Ghostbusters, Terminal Reality, Sony, Atari

Aihealueet: PlayStation 3, Xbox 360, Toimintapelit, Ennakot, Galleria, Viihde

Ghostbusters on peli, jota on odotettu pitkään ja hartaasti. Itse olen fanittanut mainiota jenkkikomediaa aivan pikkunaskalista asti, joten tarinan kolmatta osaa on odoteltu jo 20 vuotta. Onneksi se virallinen kolmososa tuli vihdoin, ennen kuin me kaikki päädymme haudan kautta haamujen riveihin. Hieman yllättäen kolmas osa onkin peli.

Virallisuus näkyy ja kuuluu kaikkialla, sillä alkuperäisen elokuvan näyttelijä-käsikirjoittajat ovat olleet aktiivisesti projektissa mukana. Haamujengi-mytologian ystävälle peli onkin siis mitä herkullisinta mannaa, mutta millainen se on puhtaasti pelinä tarkasteltuna?

Vaikka meidän maailmassamme viimeisestä Ghostbustersista on kulunut jo masentavat 20 vuotta, tarinan sisällä aikaa on vierähtänyt vain muutama vuosi. Bisnes on taas nousussa, joten Egon, Peter, Ray ja Winston päättävät palkata itselleen harjoittelijan yleiseksi nakkikoneeksi. Tämä harjoittelija on pelaaja.

Ratkaisu on mainio, sillä se antaa pelille luontevan tavan opettaa pelaajalle kaikki salansa. Tuntuisi oudolta, jos vaikkapa Egon olisi yllättäen unohtanut, miten protonireppua käytetään ja peli joutuisi opettamaan sen hänelle.

Harjoittelu alkaa vauhdikkaasti, sillä paikallisessa museossa tapahtuva yliluonnollinen räjähdys ylikuormittaa paloaseman piirit ja päästää muutaman kummituksen livahtamaan karkuun säilytyssammiosta. Klassisen Slimerin ohella karkuun pääsee myös pelottavampi ja vaarallisempi kummitus, joita sitten jahdataan ympäri paloasemaa.

Alkuperäiset ääninäyttelijät vetävät roolejaan hyvin ja kaikesta näkyy ja kuuluu, että jätkillä itselläänkin on ollut todella hauskaa projektia tehdessään. Läppä lentää kuin vanhoina hyvinä aikoina ja peli hurmasi pitkän linjan Haamujengi-fanin heti alkukättelyssä.

Jos pelille pitäisi lähteä hakemaan vertailukohtaa aiempien teosten joukosta, suuntaisin ehkä katseeni hieman yllättäen kohti Metroid Primeä. Metroidin tavoin kyseessä on nimittäin seikkailupelin ja toiminnan risteytys. Pelaaja viettää suuria osia aikaa tutkien leffasta tutun PKE-mittarinsa kanssa haamujen jälkiä ja johtolankoja, jotka johtavat aina seuraavan toimintakohtauksen luokse.

Toimintakin tuntuu hyvältä ja kutittelee jälleen Ghostbusters-fanin sydänjuuria. Voi sitä fiilistä kun protonireppu humahtaa päälle ja tuttu oranssi säde polttaa maisemia haamun ympäriltä muiden tiimin jäsenten vuoroin kehuessa ja herjatessa pelaajaa. Hauskana yksityiskohtana peli pitää kirjaa pelaajan aiheuttamasta hävityksestä ja yli kolmen miljoonan taalan vakuutuslaskusta saa achievementin.

Ghostbusters tarjoaa siis vahvan nostalgisen kokemuksen. Ehkä turhankin vahvan, sillä ensimmäisen kolmen kentän aikana nähdään Slimerin ohella myös marsipaanimies ja ykköselokuvan alusta tuttu kirjastonhoitaja, sekä kourallinen muita tuttuja paikkoja ja kummituksia.

Peli kyllä selittää tämän kiitettävästi, mutta onko touhussa silti liikaakin lämmittelyn ja fiilistelyn makua? Se selvinnee viimeistään lopullisen arvostelun myötä, mutta jo nyt totean, että jos Haamujengi kiinnostaa, kannattaa käydä varaamassa elokuvan Blu-ray-version ohella myös peli. Fani ei tule pettymään.

Peli ilmestyy Euroopassa ensi alkuun Sonyn konsoleille ja muille alustoille vasta loppuvuodesta. Jenkkilässä kaikki versiot kuitenkin ilmestyvät yhtaikaa, joten tuskinpa myöhemmissä euroversioissa nähdään kovin dramaattisia muutoksia.

Lue myös: Wiikon wanha: Ghostbusters – who you gonna call?!

Tekijä: Terminal Reality
Julkaisija: Sony Computer Entertainment / Atari
Testattu: PlayStation 3
Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360
Julkaisu: Sonyn konsolit kesäkuu 2009, muut laitteet loppuvuosi 2009
Pelin kotisivu: Ghostbusters
Miikka Lehtonen

Lue myös

Afro Samurai (PS3, 360)

Coraline (DS, PS2, Wii)

Damnation-ennakko (PC, PS3, 360)

I-Fluid (PC)

inFamous (PS3)

Naruto: Ninja Destiny II (DS)

Pokemon Ranger: Shadows of Almia (DS)

Jukka O. Kauppinen

Kuvagalleria