Final Fantasy XII, Square Enix, Final Fantasy

Aihealueet: PlayStation 2, Seikkailu- ja roolipelit, Toimintapelit

Final Fantasy XII-roolipelisarja on kulkenut pitkän taipaleen pienen japanilaisen pelitalon viimeiseksi suunnitellusta pelistä maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, johon yleensä verrataan kaikkia saman lajityypin pelejä.

Nyt, vuosien odotuksen jälkeen, sarja on saanut jälleen uuden virallisen jatko-osan. Muutoksia tuttuun konseptiin on tullut niin paljon, että konservatiivisempaa pelaajaa varmasti hirvittää. Tärkeintä ei kuitenkaan ole uudistusten määrä, vaan se ovatko ne hyviä.

Final Fantasy XII sijoittuu Final Fantasy Tactics -peleistä tuttuun Ivalicen fantasiamaailmaan. Vanhojen Final Fantasy -maailmojen hyötykäyttöä ei sarjan peleissä ole perinteisesti harrastettu. Poikkeuksellisen menettelyn syynä on varmasti ollut se, että FFXII:n isä Yasumi Matsuno on työskennellyt aikaisemmin pääasiassa Tactics-pelien parissa. Paluu Ivaliceen onkin erityisen positiivinen kokemus erityisesti Tactics-sarjan ystäville, sillä tuttujen alueiden ja rotujen lisäksi esimerkiksi Tuomarit ja sympaattinen Montblancx-moogle tekevät paluun.

Final Fantasy XII:n tarina saa alkunsa, kun kahden suurvallan valtataistelun väliin ikävästi joutunut Raanastren kuningaskunta joutuu valtakonfliktin toisen osapuolen, Archadian joukkojen valtaamaksi. Kuninkaallinen perhe syrjäytetään ja Rabanastren kansa alistetaan Archadian sotavoimien hirmuvallan alle. Kapinan kipinä kuitenkin elää. Seikkailu alkaa kun astetta liian isolle rötöstelykeikalle lähtevä katulapsi Vaan törmää vastarintaliikettä johtavaan Rabanastren prinsessa Asheen.

Final Fantasy-sankariksi jopa harvinaisen nössö Vaan ja erehdyttävästi kymmenennen osan sankaritar Yunaa muistuttava Ashe ovat tarinan kiistattomat päähenkilöt. Ihan kaksistaan sankarikaksikon ei tarvitse taisteluunsa lähteä, sillä mukaan liittyvät nopeassa tahdissa Vaanin ystävä Penelo, ritari Basch, persoonallinen herramiesvaras Balthier sekä Viera-rotuun kuuluva Fran.

Kehitystä monella tasolla

Final Fantasy-sarjan näkökulmasta ehkä merkittävin ja shokeeraavin kahdennentoista osan uudistus on se, että peli on käytännössä täysin reaaliaikainen. Viholliset vaeltavat maailmankartalla, eikä tyhjästä ilmestyviä satunnaistaisteluita enää tunneta. Taisteluihin siirtyminen ja niistä poistuminen hoituvat täysin saumattomasti.

Vaikka taistelu tapahtuukin reaaliajassa, pohjautuu se silti Final Fantasy -sarjassa kauan käytettyyn Active Time Battle (ATB)-järjestelmään, jossa hahmojen nopeus määrittää milloin nämä voivat toimia. Toiminta taukoaa valikoiden selailun ajaksi ja hahmojen varusteita voi vaihtaa kätevästi vaikka kesken taistelun.

Pelin hahmonkehityksen pohjana on niin sanottu License Board. Lisenssilaudalta voi ostaa hirviöiden kukistamisesta saatavilla lisenssipisteillä hahmoille ominaisuuspäivityksiä tai esimerkiksi uusien loitsujen, aseiden tai muiden esineiden käyttöoikeuksia. Aluksi hieman oudolta tuntuva systeemi toimii loppupeleissä hyvin, mutta valitettavasti ainoastaan tiettyyn pisteeseen asti. Lisenssilauta on pitkäjänteiseen hahmonkehitykseen aivan liian ahdas, eikä tarjoa hahmojen ominaisuuksien kasvattamiseen yhtä monipuolista työkalua kuin esimerkiksi Final Fantasy X:n loistava Sphere Grid. Nyt suurin osa lisenssilaudan tarjoamista päivityksistä on helposti koluttu siinä vaiheessa kun pelistä on vielä puolet jäljellä.

Reaaliaikaiseksi muuttunut taistelu useita vihollisia vastaan on aina hektistä ja usein haastavaa,  niinpä onkin hyvä että peli tarjoaa taistelun hallintaan varsin oivat työkalut. Taistelun sydän on Gambit-järjestelmä, jolla ryhmän hahmot voi automaattisesti määrätä reagoimaan kun Gambitin ehdot täyttyvät. Oikein määriteltyjen gambittien avulla tietokoneen kontrolloimat ryhmän jäsenet esimerkiksi osaavat taikoa parannusloitsuja haavoittuneisiin, hyökätä heikoimman vihollisen kimppuun tai pitää suojausloitsut automaattisesti päällä. Kun järjestelmän ymmärtää ja siihen pääsee sisään, tulee gambiteista täysin korvaamaton työkalu. Vanhaa, tuttua ja turvallista vuoropohjaista taistelua ei kaipaa enää ollenkaan.

Juonta ja juonettomuutta

Omalla tavallaan suuri uudistus on myös se, millä tavalla peli rytmittää juonen ja sivutehtävät. Perinteisesti japanilaisissa konsoliroolipeleissä sivutehtävät on niputettu aivan tarinan loppuun, yleensä juuri ennen viimeistä pomotaistelua. Final Fantasy XII muuttaa tilanteen. Vahvojen hirviöiden perässä tehtäviä metsästystehtäviä on kymmenittäin, ja ensimmäiset niistä ovat pelaajan suoritettavissa jo pelin alkumetreillä. Pelissä on myös suuri määrä alueita. Esimerkiksi lähes kymmenkunta luolastoa toimii vain erilaisen sivupuuhastelun näyttämöinä, eikä niihin tarvitse astua kertaakaan juonen kannalta.

Tämän tyyppinen sisällön painotuksen muutos ei valitettavasti voi olla vaikuttamatta, ja tällä kertaa muutoksesta kärsivät hieman Final Fantasyille omintakeinen tarina ja hahmonkehitys. Tarina on moniin muihin FFXII-seikkailuihin verrattuna hieman lyhyt, eivätkä hahmot kerkeä sen aikana juuri kehittymään persoonina. Toisaalta pelaaja voi helposti hukata hahmojen ominaisuuksien kehittämiseen ja sivupuuhasteluun eri juonijaksojen välissä tuntikausia. Kun laskee yhteen kaiken vapaaehtoisen puuhastelun, on kyseessä helposti pisin ja myös haastavin Final Fantasy ikinä. Esimerkiksi rahan ja kokemuksen keräämiseen joutuu käyttämään huomattavasti enemmän aikaa kuin sarjan aikaisemmissa peleissä.

Viimeinen tuomio

Pelin tekoon on käytetty vuosia ja budjetti on miljoonaluokkaa. FF-sarjalle tutun varmaan tyyliin se myös näkyy. Teknisesti peli on huippuluokkaa. Erityisesti ääninäyttely ja valitettavan harvoin nähtävät CGI-animaatiot ovat erityisen vakuuttavasti toteutettu. Pientä sapiskaa voisi kyllä antaa hirviöiden mallien liiallisesta kierrättämisestä. Lepakko on edelleen lepakko, vaikka se löisikin kymmenen kertaa lujempaa kuin aiemmin nähty. Roolipeleissä tekniset ominaisuudet ovat harvemmin pääosassa, mutta Final Fantasy-sarjan yli genrerajojen kasvanutta suosiota voi ainakin osaltaan selittää sen poikkeuksellisen laadukkaalla audiovisuaalisella toteutuksella.

Kaiken kaikkiaan Final Fantasy XII:n sarjaan tuomat, jopa rajut uudistukset ovat pääosin tervetulleita. Vaikka juonen- ja hahmonkehitys on hieman kärsinyt uudentyyppisessä mallissa, on tarina Star Wars-vaikutteineen kaikkineen erittäin viihdyttävää seurattavaa. Paluuta vanhaan on tämän jälkeen tuskin enää luvassa, mutta jos sarjan tuomat uudistukset jatkavat samalla linjalle, ei tämä haittaa ollenkaan.

Sarjan uusin pettymys lieneekin pettymys ainoastaan niille, jotka ovat pelanneet Final Fantasyjä ainoastaan juonen takia, eivätkä ole koskaan innostuneet vahvoista superpomoista tai vapaavalintaisista luolastoista. Tällä kertaa ne kun muodostavat varmasti noin puolet pelin kokonaispituudesta.

Tekijä: Square-Enix
Julkaisija: Square-Enix
Testattu: PS2
Saatavilla: PS2
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.finalfantasyxii.com

Tero Lehtiniemi

Kuvagalleria