Hellgate: London (PC)
7.12.2007
Miikka
Aihealueet: PC, Räiskintäpelit, Seikkailu- ja roolipelit, Toimintapelit, K18, Moninpelit
Hellgate: London on peli, jota on kautta maailman odotettu innokkaasti. Kun Diablo II:n kehitystiimi lähtee pakertamaan uutta, edistyksellistä nettiroolipeliä, innostus on aivan aiheellista. Valitettavasti kuten niin monta kertaa aiemminkin, innokasta hypeä ja odottelua seuraa pettymys.
Hellgatessa on paljon positiivista ja voisi helposti uskoa, että siitä tulee vielä joskus jotain hienoa. Valitettavasti siihen päivään on aikaa vielä paljon, koska peli on julkaistu täysin keskeneräisenä.
Kun reilu kuukausi sitten tutustuimme Hellgate Londonin betaversioon, totesimme pelistä löytyvän reilusti hyvää ja kehuimme myös pelin potentiaalia – mutta samaan aikaan pelkäsimme, ettei potentiaalia onnistuttaisi kaivamaan esiin ennen julkaisua. Näin myös kävi, sillä Hellgate: Londonin julkaisuversio tuntui keskeneräiseltä betalta. Nyt, paria päivitystä myöhemmin, voi olla otollinen aika tökkiä Lontoon raunioita ja katsella, mitä savun alta paljastuu.
Ihmiskunnan tuhon päivät
Hellgate: Londonin maailma on demonien tyyssija. Pelin mytologian mukaan ihmiskunnan valioelementit ovat käyneet salaista sotaansa Helvetin legioonia vastaan jo historian hämäristä päivistä saakka. Hellgate sekoittelee hienosti oikeita salaliittoja ja mytologioita omiin tulkintoihinsa, kertoen Temppeliherrojen veljeskunnan, Vapaamuurarien ja monien muiden salaseurojen ikuisesta sodasta, jonka avulla Helvetti on pidetty puhtaasti kellarin puolella.
Teknologian ja sivistyksen korvattua vanhat perinteet tasapaino on kuitenkin muuttunut. Totuudet ovat muuttuneet legendoiksi ja lasten saduiksi, eikä uusinta demoni-invaasiota pysäyttämään löytynytkään enää ketään. Ihmiskunta ajautui tuhon partaalle, piileskelemään sivilisaationsa raunioihin. Täältä löytyi myös pelastus, sillä Temppeliherrat palasivat ihmiskunnan pariin ja paljastivat näille muinaiset salaisuutensa, joilla harvat ja valitut voisivat kenties kääntää taistelun kulun ja palauttaa toivon ihmiskunnan keskuuteen.
Hellgate heittää pelaajan nuoren seikkailijan saappaisiin, jotka sattuvat astumaan keskelle elämää suurempaa tapahtumavyyhtiä, jonka loppupäässä pilkottaa toivon kipinä. Roolipelien ikiaikaisten perinteiden mukaan tie toivoon kulkee tuhansien kuolleiden rottien ja sivukeikkojen kautta, joita Hellgatessa heitetään paitsi Temppeliherroille, myös erilaisille tahoille ja yhteisöille. Tehtävät on jaettu siististi sivukeikkoihin – joista netotaan vain rahaa ja parempia varusteita – sekä juonitehtäviin, jotka avaavat uusia alueita ja kuljettavat tarinaa eteenpäin.
Juoni jää joka tapauksessa hieman tausta-alalle, sillä sitä ei pelaajalle paljasteta kuin tehtävien kuvauksissa. Missä ovat kirjat, tietokoneterminaalit ja muut taustamateriaalia ja juonta tarjoilevat tahot meidän lore-friikkien riemuksi?
Valitse polkusi
Hellgate: London jakaa sankarinsa kuuteen hahmoluokkaan, joskin erilaisia pelitapoja löytyy oikeasti vain kolme. Temppeliherrat taistelevat miekkojen ja kilpien avulla vihollistensa keskellä, demonologit käyttävät vihollisten magiaa näitä itseään vastaan ja metsästäjät luottavat huipputeknologiaan, poimien vihollisia etäältä tarkkuuskivääriensä avulla. Koska jokaisella kolmella pääluokalla on omat varusteensa ja kykynsä, hahmoluokan valinta määrittää samalla myös pelityylin. Esimerkiksi melee-velho ei ole kovinkaan mahdollinen fantasia.
Konkreettisena erona metsästäjillä pelataan kuin mitä tahansa first person -räiskintää konsanaan ja osuminen riippuu vain pelaajan kyvyistä. Muut hahmoluokat ovat enemmän tai vähemmän perinteistä toimintarope-osastoa ja peli ratkoo pinnan alla osumatodennäköisyyksiä ja muuta mukavaa.
Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, että kaikki hahmoluokat eivät suinkaan ole tasapainoisia, enkä puhu nyt vain kykyjen tehosta, vaan puhtaasta peli-ilosta. Esimerkiksi ennakkoon kiinnostavalta kuulostavat metsästäjät ovat käytännössä pakituskoneita, jotka peruuttavat liipasin pohjassa karkuun vihollislaumojaan. Ainakaan minuun tämä pelaamistapa ei vedonnut läheskään yhtä paljon kuin muut hahmoluokat. Tämä kannattaa huomioida ainakin, mikäli tuomitsi pelin jo demoversion perusteella. Tarjolla on siis hauskempaakin pelattavuutta.
Pelin keskeneräisyys ja huono suunnittelu tulevat ilmeisiksi jo hahmoluokkia tarkasteltaessa. Vaikka jätettäisiin huomioitta se, että kaikilla hahmoilla ei yksinkertaisesti ole hauska pelata – makuasioistahan ei kuulemma sovi kiistellä – hölmöilyä riittää yllin kyllin. Vaikka kykypuista löytyy jos jonkinlaista ominaisuutta ja kykyä, loppujen lopuksi hyödyllisiä kykyjä on vain muutama ja turhaa toistoa riittää.
Tästä johtuen esimerkiksi kaikki vähänkään järkevämmät meleehahmot sijoittavat kykypisteensä täsmälleen samalla tavoin. Ja erilaisilla hahmoideoilla leikkimisen voi myös unohtaa, Hellgate: Londonista ei nimittäin ainakaan kirjoitushetkellä löydy mahdollisuutta sijoitella kykypisteitään uudelleen.
Sooloa tai pelaa kimpassa
Hahmoluokan valinta ei ole ainoa pohtimisen arvoinen kysymys Hellgatea asennellessa, sillä samaan syssyyn pitää myös valita, haluaako pelata verkossa vai puhtaasti yksinpelinä. Kummassakin pelitilassa on omat, erilliset hahmonsa, joita ei voi huijauksen pelosta johtuen siirrellä ristiin.
Oletusarvoisesti suosittelisin kaikille hieman MMO-henkistä moninpelitilaa, jossa näkee muita ihmisiä ainakin kaupungeissa. Tosin Hellgate tekee tämänkin hankalaksi. Nettipeli on nimittäin melkoista tuskaa ja pingit jopa EU:n sisällä nousevat yli 500 millisekunnin. Tässä vaiheessa myös ennakkoon puhutut ilmaispelaajien ja tilaajien erot tulevat konkreettisesti esiin. Toisin kuin esimerkiksi Diablo II:n tapauksessa, Hellgate ei päästä pelaajia käsiksi kaikkiin saloihinsa ilman 9,99€ kuukausimaksua.
Ilmaispelaajat voivat kyllä pelata koko juonen alusta loppuun joko yksinään tai verkossa muiden kanssa, mutta esimerkiksi kiltojen perustaminen tai niissä upseerina toimiminen on vain maksullisten pelaajien riemua. Flagship on luvannut maksaville asiakkailleen jatkossa myös lisäsisältöä, parempia varusteita ja muuta mukavaa, mutta toistaiseksi sitä ei ole servereillä juuri näkynyt. Halloweeniä ja Guy Fawkesin päivää juhlistettiin erityistapahtumilla, mutta muuten on ollut hiljaista.
Kuukausimaksu tuntuu vähäistä sisältöä ja pelin luonnetta pohtiessa melko kovalta, sillä Hellgate ei ole massiivimoninpeli termin perinteisessä merkityksessä. Se onkin lähempänä vaikka Guild Warsia, jossa kaikki tapahtuu instansseissa, eli jokaiselle pelaajalle erikseen luoduissa pelialueissa. Vain kaupungit ovat yhteistiloja, joissa ihmisiä pyörii enemmänkin. Maastoon lähdetään yksin tai ryhmään valittujen kaverien kanssa.
Rotantappajan arkea
Hellgate: Londonia luonnehdittiin ennakkoon first person -perspektiivistä kuvatuksi Diabloksi, mikä ei loppujen lopuksi ole kovin kaukana totuudesta. Pelaajat komppaavat Lontoon raunioissa ja viemäreissä keräämässä esineitä ja tappamassa loputtomia demoniarmeijoita. Peli itsessään on jaettu selkeisiin lukuihin, joiden sisällä juoni kuljettaa pelaajaa Lontoon alueen suurimpiin matkakohteisiin, joissa odottaa yleensä tavallista kinkkisempi pomomatsi.
Pomoilta ei tosin kannata odottaa mitään erityiskuvioita, vaan kyseessä on ainoastaan tavallista kovempi vihollinen. Massiivimoninpeleistä tuttuja koreografioita ei siis tarvitse juurikaan harjoitella tai hyödyntää.
Lisäongelmana pelin tehtäväsuunnittelu on sangen puisevaa. Loputtomat Lontoon rauniot toimivat näyttämönä loputtomille korvankeräyksille, joihin ainakin minä leipiinnyin melko nopeasti. Väliin osuu kiinnostavampia ja hohdokkaampia keikkoja, kuten vaikka British Museumin tutkiminen tai eeppinen taistelu kuivuneen Thames-joen pohjalla. Nämä tähtihetket ovat kuitenkin kovin vähissä, mikä kielii jälleen kerran kesken jääneestä kehitysajasta.
Tämä on harmi, sillä peruspeli on kunnossa. Taistelu on jouhevaa ja muistuttaa enemmän kuin vähän World of Warcraftia Diablo II:n hirviömäärillä terästettynä. Myös varusteralli on mukavaa, sillä alun surkeat nahkavermeet vaihtuvat nopeasti komean näköisiin panssareihin, joita keräilee mielellään. Vain asemallit tuottavat pettymyksen, sillä 60. kokemustason taktinen ydinsinko näyttää prikulleen samalta kuin pelin alussa käteen lyöty ylijäämäromu.
Koska nettiroolipeleissä virtuaalinen nukkeleikki on kuitenkin tärkeä täky, tämä tuntuu melko oudolta. Miksi nähdä vaivaa ja panostaa vaikeisiin tehtäviin, jos palkintona on mitäänsanomattoman näköinen ritsa? Tämä on varmasti tiedetty myös alan veteraaneista koostuvan Flagship Studiosin toimistolla, joten sormi osoittaa jälleen kesken jäänyttä kehitystyötä kohti.
Palataan asiaan ensi vuonna
Hellgate: London onkin harmillinen tapaus. Kuten jo kuukausi sitten totesimme, pelissä on ainesta vaikka mihin. Peruspeli on lyhyissä annoksissa addiktiivista ja maailmassa olisi ainesta vaikka mihin, mutta potentiaalia ei saavuteta kuin harvoin. Loppuaika kuluu tylsissä satunnaisluolastoissa tai virheilmoituksia katsellessa, sillä Hellgate: London on raakile paitsi sisällöltään, myös teknisesti.
Vaikka esimerkiksi komeaa DirectX 10 -tilaa on paranneltu ilmestymisen jälkeen, se on edelleen kohtuuton tehosyöppö, joka vieläpä johtaa pelin säännöllisiin ja hyvin dokumentoituihin kaatumisiin. Asiaan on luvattu lisää parannusta myöhemmin, minkä kyllä uskon, sillä peliä on jo nyt paranneltu melkoisesti – mutta se ei tässä vaiheessa lämmitä mieltä pätkän vertaa.
Flagshipille pitää nostaa hattua pelin tukemisesta, mutta samalla pitää varoittaa pelaajia siitä, että nykykunnossaan Hellgate: London on suurempi riesa kuin ilon aihe. Joulukuun loppupuolelle on lupailtu jättimäistä ihmepäivitystä, johon monet pelaajat ovat kohdistaneet kaikki toiveensa, joten Hellgaten tulevaisuus voi olla vaakalaudalla jo melko pian. Hyvä päivitys voi viedä Hellgaten reilusti lähemmäs sen kovaa potentiaalia, kun taas pettymys voi hätistää ne vähätkin pelaajat pelin parista. Mikäli pelin jättääkin nyt ostamatta, kannattaa palata asian pariin vähän ajan päästä. Kenties yleisilme on silloin jo positiivisempi.
Tekijä: Flagship Studios
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Windows Vista, Intel Core 2 Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt muistia
Laitteistovaatimukset: Windows XP, 1,8 GHz prosessori, 128 Mt näytönohjain Pixel Shader 2.0 -tuella, 1 Gt muistia
Muuta: Täysipainoinen nettipeli vaatii 9,99€ kuukausimaksun
Pelin kotisivu: http://www.hellgatelondon.com/
Lue lisää eDomesta
Hellgate: London –ennakko osa 1 (PC)
Hellgate: London –ennakko osa 2 (PC)
Bill Roper puhuu Hellgate: Londonista
Diablo II: betatestaajan päiväkirja
Diablo II: Lord of Destruction
Kurkistus kristallipalloon: Prey II, Diablo 3?
Titan Quest – 2000-luvun Diablo?
Titan Quest: Immortal Throne (PC)
Toimintaa ja seikkailuja - Neverwinter Nights 2 ja Hellgate: London
Miikka Lehtonen
Kuvagalleria
- 1.
-
Hellgate on ihan hyvän tuntuinen peli, mutta siinä on paljon kehitystä vaativia asioita:
- Kaikki ”keskustelu” NPC hahmojen kanssa tapahtuu lukemalla pätkä tekstiä ja klikkaamalla next page eli käytännössä hahmoilla ei ole mitään ääninäyttelyä
- NPC:t keskustelun alettua sanovat typeriä mitään sanomattomia kommentteja, jotka kuulostavat kauhealta ja joihin kyllästyy nopeasti
- Kuten arvostelussakin mainittiin, erilaiset asett/haarniskat näyttävät samanlaisilta kun aivan alussa saadut vehkeet
- Asemilla olevien hahmojen läpi voi kävellä
- Kykypisteitä pitäisi pystyä sijoittamaan uudelleenPlussana on valtava valikoima aseita jne. esineitä ja Diablo II:mainen mainen käyttöliittymä, myös grafiikat ainakin 7900 GTX:llä näyttävät ihan hyviltä.
Moninpeliä en ole kokeillut paljoa enkä varmaan suuremmissa määrissä aio pelatakkaan, koska pitäisi ruveta maksamaan kuukausimaksua, jotta saisi moninpelistä kaiken irti.
- 2.
-
Itseä kyllä kiukutti kyseinen peli. Odotukset olivat melko suuret, mutta peli osoittautui tusinatavaraksi. Erittäin harmittavaa oli suuret bugimäärät ainakin nettipelin puolella. Itselle jäi muunmuassa hahmo questlineissä jumiin enkä voinut pelata n. 3 viikkoon kyseisellä hahmolla. Muita ainakin alun ikäviä bugeja oli satunnaiset tavaroiden häviämiset ja jopa hahmojen deletoitumiset.
Peli on tylsää putkijuoksua alusta loppuun. Täysin samannäköiset viholliset alusta loppuun ainoastaan niiden teho ja kestävyys kasvaa. Kerran jaksoin pelata läpi enkä enää ole jaksanut koskea. En voi suositella kenellekkään tätä peliä (ehkä sitten vuoden parin päästä jos sisältöä tulee lisää) - 3.
-
”metsästäjät ovat käytännössä pakituskoneita, jotka peruuttavat liipasin karkuun vihollislaumojaan.”
liipasin pohjassa karkuun ?
Ihan asiallista tekstiä eikä paljoa kirjoitusvirheitä, hyvä niin.
Ja mitä tuohon keskeneräisyyteen tulee niin pätsi 1.0 tulee jossain vaiheessa ennen joulua :)
- 4.
-
Metsästäjän kohdalla tuli selväksi minkälaista taistelu on, mutta muitakin olisi voinut hiukan enemmän kuvailla.
- 5.
-
Itse olen kyllä tykännyt pelata Hunterilla, kunnon burst-rocket-launcher mättötykki polttaa korttelin verran vihollisia yhdellä laukauksella. Myös kunnon nanobuustattu ja tuunailtu assaultrifle niittää ihan hyvin väkeä. Äänistä annan myös plussapisteitä visuaalisuuden jääden miinuksille. Diablo2maisia täysin erilaisia ympäristöjä olisi toivonut, nyt pelissä mennään katu-viemäri-katu-viemäri-kellari-katu tasoisissa paikoissa ja se alkaa pidemmänpäälle tympimään.
- 6.
-
Itse otin tuon founder offerin ja olen pelaillun jonkin verran. Muuten olen uusimman päivityksen jälkeen tykännyt pelistä mutta yksitoikkoinen ympäristö alkaa tympimään ja spämmereille saisivat antaa kenkää huomattavasti nykyistä nopeammin.
Itse olen kykpisteitten uudelleenjärjestämistä vastaan… korkeintaan jollain harvinaisella esineellä ja yksi piste kerrallaan. Mielestäni helposti resetoitavat kyvyt tekisivät hahmoista ympäripyöreämpiä ja tekisi pelistä entistä tylsemmän.
- 7.
-
Betasta asti pelanneena täytyy sanoa että olen monessa asiassa samaa mieltä. Mutta kuten sanottua, makuasioista ei kiistellä (tai niistä sitten vasta kiistelläänkin). Peli on varsin kivaa viihdettä kaveriporukassa päivän nollaajana. Ei liikaa ajattelua, ainoastaan toimintaa ja räminää. Ainakin oman summoneeraajan apinalauma saa hymyn silmille.
Mutta hypet sikseen, kyllä siinä edelleen niitä vikoja on. Juuri niitä mitä onkin jo mainittu. Et tulevaa päivitystä odotellaan kyä innolla.
Van ompa ne onnistunu korjaamaanki jotain. Toistaiseksi näyttää siltä että eräs häiriö, joka oli erittäin harmillinen porukassa pelatessa, on kuin onkin taakse jäänyttä ikävää. Ennen uusinta päivitystä peli ei monestikkaan ladannu kaikki kimpassa olijoita samalle ”shardille” kun vaihtoi aluetta. Tällöin joutu pomppimaan kahden alueen välillä aina muutaman kerran et kaikki latautu samaan paikkaan ja näikivät toisensa. Äärimmäisen rasittavaa pitemmän päälle.
- 8.
- 9.
-
Miikka: Onhan tuossakin pointtia juu… itse ihastuin Diablo 2:ssa ideaan että tietyn niminen pelaaja saatetaan tuntea esimerkiksi todella kovana bone necrona tms. Tuo kykyjen resetointi on aivan omiaan yksinkertaistamaan kaikka saman hahmoluokan hahmot identtiseksi pullamössöksi.
Tosin omaan muutenkin ilmeisesti massasta poikkeavat periaatteet pelaamiseen. Esimerkkinä mainittakoon, että vastustan ns. buildeja, koska hahmojen tulee mielestäni olla persoonallisia.
- 10.
-
Hellgate: London on aivan surkea. Se alkaa toistamaan itseään noin viidentoista minuutin kuluttua. Taistelu on yksitoikkoista liipasin pohjassa-relletystä, ja viholliset aivottomia. Kiväärillä pystyy ampumaan noin 30 metrin päähän, sitten luodit vain pysähtyvät kuin seinään ja vihollinen möllöttää toimettomana tähtäin otsassa. Useimmiten tähtäämistä ei edes tarvita, koska aseet ovat joko itsestään tähtääviä tai niin suuren osan ruudusta tuhoavia ettei ole mitään väliä, mihin ampuu.
Älkää hyvät ihmiset vaivautuko.
- 11.
-
haha, edellinen antoi siis räiskintäpelaajan ajatukset pelistä. Näen kuitenkin pelin enemmän roolipelinä kuin räiskintänä. Hahmojen pisteiden uudelleenjako on vähän niin ja näin, itse ainakin haluan valita alusta alkaen vaikka rapid-fireä ja kranaattiskilliä. Myöhemmin tulee jotain uusia ja valitsen niistä parhaimman kuuloisen. Ei hahmon täydy olla lopussa ”se paras ja ainoa vaihtoehto”. Sitä voi tavoitella sitten toisella läpipeluukerralla jos huvittaa.
- 12.
-
MPR: Enemmän roolipeli kuin räiskintä? Roolipeli ominaisuuksia juuri Hellgatessa on todella vähän. Eläydy nyt siinä sitten hahmoosi kun suurinpiirtein kaikki on satunnaisesti generoitua höttöä ja mitäänanomatonta mumbojamboa? tai ehkä en vain tajua HG:n todellista luonnetta.
- 13.
-
Pettymyshän Hellgate oli, ei pääse mihinkään.
Syynä ennenkaikkea liian yksinkertainen pelimekaniikka. Skillejä on aivan liian vähän ja koko skill tree on yksinkertaisuudessaan surkuhupaisa. Käytännössä vaihtoehtoja ei juuri tehdä, varsinkaan jos vertaa vuosia vanhempaan Diablo 2:seen…
- 14.
-
HG:L kuuluu Diablojen tapaan hack and slash peleihin. Roolipeliä ja FPS:ää on vaan mukana mausteena.
Kommentit
Keskustelut
Facebook