Aihealueet: PC, Strategia- ja sotapelit, Moninpelit

Gary Grigsbys War Between the States, 2 by 3 Games, Matrix Games, Gary Grigsby, Sisällissota

Gary Grigsbyn tuorein strategiapeli, Yhdysvaltain sisällissotaan sijoittuva War Between The States, on eeppinen matka historiaan. 1861-1865 käyty sota jakoi Amerikan pohjoispuoliskon kahtia ja lanseerasi taistelukentille valtavasti uudenlaisia sotatekniikoita.

Harmi vain, että Grigsby on tuottanut tällä kertaa pettymyksen. Maailman parhaimpia strategiapelejä lähemmäs 30 vuotta tuottanut strategimeister on luonut pelin, jossa on lupausta mutta ei toteutusta.

Pintaraapaisulla asiat ovat kunnossa. On sisältöä, on detaljia, on realistista otetta ja syvällistä strategiaa. Pelissä näyttäisi olevan mahtava annos todella vetoavaa sodittavaa pelaajalle, joka osaa vaatia sisältöä. Periaatteessa pelattavaa piisaakin. Strategiapeliin on upotettu valtavasti dataa, historiallisia johtajia, sisällissodan tapahtumia ja muuta sisältöä. Pelaaja voi koostaa joukko-osastoja haluamiensa johtajien ympärille, rakentaa näille huoltoverkostoa ja marssittaa armeijansa kohti vihollista ratkaisevaan taisteluun. Luulisi siis Grigsbyn magian synnyttävän näistä aineksista vetovoimaisen pelin.

Toisin kuitenkin kävi. Toki sisällissodassa on hyvätkin puolensa, mutta niistä nauttiminen on tehty ikävän vaikeaksi. Miten näin kävi?

Liian nätti strategiaksi?

Ensinnäkin War Between the States on ihan liian nätti peli. Yhdysvaltain kartta on rakennettu turhankin kauniisti todellisten osavaltioiden ja alueiden rajojen mukaan. Eri osapuolten hallussaan pitämät alueet merkitään värisävyjen eroilla, mikä ei ole aina riittävän tarkkaa. Samalla epämuotoisten sektorien muodot, rajojen kulku ja kulkuyhteydet alueelta toiselle ovat epäselviä.

Vaikka Grigsbyn pelit eivät olekaan yleensä käyttöliittymien ja selkeyden helmiä, niin tällä kertaa homma toimii tavallistakin huonommin. Esimerkiksi komentajien, yksiköiden ja armeijoiden näyttäminen yhdellä alueella on harvinaisen epäselvää. Välillä samat tiedot vilahtavat niin ruudun ylä- kuin alaosassa, sitten niitä säätäessään yksiköt loikkivat tietolaatikossa paikasta toiseen kun sitä päivitetään dynaamisesti koko ajan.

Pahinta on kuitenkin tärkeiden tietojen ja pelaajan tarvitsemien perustietojen epäselvyys. Hitto vieköön – miksi esimerkiksi yksiköiden ja komentajien statistiikkaa kuvataan samanlaisilla lyhenteillä kuin 20 vuotta sitten? Hei, pelit pyörivät nykyään suuremmilla resoluutioilla! Ruudulle mahtuu enemmän tietoa – tai tiedot voi esittää selkeämmin!

Hankala tietojen kaivelu johtaa samalla ikävästi siihen, että pelaaja ei vain yksinkertaisesti erota joukkojensa tilaa, tai että pystyvätkö joukot edes liikkumaan tai hyökkäämään. Yritä siinä koordinoida upeaa offensiivia, kun h-hetken kuluessa puolet joukoista ei sitten liikahdakaan. Ohjekirjankaan selaaminen ei tuonut vastausta kaikkein kriittisimpiin kysymyksiin, joten osa pelimekaniikasta piti selvittää ihan vain päättelemällä, arvailemalla ja kokeilemalla. Ei ehkä se fiksuin tapa, jos pelaajaa halutaan miellyttää.

War Between The Statesissa olisi hirmuisesti potentiaalia. Siinä on riittämiin sisältöä ja ainesta. Pelimekaniikkaa on oiottu sopivista kohdista niin, että raskaalta näyttävä strategia toimii parhaimmillaan verrattain nopeasti ja yksinkertaisesti. Ainakin kun teollisen tuotannon jättää tietokoneen hanskattavaksi. Vaikka pelaaja voi halutessaan vekslata esimerkiksi komentajien kanssa, päättää näiden ylennyksistä ja tehtävistä, niin pääpiirteittäin suurin osa hankalammista asioista on suoraviivaistettu erittäin kätevästi.

Harmi vain, että silti homma kusee. Peli vain on minunkin hyppysiini liian sotkuinen ja epäselvä , joskin olen huomannut joidenkin nauttivan pelistä huomattavasti minua enemmän. Itse en kuitenkaan jaksa enää nyhertää ja kasata armeijoita, jotka eivät loppujen lopuksi viitsi marssia mihinkään. Sääli, pelistä on selvästi tähdätty melkeinpä jokapojan sisällissotastrategiaa, joka kasvaa pelaajansa oppimiskäyrän mukana. Kynnys vain on tällä kertaa liian korkea, eikä sitä huomaa naamioverkon alta ajoissa.

Päivitys sentään korjasi peliä hieman pelattavammaksi julkaisuversiosta, mutta ei kovinkaan merkittävästi. On huono merkki, että testaaja turhautuu ja luovuttaa, vaikka miten haluaisi pitää pelistä ja istua sen ääressä.

Kumma juttu – SSI:n Amigalle vuonna 1992 julkaisema No Greater Glory tuntuu yhä huikeasti toimivammalta sisällissotasimulaatiolta. Olikohan tämä ensimmäinen kerta yli 20 vuoteen, kun en pitänyt Gary Grigsbn pelistä? Voi minkä teit, kaikkien näiden yhteisten vuosiemme jälkeen.

Tekijä: 2 by 3 Games
Julkaisija: Matrix Games
Testattu: PC Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 2000/XP/Vista, 800 MHz, 512 Mt muistia
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: Gary Grigsby’s War Between The States

Lue myös

Advance Wars: Dark Conflict (DS) 

Advanced Tactics: World War II (PC) 

Battalion Wars 2 (Wii) 

Close Combat: Modern Tactics (PC) 

Crusaders: Thy Kingdom Come (PC)

Democracy (PC) 

Final Fantasy Tactics A2 – Grimoire of the Rift (DS)

Multiwinia (PC)

Jukka O. Kauppinen