Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Elder Scrolls V: Skyrim (PC, PS3, Xbox 360)

18.11.2011
Tero

Elder Scrolls 5 Skyrim, Bethesda, fantasia, Elder Scrolls, suosittelemme

Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Seikkailu- ja roolipelit, Galleria, K18, Video

Tekijä: Bethesda Game Studios
Julkaisija: Bethesda
Testattu: PC Q6600, 4 Gt muistia, Windows 7 64 bit, Radeon HD 6870 1 Gt
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC 2 Ghz tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, 512 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.elderscrolls.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Kuvitelkaa pelisarja, joka on tarjoillut seitsemäntoista vuoden ajan omalta osaltaan ehkä tietokoneroolipelien laajimpia maailmoja yhdistettynä joustavaan ja monipuoliseen hahmonkehitykseen. Samalla kyseistä pelisarjaa ovat varjostaneet lukuisat ongelmat, joiden vuoksi se ei ole yltänyt koskaan todelliseen potentiaaliinsa.

Seuraavaksi kuvitelkaa samaisen sarjan tuorein osa, joka voisi säilyttää kaikki sarjan hyvät puolet, samalla jättäen taakseen kuta kuinkin kaikki sarjan ongelmat. Ja kiilaa samoin tein koko lajityypin kirkkaimpaan kärkeen. Ei, kyseessä ei ole teoreettinen spekulaatio, vaan kaikki yllä mainittu on täyttä totta. Saammeko esitellä, Elder Scrolls V: Skyrim.

Bethesdan Elder Scrolls -sarja on koko historiansa ajan ollut malliesimerkki kahdesta asiasta: siitä kuinka laajan maailman roolipeliin voi tehdä, ja siitä kuinka tätä laajaa maailmaa ei tulisi tehdä.

Monissa yhteyksissä kehuttu ja arvostettu sarjan neljäs osa, Oblivion, esitteli meille huikean suuria kaupunkeja, joiden asukkaista leijonanosa oli kolmea satunnaisesti arvottua repliikkiä samoilla puheäänillä toistelevia täytehahmoja.

Sisällön määrä ei korreloinut laatuun oikein millään tasolla, ja oikeaa, hyvin kirjoitettu tekemistä joutui usein hakemaan tuntitolkulla. PC-pelaajia tosin tässä generoidun sisällön suossa ovat auttaneet aktiiviset modaajat ja pelin TES-moottorin muokattavuus. Konsolipelaajilla tätä lohtua ei kuitenkaan ole ollut.

Elder Scrolls V: Skyrim onkin sarjan ensimmäinen peli, jonka ensisijainen alusta ovat konsolit. Tämä alun perin mystinen tekijäfirma Bethesdan ilmoitus on kirvoittanut jos jonkinlaisia spekulaatioita, mutta nyt valmista peliä tutkiessa tämä näkyy monille PC-pelaajille ikävien elementtien kautta: pelin kontrollijärjestelmä on selkeästi suunniteltu konsoleilla tai padeilla pelattavaksi ja hiiri+näppäinyhdistelmän kehitys on toteutuksen perusteella jonkun rivikooderin sunnuntainakki.

Mutta koska itse olen pahemman luokan konsolipeelo, en antanut asian juuri häiritä itseäni. Vaikka arvosteluversio pelattiinkin PC:llä, noin ensimmäisen viiden peliminuutin jälkeen iskin padin kiinni koneeseen ja seikkailin parhaalla mahdollisella peliohjaimella, eli Xboxin padilla. Ja homma toimi täydellisesti.

Pohjolan pojat puheripulissa

Puhtaiden PC-kontrollien puolivillainen toteutus ja DirectX 10/11-tekstuurien puute ovatkin sitten Skyrimin ainoat isommat viat, joista kumpikaan ei oikeastaan haittaa ollenkaan. Muuten Skyrimin matka on pelialueen huimista korkeuseroista huolimatta pelkkää ylämäkeä.

Ensimmäisen Elder Scrollsin jälkeen jokainen pelisarjan peli on sijoittunut yhteen massiivisen Tamriel-fantasiamaailman eri alueista. Siinä missä Oblivion sijoittuu vehreään Cyrodiil-provinssiin, pohjoista Skyrimiä hallitsevat ikirouta, lumipeitteiset vuorenhuiput ja todennäköisesti Tamrielin kuolettavin fauna.

Kuten ylempänä tulikin jo todettua, sarjan NPC-populaatiota ovat perinteisesti hallinneet satunnaisilla repliikeillä varustettu ja yhteensä kolmen ääninäyttelijän voimin toteutettu täytehenkilöiden katras. Niinpä jo ennakkoversiota pelatessani yllätyin, kun jokainen Skyrimissä vastaan tuleva nimetty henkilö omaa omaperäisen ja uniikin dialogin. Kaiken lisäksi tämä dialogi on myös hyvin kirjoitettua. Myös ääninäyttelijöiden määrä on kasvatettu vähintäänkin hyväksyttävälle tasolle.

Kaukana ovat myös ne ajat, jolloin niitä paria onnetonta tehtävää joutui etsimään hiki hatussa jokaiselle vastaantulijalle juttelemalla. Suurin osa keskusteluun kykenevistä hahmoista joko tarjoaa pelaajalle enemmän tai vähemmän merkityksellistä tekemistä, tai vähintäänkin osaa vihjata apua tarvitsevasta henkilöstä.

Tämä itsessään on pelisarjaan niin iso uudistus, että vaikka perustoteutus olisi muuten ollut Oblivionin tasolla, suosituspeukku ja vuoden roolipelititteli olisivat olleet hanskassa saman tien. Merkityksellisten NPC:den lisäksi myös itse tekeminen on paljon aiempaa mielenkiintoisempaa: massiivisia, jopa pari tuntia aikaa nieleviä luolastoja ja hyvää käsikirjoitusta pursuilevaa tehtävää on Skyrimissä todennäköisesti satojen tuntien edestä. Elder Scrollsit ovat perinteisesti korvanneet laadun määrällä, mutta Skyrimin myötä koko asetelma heittää häränpyllyä: määrä ja laatu kulkevat täydellisessä tasapainossa, ja taso on vieläpä varsin korkealla.

Hermoja raastavan Oblivion-porttien kanssa spedeilyn jälkeen myös Skyrimin ihka aito tarina tyydyttää: provinssiin mystisesti palanneet vihamieliset lohikäärmeet ja päähenkilön suhde niihin ovat pohja mainiolle fantasiatarinalle, joka kaikeksi onneksi on vain mukava bonus ja koossapitävä elementti yleisesti laadukkaan sisällön keskellä.

Uudelleenkoulutuksesta parempia ihmisiä

Onton maailman lisäksi Elder Scrolls -sarjan suurimpia ongelmia ja samalla Skyrimin merkittävimpiä edistysaskeleita on taitojärjestelmä. Aiempi major- ja minor-taitoihin pohjautunut ja erilaisiin perusominaisuuksiin sidottu taitojärjestelmä yhdistettynä kokemustasojen mukaan skaalautuvaan sisältöön aiheutti sen, että liian nopeasti tai muuten väärin leveloitu hahmo oli ennemmin tai myöhemmin korviaan myöten ureassa.

Skyrim hyökkää tätä järjestelmää vastaan usealta rintamalta: pelin kokemustasojärjestelmä on edelleen sidottu käyttämällä kehittyviin taitoihin, mutta nyt mikä tahansa pelin taidoista edistää matkaa kohti seuraavaa kokemustasoa.

Vanhassa järjestelmässä, joka rohkaisi ennen kokemustason nousua kehittämään mahdollisimman monia taitoja, tämä olisi todellinen ongelma. Skyrim kuitenkin hylkää major- ja minor-taitojen lisäksi myös perusominaisuudet: kokemustason noustessa nostetaan yksinkertaisesti joko terveyttä, kestävyyttä tai maagista voimaa.

Hahmonkehityksen uusi varsinainen selkäranka ovat Fallouteista tutut perkit: jokaisen yksittäisen taidon alla on perk-puu, jossa on kyseisen taidon tietyn osaamistason vaatimia erikoisominaisuuksia: perkkejä on monenlaisia, mutta pääsääntöisesti ne joko voimistavat tai halventavat yksittäisiä loitsuja tai taitoja, tai sitten tarjoavat uusia passiivisia ominaisuuksia. Lopputulos on varsin monipuolinen ja tuo Elder Scrollsien perinteisesti vivahteikkaaseen hahmonkehitykseen uutta syvyyttä.

Samalla pelissä ollaan luovuttu monista taidoista: eri asetyypit on jaettu kylmästi yksikätisiin, kaksikätisiin aseisiin ja jousipyssyihin. Aiemmin liikkumisen juoksemiseen ja loikkimiseen ajaneilla athletics- ja acrobatics-taidoilla on heitetty vesilintua, ja liikkumisvauhti on nyt sidottu haarniskoihin ja perkkeihin.

Uusi järjestelmä on joka tasolla toimivampi kuin vanha, ja se pysyy myös yllättävän hyvin tasapainossa: vähemmän harjoitellut taidot nousevat nopeammin, mutta eivät nosta kokemustasoa läheskään yhtä tehokkaasti. Vaikka suurin piirtein jokainen taito pitää allaan tarpeellisia perkkejä, kaikkea ei voi saada: teoreettinen kokemustasomaksimi on Bethesdan mukaan 70, ja vauhti hidastuu jo paljon tätä ennen. Yli 200 perkin joukosta tämä tarkoittaa sitä, että valikoimista on harrastettava.

Myös itse taistelua on muokattu. Nyt kumpikin hahmon käsi on itsenäinen, ja niihin voi ladata esimerkiksi aseen, kilven tai loitsun. Järjestelmä mahdollistaa niin kahden aseen samanaikaisen käyttämisen kuin kahdesta kädestä samanaikaisesti taikomisen, tai vaikkapa jotain siltä väliltä.

Pääsääntöisesti uusi järjestelmä toimii erinomaisesti, joskin loitsujen ja aseiden vaihtamisen olisi ehkä voinut toteuttaa kätevämmin: loitsut, haarniskat, aseet, juomat ja lähes tulkoon kaikki muu mahdollinen merkataan inventaariossa suosikiksi, jonka jälkeen suosikkivalikkoon pääsee kesken itse pelitapahtuman yhdellä napinpainalluksella.

Hetken harjoittelun jälkeen homma kyllä toimii hyvin, mutta ainakin allekirjoittaneella on sellainen kutina, että tämänkin olisi ehkä voinut toteuttaa jotenkin fiksummin. Mitään Oblivion-tyylistä ominaisuuksien kelaamista ei nimittäin voi harrastaa. Konsolipohjainen kontrolliskeema lienee asettaa omat rajoituksensa, mistä PC-pelaajat todennäköisesti nauraisivat partaansa elleivät olisi saman systeemin orjia.

Ääliöt ovenraossa

Skyrimin suorastaan häkellyttävä koko on johtanut siihen, että ikävä kyllä bugeilta ei ole täysin voitu välttyä. Tämä ja pelin tietyn tyyppinen dokumentoimattomuus ovat sen oikeista ongelmista ehkä konkreettisimmat.

Skyrim tarjoaa nimittäin uudemmista Fallouteista tutun follower-järjestelmän, jossa erinäisiä pelimaailmaa asuttavia ihmisiä ja luontokappaleita voi värvätä mukaansa seikkailemaan. Ongelmista suurin osa liittyy todennäköisesti Skyrimin ympäristöön ja korkeuseroihin: peli on suhteellisen armelias pudotusten suhteen, ja varovainen pelaaja voi hivuttautua alas korkealtakin vuorelta kuolematta.

Ikävä kyllä pelaajan mukana seuraavat tekoälyttömyysapurit eivät aina pysy tässä kyydissä mukana, ja onnistuvat hukkaamaan itsensä jonnekin. Tämän tapahtuessa ne kuitenkin yleensä löytyvät edellisestä pikamatkauspisteestä: nyt jo tutuksi muodostuneen tavan mukaan jokaiseen kerran löydettyyn kaupunkiin, luolastoon tai muuhun vähänkin merkityksellisempään paikkaan voi siirtyä pelimaailman kartalla silmänräpäyksessä.

Korkeuserot eivät kuitenkaan ole seuralaisten ainoa ongelma: välillä onnettomat jäävät puhtaasti maastoon jumiin, esimerkiksi luolastossa vastaan tuleva risu tai kananmunan kokoinen kivi voi olla mukana koohottavalle pohjolan urholle ylivoimainen este. Mitenkään ylitsepääsemättömiä nämä ongelmat eivät ole, mutta huonommassa pelissä aivokuolleen kaverin kaitseminen saattaisi ehkä käydä enemmän hermoille.

Seuraajilla on myös ilmiömäinen kyky tukkia esimerkiksi mökkien, sellien tai talojen ovenraot niin, ettei niistä pääse ulos. Tai siis pääsee: sprint päällä umpiluupäisinkin viikinki kyllä antaa tietä. Jostain syystä tällaista monien hermoja säästävää ominaisuutta ei kuitenkaan ole viitsitty mainita missään, joten kokeilu ja oivaltamisen elämykset jäävät täysin pelaajalle tai Elder Scrolls -wikien kirjoittajille.

Huipulla ei tuule

Teknisesti Skyrimiä voisi luonnehtia sanoin ”riittävä”. Pelimoottori loihtii uskomattoman kauniita maisemia, jylhiä korkeuseroja ja toinen toistaan muikeampi jättimäisiä vihollisia, mutta erityisesti hahmojen kasvografiikat jättävät monilta osin toivomisen varaa. Mihinkään Dragon Age -luokan brittiläisiin missikisoihin ei päästä, mutta tällä hetkellä suosituimpien PC-Skyrimin modien sisältönä on alastomien naisruumiiden lisäksi silotellummat kasvot.

Silmiinpistävää Skyrimissä on myös varsinaisten välianimaatioiden täydellinen puute. Niitä ei nimittäin ole - ja sillä hyvä. Kaikki pelitapahtumat tapahtuvat varsinaisessa pelinäkymässä, ja välianimaatioihin verrattavaa sisältöä ovat vain ne tilanteet, jolloin tapahtumat eivät anna pelaajalle kontrollia. Nämä tosin ovat harvassa ja yleensä varsin perusteltuja.

Ääninäyttely on pääsääntöisesti erinomaista, ja kuten yllä todettu, näyttelijöitä on mukana enemmän kuin se surullisen kuuluisa Oblivionin kolmikko. Elokuvatähtiäkin on eksynyt mukaan, panoksensa ovat antaneet muun muassa Max von Sydow, Christopher Plummer ja Michael Hogan. Tällainen ansioituneiden vanhempien herrasmiesten käyttö Twilight-tähtien tai iänikuisten Claudia Blackien sijaan on jo itsessään kunnioitettava teko.

Kuten jo todettua, Skyrim on peli jolla on omat ongelmansa. Ongelmien tiedostaminen on kuitenkin eri asia kuin se, antaako niiden häiritä. Koko paketti on kuitenkin rakennettu ja tuotu esiin tavalla, joka huokuu tekijöidensä intoa ja rakkautta peliään kohtaan.

Tämän rinnalla yksittäiset tekoälymokat tai 80-luvulle jumahtaneiden PC-pelaajien nillitys huonosti toteutetusta hiiriohjauksesta ovat asioita, joista valittamisella ei pilaa kuin oman päivänsä. Fakta on nimittäin se, että muutamista kompastuskivistään huolimatta Elder Scrolls V: Skyrim on laajin, laadukkain ja mukaansatempaavin tietokoneroolipeli vuosiin.

Se huokuu sitä lähes ajatonta seikkailun tuntua, jossa kartalle selkeästi asetettuun kohteeseen pääseminen voi kestää tuntikausia ihan vain siksi, että kartoittamattomasta maastosta yksinkertaisesti sattuu löytymään niin paljon jännittävää tehtävää ja tutkittavaa.

Tämä itsessään on jo koko lajityypin ytimen määrittelevä tekijä, eikä paljoa enempää edes kehtaa toivoa. Vanhalta Oblivion-pilkkaajalta seuraava onkin paljon sanottu: Skyrim on parasta roolipeliviihdettä sitten Planescape Tormentin ja Baldur’s Gate 2:n. Mikäli luulit tietäneesi jotain Elder Scrolls -sarjasta sen aiempien osien perusteella, nyt on aika korjata näkemyksiä: Skyrim on uuden ajan alku, ja ellei ihmeitä tapahdu, ehdottomasti vuoden peli.

 

Katso videot:

 

Toinen mielipide (PC)

Voi pyhä jysäys! Hyppäsin kelkkaan vahvasti skeptisenä, mutta Skyrim toi uskoon. Syitä skeptisyydeen oli monia. Bugisuus on ymmärrettävää, sillä maailmat ovat niin laajoja. Ei, omat ongelmat ovat olleet tietyssä hengettömyydessä ja yksinkertaisten pelimekaaniikkojen mokaamisessa. Morrowind mokasi sisältämällä ehkä huonoimman taistelujärjestelmän, mitä siihen asti olin nähnyt. Oblivion korjasi sen ja sisällytti kasan omia ongelmiaan: porukan suostutteluun käyttävä keskustelukiekko oli yksi hämmentävimmistä suunniteluratkaisuista ikinä.

Skyrim ei kuitenkaan kompastu missään näin suuressa asiassa. Siinä on omat ongelmansa toki, sitä ei käy kieltäminen. PC-version käyttöliittymä on selkeästi tehty konsoliversion ehdoilla ja se harmittaa rankasti. Se ei kuitenkaan ehdi pilaamaan tunnelmaa, sillä näin muuten peli on jo nyt parasta, mitä vuodella 2011 on tarjottavanaan. Niitä käyttöliittymämodeja odotellessa.

Eric Hartin

Kolmas mielipide (PC)

Kerron tarinan viime viikon lauantailta.

Heräsin varhain aamulla, kuten yleensäkin. Istahdin vain hetkeksi tietokoneeni ääreen tarkoituksenani vilkaista pikaisesti Skyrimin smithing-systeemiä. Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, se oli jo yli neljä iltapäivällä ja istuin yhä kalsareissani tietokoneen ääressä. Suihku? Ei onnistunut. Aamupala? En edes kaivannut. Tällainen peli on Skyrim.

Bethesdan avoimen maailman roolipelit ovat perinteisesti sisältäneet paljon hyvää, mutta myös niin paljon kömpelöä ja kehnoa, ettei niitä ole oikein voinut erinomaisiksi peleiksi kutsua. Fallout 3 ja New Vegas katkaisivat trendin, mutta pelkäsin silti pahinta. Olihan jo Oblivionkin hurmannut minut huikealla trailerillaan, mutta itse peli oli lopulta aika jäätävä loputtomine obliviongateineen ja typerästi skaalautuvine hirviöineen.

Skyrim on vihdoin se peli, jossa kaava toimii täysillä. Huikea maailma on täynnä tutkittavia koloja ja löydettäviä salaisuuksia, mutta nyt kaikki tuntuu oikeasti käsin tehdyltä, loppuun asti mietityltä ja viimeistellyltä.

Tarina on taas eeppinen, mutta nyt sekin on hyvin kirjoitettu. Matka mestauslavalta maailman pelastajaksi sisältää paljon yllättäviä käänteitä ja kurveja, jos sinne asti nyt edes ikinä pääsee. Sivutehtäviä on nimittäin niin uskomattomat määrät ja poikkeuksellisesti nekin ovat hyviä. On todella huikeaa kuljeskella vain pitkin metsiä ja törmätä satunnaiseen vastaantulijaan, joka aloittaa pitkän ja rönsyilevän sivutehtävä-ketjun.

Ja pitäähän minun kylmän ja synkän pohjolan miehenä toki myös kiinnittää huomiota siihen, miten huikeasti Skyrimin talvinen maailma toimii. Kun harhailee pimenevässä talvimetsässä lumimyrskyn riehuessa ympärillä ja tuulen lennättäessä irtolunta lumipenkkojen päältä, tunnelma on kuin Rovajärvellä konsanaan.

Skyrim onkin ennen kaikkea huikea kokemus. Se on peli, johon voin hukata itseni helposti koko päiväksi ja nähdä jatkuvasti jotain uutta, hauskaa ja hienoa. Ilmiömäisen hyvä peli, joka tulee vielä ajan myötä paranemaan modaajien päästessä käsiksi siihen.

Miikka Lehtonen

Neljäs mielipide (PC)

Skyrimissä on jotain maagista. Ei ehkä vielä aloituksessa, joka tuntuu Elder Scrolls -kliseeltä ja opettaa silti aivan liian vähän pelin saloista, mutta siitä hetkestä eteenpäin, kun maailma avautuu. Nyt voidaan puhua, ei niinkään innovatiivisuudesta kuin ennemminkin loppuunsa saakka hiotusta toimintaroolipelikokemuksesta.

Edellinen pelaamani Elder Scrolls -teos oli Morrowind, johon tunteja upposikin kymmeniä. Skyrim tuntuu tutulta, hyvällä tavalla. Se tavoittaa sen vapauden tunteen, jonka moni muu avoimen maailman peli hukkaa tasapainotellessaan tarinan ja touhuamisen välimaastossa. Maailmaa tahtoo tutkia oikeasti ja se tuntuu myös palkitsevan uteliaan aidosti laadukkaalla sisällöllä tympeän kopiotauhkan sijaan.

Oikeastaan ainoa valituksen aihe löytyy käyttöliittymästä, ja siinäkin kohden joutuu syyttämään lopulta itseään. Peli ei opeta kädestä pitäen niitä kikkoja, joilla kömpelyydet kierretään. Sormi menee suuhun ainakin siihen saakka, kunnes joku kertoo, että ohjetoiminto on muutakin kuin pelkkä pakollinen koriste. Ohjeistusta tavaamalla tai verkossa kysymällä käytettävyyssolmut aukeavat vähintään tyydyttävällä tavalla. Tai sitten voi kytkeä tietokoneeseensa padin ja pelata kuin konsolilla. Myös tämä vaihtoehto toimii.

Vuoden peli -ehdokkaastahan tässä puhutaan. Sisällön määrän ja laadun yhteissummaa tutkaillen Skyrimille on vaikea löytää vertaista. Omassa lajityypissään se hallitsee suvereenisti, vaikka noituri vaaniikin lähituntumassa. Toiminnallisten roolipelien ystävillä on ollut hieno vuosi, jonka Skyrim kruunaa komeasti.

Juho Anttila

Viides mielipide (Xbox 360)

Skyrimin julkaisu oli minulle suuren suuri asia. Almanakka oli etukäteen putsattu tekemisen tauhkasta päiväkausiksi ja jääkaappikin täytetty hyvissä ajoin ennen kohtalon päivää. Jonotin yömyynnissä sormet kohmeessa ja kannoin jykevän keräilyversion kotiin iho kananlihalla. Kirjahyllyni päältä valtakuntaansa valvovan Alduin-lohikäärmeen patsaan tuiman silmäparin alla olen viettänyt jo 90 tuntia Skyrimin mantereella.

Elder Scrolls -sarjalle tyypillisesti Skyrim on massiivinen, rönsyilevä ja vivahteikas roolipelijärkäle. Pelin suurin saavutus edeltäjiinsä nähden on sen houkuttava ja koukuttava tapa tarjoilla sisältönsä pelaajan eteen virtaviivaisen pakottamatta, jolloin yksikään tehtävä ei tunnu työläältä pakkopullalta, ja jokainen heeroksen työnäyte rosvoleirin putsaamisesta uuden säilän takomiseen tuntuu aidosti palkitsevalta. Lyödään päälle vielä terävöitynyt tehtäväsuunnittelu, Bethesdan pistämätön tyylitaju audiovisuaalisen designin saralla, parhaimmillaan veitsenterävä tunnelma sekä näköradion raamit häivyttävä siellä olemisen tunne - ai että, ai että!

Tauotta kuritettu Xbox huutaa hoosiannaa, silmät punertavat kuin ylikypsät tomaatit ja peukalot ovat viittä vaille kuolion kourissa. Mutta mieli on virkeä, sielu lepää ja sydän sykkii vimmatusti. Skyrim on heittämällä vuoden paras peli ja sillä sipulivohveli. Pistähän Bioware parastasi maaliskuun koittaessa, tätä nousukasta ei roolipelien valtaistuimelta helpolla kammeta.

Jason Ward

Lisää aiheesta

Elder Scrolls V: Skyrim -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Lue myös

Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360)

Call of Duty: Modern Warfare 3 (PC, PlayStation 3, Xbox 360)

Dark Souls (PS3, Xbox 360)

Experience 112 (PC)

Fable 3 (PC)

Legend of Zelda: Skyward Sword -ennakko (Wii)

Mario Kart 7 -ennakko (3DS)

Medieval Moves: Deadmund’s Quest (PS3)

The Witcher 2 (PC)

 

 

Kuvagalleria

Tero Lehtiniemi

1.

The Witcher 2:n jälkeen ei tämä kyllä mitenkään graafisesti erityisen hienolle näytä. Sanoisinko jopa olevani hieman pettynyt.

2.

5 samaa mielipidettä, whoa! Ja:

”Hyppäsin kelkkaan vahvasti skeptisenä”

aivan varmasti!

3.

Vain Tero ja Eric ovat muuten pelanneet arvostelukappaletta. Muut ostivat pelinsä itse, omilla rahollaan omaan pelihupiinsa, mielipiteistäen näkemystään vain allekirjoittaneen vaatimuksesta.

tv,
jok

4.

Tämä peli on paras peli mitä olette koskaan pelanneet.

5.

Ohessa sähköpostitse saapunut Skyrimin lukija-arvostelu, hienoisen luettavuutta parantaneen kevyen oikoluvun jälkeen:

Onpa peli, huima elämys tähän mennessä. Fast travelia koetan käyttää minimaalisesti, kun haluan vain uppoutua maailmaan ja ihailla sen ihmeitä… Sen voi melkein maistaa ja haistaa. Monet luolat ja valtaisat sisätilat saavat haukkomaan henkeään kauneudellaan ja mahtavuudellaan. Kirkkaana aamuna kiipeän korkeimman vuoren huipuille (täysillä piirroilla) ihailemaan auringon nousua.. Fantastista, Juuri tämmöistä sen pitää olla. Ehkä kolein kaikista… Ylitse lentävä varjo… Huuh - lohhari.. Alussa aiheutti pelkoa kun ei oikein pärjännyt.. Myöhemmin.. ”HAH.. antaa tulla suomuveikko haluutko kirveestä?!!”.. Helvetin tunnelmallista.

Jengi parjaa käyttöliittymää paljon. Minäkin meinasin, kunnes tajusin, että toihan oikeasti toimii. Onhan siinä vielä lapsuksia, mutta kyllä tuo sujuu PC:lläkin jo aika mutkattomasti. Vielä kun saisi eri favouriittikomboja tallennettua numeroiden alle. Inventoryn kanssa ei ole juuri ongelmia ja kun saa jonkun kämpän, niin se helpottaa paljon, kun sinne voi lajitella roinat kunnolla omiin säilöihinsä. Toimii kuitenkin riittävän hyvin, niin kuin UI:n pitääkin.

Vaikeustaso: perushuttuviholliset kaatuvat niin kuin pitääkin. Kovempien kanssa joutuu ajoittain lataamaan, kun Expert-tasolla tulee turpaan oikein urakalla.. Perusbandiidokset eivät ole tulleet Oblivion-tyylisesti vastaan pleittii niskassa, onneksi. Tappeluissa on kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lähestymistapojakin joutuu miettimään, ei voi aina rushia ja mättää keskellä laumaa, niin tulee helposti nekkuun myös perusmobeilta… No, sudet isommissakaan laumoissa eivät pelota yli kymppitason panssaroitua suurkirvesörkkiä, joka hönkii tulta.

Questit ovat keskimäärin hyviä, vaikka onhan perusluolissa putkijuoksun makua. Yksi sisäänpääsy ja toisesta ulos, mutta paskan väliä, välimatkalla on hauskaa. Hyvin kirjotettua settiä joka tapauksessa ja pelissä riittää hyviä questejä. Itse olen vasta raapinut pintaa ja tutkinut pienen osan maailmasta, kun ei ihan joka puolelle uskalla vielä mennä. Aina joku peto väijyy jossain ja puraisee pään yhdellä haukulla.

Pikku bugeja on vielä. Kaverin hevonen ratsasti perhosen selässä karkuun ja kaveri juoksi perässä, sillä pitäisi olla screenshotti, selitti steamchatis lollaantuneena. Mun hömelin hetki oli, kun seuralaiseni tarttui niskasta porttiin ja nousi kattoon kun käänsin vivusta. Siellä se roikkui ja oli kuin ei mitään… Vipu alas ja jatka matkui :D.

Vanillaversioksi todella hyvin toimiva, ei voi muuta sanoa, ainakin 30 ensimmäisen pelatun tunnin jälkeen.

En todellakaan muista milloin viimeksi olisin lintsannu duunista pelin takia. En ikinä? Oikeasti, Skyrimin tullessa jäi BF3:t, WOTtit ja koko elämä vähäksi aikaa paitsioon. Ehkä haluan taas jonain päivänä palata todellisuuteen.

-Tedger

6.

Jepa arvostelu (en ehtinyt kokonaan vielä lukea), mutta eikö toimituksella tosiaan löydy uudempaa PC-rautaa kuin vuodelta 2005 ? Herranjumala.

7.

Hyvä peli kokonaisuus (vaikka en keräilyversiota saanut :( )

Omistan Witcher 2:en myös mutta se tuntuu liian vaikealta tähän verrattuna :(

Bethesta osaa vaikka bugeja löytyykin :D ”grafiikka puoli” ei todellakaan haittaa!!! se on kaunis ja helppo omaksua ei todellakaan pakoteta menemään sinne mene tänne tee tätä tee tota tämä on väärin ja tämä on oikein jne.

ps. omistan xbox version ;P

8.

6: Keneltä löytyy, keneltä ei. Pelit arvostellaan kotikoneilla, joka Terolla on tällaisessa kokoonpanossa.

9.

70h jälkeen jo vähän harmittaa että pääasiallisesti paikat on tutkittuna, tärkeimmät kehityspolut 100:ssa ja miekat iskee satasen iskuja, DLC:itä odotan vesi kielellä.
Morrowindin sisältöön ja arvoituksellisuuteen en koe skyrimin yltävän mutta monessa muussa asiassa (yllätys?) mennään ohi kohisten.

Vaikeusaste on monilta osin liian helppo vaikeimmallakin. En tarkoita monstereita enkä vihulaisia vaan questeja. Vähänkään korkeampiin loogisiin päättelyihin kykenevä ihminen pystyy näkemään tehtävänkulun alusta loppuun jo questia annettaessa. Puzzlet ovat todella helppoja eikä mikään jää ns. mysteeriksi tai löytymättömäksi.. mitenpä voisikaan kun kartalla lukee ”MENE TÄNNE”.
Kartassa olisi muutenkin voitu käyttää jotain fog of waria, en pidä siitä että kaikki tarjoillaan suoraan eteen valmiiksi pureskeltuna. Huikeampaa olisi tutkia mitä kummaa sieltä vuorten takaa löytyykään. Ja vielä se että kun fast travel veivattaisiin männikköön niin johan kasvaisi pelitunnit ja matkojen haastavuus… Toki tehtäväsuunnittelu vaatisi tällöin fiksausta ettei homma menisi puuduttavaksi hikihölkäksi paikasta toiseen…
Vähän kuin hardcore-moodi tms?

NPC:t on mukavia, mutta tyrkyttävät questejaan vähän liikaakin. Onko normaalia että jokainen vastaantuleva kaupungin kadulla vihjailee aarteesta tai olevansa lirissä? Eikö vaan voisi sanoa ”Good day” ja kertoa tarkemmin kun kysytään?

Oblivion oli joku hirmuinen kasuaalipläjäys morron jälkeen, saisi polttaa roviolla. Eldereitä on kaksi: 3 ja 5 minun maailmassani.

GOTY jokatapauksessa.
Menenpäs takaisin etsimään viimeistä Thu'umia.

10.

Harvemmin jaksaa enään pelijulkaisut suurempia tunnekuohuja aiheuttaa mutta tätä kyllä on odoteltu alkuvuodesta saakka. Järjettömien ennakko-odotusten johdosta olin aivan varma pettymyksestä kun eeppisenä päivämääränä se postiluukusta tupsahti…niin väärin. Nyt 30h tahkottuani tuntuu ettei maailmaan ole vielä saanut mitään niskalenkkiä. Aina kun jättää jykevät vartiotornit selkänsä taakse on takaraivossa pieni pelko uhkaavasta vaarasta. En edes uskalla ajatella millainen parisuhteen tuhoaja tuosta mystisestä maailmasta tuleekaan.

11.

Kiitoksia arvosteluista.

12.

Nyt on ihan pakko huomauttaa vaikka aika pieni fiba onkin,
”Ensimmäisen Elder Scrollsin jälkeen jokainen pelisarjan peli on sijoittunut yhteen massiivisen Tamriel-fantasiamaailman eri alueista.”
Daggerfall sijoittui High Rockiin ja Hammerfelliin.

Mutta joo, kyllä tässä nyt kulminoituu kaikki Bethesdan pelien hyvät puolet, ja samalla suurin osa typeryyksistä ja huonoista puolista on saatu pois. Toisin kuin monilla muilla, mulla ei kyllä ollut mitään Oblivionin superperinteistä(/kliseistä) fantasiamaailmaakaan vastaan mutta Skyrimin kovin skandinaavinen maasto on vielä paljon upeampaa tutkittavaa. Jokainen NPC tuntuu tällä kertaa oikeasti eri hahmolta ja joltain oikealta ihmiseltä, toisin kuin ne Oblivionin parin hassun ääninäyttelijän hoitamat, mudcrabeista voivottelevat kyläläiset.

Todella hienoa on myös se että ne suurimmat, muureilla rajatut kaupungit, tuntuvat tällä kertaa oikeasti kaikki erilaisilta. Jokaisella on ihan oma teemansa ja arkkitehtuurinsa. Toisaalta tosin yksikään niistä ei ole kolahtanut ihan niin kovin, olisin jotenkin kaivannut jotain yhtä suurkaupunkia, Imperial Cityyn tottuneena. Aika pieni valituksenaihe tosin sekin. Lähinnä olisin toivonut että esim Solitudessa, joka tuntuu olevan kaupankäyntiin keskittynyt satamakaupunki, olisi sitten kaikki kaupat jossain Imperial Cityn market districtiä vastaavalla alueella.

@10 sen sanoi aika hyvin, valtava odotus koko vuoden ajan, loppua kohden alkoi realismi iskeä takaraivoon ja pelottaa että josko tämä onkin täysi floppi ..mutta ei, kyllä tämän parissa vierähtää vielä paljon, paljon aikaa

13.

@9 Ei sitä fast travelia ole pakko käyttää ;) enemmän harmittaa että ne hevoskärryt ovat käytännössä vaan maksullinen fast travel. Samanlainen systeemi kuin GTA IV:n taksit olisi ollut hauska, niin että sen koko reissun saisi istua kyydissä maisemia katsellen tai vaihtoehtoisesti skipata. Parissa questissa olen itse käyttänyt kun on vaadittu edestakaista ravaamista kahden melko kaukana toisistaan olevan pisteen välillä, muuten on kannattavampaakin matkustaa hevosella niin löytää paikkoja ja mörköjä.

Ihan mukava että questeja riittää mutta vähän ärsyttää miten moni questi ikään kuin hyväksytään automaattisesti, random NPC alkaa valitella miten kadotti hurjassa nuoruudessaan miekkansa ja automaattisesti ilmestyy questilistalle joku ”etsi miekka luolastosta sejase”, minkä seurauksena koko questilista (ja etenkin se miscellanceous-osio) on melkoisen pitkä ja täynnä questeja jotka eivät juuri kiinnosta

14.

Uhuhh.. pakko menna goijaa ku puntille lupasin aamupäivällä mennä. Saa Skyrimi pärjätä hetken aikaa ilman tätä dragonbornii :) Huomenna ei sitten muuta ohjelmaa olekkaan. Pelaillu maagipainotteisella, taidan pelaa hetken mun örkkiwarrulla.. aika hinarointia toi mageilu välillä :D.

Ja niille jotka on menossa Mzulft:in kääpiöluolaan.. kandee varata jonnin verran aikaa, ite en ole vielä toista kerenny tutkimaan, mutta se ois seuraavana ”to do” listalle.

15.

Voi vi***, mäkin lupasin mennä kattomaan sen uusimman Twilightin naiseni kanssa… se siitä lauantaista :P. Heikkoja hetkiä itse kullakin :P

16.

24 tuntia alkaa olemaan täynnä, eikä hirveästi pahaa sanottavaa ole, mitä nyt pari yllättävää crashia sekä vähän outoa vaikeustasojärjestelmää. Mediumilla kun pelaa niin pistää nätisti tavallisia bandiittoja halki, poikki ja pinoon, mutta sitten tulee jokin kovempi tyyppi joka melkein one-hittaa suoraan. Mutta muuten helposti vuoden peli itselle. Ja eka lohikäärme oli yksi eeppisimmistä pelihetkistä ikinä.

17.

Good shit. Sivu tehtävät tuntuvat välillä olevan vaikuttavuudessaan pelin pääjuonta suurempia (tunne tasolla).

18.

Eli loitsia ei voi jos käsi ei ole vapaa?

No mutta, onhan tämä varmaan kokeilun arvoinen. Kannattanee odotella kuitenkin, ja antaa kärpästen ostaa peliä ensin. Sitten joskus kun modit korjaavat tyhmyyksiä ja antavat paremmat tekstuurit ja GOTY-painos (jossa on DLCt mukana) julkaistaan, kannattanee hankkia.

19.

@7

Uh, Witcher 2 ei kylläkään ole lainkaan vaikea peli edes sillä vaikeimmalla pelattavalla vaikeusasteella.(Kaikista korkeimmalla asteella hahmo ilmeisesti kuolee vain lopullisesti, joten ei oikein tehnyt mieli sillä pelata).

Hei ihmiset, saahan tästä Skyrimistä haastetta? En jaksa maksaa mistään sunnuntaifantasiapiknikistä.

20.

Witcher 2:sta ja Skyrimistä ei nyt voi millään puhua yhtä aikaa. Toinen putkijuoksu ja toinen vapaalla tavalla vedettävä. Grafiikat kyllä W2:ssa on aika paljon komeammat mutta uskosin päivitysten pelastavan S:n ulkoasua tulevaisuudessa. Mitä itse Skyrimiin tulee niin olen aika vaikuttunut siitä. Luolat ovat nyt todella sellaisia missä viihtyy eikä sellaisia kuten Oblivionin 200 samanlaista komeroa. Tehtävät aika mielenkiintoisia mutta sama vamppyyri tauti iski jälleen mikä oli Oblivionissa. Ja eroon pääseminen siitä toivottavasti ei ole yhtä helvetin kartan toisestä päästä toiseen laukkomista…Itseä eniiten on ärsyttänyt tässä noiden hahmojen animointi esim. kaltevalla pinnalla jalat uppoavat tekstuuerihin ja portaita noustessa ne astelevat miten sattuu. Muutenkin tavarat uppoilevat milloin mihinkin välillä hullultä näyttävästi hahmojen läpi jne…Mutta ei se pelikokemusta latista suurestikkaan.

21.

Witcher 2ssesa ei nyt ollu muuta hyvää ku se että Vaati koneelta vitusti tehoja että pyöri täysillä (2011 vuoden Crysis ) ja Eipä näitä Kahta pysty Vertailemaan keskenään.. tai no jos haluu Putki juoksu rpg:tä alkaa vertailee avoimmen maailman RPGhen niin antaa mennä vaan :P

22.

oh lol Me too slow XD

23.

Tämä ei ole kyllä mitään vrt. Witcher 2:een.

24.

Pelin käyttöliittymä on kyllä omasta mielestäni aivan loistava. Se toimii niin kuin pitääkin, sitä on nopea käyttää ja näyttää hetkessä kaiken tarvittavan infon. Yksinkertaisuus on tässä asiassa hyve. Silmä kiinnittyy löytää heti valikoista sen mitä on tullut etsimäänkin.

WASD:ia tukeva valikkojärjestelmä on kaikessa käytettävyydessään todella toimiva idea. Tykkään ajatuksesta, jossa minun ei tarvitse liikuttaa hiirikättäni turhaan voidakseni selata valikkoja kesken pelin, todella paljon. Valikko auki tab-näppäimellä, itemit auki d-näppäimellä, katson mitä tarvitsen WASD:lla ja painan e-näppäintä. Nopeaa ja vaivatonta. WASD tuntuu niin luonnolliselta tässäkin.

Ja varmistan vielä: tiesihän pelin arvostelija (Tero), että Favourites-listaan lisätyt aseet ja loitsut ynnämuut voi asettaa pikanäppäimille 1-8 numpadissa? Eli kun Favourites-lista on siinä auki, katso että haluttu esine/asia on valittuna ja paina sen kohdalla haluttua pikanäppäintä, esimerkiksi numpadin 1:sta. Tämän jälkeen aina pelissä ollessasi saat nopeasti haluamasi esineen/asian käyttöösi vain painamalla tuota yhtä pikanäppäintä.

Just checking.

PS: SKYRIM ON AIVAN SAIRAAN MEHEVÄ PELI.

25.

Kovasti porukka valittaa että favoriteja ei saa numeroihin…
Niitä nimittäin saa, avaatte favorite valikon q:sta ja painatte haluttua numeronäppäintä.
Toimi myös pädillä, risti ohjaimeen saa bindattua kaks favoritee kans.

26.

Ääninäyttelijöistä mainittakoon myös Thiefien Garrett eli Stephen Russell.

27.

DubstepMonkee,
Tero on just nyt reissussa, mutta tsekataan tuota favouritesia ja päivitetään arvostelua tarvittaessa kunhan herra palaa maisemiin.

-jok

28.

Todella halvan oloinen peli, en jaksanut 10min kauempaa, jäi niin nopeesti hutasten tehdyn pelin maku suuhun. Kuvissa voi näyyttää jossain ihan hyvälle, mutta kyllä on aikamoista tuubaa. Juonesta sun muista en voikaan sanoa mitään, saattaa olla jopa kiinnostava, mutta peli suoraan märkii halpaa jälkeä.

29.

Morrowind ja Oblivion tuli hankittua Steamista kun halvalla sai. Toista (en muista kumpaa) ehdin tunnin verran pelatakin kunnes käynnistin samassa paketissa ostetun Fallout 3:n ja seuraavien viikkojen ajanvietesuunnitelmat oli sinetöity. Arvostelujen perusteella Skyrim houkuttaa ihan järjettömästi, mutta kun olisi se New Vegas vielä pelaamatta…

30.

@29

Eli et pelannut hahmonluontia pidemmälle. Hyvät perustelut…

31.

”…80-luvulle jumahtaneiden PC-pelaajien nillitys huonosti toteutetusta hiiriohjauksesta…”

Jos peli on käännetty PC:lle on varmaankin aika perusteltua olettaa, että myös kontrollit on käännetty kunnollla näppikselle ja hiirelle. Kaikilla ei ole leluohjaimia nurkat pullollaan. Kukaan viidestä ”arvostelijasta” ei myöskään maininnut, että näppäinbindit eivät toimi kunnolla.

Nämä ”arvostelut” olisivat voineet olla suoraan Bethesdan mainoksesta.

32.

@29 Aiheutti ehkä päivän railakkaimat naurut. Kiitos, vaikka rölli oletkin.

33.

”Iipri” ja ”Kakkuonhyvaa” trolliveljekset :D. Niin.. mihin verrattuna Skyrim on paska/huono? Ja perustelulja kiitos. Ihan mielenkiinnosta vain :)

34.

@34 sanoo itse kakkuonhyvaaaaaaaaaaaahaaaha

Tulee mieleen riemurasian jonnet jotka eivät ole peliä saaneet ja siellä sanovat että -ihan pska!- :) nuoriso… ah.. argumentoinnin mestarit.

35.

Pelasin kverilla xboxilla.
Nyt jää Codit bäfät ynnä muu paska hetkeks nurkkaan ku tämä pitää ostaa ja pelata miljoona kertaa läpi

36.

#25, 26 hermannit vaikka peli olisi kuinka hyvä muilta osin nii se ei tee huonoista ominaisuuksista hyviä. Hyvässä valikkosysteemissä ei tarvitse plärätä mitään kolmen näppäimen sarjaa että saa tietyn itemin käsiin. Vaikka favoritet voi nimetä numeronäppäimille niin taika- ja ase-duel wieldaus on kauheaa kuraa. Puhumattakaa että ei ota taian jälkeen toisen käden asetta mitenkään.
Erittäin hyvä peli vaan miksi melkein kaikki arvostelijat unohtivat tämän kuran? Olen pettynyt teihin.

37.

Lievää massahysteriaa havaittavissa. Laitetaas vähän perusteluja:

- Kömpelö taistelusysteemi. Ei vaadi minkäänlaista taktikointi, pärjää loistavasti rämpyttämällä ja kiertämällä vihollista. Todella palkitsevaa…
- Surkea tuntuma pelihahmoon ja paskat animaatiot. Liikkuu kuin kiskoilla ja heiluttaa kirvestä kädet tönkköinä. Bethesda, olisko aika vaihtaa Lead Animator?
- Apureiden aivoton tekoäly. Mihin v**tuun se hevonen taas kirmas…
- Hulvattomasti kierrätetty paria ääninäyttelijää 99% NPC:stä. Tämäkö on se hinta, että kaikki dialogi on puhuttua? Ei kiitos.

Peli on käytännössä Oblivian muutamalla (joskin hyvällä) parannuksella. Mutta samat paskat ongelmat sieltä edelleen pilkistää.

No joo, kun Oblivion julkistettiin, niin hehkutus oli ihan yhtä naurettavaa. Vasta puolen vuoden kuluttua, nää samat jantterit rupeskin haukkumaan peliä siitä kuinka siinä on tylsä maailma ja miten idioottimaista on skaalautuvuus. Yleinen mielipide kääntyi vuoden pelistä paskaksi hutuksi.

Sehän tässä vaan harmittaa, että peliä ei osata tarkastella kriittisesti.

38.

Itse tutustuin elder scrolls sarjaan morrowindin kanssa ja siitä pidin kovasti, vaikka en jaksanutkaan peliä pelata loppuun koska unohdin minne piti mennä ja miksi ja miten. Peli ei ohjannut pelaajaa oikein mihinkään suuntaan, mutta maailma oli vapaa ja innostava.

Sitten tuli oblivion. En tiedä mikä siinä mättäsi mutta en pitänyt siitä pelistä oikein yhtään. Jaksoin n. 10h pelata ja se jäi siihen. Kenties taas syynä se että juoni ei oikein innostanut ja peli ei ”pitänyt otteessaan”.

Mutta tämä skyrim! Yleensä en edes pidä näin vapaista peleistä. Mutta tämä peli saa minut tuntemaan itseni seikkalijaksi ja sankariksi vieraassa maailmassa. On mahtavaa talsia pitkin vuoria ja metsiä ja kun näet jossain kaukana horisontissa jotain kiintoisaa, on sinne vaan talsittava!

Toki bugeja on, oma pelini kaatuilee satunnaisesti silloin tällöin ja olen törmännyt muutamaan quest bugiin ja yhtäkkiä taivaalta putoileviin lohikäärmeisiin, mutta muuten peli on ihan oikein hyvä. Peli ei kyllä graafisesti ole kovinkaan kaunis, ainakaan ulkomaailmassa. Mutta silti näytönohjaimet huutaa hoosiannaa, en tiedä mikä on kun tuntuu että crysis2 täysillä asetuksillakaan ei rasita konetta yhtä pahasti.

Mutta loistopeli. Ehdottomasti tämän vuoden parhaita.

16h takana enkä ole päässyt edes alkua pidemmälle oikein…

39.

Iso peli niin on isot tekstit! Herranjumala tätäkin sivua lukee varmaan tunnin jos jokaisen aakkosen meinaa silmiinsä upottaa

40.

@39

Ajatella… ja silti todella hyvä peli.

41.

Jos grafiikka ei kelpaa niin parannusta löytyy jo aika hyvin modeista -> skyrimnexus.com

42.

@38:
Eihän tuossa sen enempää valikoita joudu pläräämään kuin muissakaan peleissä. Eikä näppäimistö ole pakollinen tapa selata valikoita, vaikka sanoinkin, että pidän siitä tavasta itse enemmän. Hiirtäkin voi käyttää. Ainoat todelliset tilanteet joissa joutuu valikoita penkomaan vähänkään enemmän on kaupankäynti, ja silloinkin tavaroiden käsittely onnistuu nopeasti. Taisteluiden keskellä ei yleensä tarvitse vaihdella kuin kahden eri ase-setin välillä, ja hätätilanteissa potionitkin nappaa nassuun kätevästi pikanäppäimellä - eli ei kovin monimutkaista. Duel-wieldauskin toimii kuten pitääkin: toisessa kädessä loitsu, toisessa ase. Kumpaakin käytetään omilla hiiren painikkeillaan. Joko minulla on käynyt todella hyvä tuuri pelin suhteen, tai sinä olet mystisesti onnistunut tekemään asioista tarpeettoman hankalia itsellesi.

@39:
Joissakin peleissä on vaan tarpeeksi sitä hyvää, ettei niihin huonoihin puoliin ole edes tarvetta kiinnittää huomiota.

43.

Enpä ole tähän sarjaan aiemmin perehtynyt mutta nyt alkoi kiinnostaa…. Mitä luulette pidänkö pelistä? Tykkäsin kyllä ainakin fallouteista mutta roolipelit eivät ole genrenä se tutuin mahdollinen…

44.

Ja noilla fallouteilla tarkoitan Fallout 3 ja New Vegas

45.

Tänä aamuna kello 7:00 käynistin skyrimin monen kuukauden jälkeen. lopetin puoli 9 illalla. Silkkaa mahtavuutta! Nyt saa Hossa sun muut kiekkosankarit jäädä tauolle David Masonin kanssa. Tamriel ja sen Pohjola AKA. Skyrim täältä tullaan

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös