Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Räiskintäpelit, Seikkailu- ja roolipelit

Fallout New Vegas, Fallout, Obsidian, Bethesda Softworks

Tekijä: Obsidian Entertainment
Julkaisija: Bethesda Softworks/Namco Bandai
Saatavissa: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Testattu: PC Windows 7, Q6600, Geforce 8800 GTS 640Mt, 4 Gt muistia
Laitevaatimukset: PC Windows XP, E5200 2,5Ghz / Athlon 64 X2 5800+, Geforce GT140/Radeon HD 3870, 3 Gt muistia 
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://fallout.bethsoft.com/ 
Tero Lehtiniemi

Postapokalyptinen rooliseikkailusarja Fallout on yksi lajityyppinsä legendaarisimmista nimistä, ja sen luoneen Black Isle Studiosin kaatumisen jälkeen sarjan fanit ovat joutuneet odottamaan jatkoa pelonsekaisin tunnelmin. Peruutuksia, viivästyksiä ja lopulta Elder Scrollseista tutun Bethesdan Fallout 3, joka peloista huolimatta osoittautui viihdyttäväksi joskin erilaiseksi pelikokemukseksi.

Pelon päivät eivät kuitenkaan olleet vielä ohi. Bethesda nimittäin ilmoitti, että uusimman Fallout-peli New Vegasin tekee varsin synkästä pelitestauksestaan tuttu Obsidian Entertainment. Tämän tiedon rinnalla moni varmasti unohti sen, että firman taustalla ovat Falloutin alkuperäiset luojat. Ei olisi kannattanut unohtaa.

New Vegasin matka ei kuitenkaan alkanut kovin aurinkoisissa merkeissä. Viime viikon alkuun ajoitetun jenkkijulkaisun jälkeen netti oli täynnä bugeja esitteleviä videoita, itkua tuhoutuneista pelitallennuksista ja vaikka mitä. Obsidian kuitenkin reagoi nopeasti, joten jo ennen eurojulkaisua peli oli saanut useamman hätäpäivityksen.

Koska oma arvostelukappaleemme astui mukaan kuvioihin vasta tässä vaiheessa, pelin aiempaa tilaa on melko vaikea kommentoida. Ja turhaa, koska New Vegas ei todellakaan ansaitse sitä.

Ja sitten itse asiaan. Fallout: New Vegas sijoittuu melko yllättävästi Las Vegasin ympäristöön Nevadan ja Mojaven autiomaan ympäristöön, alueelle jota pelissä kutsutaan Mojave Wastelandiksi. Suurimman osan Jenkkilästä höyrystäneet ydinpommit eivät koskaan suoraan pudonneet tälle alueelle, joten isoja osia siitä on pysynyt yllättävän hyvässä kunnossa, erityisesti Vegas itse.

Vaikka peli käyttääkin samaa moottoria kuin Fallout 3, ei tarinallisesti ole mitään varsinaista tekemistä esikuvansa kanssa. Kahteen aiempaan Fallouttiin viittauksia ja legendaa sen sijaan piisaa oikein alan takaa, mikä on Obsidianin taustat huomioon ottaen enemmän kuin ymmärrettävää.

Pelaaja on Mojaven autiomaassa lähettikeikkaa heittävä kuriiri, jonka viimeisin keikka ei mene ihan putkeen. Sankarimme saa epämääräisen pukumiehen toimesta niin sanotusti napin otsaansa, ja pelastuu kuin ihmeen kaupalla läheisen pikkukylän asukkaiden toimesta. Simppelistä henkilöjahdista kasvaa loppujen lopuksi  vyyhti, jonka panoksena on Vegasin ja koko lähialueiden herruus. 

Vaatteetkin on mun aatteet 

Fallout 3 oli hyvä, mutta yksinkertaistettu versio aiemmista Fallouteista. New Vegasin suhteen Obsidian ei kuitenkaan ole tyytynyt tähän, vaan peliä on monella tapaa viety lähemmäs esikuviaan. Ehkä merkittävimpiä uudistuksia on Faction-järjestelmä. Mojave Wasteland on pullollaan pienempiä ja isompia ryhmittymiä. Näistä tärkeimmät ovat Fallout kakkosestakin tuttu New California Republic ja salamyhkäinen, vanhan Rooman valtakunnan perinteitä kunnioittava Caesar’s Legion.

Pääryhmittymien, Vegasin vallanpitäjien ja monien muiden porukoiden monimutkaisten ystävyys- ja vihamiessuhteet mahdollistavat Fallout kolmosta huomattavasti suuremman uudelleenpeluuarvon. Juoni on, toisin kuin kolmosessa, lineaarinen vain lyhyen aikaa, jonka jälkeen pelaajan on ennemmin tai myöhemmin päätettävä mihin suuntaan haluaa kulkea.  

Se, lähteekö pelaaja rakentamaan uutta Vegasia oman onnensa seppänä vai liittolaisten kanssa, muuttaa pelin tarjoamia mahdollisuuksia olennaisesti. Kaiken kaikkiaan Faction-järjestelmä monine tasoineen on todella vaikuttavasti tehty, ja vaikka vanha karmakin on mukana, on sen merkitys melko minimaalinen uudessa systeemissä.

Maineen lisäksi pelaaja joutuu olemaan tarkkana myös käyttämiensä panssareiden kanssa. Caesarin legioonan tai paikallisen rikollisjengin vetimissä ihmisiltä saa varsin erilaisen vastaanoton kuin Brotherhood of Steelin tai NCR:n vetimissä.

Tutkittavaa ja tuttavuuksia

Vaikka faction-järjestelmä onkin pelin uudistuksista ehdottomasti tärkein, ei se kuitenkaan ole ainoa. Fallout 3:n maailmassa oli suhteellisen pieni määrä erilaisia asutuskeskuksia, joista suurin osa tarjosi yhden tai maksimissaan pari tehtävää. Fallout: New Vegasissa kaupungit, tukikohdat ja vastaavat ovat suurempia, tarjoten huomattavasti enemmän tekemistä ja mielenkiintoisia tuttavuuksia.

Vaikka pelialue on neliökilometrillisesti suurin piirtein saman kokoinen, on alue täytetty huomattavasti mukaansatempaavammalla ja vaihtelevammalla sisällöllä. Myös tarjolla olevat seuraajat ovat runsaslukuisempia ja mielenkiintoisempia, ja heitä voi käskyttää ja varustella monipuolisemmkin.

Pienemmät, lähinnä kosmeettiset uudistukset ovat runsaslukuisia. Tuliaseista big guns -taito on poistunut, ja jaottelua on yksinkertaistettu perinteisiä ammuksia käyttäviin gunseihin ja muihin, eli energy gunseihin, energia-aseisiin. Pelaajan aloitusvarusteet suhteutetaan tag-skilleihin ja perkkejä heruu tällä kertaa vain joka toinen taso, joskin maksimikokemustaso on Broken Steelin tavoin 30.

Tiukempaa pelikokemusta kaipaaville tarjolla on uusi hardcore-pelitila, joka tuo peliin uuden survival-elementin. Terveyden ja toimintapisteiden lisäksi pelaaja joutuu siinä pitämään huolta myös unensaannista, ruoasta ja juomasta. Hardcore-tilassa seuraajat myös kuolevat pysyvästi, ja ammuksilla on paino. Sanomattakin liene selvää että hardcore on pelillisesti melko lailla erilainen kokemus kuin perustila, ollen tarkoitettu lähinnä pelin jo aikaisemmin läpäisseille. 

Ruska se on ydinruskakin 

Vaikka maisemat ovatkin tällä kertaa hieman vaihtelevampia ja pirteämpiä, ei Fallout: New Vegaskaan pääsääntöisesti ole mitään värien riemuloistoa. Kuten kolmosessa, myös New Vegasissa värimaailma koostuu Quake-henkisesti ruskean miljoonista eri sävyistä. Vaikka pelistä, joka naulaa tuoliin kiinni kahdeksitoista tunniksi päivässä ei haluaisi sanoa kovin paljon mitään huonoa, tällaisten sessioiden aikana alkaa kaipaamaan pientä värimaailman vaihtelua.

Teknisesti New Vegas on Fallout 3 niin hyvässä kuin pahassakin. Kosmeettiset uudistukset ovat minimaalisia, mikä onneksi tarkoittaa sitä että kolme vuotta vanha ruoskani pyöritti peliä harvoja hetkiä lukuun ottamatta täysin sulavasti. Suuressa Maailmassa tosin huhutaan joillakin korteilla esiintyvistä omituisista hidastuksista, mutta noheva faniyhteisö on korjannut jo nämäkin ongelmat.

Muutenkin odotin peliltä Obsidianin tuntien ja huhuja kuunnelleena paljon pahempaa. Noin kolmenkymmenen pelitunnin aikana peli kaatui tasan kerran, talletuksille ei käynyt mitään ja pari vastaan tullutta bugia olivat lähinnä tekoälyhahmojen reittiongelmia, jotka nämä tosin onnistuivat korjaamaan itse. Bugeja tosiaan on raportoitu, mutta joko minulla on kosmisen hyvä tuuri tai sitten hätäpäivitykset toimivat, koska oma pelikokemukseni ei tuota yhtä kaatumista lukuun ottamatta häiriintynyt.

Kaiken kaikkiaan Fallout: New Vegas on juuri sitä, mitä Obsidian Entertainmentillä alun perin odottikin. Se on joka tasolla huomattavasti lähempänä vanhaa Fallout-kokemusta kuin kolmososa. Se on vivahteikkaampi, monipuolisempi ja mielenkiintoisempi kuin kolmonen, jopa siinä määrin, että tekemisestä on toisinaan suoranainen runsaudenpula.

Obsidian ei ole erityisen tunnettu peliensä viimeistelystä, mutta koska hätäpäivitykset selkeästi pelastivat tilanteen suurimmilta osin, olisi ammattietiikan vastaista itkeä bugeista joita en koskaan itse edes nähnytkään. Nykytilassaan New Vegas on hyvin toimiva peli, joka on jokaisella osa-alueella edistyneempi kuin edeltäjänsä. Pakko-ostos Fallout-faneille? Kyllä! 

Toinen mielipide

Lähinnä yksityiskohdilla, kuten rapistuneilla kylteillä ja rakennuksilla kerrottua taustatarinaa siivittää Fallout 3:sta tuttu pelimoottori, joka ei vieläkään yksityiskohdilla juhli. Visuaalinen anti on kuitenkin riittävä, ja ottaen huomioon ääninäyttelyn määrän, on se hoidettu hienosti. Olkoonkin että suurimmalla osalla sivuhahmoista on sama ääninäyttelijä.

Vaikka New Vegasin alue on varsin rajattu, sen piiriin on onnistuttu mahduttamaan kokonainen elävä ja hengittävä mikrokosmos, jonkinlainen omituinen sosiologinen yhteiskunta jossa kaikki ääripäät ovat edustettuina. Näistä suurimpana on jo pelin alkumetreillä tutuiksi tulevat Legioona ja NCR, jotka nahistelevat keskenään Mojaven hallinnasta. Legioonan rento tapa työntää lakiaan ihmisten kurkusta alas on ristiinnaulita heidät. NCR edustaa puolestaan yhteiskunnallista järjestystä, vaikkei sekään aina puhtain paperein. Näiden kahden ääripään väliin mahtuu monia pienempiä ryhmittymiä – ja loppujen lopuksi pelaaja itse. New Vegas kertoo siitä kuinka yhteiskunta jälleenrakennetaan pala palalta, päähahmon ollessa ainoastaan sivustaseuraaja.

Koko pelin maailma on tutkittavissa heti ensi hetkestä lähtien. Vaikka peli ehdottaakin pelaajalle teoreettista reittiä, sitä ei ole mikään pakko noudattaa. Tosin yön aikana majakkana loistava New Vegas on kutsuva, enkä ainakaan itse pystynyt vastustamaan sen kutsua. Toisaalta jotkut ovat tutkineet koko Mojaven autiomaan ennen pääjuonen selvittämistä, mikä on ainoastaan todiste kehittäjän vapaan pelikokemuksen luontipyrkimyksestä.

New Vegasin pääjuonen seuraaminen vie noin 20 tuntia, jos huseeraa kiireessä. Tässä tapauksessa tosin tekee itselleen karhunpalveluksen, sillä Falloutin pääasia ei ole koskaan ollut juoni, vaan ne kymmenet sivutehtävät jotka ajavat pelaajaa löytämään uusia paikkoja maailmankartalta. Nevada henkii sodan jälkeistä masennusta ja on väärällään ihmiskohtaloita, joita on mielenkiintoista seurata. On vaikea sanoa yhtä hyvää esimerkkiä lukuisten joukosta, mutta supermutanttien retriitti vuoristossa lienee itselleni mieleenpainuvin kokemus. New Vegas on myös maailman kenties kattavin kokoelma viittauksia pop-kulttuuriin, ja silmiään käyttämällä pelaajat löytävät luultavasti joka ikisen meemin ja netin syövereissä pyörivän vitsin, joka on koskaan kerrottu. Kysykää vaikka Billy Knightilta.

okainen kuitenkin löytänee omansa Nevadan autiomaasta, ja ne jotka eivät kiinnostu muusta kuin päätehtävästä on tarpeeksi pähkäiltävää New Vegasin hahmonkehityksessä. Muistinsa menettänyt sankari on siinä mielessä sopiva hahmo, että jokainen voi muokata hänestä mieleisensä.

Fallout New Vegas parantaa vähintään pyhäinhäpäisynä vastaanotettua – ja sittemmin ylistettyä Fallout 3:a monin eri tavoin. Maailma on elävämpi, juoni on mietitty täysin uusiksi ja oivallettu – tällä kertaa tarina on sankarin oma eikä se pidä sisällään minkäänlaista operaatiota joutomaan parantamiseksi. Ei ellei pelaaja päätä itse niin. Teknisesti peli on viimeisten päivitysten jälkeen vakaa, vaikka peli tuppaa hyytymään noin tunnin välein. Suosittelen siis tiuhaa tallentamista.

Tämän lisäksi pelistä on vaikea löytää vikaa. Fallout 3:n ystävät ovat luultavasti pelin kanssa kuin kotonaan, ja samalla löytävät paljon uutta. Niille joiden mielestä Fallout 2 on vieläkin se ainoa oikea, on aika siirtyä nykyaikaan. New Vegas on vähintään yhtä synkkä kuin sen kymmenen vuotta vanha esikuvansa. Se on myös yhtä syvä ja hyvin kirjoitettu. Seuraava osa ei voi tulla tarpeeksi pian, siihen asti New Vegasin hardcore-moodi tyydyttää varmasti kyynisimmänkin roolipelien ystävän.

Heikki Takala

Lue myös

PlayStation Move -pelien toinen aalto

YLEn demoscene-dokumentti julkaistu - katso jaksot 1-6

Tron: Evolution – ensikosketuksessa kasariklassikon paluu

Vierailu Raren studiolla - miltä pelikonkarien luola näyttää?

Tero Lehtiniemi