Henry Hatsworth in the Puzzling Adventure (DS)
29.4.2009
Antti
Aihealueet: DS, Muut, Tasohyppelyt, Älypelit, Galleria
Ihastuminen on ihanaa. Ja minä olen ihastunut korviani myöten. Eihän siinä mitään, onhan nyt kevätkin. Vaan hieman jännittää paljastaa armaani henkilöllisyys. Hän kun on melkoinen persoona, oikea seikkailija.
Nytkin mies on muilla mailla tuntemattomilla, etsimässä kultaista pukua. Eikä häntä pelota. On aseet, ja paljon teetä. Niin. Kyllä kaikilla pitäisi olla oma Henry, ainakin pelinä. Ja nyt siihen on mahdollisuus.
Huomio. Tätä fiktiiviseen pelihahmoon hurahtaneen häpeällistä tunnustusta seuraa vakava kehuvaroitus.
Henry Hatsworth in the Puzzling Adventure on tämän vuoden parhaimpia DS-pelejä. Ehkä jopa kolmen parhaan joukossa. Ainakin top 10:een kipuaa varmasti. No, tajuatte kyllä. Huikea pelikokemus.
Tapaus Henry
Mutta takaisin Henryyn. Ihastukseni on kuin Jules Vernen romaaneista tempaistu tutkimusmatkailija: cockneyn murteella kommunikoiva knallipää, seikkailijoiden klubin ykkösjäsen ja ihan noin yleisesti brittiläisen herrasmiehen parodia.

Puzzling Adventuressa gentlemanni etsii tarunomaisen kultaisen puvun kappaleita ympäri fantasiamaailman kolkkia. On viidakkoa, vettä, tulta ja niin edelleen, aivan kuten pelisuunnittelijan raamatussa saarnataan.
Kultaiset asusteet ja vaatteet helpottavat Henryn seikkailua: piipun avulla hengitetään veden alla, housut jalassa voi kavuta seiniä. Raikkaan absurdia. Ja hupaisin apuväline on vielä esittelemättä. Palaan siihen tuonnempana, hieman teetä nautittuani ja pelaamisesta paasattuani.
Ammuntapuzzletasoloikintaseikkailu
Henryn seikkailu on uniikki tapaus. Pelityylien hybridi. Melkoisen mutantin ovatkin onnistuneet luomaan. Seikkailussa yhdistyy sujuvasti pulmanratkonta, tasoloikinta, vauhdikas ammuskelu, taistelupeli ja hyvin pienimuotoinen roolipelailu. Eivätkä tekijät ole edes japanilaisia.


Idea on selkeä: yläruudussa juostaan aarteiden perässä, alaruudussa ratkotaan palikkapulmaa. Yläruudun toiminta pysähtyy, kun siirtelee alhaalla palikoita jonoihin. Alaruutu ei taas lepää hetkeäkään.
Perusajatuksena on, että viholliset on teilattava sekä yläruudulla että alaruudulla. Jos pahispalikka saavuttaa ruudun reunan, häirikkö hyppää yläruutuun takaisin. Muiden palikoiden matkasta ei onneksi tarvitse stressata aivan samalla tavalla.
Paljon vartija
Kaikella on kuitenkin merkityksensä. Tavallisia palikoita poistamalla kasvattaa supermittaria, joka toimii Henryn ampuma-aseiden ammusvarastona. Lisäksi täysi supermittari muuttaa Henryn nuoreksi ja antaa lisäenergiaa.
Puzzlemittari taas määrää kuinka kauan alaruudussa saa pulmia ratkoa. Aikaa kasvatetaan vihulaisia yläruudussa niittaamalla tai sopivia palikoita poistamalla.
Ja sitten on vielä erikoispalikat, ja Henryn nuoren apurin pitämä kauppa, ja erilaiset aseet ja monia, monia muita elementtejä, jotka tekevät seikkailusta niin suurenmoisen monitasoisen. Mutta yksi on ylitse muiden.


Teetä ja robotiikkaa
Brittiläiset pitävät teestä, sen kaikki tietävät. Mutta tiesitkö, että intialaista sekoitusta nautittuaan pääsee jättimäisen mecharobotin ohjaimiin? Näin on, sillä sen videopelissä koin ihan itse.
Kun Henryn supermittari täyttyy toiseen kertaan, on vapaaehtoisen tauon aika. Näpäytys kosketusnäytöllä ja sankari ottaa kuppia vaikkapa Holmesin Sherlockin tai Robin Hoodin kanssa. Sitten mechan ohjaimiin ja pahiksia kurittamaan.
Robotti on todellinen tehopakkaus telomiseen, mutta avuttoman kömpelö, eikä edes mahdu joka onkaloon. Teehetkien pitäminen onkin taktista touhua. Kun vielä supermittarin täynnä pitäminen on työlästä, ei mechalla möyryäminen ole ainaista auvoa.

Kaikki kohdallaan
Pelattavuus, huumori ja tarina. Neljän suoran viimeistelee esillepano. Henry Hatsworthin odysseia on todellinen ilo seurata silmillä ja korvilla. Tuntoa ei niin tarvita. DS:n kosketusnäyttö saa tässä pelissä levätä.
Käsin vanhaan tapaan pikselöity taide kukoistaa kaikissa väreissä. Tyyli on selkeä kunnianosoitus 16-bittisten konsoleiden ja tietokoneiden ajalle. Olisipa useampi käsikonsolipeli näin viimeistelty visuaalisesti.
Sama kunnianhimo toistuu äänipuolella. Välianimaatioissa puhe on siansaksaksi pilkottua jutustelua, joka sopii äkkiväärään tunnelmaan kuin monokkeli silmään. Musiikki on upeaa, aina Lancen aariasta argentiinalaiseen tangoon ja davidholmemaiseen grooveen.


Hatunnoston arvoinen juttu
Henry Hatsworth in the Puzzling Adventure on kerrassaan hurmaava peli. Toiminta tasapainottaa pulmien ratkontaa ja toisinpäin. Yksinään kumpaakaan ei pelin mittaa jaksaisi, yhdessä jännää soisi olevan enemmänkin.
Kuten mainittua, olen täysin pihkassa Henryyn. Ehkä kuitenkin peliin, jos tosissaan ollaan, mutta kuitenkin. Jos olet DS:n omistaja, ikään katsomatta, ja kiinnostus heräsi edes hieman, niin nopeasti oma Henry hankkimaan. Ja teevesi kiehumaan, sillä robotti odottaa jo!
Ja vielä lopuksi tiedotusasia Henryn faneille ja pelimusiikin ystäville. Puzzling Adventuren vallaton musiikki on saatavilla kokonaisuudessaan virallisilta kotisivuilta. Ilmaiseksi.
Tekijä: EA Tiburon
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivut: http://www.henryhatsworth.com
Antti Mutta
Lue myös
Buzz: Suomen neropatti (PSP, PS2, PS3)
Fire Emblem: Shadow Dragon (DS)
Rag Doll Kung Fu: Fists of Plastic (PS3)
Antti Mutta
Kuvagalleria
- 1.
-
Mainio arvostelu mainion arvostelun arvoisesta pelistä, toivottavasti. :) Oma pelikappaleeni on ollut tilauksessa iät ja ajat ja näytti viime viikolla halpalasta toimittuvan. Että ensi viikolla jännätään.. ;)
- 2.
-
Eipä mene DS llä vahvasti.
- 3.
-
@2 Eikä sinullakaan kun tulet tänne kasvattamaan virtuaalista sanonko-mitä.
——–
Loistava arvostelu kerta kaikkiaan. Omaperäinen ja hilpeä. - 4.
-
Tässäkään arvostelussa ei otettu kantaa pelin vaikeusasteeseen. Pari ensimmäistä maailmaa ovat hauskaa ja helppoa tasohyppelypuzzle-vääntöä, mutta jo kolmannessa maailmassa vaikeuskäyrä nousee ja jyrkästi. Nelos-maailma on jo ihan sadismia ja vitosen syövereissä meinaa kone lentää seinään. Haaste sinällään on hyvä juttu, mutta Hatsworthia on vaikeutettu kyseenalaisin keinoin. Pelaaja suljetaan kymmenien vihollisten kanssa pieneen tilaan ja jos robottienergiaa ei ole käytettävissä, niin käytännössä pelaaja on kusessa. Tallennuspisteet ovat kaukana ja kuoleminen hävittää 20 minuutin pelaamisen.
Mutta hyvä peli on kyseessä, itsekkin olen Henryn lumoissa. Vaikka hermot ovat kireällä niin pakko sitä on vain tahkoa. Halu näyttää pelintekijöille, että ette te minua lannista on suuri. Toistaiseksi pelin viimeinen pomo pistää vielä liian kovasti hanttiin.
- 5.
-
>> Eipä mene DS llä vahvasti. >>
Katsotaanpas. DS:lle ilmestyy yksi vuoden parhaimmista ja omaperäisimmistä peleistä.
Ja sitten joku pälli tulee aukomaan päätään fanipoikahengessä, mistään mitään tajuamatta.
Kellähän se ei vahvasti mene?
- 6.
-
Peli on HAASTAVA isoilla kirjaimilla, ja juuri sopivasti vaikea. Kenttiä ei juokse läpi, mutta useamman kerran yritettyään jekut ja taktiikat oppii. Sitten vain ne oikeasti vaikeat kohdat jäävät hidastamaan. Taitoa vaatii tämä.





















Kommentit
Keskustelut
Facebook