House of Dead Overkill, Sega, Valopistoolit, Raideräiskinnät, Zombiet, House of Dead

Aihealueet: Wii, Räiskintäpelit, K18, Moninpelit

Kolikkopelisalien splatterhenkiset House of the Dead -raideräiskinnät ovat vuosien saatossa keränneet suuren ja uskollisen fanijoukon. Kolikkopelisalien lisäksi sarjan lukuisat pelit ovat löytäneet tiensä myös kotikonsoleille ja PC:lle, mikä tuntuu hieman käsittämättömältä.

Olen periaatteessa raideräiskintöjen kotikäännöksiä vastaan, koska ne eivät yksinkertaisesti tarjoa tarpeeksi vastinetta rahalle. Siitä huolimatta sarjan uusin tulokas House of the Dead: Overkill herätti kuitenkin mielenkiintoni. Miksi näin?

Tähän kysymykseen on parikin vastausta. Ensinnäkin Overkill on sarjan ensimmäinen peli, joka ei ole kolikkokäännös vaan itsenäinen, Wiille varta vasten tehty peli. Toisekseen pelistä vastaa Headstrong Games, firma joka aikaisemmin tunnettiin Kuju Londonina. Tämän porukan tuotoksia ovat muun muassa mainiot ja ihanat Battalion Wars -sotapelit.

Lopputulos onkin yllättävän mojova pakkaus. Kujun jätkien loistava huumorintaju on saanut aikaiseksi Tarantino-henkisen, 70-luvun B-meininkiä huokuvan toimintapläjäyksen, jossa yhdistyvät  loistavalla tavalla elokuvagenren pahimmat kliseet, liioitellun vulgaari kielenkäyttö ja täysin posketon verellä mässäily. Voiko kasvava nuorimies muuta tarvita?

Pelin pääosassa on jälleen sarjan luottosankari agentti G, joka tällä kertaa saa aisaparikseen Samuel  L. Jacksonia kielenkäyttöä ja maneereja myöten matkivan etsivä Washingtonin. Yhdessä tämä epämääräinen kaksikko lähtee jahtaamaan pahamaineista Papa Caesar-rikollispomoa, joka haluaa vallata kaupungin zombiearmeijallaan. Kun kuvioihin yhdistetään vielä Norman Bates -syndroomasta kärsivä hullu vankilanjohtaja ja verenhimoinen strippari, ei mausteeksi tarvita kuin pari miljoonaa mutanttizombia.

Viihdyttävämpi kuin VR

Raideräiskintä on aina raideräiskintä, ja myös House of the Dead: Overkill kuljettaa pelaajat läpi ennalta määrättyjen polkujen kohti kunkin kentän lopussa odottavaa pomoa. Aivottomien, kohti rynnistävien zombien rinnalle alkaa pelin edetessä ilmaantua yhä ilkeämpiä ja ikävämpiä vastustajia, joiden ohella lisäjännitystä saadaan pelastamalla avuttomia siviilejä.

Kenttien läpäiseminen palkitaan suorituksen tasoa vastaavalla rahamäärällä, jonka voi sitten tuhlata haluamiinsa uusiin aseisiin tai vanhojen päivityksiin. Alun hernepyssyt vaihtuvatkin hyvin pian automaattihaulikoihin ja rynnäkkökivääreihin, joilla zombie-infestaation harventaminen sujuu astetta kivuttomammin.

Itse toiminta sujuu mukavasti. Kudit lentävät sinne minne pitääkin, ja peli ottaa ihailtavan hyvin huomioon sen ettei Wiimotella päästä aivan käsiaseen tarkkuuteen asti. Tästäkin huolimatta kyseessä on ensimmäinen peli pitkiin aikoihin, jossa huomasi kaipaavansa Wii Zapperia tai vastaavaa.

Peli tukee luonnollisesti kaksinpeliä, minkä valitettavasti huomaa yksin pelatessa. Pelaamisen riemu ei ole lähelläkään moninpeliä, jonka lisäksi kentissä monet jutut on suunniteltu kaksinpeliä silmällä pitäen. Kavereiden tai ylimääräisen Wiimoten puutteesta kärsiville Overkillin anti jääkin varsin vähäiseksi.

Wiin pelit eivät perinteisesti tekniikalla pröystäile, mutta Overkill suoriutuu kohtuullisesti. Grafiikka ja sen sulavuus on konsolin standardeilla huippuluokkaa, mutta parhaiten toimii audiopuoli: tarantinomainen musiikki ryydittää toimintaa asianmukaisessa hengessä, ja ääninäyttely tukee tunnelmaa entisestään. Etukäteen mainostettu kiroilu pysyy yllättävän hyvin hallussa eikä häiritse pelikokemusta, kuten kävi esimerkiksi surullisen kuuluisassa Scarface-pelissä. Vaikka kirosanoja riittääkin pelikiroilun maailmanennätykseksi saakka, niin se ei tunnu väkinäiseltä.

House of the Dead: Overkill on meininkinsä ja tarinansa puolesta todella positiivinen kokemus. Pelillisesti sen noin neljän tunnin pituus ei päätä huimaa, mutta pelille sydämensä menettäneille tarjolla on roimasti ekstroja ja vaikeutettu Director’s Cut -pelitila. Yksin pelaaville pelin anti jää kuitenkin todella laihaksi, sillä tällaisten pelien uudelleenpeluuarvo ja fiilis ovat kaksinpelissä.

Tekijä: Headstrong Games
Julkaisija: Sega
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://www.sega.com/hodoverkill
Tero Lehtiniemi

Lisää aiheesta

He halusivat aivoja, saivat vain luoteja

House of the Dead III (Xbox)

Wiin House of the Dead teki kiroilun maailmanennätyksen

Lue myös

Chronicles of Riddick: Assault on Dark Athena -ennakko (PC, PS3, 360)

Crash Bandicoot: Mind Over Mutant (PS2, Wii, 360)

Halo Wars (360)

New Play Control! Pikmin (Wii)

Pinball Dreaming: Pinball Dreams (iPhone/iPod)

Silent Hill: Homecoming (PC, PS3, 360)

The Stalin Subway (PC)

Warhammer 40K: Dawn of War II (PC)

Tero Lehtiniemi

Kuvagalleria