetistä, että olisi kannattanut hankkia se täysin hyödyttömältä vaikuttanut force field -loitsu, koska sen avulla koko pelin voi läpäistä täysin ongelmitta. Ilmeisesti vihollisten tekoäly on niin surkeasti tehty, että mokomat jatkavat force fieldissä olevan liittolaisen hakkaamista ja voit samalla puukottaa niitä selkään ilman sen suurempia pelkoja. Ja kun mörökölli viimein haluaa vaihtaa kohdetta, voitkin loitsia jo uuden force fieldin. Minä kun fiksuna yritin oikeasti hankkia taktisia ja monipuolisia loitsuja.

Ei DA:O ole huono peli, mutta eDomen kirjoittajien arvostelut ovat aivan liian mairittelevia. Tämä sama kama on nähty paremissa kuorissa ja parempiin tarinoihin kiedottuna jo aikaa sitten. Jotkin uudistukset ovat kivoja, mutta moni ”uudistus” on vain konsoleiden takia tehty aidan alitus. Ainoa syy, jonka perusteella tätä peliä voi hyvällä omallatunnolla kutsua vuoden rpg-tapaukseksi on se, ettei koko vuonna ole juuri muita rpg-pelejä tullutkaan. Kaikkien pelien valtavirrassa tämä voittaa ehkä NWN kakkosen, mutta häviää ykköselle.

13.

Ai niin, unohtuipa vielä haukkua niitä saatanan infernaalisia lisäsisältöväkerryksiä. Naurettavan rahastuksen huippu, että peliä helpottavasta lisäsisällöstä pitää maksaa itsensä kipeäksi. Pelin ostajalle ilmaisten (kenelleköhän ne sitten ovat maksullisia?) ”lisäsisältöjen” kanssakin meinasi palaa päre. ”Saadaksesi tämän lisähaarnkisan, sinun tulee käydä kirjoittamassa se ja se koodi sinne ja sinne”. Palkkioksi saamasi haarniska onkin sitten ehkä kolmanneksi paras koko pelissä ja se maksaa vain kymmenisen kultaa koko setti. Toista ilmaista lisäsisältöäni, pelattavaa Shale-golemia en koskaan löytänyt, koska tajusin kuinka se hankitaan vasta kun olin jo puolessa välissä peliä. Talk about bugs.

Lisäksi peliin saa kenkiä, sormuksia ja muuta sälää VAIN jos ennakkotilasi pelin tietyltä myyjältä. ”Voi voi kun satuit Erkki ennakkotilaamaan steamista, amazon.comista olisit saanut kääpiöroguellesi yhdet pelin parhaista kengistä”. Maksullinen lisäsisältö on kuitenkin kusetuksen huippu. Linnoitus kuulemma sisältää roppakaupalla pelin parhaita varusteita. Kaiken huippu, että yksinpelistä on väännetty mikropayment -roskaa, jossa on huomattavasti vaikeampi pärjätä ilman lisäostoksia. Onneksi meillä PC-pelaajilla on käytössämme ilmainen DA:O -toolset, jolla voimme editoida hahmoillemme kukkuroittain mitä ikinä huvittaa. Että näin teitä konsolipelaajia taas kustaan eniten linsiin, ettekä edes näe sitä.

14.

En kyllä tajua miten NWN:n alkuperäistä tarinaa voi sanoa edes kelvolliseksi. Järkyttävän huono peli Baldur's Gate 2:n jälkeen, tosin modaajille ja moninpelaajille siitä ehkä irtoaakin jotain. Ainoa mitä voisin sanoa huonoksi on se, että yksi maagi harvoin riittää groupissa. Tosin pelkkä crowd control/healer mage on ok jos jaksaa taisteluita jauhaa tank n' spank tyylillä. Jäin itse kaipaamaan D&D -tyylistä clericciä/druidia.

15.

Entisenä baldurs gatejen pelaajana odotin tältä enemmän, mutta ei silti huono peli.

16.

Tulipa pelattua läpi tank,tank,archer,healer setillä. Kyllä oli hyvä peli, tosin jotain bugeja löytyy jonka takia naama levisi aika pahasti. SIlti Aivan loistava peli, tulipa tuumailtua että pitäisiköhän pelata uusiksi jollain toisella hahmolla.
Ainiin vielä lisäksi saisi tässä olla saman lailla kuin NWN Hyvä/paha tsydeemi.

17.

Loistava peli, loistava peli.

18.

Muistan, kun NWN tuli, niin BG2:n lostavien keskustelujen ja juonen jälkeen odotti siltä paljon.

Valitettavasti käteen jäikin valitettavasti vain syvälle diablon (gauntletin) suuntaan kumartava peli, jossa ainoana mielenkiintoisena tehtävänä jäi mieleen sen kyläläisen syyttömäski todistelutehtävä.

NWN1 oli silkkaa paskaa, kakkonen vähän parempi, tosin keskenhän se jäi, en tiedä, olisiko loppu pelastanut.

Dao:on pitää perehtyä, kunhan on aikaa.

19.

Tiedän satoja pelaajia jotka ovat pelanneet ja osa pelaa vieläkin NWN1:stä. Olen vieläkin osallisena tiimissä mikä on pyörittänyt NWN 1 servereitä siitä saakka kun peli on ollut myynnissä.

Tosin tiedän alle 5 pelaajaa jotka IKINÄ ovat viitsineet pelata NWN1 tarinan lävitse. Mahdollisuus tehdä PW missä on oikea DM (tai useampia) on se syy miksi niin moni vieläkin pelaa NWN:a.

Ei NWN ollut huono peli, mutta jos sen osti yksinpelinä ilman että latasi ilmaisia moduleita tai muutakaan se ei todellakaan ollut lähellekään Baldur's Gate / Dragon Age Origins luokkaa tai laatua.

Jos NWN:n yksinpelistä sanotaan että mieluummin pelaa uudestaan Icewind Dalea se EI todellakaan kehu ko. modulia.

20.

Jaa tulipa taas ihan puuntakaa tämmönen julkaisu. Ja vielä ilmeisesti hyvä :] pitänee melkeen tsekata teos.

21.

kyllähän tässä vikoja on mut eiköhä modi commynity ja päivitykset ne korjaa vielä myöhemmin. kylläse siittä!

22.

Tämä on kyllä täyttä terästä. Ei voi muuta sanoa. Turhaa teidän on puhua ”mahdollisesta kandidaatista” vuoden peliksi; tunsitteko muka itse niin vahvasti lopputekstien aikana missään muussa pelissä? Mulle tuli ihan oikeasti tippa silmään, jos toinenkin.
On hyvin vaikeaa kuvitella, että KZ2, MW2 tahi Forza 3 aiheuttaisivat sellaista tunnesidettä, mikä Originsiin syntyy.

Tällä hetkellä tosiaan itse en pysty juuri mitään muuta ajattelemaankaan, kuin Fereldenin universumia. Toivon jatkoa enemmän kuin mitään muuta, vaikkakin sen tekemisessä saattaa pyörähtääkin se useampi vuosi. Osaanpahan ainakin arvostaa sitä loputtomasti.

23.

Vuoden ehdoton pelitapaus (viime vuoden oli Witcher), lämmittää PC-pelaajan sydäntä. Tarina, hahmot, dialogi, pelattavuus (noh, riittävän) upeaa.

Yksinpeliin meni sen himpun alle 90 tuntia, paljon muuta ei 9 vuorokaudessa tullukaan sitten tehtyä töiden lisäksi :)

Ainoa ärsyttävä asia olivat pitkän pelisession aikana latausten selvä hidastuminen (muistivuotoja?) sekä ehkä noin viisi crash to desktop -tapausta.

*****

24.

vajaan 10h pelaamisen jälkeen yksi ärsyttävä piirre on tullut esille ylitse muiden: liikkuminen. kontrollit on ihan hanurista ja lisäksi peliin on tehty kenttiä joissa pelaaja ei voi kahlata nilkkoihin asti syvässä vedessä… miksi?
baldur's gatessa ymmärsi miksi johonkin paikkaan ei päässyt ja se toimi loistavasti. 3d maailmassa se ei toimi. jos tämä peli olisi baldur's gaten enginellä niin arvosana olisi 10, mutta pelattavuus on niin surkea että pakko antaa 9. itselläni pc versio

25.

NWN1 oli yksinpelinä ok ja verkkopelinä loistava. Pelin käyttöliittymäkin on vieläkin monen muun pelin yläpuolella (Dragon Age mukaanlukien). NWN2 olikin sitten sitä ruskeasta silmästä tulevaa eritettä.

26.

Niinpä niin, sitä ”häpeätahraa” olen minäkin pelannut enemmän kuin mitään muuta peliä, koskaan… en todellakaan OC:ita, ne oli perushuttua, mutta fanbase-tavara oli todella laadukasta (kunhan ne helmet löysi) ja Persistent-maailmoissa tuli myös nuohottua aiiiika pitkään.

27.

Ketjusta näkee kuinka moninaiset ovat RPG-pelaajienkin mieltymykset: jokainen antaa oman painonsa taistelumekaanikalle, kenttäsuunnittelulle, juonelle, hahmoille, dialogille. Perinteisesti BioWaren trademark on ollut vahva panostus myös listan loppupäähän. IMHO vaikka pidin (täysin lisäosin varustetusta) NWN:stä, tässä suhteessa se oli pettymys. Heikko NWN2 oli Obsidianin tekele.

Dragon Agessa kaikki osa-alueet toimivat. Vain vapaata tutkimista jää kaipaamaan, mutta BG:n kaltaisen suuren vapaan maailman odottaminen nykyisillä 3d:n ja ääninäyttelyn laatukriteereillä olisi täysin kohtuutonta. Sitä kaipuuta täytyy täyttää MMO-puolelta.

28.

BG on muuten peli, joka on jäänyt itseltäni täysin sivuun. Vieläkö kyseinen peli kannattaisi hommata, vai onko ajan hammas syönyt sitä pahastikin?

29.

Dragon Age jonkin aikaa pelanneena täytyy sanoa, että peli on parasta roolipelaamista pitkään aikaan. Erityisesti tarina on hyvin kirjoitettu ja kaikki origin storyt ovat hyvin kirjoitettuja, jokainen kohta tarinassa tuntuu olevan syvällisesti mietitty. Hahmoilla on oikeasti pitkälle mietittyt taustat, jotka vaikuttavat hahmojen dialogiin. Mikään asia tarinassa ei tunnu olevan jollakin tavalla pelkästään sen takia, että olis kivaa kun toi tyyppi on vihanen vaan taustat ovat pitemälle mietityt.

Ääninäyttely on mielestäni hyvää, mutta koska hahmoja ja dialogia on hyvin paljon mukaan vaatii muutamia vähän huonomminkin ääninäyteltyjä hahmoja. Onneksi eniten dialogia sisältävät hahmot ovat hyvin ääninäytelty.

Grafiikka on hyvää ei ehkä erinomaista, mutta hyvää ihan riittäävää tälläiseen peliin.

Pelimaailma on enemmän lineaarinen kuin vapaasti tutkittava, mutta järjestyksen missä mihinkin menee saa itse valita alun jälkeen. Myös tarinassa on kohtia joissa voi tehdä valintoja. Itse pidän lineaarisemmista roolipeleistä enemmän, koska täysin vapaasti tutkittavissa maailmoissa tulee usein olo, että minulla ei ole mitään syytä tehdä mitään. Muutenkin täysin vapaassa maailmassa jouduttaisiin tinkimään maailman laadusta.

30.

Neverwinter Nights häpeätahra? Tuskin.

31.

@28 … aikansa tähti, nykykatsannossa täytyy olla valmis antamaan paljon anteeksi eritoten grafiikassa. Ja se on nimenomaan trilogian osa BG2:Shadows of Amn mitä väki niin suurella kaiholla muistelee.

32.

28: Jos hankit Baldur's Gaten, hae gibberlings3.net -saitilta siihen modit, jotka parantavat resoa ja muutenkin korjailevat peliä. Kuten Jäärä yllä kertoo, BG alkaa olla jo auttamattoman vanhentunut, mutta Baldur's Gate II on erittäin pelikelpoinen.

33.

Ainoa asia mikä otti päähän pelissä, oli tämä kaveri joka jo julkaisupäivänä oli tyrkyttämässä sinulle ”premium content” (lue: maksullinen DLC) tehtävää… Jos se kerran oli jo valmiina niin se olisi kuulunut peliin suoraan. Muuten kyllä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Neverwinter 3 ilman D&D rajoituksia ja muutenkin parannetulla käyttiksellä. Kiitos ja kumarrus Bioware.

34.

Graffoista en voisi vähempää välittää, jos peli muuten on hyvä mutta jos graffapäivitykset on olemassa niin kait minä ne sitten haen. Nettikaupoissa tarjoilla tuntuikin olevan BG:stä lähinnä sitä pakettia jossa on mukana sekä ykkönen että kakkonen, lisäosineen.

BG ykkönenkö ei sitten oikein ole enää pelaamisen arvoinenkaan, vai? Entä mitä muuta pitää antaa pelille anteeksi kuin ne grafiikat?

35.

Ai niin ja vielä yhtä asiaa piti hehkuttaa. Vaikeus! Nykypeleissä ottaa päähän se että vaikeinkin taso tahtoo olla vain Pekka peruspelaajan haastava-mutta-ei-niin-vaikea. Tässä pelissä vaikeusaste on säädetty niinkuin se pitääkin. Jos et halua hirveää taktiikkahärdelliä, vaan pelata tarinan viihteenä läpi niin sinulle on helppo taso (sekin antaa haastetta, mutta tallennusrumbaan ei joudu vähän kädempikään pelaaja). Keskitasolla joudut jo harrastamaan taktikointia ja pelin pysäyttelyä huomattavasti helppoa enemmän. Vaikea on kerrankin oikeasti vaikea, eli save/load rumba tulee tutuksi eikä tusinamatsiakaan voi heittää vasemmalla kädellä.

(/rant)
En ymmärrä miksi suurimmassa osassa nykypeleistä se vaikea on ainoa millä saa jonkinlaista haastetta pelistä irti. Jos vaikeusaste on hard tms. niin pelinhän pitäisikin olla vaikea. Ei se ole siltä legendaariselta Kalle kasuaalipelaajalta pois jos hän kuitenkin pystyy pelaamaan sen pelin läpi niillä kahdella helpommalla tasolla. Omasta mielestäni vaikeusaste pitäisi merkata: Easy = Lähes kuka tahansa voi pelata pelin läpi. Normal = Normaali pelaaja saa mukavan haasteen, mutta peli ei ole yltiövaikea. Hard = Niille jotka oikeasti pitävät siitä että peli pistää sinua turpaan niin kauan kuin opit pelaamaan hyvin.
(/endrant)

36.

@34 On BG1 vielä pelaamisen arvoinen, mutta kakkoseen verrattuna siinä saa antaa aika paljon käyttikselle/tekoälylle anteeksi. Jos pelaa ”friendly fire” päällä niin tietokonemaageihin ei uskalla luottaa ollenkaan, ja jouset ovat niin ylitehoisia ettei paljoa muuta kannata käyttääkkään. Ai niin. Classitasapaino oli muistaakseen vanilja (ilman modeja) ykkösessä aivan päin honkia. Parantajaa lukuunottamatta warrior ja ranger ovat ainoita hyödyllisiä päähenkilöitä (Tai no voihan sen maaginkin tehdä, mutta sen vahinko ei alueloitsuja lukuunottamatta ole sen parempaa kuin näillä kahdella).

EasyTutu peliin ja molemmat 1 ja 2 ovat kyllä vielä hyviä pelejä jos 2d grafiikka ja heikohko käyttöliittymä eivät aiheuta oksennusrefleksiä. Niin ja tietty pitää varautua PALJOON kirjoitettuun tekstiin. Kakkosessa hahmot jo puhuvat ääneenkin hieman enemmän, mutta silti melko harvoin.

37.

Jaa niin. Pitäisi varmaan mainita että minun hehkutukseni Dragon agesta olivat PC-versiosta. Konsoleille sitä kuulemma on helpotettu (Ymmärrän miksi. Padissa kun ei noita pikanäppäimiä jokalähtöön löydy).

Niin ja se Tutu noihin baldureihin lisää isoja läjiä dialogia yms. jotka on kaivettu koodista, mutta syystä tai toisesta jätetty pois julkaisuversiosta (niin ja keskeneräinen tavara on tietenkin viimeistelty harrastelijapohjalta, mutta hyvin). Modeja löytyy muutenkin aivan tajuton määrä niin BG ykköseen kuin kakkoseenkin. Jos olet harkinnut hankkimista, niin kipin kapin ostamaan vaan. Ei pitäisi maksaa paljoa ja jos jaksat modata niin sisältöä/grafiikkapäivitystä riittää kyllä tajuttomia määriä.

38.

@34 moni BG1:ssä aikanaan ihastuttanut piirre on nyt monesti nähty. Pelin henki on viaton, jopa naivi: on kamankuljetustehtävää ja eksyneen kissan etsintää. Juoni ei ole vailla epäuskottavia käänteitä. Toisaalta samaa löytämisen riemua en muista sittemmin kokeneeni.

BG2 on edelleen uniikki. Sisältöä ja tekemistä löytyy nykypeleihin verrattuna tolkuttoman paljon. Asenne on BG1:stä synkempi, kypsempi.

Throne of Bhaal on yhdellä kädellä vääntäisty epilogi. Vähän vuorovaikutusta, paljon taistelua.

Joitakuita häiritsee, että sarjasta puuttuvat nykyään suositut harmaat sävyt. On kirkasta hyvää ja synkeää pahaa, ja pelaajan valittava leireistä jompi kumpi.
Kuten Quiwi toteaa, tekstiä on … paljon.

39.

Bioware kyllä tietää miten naiset vartalo mallinnetaan, jumpe!

40.

@38 Joo tuo hyvä/paha asetelma tosin Baldureissa on ihan D&D lisenssin takia. Kun kyseisessä pohjateoksessa on asiat näin ja näin niin ne on pikku pakko pitää pelissä samana, tai menetettäisiin se D&D kohdeyleisö. On siinäkin vaihtelua (chaotic evil on vaan psyko siinä missä esim lawful evil olisi tyyliin kiero politikko), mutta itse juonen kannalta vain hyvä/paha vaihtoehdot ovat olemassa. Itse pelaan jopa DA:ta ”chaotic goodina” eli laki on yksi ja sama ja vainlopputuloksella on väliä.

41.

Täytyypä vielä entisen kritiikin ohella lisätä tämä hauska bugi, joka tänään tuli vastaan: olen ensimmäistä kertaa aivan pelin loppupuolella. Olin päättänyt viimeistellä suurimman osan mielenkiintoisista sivuquesteista ennen pääasiallisen juonen loppuunsaattamista.

Olin tekemässä erästä questia, johon olisin tarvinnut hyvän pickpocketin, jota ryhmässäni ei sattunut olemaan. Päätin siis pyrähtää party campissa tekemässä pari vaihtoa, mutta kas kummaa, paikalle saapuessani koko leiri kaikui tyhjyyttään. Yllättäen jostain metsän pimennoista juoksivat nuo sillä hetkellä käytössä olleet 3 toveriani kuin party camp olisi ollut mikäkin normaali alue. Muita ei näkynyt. Päätin tästä huolimatta kävellä ulos alueelta ja vaihtaa kaksi kolmesta toveristani. Matkasin takaisin alueelle, jossa olin questia suorittanut - mutta minulla olikin vain 1 tiimikaveri. Jopas kummaa.

Palasin party camppiin ja edelleen tiimikaverini olivat häviksissä tuota yhtä lukuun ottamatta. Päätin vaihtaa taas tiimiä, mutta tällä kerralla latasin heidät suoraan party camppiin. Vain nuo kaksi hahmoa ilmestyivät normaaleille paikoilleen seisomaan ja kun yritin puhua heille, sain samat dialogivalinnat kuin ensimmäisen kerran heidät tavatessani. Lisäksi minut imaisi jokin outo musta aukko, sillä ympärilleni jäi vain harmaa ympyrä, jonka ulkopuolella oli pelkkää pimeyttä.

Jollain taialla pääsin pois mustasta aukosta, mutta tiimitovereitani se ei pelastanut. Minulla oli edelleen vain yksi kaveri (Morrigan). Päätin edetä kampanjassa ja katsoa, josko siitä olisi iloa. Ei ollut. Vastaani tulevista darkspawneista kaikki muut, paitsi specialörvelöt (emissaryt, alphat, ogret) kuolivat yhdellä lyönnillä. Myös minun hahmoni kuoli yllättävän nopeasti, mutta Morrigan oppi kuolemattomuuden salat. Hänen hiparinsa laskivat nollaan, mutta henkeä se ei häneltä vienyt. Olisin ehkä pelannut pelin loppuunkin tällä tavalla, sillä moinen pelleily sai minut tympääntyneeksi koko peliin. Harmillisesti kuitenkin sama bugikasa kadotti minulta kaikki ovet, enkä siis päässyt kovin pitkälle.

Tässä teidän viiden tähden pelinne. Ja huomatkaa, että tämä bugikasa on vain lisäys aiemmin mainitsemiini vaikeusasteen heittelyyn, classien balanssin puutteeseen, kamerasysteemin kankeuteen ja tarinan kliseisyyteen. Naurettavaa selittää, että NWN1:ssä oli jotenkin surkea tarina ja että DA:O:ssa olisi hyvin kirjoitettu tarina, kun molemmissa on täysin sama tarina! Molemmissa muinainen pimeys nousee jostain maan uumenista, molemmissa suuri tärkeä johtaja pettää liittolaisensa. Tarinat ovat suurpiirteiltään täysin samaa huttua ja yksityiskohdat ja sivutarinat eivät kummassakaan ole kovin erikoisia, vaikka luovatkin pelien parhaat osat. Lisäksi molemmissa peleissä vieraillaan henkiulottuvuuksissa, joissa perinteiset fysiikan ja olemuksen lait eivät päde.

Kertokaa nyt mikä se tekee DA:O:sta niin paljon hienomman, senkin typerät lampaat!

42.

@41

no kyl sen sit täytyy olla huono peli.

Siitä löytyi bugi.

43.

@41 NWN–5 pisteen vihje: henchmen. Hankala systeemi ja olisi niille voinut jotain etäisesti kiinnostavaa sanottavaakin antaa. Hienoa jos pystyit kokemaan NWN:n juonen yhtä hyväksi. Olen kateellinen.

44.

44 öh, miksi solo-RPGssä pitäisi olla class balance? Ei tämä ole PvP.

45.

Paksasti kirjoitettu arska. Liikaa turhaa esittelyä ja vertausta muihin Biowaren peleihin. Hassuja poimintoja:

”alituisesti väijyvät demonit väijyvät alituisesti”

”Hahmoille voi asettaa erilaisia sääntöjä joiden mukaan nämä toimivat, esimerkiksi taikurin voi määrätä taikomaan tietyn loitsun, kun iholla on kolme vihollista, tai käyttämään tiettyjä taitoja ainoastaan tietyssä terveydentilassa tai tietynvahvuisia vihollisia vastaan.”

Olisko pisteen paikka jossain välissä?

”vai vajoaako se häpeätahra Neverwinter Nightsin tasolle?”

Jeah, no NN ei kyllä ole objektiivisesti katseltuna häpeätahra. Ykkösen graffa ja juoni ovat ehkä hieman alkeellisia, mutta esim taistelut ovat näyttävämpiä kuin kakkosessa tai Dragon Agessa sillä figuurit oikeasti torjuvat vastustajan lyöntejä. NN perintö on Mass Effect, KOTOR, NN2 ja Dragon Age. Häpeätahra - not.

46.

@42 en sanonut, että peli on varsinaisesti huono. Mutta ei se ole vuosikymmenen rpg. 7/10 tai 3/5 tähteä. Ja tuo ei ole mikä tahansa bugi. Tuo on massiivisen mittakaavan kömmähdys, jollaista ei valmiiseen peliin pitäisi päästä. Bugi tuhosi lisäksi noin kolmen tunnin edestä tallennuksiani. Eikä tämä ole läheskään ainoa bugi, jonka olen löytänyt Mutta onneksi muut bugit eivät ole niin tuhoisia.

@43 muistan kyllä henchman-systeemin huonot puolet. Mutta jokainen henchman oli käytännöllinen riippuen millä classilla itse pelasit. Classi-balanssi oli myös NWN:ssä huono, mutta pelastavana puolena pystyit vapaasti valitsemaan lähes minkälaisen tahansa kombinaation classien välillä ja NWN:ssä oli moninpeli, jossa yksinpelin hyödyttömistä classeista tuli hyödyllisiä, koska typerät henchmanit eivät sanelleet tahtia. Mitä taas tulee juoneen: mikä ongelma sinulla on nähdä se TOTUUS, että juoni on suurpiirteiltään TÄYSIN SAMA? Jos jotenkin onnistut näkemään NWN:n juonen surkeana ja DA:O:n mestarillisena, olet markkinoinnin (ja nämä arvosteluthan ovat vain yksi osa markkinointia) uhri. Juonet molemmissa peleissä ovat kliseisiä ja keskitasoisia. Vain sivujuonet eroavat, ja kieltämättä muistan NWN:stä enemmän hyviä sivujuonia kuin DA:O:sta. Ainoa pluspuoli DA:O:ssa ovat lohkikäärmeet. Ne on toteutettu kerrankin upeasti.

@44 miksi classeilla pitäisi olla balanssi? Käsittääkseni vaikeusasteen pitäisi riippua siitä sliderista options-valikossa, ei siitä millä classilla satuit pelaamaan. Kiva huomata joitain tunteja peliä pelattuaan ampuneensa itseään jalkaan valitsemalla väärän classin. Kiva huomata, että jotkin valitsemasi kyvyt ovat surkeampia kuin peruslyönnit, vaikka kyvyn kuvauksessa on vaikka minkä sortin hehkutusta.

En yritä estää ketään nauttimasta pelistä, mutta minua kyllästyttää ainainen keskitasoisten pelien hehkutus. Pelirintamalla on nähty paljon parempaakin. RPG-pelirintamalta lähes täysin tuntematon indie-pelisarja, Geneforge, on juonellisesti sata kertaa parempaa kamaa kuin tämä. Lisäksi noissa pelissä on TODELLISIA moraalisia valintoja eikä ”varastaako apteekista lääke kuolemansairaalle” -tason alkeisetiikkaa. Peli tosin näyttää karulta, mutta ettekös te aivopestyt konsolipellet aina toistele, ettei grafiikka ole tärkein asia? Käykääpäs huviksenne kokeilemassa.

47.

@46 Tavoissamme kokea peli en voi olla huomaatta, ettet edelleenkään noteeraa NWN:n ja DA:O:n sivuhahmoissa muuta eroa kuin niiden käyttöarvon taistelussa. Niille on kuitenkin ihan tarkoituksella kirjoitettu personallisuutta, historiaa ja dialogia. Niistä saa pelatessa olla piittaamatta tai pitämättä, mutta pelin kritiikki jättäen ne huomiotta on luvattoman yksisilmäistä. Juonella ymmärrän enemmän kuin varsinaisen tapahtumakaaren: se kattaa koko pelimaailman taustoineen ja toimijoineen ja näiden motivaatioineen. Kaunokirjallisuutta. DA:O:n maailmassa on omaperäisyyttä, NWN on tönkkösuolattua D&D:ä.

Ultimoista asti on pelattu–PC:llä. Kyllä jatkettu NWN oli hyvä peli, parasta tosin oli tuki community modeille. Geneforge on tuntematon.

48.

@44 no siksipä sitä muuta porukkaa mukaan haalitaan ja niitä saa leveloida, että saa haluamansa kokoonpanon. Oma class on enempi roolipeli-aspekti.

49.

En ota enempää kantaa, mutta mitä HELKUTTIA on tekemistä peliarvostelulla ja naisten kuppikoolla? Siis onko arvostelijat oikeasti jotain 15v teinejä jotka ei ole ikinä saaneet vai mitä?

50.