Duke Nukem Forever (PC, PS3, Xbox 360)
23.6.2011
Juho
Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Räiskintäpelit, Toimintapelit, Galleria, K18, Moninpelit
Tekijä: 3D Realms, Triptych Games, Gearbox Software, Piranha Games
Julkaisija: 2K Games
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.dukenukem.com/
Arvostelija: Juho Anttila
Duke Nukem 3D on legenda. Jatko-osan piti olla kaiken muuttava jumalpeli, kunnes asiat rupesivat menemään pieleen. Kaikkien aikojen vaporware-farssi ehdittiin kertaalleen jo perumaankin, mutta Dukea ei noin vain nujerreta!
Neljätoista vuotta on Guinnessin ennätysmerkinnän arvoinen odotus, mutta nyt kuningas on vihdoin palannut Gearbox Softwaren avustuksella. Maailma on kuitenkin muuttunut ja haastajat hallitsevat siilitukan reviiriä.
Hurjan määrän rahaa niellyt ikuisuusprojekti ansaitsee jo itsessään kommentin jos toisenkin. Kuuta taivaalta lupaillut 3D Realms teki, aloitti alusta, tuhlasi ja sähläsi kunnes firma kaatui lopulta selvitystilaan. Oikeudessakin käytiin julkaisijana toimivan 2K Gamesin kanssa, eikä oikeastaan kukaan enää uskonut peliin. Sitten kentälle astui erinomaisella Borderlandsilla sykähdyttänyt Gearbox Software, ja usko Dukeen syttyi uudelleen.
Kuningas on palannut, beibi!
Paljon on aikaa vierähtänyt myös pelimaailman puolella. Itse Duke paistattelee valtakunnanjulkkiksen ja supersankarin asemassa, nauttii seksikaksosten palvovista palveluksista ja on muuten vaan niin macho kuin vain Duke voi olla. Hiljaiselo päättyy, kun tutut siankasvoiset muukalaiset palaavat maapallolle.
Vieraat käyttäytyvät aluksi rauhanomaisesti, mutta sankari haistaa palaneen käryä alusta saakka. Muukalaisten hyökkäys Duken kotiluolaan paljastaa luihut aikeet lopullisesti. Porsaat ovat jälleen valloitusretkellä ja kaiken lisäksi vielä kosto mielessä. Olihan nimenomaan Duke se, joka suunnitelmat torppasi edelliselläkin kierroksella.
Maailman pelastaminen Duken tapaan poikkeaa hieman monien muiden pelien ryppyotsaisemmasta meiningistä. Punapaitaisen sankarin maailma on pullollaan tissejä, kaljaa ja väkivaltaa. Huumoriakaan ei olla unohdettu ja myös möreällä äänellä ladellut onelinerit kuuluvat asiaan. Luvassa on siis kaikkea, mitä kasvava ja kehittyvä nuori tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.
Tässä kohden heräävätkin ensimmäiset epäilykset. Duke Nukem oli osa lapsuuttamme, jotain erilaista ja erikoista. Tuhmaa, räävitöntäkin. Pelin tärkein kohderyhmä on se 90-luvun teinien sukupolvi, keski-ikäistynyt ja keskiluokkaistunut nostalgiannälkäinen pelaajaporukka, jonka mielissä Duke Nukem 3D on noussut legendan asemaan. Ei ole helppoa vastata ajan kultaamien muistojen ruokkimiin odotuksiin, eikä Duke Nukem Forever siinä myöskään onnistu.
Väärällä tavalla vanhanaikaista
Pitkä kehitysaika näkyy räikeimmän kenttäsuunnittelussa. Putki on pääosan aikaa kovin kapea, karukin. Eihän se väärinkään ole, jos taitavalla skriptauksella saadaan maailma ympärillä herätettyä henkiin, mutta nyt tähänkään ei pystytä. Rikkoutuvista ympäristöistä huolimatta ympäristöt tuntuvat staattisilta ja lavastetuilta. Itsensä löytää liian usein juoksemasta pitkin kapeita käytäviä ja suljettuja huoneita.
Asiaa ei auta pelin visuaalinen ilme, joka on luvalla sanoen vanhentunut. Pökkelöt hahmot ja rumat ympäristöt eivät ole tätä päivää, kuten eivät myöskään testialustana toimineella Xbox 360:llä kohdatut suorituskykyongelmatkaan. Koko pelimoottori on vanhentunut pahasti. Näyttääkin siltä, ettei Gearboxilla ole ollut tarpeeksi aikaa tai resursseja antaa pelille kunnollista kasvojenkohotusta.
Duke Nukem 3D oli omalla tavallaan pelikentän uudistaja. Jatko-osan eväät tällä alueella ovat vähissä. Väsähtäneen räiskimisen lisäksi vaihtelua yritetään tarjota lähinnä jo moneen kertaan muualla nähdyillä konsteilla. Tykkitornijumppaa annostellaan aivan liian usein, pelin sinällään hetken hauskoja ajo-osuuksia pitkitetään turhaan ja satunnaiset puzzlet tuntuvat väkisin väännetyiltä. ”Vihaan vipupuzzleja” toteaa Dukekin ääneen pelaajan ihmetellessä, miksi peliin piti silti sellaisiakin lisätä.
Ehkä hauskimmat hetket koetaan kutistussäteen parissa. Asetta käytetään niin sankariin itseensä kuin vihollisiinkin. Actionfiguurin kokoisena Dukena melskaaminen on hilpeää. Tasohyppelyosiot, joita koetaan niin lilliputtina kuin täysikokoisenakin eivät sitä sen sijaan ole. Ensimmäisen persoonan räiskintäpeleihin liitetty tasohyppely on epäonnistunut kokeilu, joka olisi saanut jäädä viimeistään viime vuosikymmenelle.
Pitkittäminen on paketin synti muutenkin kuin ajo-osuuksien kohdalla. Etenkin Hoover-padolla käytävä loppukliimaksi venyy kenttä toisensa jälkeen jatkuvaksi tylsyydeksi, jota vanhanaikaiset ja tylsät pomotaistelut eivät juuri piristä. Sisällöstä olisi voinut leikata kylmästi kolmasosan pois ilman, että peli olisi tästä ainakaan heikentynyt. Ajatus ”pelaisinko tätä, jos tämä ei olisi Duke” kävi mielessä aivan liian monta kertaa.
90-luvun lapsi
Duke Nukem 3D:tä pelataan joidenkin retrohenkisten toimesta moninpelinä vieläkin. Foreverin kahdeksan hengen verkkotaisteluille sen sijaan ei uskalla ennustaa paria kuukautta pidempää elinaikaa. Laginen ja yllätyksetön räime ei sillä pelastu, että lipun sijaan ryöstettäviä naikkosia saa läpsiä takamukselle. Moninpeli tuntuukin viime hetkessä päälle liimatulta pakkopullalta, joka ei innosta pelaamaan paria matsia enempää.
Pelin tekniset puutteet ja vanhanaikaisuus eivät lopulta varmasti tule yllätyksenä kovinkaan monelle. Liian pitkään kehitetty ja viime hetkessä kiireessä julkaisukuntoon paikattu peli ei yksinkertaisesti voi edustaa peliteknologian uusinta uutta. Yllätyksenä tuli sen sijaan se, kuinka vanhentuneelta myös itse Duke tuntuu. Tarkastelin itseäni ja tuntemuksiani yrittäen selvittää, olenko vihdoinkin kasvanut liian aikuiseksi. Olisiko kyse ollut huumorintajuttomuudesta ja kuivakkuudesta, kun tissit ja veri ei jaksanut naurattaa?
Vika taitaa kuitenkin olla ennen kaikkea siinä, että muut ovat ottaneet Duken pelikentän haltuunsa. Tahdotko huumoria? Bulletstorm tai aliarvostettu Matt Hazard tekivät tämän jo paremmin. Ääriväkivaltaa löytyy jo joka toisesta pelistä. Tissejä? Nähty vähemmänkin väkinäisesti toteutettuna. Innovaatioita? Niitä Forever ei edes yritä tarjota.
Jos Duke Nukem Forever olisi julkaistu vuosituhannen alussa, se oltaisiin voitu laskea onnistumiseksi. Nyt aika on ajanut ohi paitsi pelin, myös Duken itsensä. Nyky-Duke on kuin hampaaton eläkevaari, joka kuvittelee elävänsä yhä nuoruuden päiviään. Nuoremmat katsovat hieman kummastellen ja kuuntelevat ehkä kohteliaisuudesta hetken miettien samalla, ymmärtäisikö hassu setä sanomattakin, että pelikenttä kuuluu nykyään vetreämmille. Duke Nukem Forever on pelinä keskinkertainen, jopa huono, ja nostalgiapaukkunakin vain etäisesti kiinnostava.
Eat Lead irvaili myös Dukelle
Luulen, että aika moni meistä ei edes huomannut toissavuonna peliä nimeltään Eat Lead: The Return of Matt Hazard. Vaikka peli oli sinänsä varsin keskinkertainen räiskintäpeli, oli se tehty tieten tahtoen parodiseksi ja mustaa huumoria viljeleväksi. Peli myös kierrätti hienolla ja oivaltavalla tavalla räiskintäpelien kliseitä, irvaillen niille.
Kuten Domen arvostelussa ihmettelin, ”Eat Lead: The Return of Matt Hazard oli pelinä suurin haaste pitkiin, pitkiin aikoihin. Se on näet suoraan sanoen peli, joka on niin helppo ymmärtää väärin. Ei ihme, että se oli myös todella vaikea tapaus arvosteltavaksi. Miten siihen oikein pitäisi suhtautua? Toisaalta se on parhaimmillaankin vain keskiverto räiskintäpeli. Toisaalta, naurua ja kutkattavia tilanteita riitti. Lopulta vain yksi lähestymistapa oli oikea: ajattele että se on kuin riemastuttava B-leffa, joka nauraa niin itselleen kuin koko genrelleen.”
Duke Nukem Forever ei kuitenkaan tunnu onnistuvan samassa.
Lue arvostelu:Eat Lead: The Return of Matt Hazard (PS3, 360)
Toinen mielipide
Loppupeleissä uusimman Duken suurin synti on se, että peli on loppupeleissä malliesimerkki geneerisestä, hajuttomasta ja mauttomasta FPS-pelistä. Se on tylsä monessakin mielessä. Kenttäsuunnittelu nojaa areenoihin, joihin pelaaja lukitaan, kunnes huone on tyhjennetty kaikista alieneista. Tämä toteutetaan yleensä mitä läpinäkyvimmillä tavoilla.
Toisekseen pelin huumori nojaa pitkälti kontekstista irrotettuihin leffa- ja pelilainauksiin. Mukaan mahtuu pari ihan ovelaakin vitsiä, mutta täyspitkässä mukahumoristisessa pelissä se on suhteellisen vähän. Mielenkiintoisinta pelissä on lähinnä pohtia, milloin mikäkin osuus pelistä on suunniteltu.
Näillä kehitysajoilla oli suhteellisen selvää, ettei Duke tule olemaan se kirkkain tähti, mutta yllätyksenä tuli kuinka puiseva peli loppupeleissä on. Se ei ole hyvä eikä se ole niin huono, että siitä saisi minkäänlaista huumoria irti. Se on vain geneerinen ja tylsä.
Eric Hartin
20 vuotta Duke Nukemia
Duke Nukem seikkaili ensimmäisen kerran vuonna 1991 julkaistussa Duke Nukem -pelissä. Apogeen kehittämä ja sharewarena julkaisema teos oli sivusta kuvattu räiskintä-tasoloikka, joka sai jatkoa 1993 julkaistussa Duke Nukem II:ssa. Mutta 1996 ilmestynyt Duke Nukem 3D teki Dukesta sen hahmon, jonka pitkän linjan pelaajat muistavat. Tasaväkisesti iD Softwaren Quakea vastaan kamppaillut FPS-räiskintä viehätti letkautustensa ja hävyttömän huumorinsa ohessa myös oikeasti hyvällä pelisuunnittelulla ja pelattavuudella.
Duke 3D:n huikean menestyksen jälkeen hahmoa onkin kierrätetty rapaisesta herutuspelistä toiseen. Duke on säheltänyt jopa Game Boy Colorilla, GBA:lla, N64:llä, kännyköillä ja Zodiacilla. Ei epäilystäkään kuka oli Matt Hazardin irvailujen ykköskohde. Kaiken kaikkiaan Duke Nukemista on tehty ainakin 18 eri peliä, joista vain kolmella on oikeasti merkitystä. Duke Nukem, Duke Nukem 3D ja Duke Nukem Forever.
Ehkä nyt olisi hyvä aika päästää Duke eläkkeelle.
Kolmas mielipide
Vuonna 1997 3D Realms ilmoitti julkaisevansa jatko-osan suositulle Duke Nukem -pelisarjalleen. Pelimessuilla tapahtuneessa julkaisutilaisuudessa lupailtiin suuria ja pelikansan odotukset olivat kerrasta todella korkealla. Tätä odotusta onkin sitten kestänyt melkoisen tovin ja toivo pelin julkaisusta on heitetty lukuisia kertoja. Peli pääsi jopa 11 kertaa Wired-lehden Vaporware-listalle, usein listan kärkeen. Mutta nyt, hyvät naiset ja herrat, kaikkien aikojen vaporware-tuote on vihdoinkin julkaistu ja on aika 14 vuoden odotuksen jälkeen katsoa, jäikö käteen Musta-Pekka vai vuoden pelijulkaisu.
Tarina on kaikille tuttu jo entuudestaan: alienit palaavat, pistävät paikat remonttiin ja vievät Dukelta naiset ja oluet! Eihän tämä nyt käy päinsä ollenkaan. Ja kun Duke näyttää missä kaapin paikka on, on kyyti kylmää ja aseet kuumia. Tai näin etukäteen annettiin ymmärtää…
Do you feel lucky, punk?
Illuusio Duke Nukem 3D:n arvoisesta jatko-osasta särkyy lähes välittömästi pelin alettua. Missä on se kaikki jännitys, hyvin suunnitellut kentät, piilotettujen juttujen löytämisen ilo ja monet muut hienoudet, jotka tekivät Duke Nukem -pelisarjasta klassikon? Forever lähinnä tuntuu puuduttavalta putkijuoksulta, jonka ainoa jännitys on sitä, kun pelaaja odottaa jotain hienoa tapahtuvaksi. Ensimmäinen puolituntinen sujahtaa lähinnä vanhan sankarin palvonnassa, sillä tekijätiimi muistaa selvästi kaikki pienetkin yksityiskohdat, jotka tekivät aikoinaan Dukesta niin suositun. Sääli vain, ettei näitä juttuja ole käytetty pelissä kuin yksitoikkoisille kentille siroteltujen muistomerkkien muodossa.
Duken pitäisi olla kaikkien aikojen äijä, mutta silti hän pystyy kantamaan vain kahta asetta? Terveyttä mitataan hypellä, jota saa lisää muun muassa piilossa kykkimällä. Ei todellakaan ihan sitä, mihin Duke Nukem -fanit ovat tottuneet. Lisäksi pelin viljelemät vitsit ovat ajoittain erittäin rasittavia ja jopa loukkaavia. Vai onko paskan käyttäminen ammuksena muka hauskaa?
PC-pelaajia ei myöskään ilahduta se tieto, että peli on suunniteltu täysin konsolien ehdoilla, lataustaukoineen päivineen. Toisaalta, edes vähempi konsolipainotteisuus ei olisi tätä pelastanut.
Paljon melua tyhjästä
Foreveriä pelatessaan tajuaa vähitellen, että teoksen suurin myyntiargumentti on sen ympärille kasvanut hype ja ikuisuuden kestänyt kehitysaika. Harmillista vain, että peli jättää tyhjän ja turhautuneen tunteen. Ehkä Foreverin julkaisun olisi voinut suosiolla unohtaa ja tehdä siitä kaikkien aikojen unohtumattomin peli, jota ei koskaan julkaistu.
Ostamista vielä harkitseville: säästäkää rahanne johonkin parempaan. Minä en voi suositella Dukea hyvällä tahdollakaan. Haluan rahani takaisin.
Tommi Raulahti
Lue myös
Deus Ex: Human Revolution -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)
Dragon Quest VI: Realms of Reverie (DS)
Dungeon Siege 3 (PC, PS3, Xbox 360)
White Knight Chronicles: Origins (PSP)
Juho Anttila
Kuvagalleria
- 1.
-
Missä peukku?
- 2.
-
Olkaamme siis iloisia, että Duke on ulkona ja ikuinen odottelu on ohi. Hyvässä ja pahassa siis.
- 3.
-
Peli ei todellakaan ansaitse peukkua, muttei ansaitse lyttäämistäkään. ”Wanhan ajan” Duke-fanit eivät löydä sitä Dukea mitä hakevat, mutta uuden sukupolven pelaaja näkee pelin toisin silmin.
Forever ei ole mullistaja, mutta keskiverto räiskintäpeli, joka viihdyttää tarpeeksi sateisina kesäpäivinä. Harmiksi liian pitkäksi venynyt kehityskaari loistaa aivan liikaa, ja pilaa monessa kohtaa ilon, mutta jos pää kestää ikuisuuksia kestävien latausaikojen ohi, pystyy peli vetämään lievän virneen naamalle.
Duke Nukem Forever on uusien pelien hyllyn syntipukki, mutta alelaarin kultakimpale.
- 4.
-
@1. Peukku? Duke fanille tämä on mahtava mutta normaali pelaajalle tylsä fps. Itse kyllä pidin mutta oli se lyhyt :P
- 5.
-
Missä peukku? Suuntaan tai toiseen ;)
Frendin luona testasin ja aika tylsää perus keskiskertaista tai sen alan alittavaa höttöä että ei kyllä innosta ostaa. Jos sitten alelaarista kympillä joskus poimis
- 6.
-
5. Siinäpä se. Keskinkertainen tai vähän sen alle jäävä ei ansaitse peukkua mihinkään suuntaan.
- 7.
-
Duke on aina duke ja ansaitsee peukun.
- 8.
-
Mitä vikaa puzzleissa räiskintäpelis?
No kaikki ei taida pitää niistä, mutta pienet pähkinät vaan piristävät pelikokemusta mielestäni ja se että on muutamia sellasia hetkiä, joissa voi hengähtää välillä. Dukessa oli ihan hyviä puzzleja, eikä ne pomppuosuudetkaan ollu kauheen vaikeita.
Mutta täyshintaisena tämä peli on keskinkertainen, eikä ilman Duke laseja ole pelaamisarvoa. Itse tykkäsin tästä ja oon ihan tyytyväinen että DN Forever tuli viimein ulos. Ja jos Gearbox jatkaa Duken parissa niin ainakin pääsevät aloittamaan puhtaalta pöydältä.
- 9.
-
”I don like Valve puzzles” (suomentamattomana) siis on samantapanen viittaus ku aikoinaan ”I ain't afraid of no Quake” (joka oli siis duke3d:ssä)
- 10.
-
Surkeitten arvostelujen perusteella en paljoo oottanu tästä, mutta tässä pari päivää pelailtua tää pelihän on mainio!
Configin viilailun jälkeen hyvin pelattava ja grafiikkakin ok (odotin esim. todella low-res tekstuureja)
Hirvittävä blur, mutta kun tottuu, niin näyttää erikoisella tavalla ihan hienolta.Tällasta FPS:ssää oonkin ootellu, onneks on yks tätä vastaava tulossa vielä tänä kesänä…
- 11.
-
Vali vali
- 12.
-
Aina pitää valittaa , ei ikinä olla tyytyväisii mihinkää?
- 13.
-
Kyllä Se Duke Nukem: Time to Kill oli hemmetin kova pleikka ykkösellä. Pieneltä kuvaputkelta pelattu split screen kaksinkamppailu päihitti tunnelmallaan myöskin monet nykyana moninpeleistä.
Ei se vaan enää jaksa viehättää, kun possuihmisen paidassa lukee ”LARD”.
- 14.
-
@1 dome unohti laittaa punasen peukun!
mutta hyvä peli on kyllä
- 15.
-
Ei se nyt noin huono ole..
- 16.
-
Bulletstorm on uusi parempi Duke, samanlaista huumoria, samanlainen päähenkilö ja roisi oldskool räiskintämeininki mutta uusilla innovaatioilla ja tiukalla pelattavuudella.
- 17.
-
Harmi, pitkän odottelun jälkeen näin suuri pettymys.. Tässä tapauksessa olisi ehkä kannattanut jättää julkaisematta, sillä tämä teos vain tahraa Duken muistoa..
Ajattelin alelaarista ostavani, mutta tämän arvostelun jälkeen jäänee hyllyyn. Ei jatkoon.
- 18.
-
@16 Bulletstorm on surkea peli jonka ainut viihdyttävä kohta oli ”Godzillalla” rymistely.
Olihan tuo Balls of Steel edition pakko ostaa, ja komeileekin nyt vitriinissä Duke Nukem 3D boksin kanssa The Witcher 2 CE alla. Olen jokseenkin täysin samaa mieltä Tommin kanssa, missä ovat kekseliäät salapaikat, mielenkiintoiset ja monimuotoiset kentät ja ennen kaikkea miksi helvetissä vain kaksi asetta ja palautuvat energiat?Kyllä se vain on niin että jos peliin halutaan asennetta niin siihen ei tungeta mitään tuollaisia aselimittejä eikä ainakaan palautuvia energioita, jotka aina väistämättä johtavat nurkan takana huohottamiseen. Mielummin sitten palkataan yksi ihminen joka viskoo konsoliversioihin puolet enemmän medkittejä kun pilataan legendaarinen pelihahmo ja sarja tuollaisella ratkaisulla. Ja miksi kenttien pitää olla putkia? Ei nykyiset pelaajat, vaikka olisivatkin vasta täyttäneet 18v, voi olla niin kädettömiä että eksyvät vähän avaremmissa kentissä. Enkä mitenkään päin voi käsittää että miksei peliin ole lisätty salaisia alueita. Oikeasti, minä en voi ymmärtää.
Olisivat ottaneet pelistä palautuvat healtit vittuun (”Ego boostit” voisivat nostaa maksimia vaikka aina +5), pelanneet edes yhden kampanjan Duke Nukem 3D ja ottaneet mallia kenttäsuunnittelusta ja salaisista paikoista sekä huumorista, aselimitti sinne helvetin syövereihin mistä sen joku sadisti on käynyt onkimassa ja ottaneet takaisin Duke 3D kentän loppuarvioinnin ja pultanneet kiinni ranking listan siihen.Ja mitä meillä olisi käsissä? Oikeasti hyvä peli josta löytyy uudelleenpeluu arvoa tämän keskinkertaisen paskan sijaan.
- 19.
-
Niin ja unohtui mainita musiikki. Se valopää jonka mielestä jokin CoD tai Medal of Honor tyylinen oopperasinfoniasödeemi on täydellinen valinta Duke Nukem peliin pitäisi teloittaa…
- 20.
-
ainakin puuceen demo oli helvetin helppo kovimmalla vaikeusasteella. 5 sekuntia ilman damua ja duke on täydessä kunnossa. On se nyt jumalauta jos ei saa turpaansa pelissä, vaikka sitä oikein kerjää. Miksei mallia vaikka Halosta?
- 21.
-
No itse nautin pelistä kyllä. Eihän se mikään huippupeli ole, mutta ihan toimiva ja viihdyttävä paketti Dukehuumorilla höystettynä. semmosen 70-80 pojoa antaisin kyllä.
Kommentit
Keskustelut
Facebook