Plaza

Dome

Alustat:
PC
GameCube
PlayStation 2
PlayStation 3
Xbox
Xbox 360
DS
Game Boy Advance
N-Gage
PSP
Wii
Mobiili
Linux
Mac
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Retro
Vekottimet
Viihdelaitteet

Gears of War (Xbox 360)

26.1.2007
Miikka

Gears of War, Epic Games, Microsoft, FPS

Aihealueet: Xbox 360, Räiskintäpelit, Toimintapelit

Emergence Day tuli ja meni. Gears of War julkaistiin, osoittautui hypen arvoiseksi ja sai taivaassa palkintonsa. Monin paikoin vuoden peliksikin äänestetty Gears of War tarjoaa tiukkaa räiskintää, upeaa grafiikkaa ja hyvää moninpeliä. Lähes täydellinen next gen -peli, siis?

Kaikki oleellinen Gears of Wariin liittyvä lienee jo tässä vaiheessa kerrottu kymmenissä artikkeleissa. Cliffy B:n synkkään tulevaisuuteen sijoittuva räiskintäpeli on voittanut tukuittain palkintoja, valittu useampaankin kertaan vuoden peliksi ja myynyt miljoonia kopioita. Eikä syyttä, kyseessä on ehdottomasti huippupeli. Mutta täydellisestä pelistä ei ole kyse.

Delta-ryhmän taival raunioiden keskellä kuvataan Marcus Fenixin olan takaa, prikulleen samalla tavalla kuin Resident Evil 4:ssä. Phoenix ryhmineen sinkoilee suojasta suojaan vaihtaen tulta Locust-örvelöiden kanssa. Kuten jo tästä saattaa arvata, räiskintä on päivän sana.

Käytännössä tarjolla on skriptattua tunnelijuoksua, jossa pelaaja etenee pisteestä A pisteeseen B ennakkoon suunniteltua reittiä. Väliin on ripoteltu selkeitä haaroja, joissa pelaaja joutuu valitsemaan kahden reitin väliltä. Mukavana yksityiskohtana reitit vaikuttavat toisiinsa, joten varsinkin kaksinpelissä hajautuneet ryhmät voivat tukea toisiaan tiukoissa taisteluissa.

Tosin skriptaus aiheuttaa joskus ongelmiakin. Pelaaja tietää, että reitti eteenpäin kulkee oven läpi, mutta sitä ei voi avata. Pitkän pähkäilyn jälkeen taaksepäin palaamalla löytyy yksi onneton vihollinen, jonka tappamalla ovi yllättäen aukeaa. Kömpelöä ja tylyä, varsinkin kun tätä tapahtuu turhankin tiheään.

Uuden sukupolven tasoloikkaa

Cliffy B itse luonnehtii peliään kuin toiseen ulottuvuuteen siirretyksi tasohyppelypeliksi, minkä huomaa todeksi heti pelin aloitettuaan. Gears of Warissa suoja ei nimittäin ole bonusta, vaan elinehto. Aukealla seisoskeleva pelaaja ammutaan riekaleiksi sekunnissa, joten valtaosa ajasta kuluu  paikan vaihtamisessa taktisin keinoin.

Käytännössä suojautuminen tapahtuu ohjaimen A-napin avulla. Erikoisena ratkaisuna sama A-nappi hoitaa myös juoksemisen ja nokkelimmat huomaavat tässä välittömästi ilmiselvän ongelman. Juokseminen minkä tahansa kiven, kulman tai kielekkeen ohi saa Fenixin suojautumaan, joskus aivan vihollisen viereen. Ja veri virtaa.

Yleisesti pelattavuus on mietitty paremmin ja varsinkin mainio Active Reload -systeemi viehätti. Lipasta vaihdettaessa pelataan pientä minipeliä, jossa latauspalkki täytyy pysäyttää oikeaan paikkaan. Jos missaa, ruudulla lipas putoaa kädestä, ei mene paikalleen tai vaihto kestää muuten vain tavallista kauemmin.

Sivuosumalla ase latautuu välittömästi, mutta kuumalle vyöhykkeelle osuminen saa aikaan epätieteellisen tilanteen, jossa ladatut ammukset ovat reilusti normaalia voimakkaampia. Hauska idea, joka tullaan varmasti varastamaan vielä kymmeniä kertoja.

Lyhyt, mutta tiukka

Yhteensä Gears of Warista irtoaa pelattavaa noin kymmeneksi tunniksi, mikä tuntuu auttamattoman lyhyeltä. Pelin puolustukseksi on tosin todettava, että se kymmenen tuntia on täyttä ja erinomaista toimintaa, jossa pelaaja on jatkuvasti istuimensa reunalla ja hiki virtaa. Peli on jatkuvasti haastava, mutta tuntuu todella harvoin epäreilulta. Vaikka peli onkin lähes jatkuvasti pelkkää räiskintää, vaihtuvat ympäristöt ja tiheästi esiintyvät skriptatut tapahtuvat pitävät touhun tuoreen oloisena.

Varsinkin jaetun ruudun tai Xbox Liven kautta tapahtuva kaksinpeli on vuoden parasta räiskintäviihdettä. Peli myös kannustaa kokemaan itsensä kaverin kanssa, sillä monet pelin saavutuksista voi saada tililleen vain pelaamalla kakkospelaajan roolissa.

Gears of Waria on kritisoitu onnettomasta tarinasta, mitä ei käy kieltäminen. Turhan lyhytsanainen tarina jättää lähes kaiken mysteeriksi, eikä pelaamalla selviä edes mitä hittoa maailmalle on alunperin tapahtunut. Locustien salaisuudet jäävät myös täysiksi mysteereiksi, mutta sitä varten on keksitty jatko-osat.  

Täytyy myös rehellisesti tunnustaa, että nämä puutteet eivät haittaa tippaakaan. Kun käyn lähitaistelua kaksimetristen, kuolaavien hirviöiden kanssa, en voisi piitata vähempää siitä, mistä kyseinen elukka on tullut tai miksi se haluaa tappaa minut.

Sen sijaan peliä haittaa Delta-ryhmän jäsenten jääminen kaksiulotteisiksi stereotyypeiksi. Tämä on ongelma, koska peli yrittää hyväillä pelaajan sielun kieliä ja saada tämän välittämään ja kantamaan huolta ryhmänsä jäsenistä. On vaikea päästä fiilikseen mukaan, kun taistelutoverista tietää vain, että tämä on Karu Jätkä Jolla On Silmälappu.

Ei sillä, että taistelutovereistaan täytyisi paljon huolehtia. Jos juoni ei vaadi jonkun kuolemaa, kuolemaa ei myöskään tule, vaan jätkät jäävät tantereelle huutamaan apua ja X-nappulan näpäytys palauttaa heidät ruotuun. Sama toimii toki myös kaksinpelissä, jolloin päähenkilön kuolema ei aiheutakaan game overia, jos toinen ei vain pääse myös hengestään.

Vuoden parhaita

Voiko kolme miljoonaa kärpästä olla väärässä? Voi, mutta ei tässä tapauksessa. Gears of War on kiistatta saamansa huomion arvoinen peli. Vaikka peli on melko lyhyt, se on kokemuksena vuoden tiukimpia. HD-näytöllä peli on myös jumalaisen kaunis. Upean yksityiskohtaiset hahmot, fantastiset maisemat ja uskomattomat erikoistehosteet piristävät ihmeellisesti.

Kokonaisuutena Gears of War on niitä harvoja tapauksia, jotka elivät ennakkohehkutuksensa tasolle. Vaikka paketista ei tullutkaan täydellistä jeesuspeliä, löytyi kiekolta silti peli, jota voi perustellusti väittää jopa männä vuoden parhaaksi. Vaikka ei menisikään aivan näin pitkälle, jokainen räiskintäpelien ystävä saa varmasti rahoilleen vastinetta.

 

Tekijä: Epic Games
Julkaisija: Microsoft
Testattu: Xbox 360
Julkaistu: Xbox 360
Pelaajia: 1-8
Pelin kotisivu: http://www.gearsofwar.com/

 

Lisää Gears of Warista eDomessa:

Gears of War - haastattelussa Epic Gamesin pelisuunnittelija Cliff Bleszinski - osa 1/2

Gears of War - haastattelussa Epic Gamesin pelisuunnittelija Cliff Bleszinski - osa 2/2

Epicin Mark Rein puhuu Gears of Warin tulevaisuudesta

Mark Rein, Gears of Warin päivitys ja PC-versio

Gears of War - ensituntumat (Xbox 360)

Gears of Warin imuroitava sisältö ilmaista?

Komea Gears of War –Xbox

Ilmaisherkkuja Gears of Wariin

Gears of War - seuraavan sukupolven konsolisotaa

Miikka Lehtonen

 

Kuvagalleria

1.

mielestäni kohtuu turha ”arvostelu”, mikä ihmeen jälkijeesustelu olikaan, kohta varmaan saadaan samalainen wowista ”voitaisiin sanoa että edellisvuoden paraspeli, mutta ei se täydellinen ole”… ei mitkään pelit ole _täydellisiä_, jos olisi ei pelejä tehtäisi kuin 1per genre. Aina on parannettavaa joka osa-alueella, vaikkei sitä kaikki haluiaisi myöntääkkään.

2.

Ooks ikinä juttua kuullut että arvostelujen idea on kertoa, mitä ne parannettavat osa-alueet on?

Vai itkettääkö ihan muuten vaan?

3.

”Ooks ikinä juttua kuullut että arvostelujen idea on kertoa, mitä ne parannettavat osa-alueet on?”

Jännittävä visio. Täytyy myöntää, että kahden vuosikymmenen aikana en ole törmännyt koskaan aikaisemmin tuollaiseen käsitteseen kritiikin suhteen. Pelikritiikin perimmäinenhän tarkoitus on kertoa lukijalle millainen peli on, vastaako se mahdollisia ennakko-odotuksia ja millainen pelikokemus on odotettavissa. Sen lisäksi eri kirjoittajat lisäävät teksteihin oman persoonansa mukaisesti omia aineksiaan ja visioitaan, myös julkaisun linjasta riippuen. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse saati kannata eritellä yksityiskohtaisesti. Jos pelissä on vikaa, kerrotaan toki mitä vikaa. Mutta onko hyötyä listata joka ikinen paranneltava osa-alue? Mitä hyötyä olisi ylipäätään käyttää energiaansa yksityiskohtaiseen narisemiseen, jos voi käsitellä peliä mielenkiintoisemmallakin tavoin?

Kritiikin kriteerejähän voi toki katsoa kukin eri tavoin, mutta mm. seuraavat perinteisen kritiikin määritelmät koskevat myös pelikritiikkiä:
- Kritiikki on ensisijaisesti rationaalista ja harkittua toimintaa ja vain toissijaisesti luovaa ja taiteellista toimintaa
- Kritiikki on luonteeltaan subjektiivista siinä mielessä, että sen kirjoittaa aina yksi ihminen ja siinä esitetään yhden ihmisen muodostama käsitys tietystä teoksesta
- Toisaalta kritiikin on oltava luonteeltaan myös objektiivista.
- Kritiikin tehtävä on löytää teoksen omat kvaliteetit, se, mikä teoksessa on nimenomaan sille ominaista, mikä tekee siitä ainutkertaisen.
- Kritiikissä on mukana myös teoksen kuvailu, tulkinta ja arvottaminen
- On pyrittävä näkemään se, miten teos täyttää omat tavoitteensa ja mittansa.
- Vertailukohteitten valinta on tärkeää.
- Hyvän kriitikon pitäisi pystyä haistamaan uutta.
- Kritiikki on harrastajan palvelija.

Eli olen kyllä aika vahvasti sitä mieltä että arvostelujen idea olisi nimenomaan paranneltavien osa-alueiden listaaminen, vaan pikemminkin teoksen kokonaisuuden kuvailu ja johtopäätösten luominen.

4.

Mainio räiskintä, hyvä teksti. Ehkä tämän kokoluokan peli tulisi arvioida hieman lähempänä julkaisua. Ihan ok, jää GOW2:n arvioon sitten jotain paranneltavaa.

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi.

Takaisin ylös