Aihealueet: PlayStation 3, Xbox 360, Urheilupelit

FIFA 10, FIFA, EA, Jalkapallo

Jalkapallo, tuo pelien ruhtinas, jonka tuoksinassa pieni hipaisukin muuttaa raavaan miehen nurmen pinnassa tuskissaan vaikertavaksi pikkutytöksi. Pelissä, joka on pahimmillaan aiheuttanut jopa neljän päivän rajasodan, on oltava jotain mystisen kiehtovaa.

Tämäkin syksy tuo mukanaan EA Sportsin urheilupelien uudet versiot. NHL 10 osoittautui jo helmeksi, mutta miten mahtaakaan pärjätä ”mänttikuulan” salaisuuksiin pureutuva FIFA 10?

Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että en ole koskaan ollut urheilupelien suuri ystävä. Kyllähän futista tai jääkiekkoa on aina ollut mukava pelata kaverin kanssa, mutta syvempiä rakkaussuhteita ei ole päässyt syntymään yhteenkään teokseen. Jotain on siis tehty oikein, kun nuiva kriitikko huomaa huutavansa virtuaalituomarille ja hyppivänsä sohvalla kuin oikeaa MM-finaalia tuijottaessa.

Pallo pomppimaan

Graafinen huikeus on ensimmäinen silmiin osuva asia. Pelaajien ja pelikentän mallinnus on vähitellen saavuttamassa tason, jossa virtuaalinen potkupallo näyttää jo satunnaisen sivustakatsojan silmiin aidolta tv-lähetykseltä. Toki lähikuvat ja katsomonäkymät pilaavat vielä illuusiota, mutta toteutus on silti parhaimmillaan hämmästyttävän realistista.

Vaikutelma ei synny pelkistä efekteistä ja polygoneista, vaan avainasemaan nousee animaatio ja pelaajien käyttäytyminen kentällä. Futaajien liikkumiseen ja reaktioihin onkin panostettu entistä enemmän. Erilaisia harhautuksia, kaatumisia, vastaanottoja ja muita liikkeitä löytyy hämmentävän paljon. Tilanteet, joissa pelaaja ei reagoisi kentän tapahtumiin aidolla tavalla, ovat todella harvassa.

Myös pelaajien tekoälyä on viilattu entisestään. Vähänkin korkeammalla vaikeustasolla saa tehdä oikeasti töitä, jotta maalipaikat avautuisivat. Nettikirjoittelun perusteella kyse ei ole pelkästään arvostelijan taitamattomuudesta. Myös FIFA-veteraanit ovat joutuneet opettelemaan peliä uudestaan, kun vanhat kikat eivät enää toimikaan. Pelaajat osaavat sumputtaa, hakea syöttöpaikkaa ja tukkia etenemisreittejä välillä tuskallisen tehokkaasti.

Onneksi käytössä on myös uusia työkaluja. Pallon kuljettaminen ja harhauttelu on entistä realistisempaa, kiitos monipuolisten kontrollien ja päivitetyn fysiikkamallinnuksen. Vastustajien ohitse pääsee rynnimällä, harhauttamalla, syöttelemällä tai yhdistelemällä kaikkia näitä. Mahdollisuuksia on yhtä paljon paljon kuin erilaisia tilanteitakin.

Voisi kuvitella, että näin laajan liikeskaalan hallitseminen vaatisi tuskastuttavaa sorminäppäryyttä. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Toki näyttävimmät kikat vaativat rutosti harjoittelua ennen kuin niitä kehtaa edes yrittää itse pelin puolella, mutta alkuun pääsee muutamalla napilla. Peli on helppo oppia, mutta vaikea hallita täydellisesti. Ja voi sitä tunnetta, kun ankaran treenin jälkeen saa vietyä puolustajan kahville viimeisen päälle hierotulla kantapääkikalla.

Ole oma sankarisi, tai sankarimanageri

Tuhottoman näyttävästä ja sujuvasta pelattavuudesta voisi paasata vaikka loputtomiin, mutta pelin muutkin ominaisuudet ansaitsevat palstatilaa. Roolipelimäisyyttä luova Virtual Pro -toiminnallisuus antaa mahdollisuuden luoda aivan oma jalkapalloilija, jonka uraa voi sitten seurata matsista ja turnauksesta toiseen.

Oman virtuaaliammattilaisen meikkaaminen onnistuu kattavien työkalujen avulla. Suositun Gameface-palvelun kautta futaajalle saa istutettua myös valokuvista renderöidyt omat kasvonpiirteet. Toiminto on kohtuullisen helppokäyttöinen, vaikka lopputulos ei olekaan aina ihan näköinen. Hämmentävää kyllä, ohjekirjassakin mainostettu ominaisuus oli vielä juttua kirjoittaessa betatestivaiheessa. Valtava suosio on myös ylittänyt palvelun serverikapasiteetin useampaan kertaan, joten heikkohermoisten kannattaa ehkä suosiolla odottaa vähemmän ruuhkaisia aikoja ennen pärstän säätämistä.

Hahmon kyvyt kehittyvät pelikentällä nähtyjen suoritusten kautta. Taitopelaaja muuttuu ketterämmäksi ja oppii uusia kikkoja, puolustusjyrä kerää pisteitä fyysisempiin ominaisuuksiin. Pelaajaansa saa rahdattua kiitettävän hyvin mukana erilaisissa turnauksissa, myös ja erityisesti verkkopelin puolella. Oletko aina halunnut pelata suurimpien tähtien rinnalla? Nyt se onnistuu.

Turnauksista puheenollen, erilaisia liigoja ja cupeja riittää joka makuun. Kattavin tapa pureutua jalkapallon maailmaan on managerimoodi, jossa pääsee pelaamisen lisäksi säätämään myös taktiikoita, treenausta, siirtorulettia ja muuta jalkapallomanagerin arkeen kuuluvaa sälää. Voittaja kerää kehuja, häviävä manageri tuntee pian seuran hallituksen syyttävät katseet niskassaan. Eihän tämä mikään Football Manager ole, tietenkään, mutta pelimuoto tuo silti kokemukseen mukavasti lisäsyvyyttä.

Standarditaktiikoillakin pärjää, mutta tositaiturit rakentavat joukkueelleen myös aivan omat erikoistilannekuviot. Helppokäyttöistä ja intuitiivista, mutta rehellisesti sanottuna ominaisuuspaljouden alle hukkuvan vasta-alkajan kannattaa suosiolla harjoitella pelaamista perusvalikoimaan nojaten. Taitureille näinkin tarkka säätömahdollisuus on kuitenkin mannaa.

Verkossa miehet mitataan

Mainitsinkin jo ylempänä, että tekoäly antaa yllättävänkin kovan vastuksen ja FIFA 10 viihdyttää yksinkin pelattuna helposti kymmenien tuntien ajan. Etenkin, kun pelaaminen sujuu sekä perinteisesti tai Be A Pro -tilassa ohjaten vain yhtä määrättyä pelaajaa kentällä. Tosimiehet mitataan kuitenkin tässäkin lajissa verkon puolella.

Kaltaiseni epäsosiaalinen murjottaja arvostaa erityisesti mahdollisuutta pelata yksittäisiä matseja satunnaisten vastustajien kanssa, muutamalla napinpainalluksella ja ilman turhaa säätämistä. Tarjolla on kuitenkin myös mahdollisuus perustaa jopa 32 pelaajan oma verkkoliiga sekä vapaa turnaus maailmanlaajuisine kunnialistoineen. Myös kasuaalimpi yhteistyöpelaaminen onnistuu.

Verkkopeli oli PlayStation 3 -versiolla helppoa ja lagitonta. Syytä onkin, sillä marraskuussa alkava maailmanlaajuinen FIFA Interactive World Cup -turnaus pelataan nimenomaan Pleikkarilla ja suosio tulee todennäköisesti olemaan valtava. Tunnelma nousee kieltämättä vielä piirun verran korkeammalle, kun vastassa on oikea ihmispelaaja. Kokemus kutsuu kokeilemaan uudestaan silloinkin, kun turpiin tulee ja pahasti.

FIFA 10 on todellakin ansainnut hurjat myyntilukunsa. Jos pelistä on pakko lähteä etsimään jotain nipottamisen aihetta, joutuu puuttumaan sellaisiin toissijaisiin piirteisiin kuten vaikkapa hieman kömpelöihin menuihin, turhan pitkiin lataustaukoihin ja välillä oudosti tökkiviin uusintoihin. Itse pelikokemus on niin kiiltäväksi hiottua timanttia, ettei siitä meinaa löytää säröjä etsimälläkään.

Jalkapallon ystäville peli onkin herkkua. Laji on siirretty virtuaaliruudulle huolellisuudella ja rakkaudella, joka sai jopa urheilupelejä välttelevän kriitikon sydämen sulamaan. Ominaisuuksien määrä huimaa, vain mellakat puuttuvat, mutta voitto irtoaa ennen kaikkea tunnelman kautta. Eläytymisen taso on kuin aitoa tv-lähetystä seuratessa.

EA Sports -sarjasta puhuttaessa avainkysymykseksi muodostuukin se, kannattaako jo edelliseen vuosiversioon ihastuneiden maksaa täyden pelin hintaa vuosipäivityksestä? Peliä kokeilemattomien on helppo naureskella vierestä maksullisia päivityksiä ostaville faneille, mutta ainakaan tällä kertaa rahat eivät mene hukkaan.

Uudet ja parannellut pelimuodot tarjoavat oivasti vastinetta rahalle, mutta todellinen pihvi löytyy viimeisen päälle viilatusta pelimallinnuksesta, joka tuo jalkapallon olohuoneeseen aidompana kuin koskaan aiemmin. Lopputuloksena on peli, jota yhdenkään potkupallosta edes etäisesti pitävän ei kannata missata.

Tekijä: EA Canada

Julkaisija: EA Sports

Testattu: PlayStation 3

Saatavilla: iPhone OS, Nintendo DS, Nintendo Wii, PC, PlayStation Portable, PlayStation 2, PlayStation 3, Xbox 360

Pelaajia: 1-7, verkossa 2-20

Pelin kotisivu: http://fifa.easports.com

Juho Anttila

Toinen mielipide

Siinä missä Juho lähestyy FIFA 10:tä sinisilmäisen noviisin innolla, itse olen pelannut enemmän tai vähemmän kyynisesti jalkapallopelejä jo kohta kahden vuosikymmenen ajan. Tältäkin pohjalta tarkasteltuna FIFA 10 on erinomainen peli, selvästi kaikkien aikojen parhaita ellei jopa paras.

Juhon hehkuttama animaatio on todella A-luokkaa, kiitos FIFA 10:n uuden systeemin, jossa peli luo animaatioita lennosta pelaajiin kohdistuvan fysiikan avulla. Näin esimerkiksi kaksinkamppailut ja puskutilanteet eivät ole purkitettuja juttuja, joissa lopputuloksen arvaa jo ensimmäisistä animaatioruuduista, vaan erilaisia lopputuloksia on miltei loputon määrä. Tämä tuo peliin uskomattomasti lisää realismia.

Realismia tuo myös pelaajien tekoälyn selkärangan muodostava kiireellisyys-systeemi, jossa pelaajat osaavat kentällä arvioida, miten akuutti tilanne on päällä. Kun pallo on toisessa päässä kenttää, pakit kävelevät rennosti oman maalinsa edustalla. Kun tilaa ja aikaa on, syötöt otetaan haltuun hallitusti ja vedot sihdataan viimeisen päälle, mutta maalin edustalla ei arvota vaan pallot potkaistaan ykkösellä kovaa ja kauas. Uudistus on sitä verran raflaava, että ilman ominaisuutta yrittävät futispelit (kuten PES 2010) näyttävät avuttoman pelimäisiltä ja epärealistisilta.

Konkreettisin uudistuksista on silti mahdollisuus kuljettaa palloa aidosti mihin suuntaan haluaa. Aiemminhan pelaaja oli sidottu vain pää- ja väli-ilmansuuntiin, mutta nyt pallolla voi tehdä aivan mitä haluaa. Tämä avaa heti huikeasti mahdollisuuksia, kun teoriassa pallon voi liruttaa läpi mistä raosta tahansa - mutta yleensä vain teoriassa, sillä pakit ottavat hanakasti ja hyvin tilan pois.

FIFA 10 on erinomainen peli, mutta ei vieläkään aivan täydellinen. Vaikka peliä pystyy rakentamaan upeasti ja peli muistuttaa haluttaessa oikeaa jalkapalloa, paras taktiikka on yhä tuikkia karkuun nopeilla vastahyökkäyksillä ja läpisyötöillä, millä saa varsinkin tekoälyä vastaan rumat lukemat taululle. Toisaalta FIFA 10 on selvästi markkinoiden paras futispeli. FIFA 09:n pariin ei ole enää paluuta, eikä PES 2010:kään tuntunut FIFA:n jälkeen juuri miltään. Jos futis kiinnostaa, mitä vielä mietit?

Miikka Lehtonen

Lue myös

Magna Carta 2 (Xbox 360)

Dead Space Extraction (Wii)

Secret Agent Clank (PS2)

Forza Motorsport 3 -ensikosketus osa 2: luvassa realismia ja yllätyksiä

Juho Anttila