Klonoa (PS1,Wii)

30.7.2009
Petteri

Pelejä julkaistaan jatkuvasti uudestaan, olipa kyse normaalia halvemmista Greatest Hits -julkaisuista, suorista käännöksistä alustalta toiselle tai vanhan pelin enemmän tai vähemmän nykypäivään päivittävistä peleistä.

PS1:lle jo yli 10 vuotta sitten julkaistusta Klonoa: Door to Phantomilestä on nyt saapunut Wiille pelkäksi Klonoaksi nimetty remake. Marioiden ja Zeldojen parissa kasvaneille Klonoa ei sano välttämättä mitään, mutta PlayStationeilla peli on kasvattanut pienen ja lojaalin kannattajakunnan. Nyt myös Nintendo-fanit pääsevät nauttimaan Klonoan vetovoimasta.

Luppakorvan paluu

Klonoa on rakenteeltaan perinteikäs 2D-tasoloikka eikä Wii-painos juurikaan muuta hyväksi todettua kaavaa. Pelaaja käy läpi kenttiä joiden päätteeksi kamppaillaan aika ajoin loppareita vastaan. Kentistä löytyy jonkin verran kerättäviä esineitä, joita varten perfektionistit joutuvat todennäköisesti palaamaan osaan kentistä ainakin toisen kerran, koska osa niistä on piilotettu niin hyvin.

Piilotetuista tavaroista huolimatta Klonoan läpäisemiseen ei mene kahta tai kolmea iltaa kauemmin, mikä on onneksi otettu huomioon osaltaan myös sen normaalia halvemmassa hinnassa. Wii-julkaisu tarjoaa kuitenkin hieman enemmän sisältöä kuin Door To Phantomile aikoinaan. Tarjolla on koko pelimaailman peilikuvaksi kääntävä Reverse Mode ja uusia Time Attack-kenttiä, joissa yritetään ratkoa pähkinöitä mahdollisimman nopeasti. Lisäykset eivät ole oleellisia itse pelikokemuksen kannalta tai tarjoa hirveästi lisää peli-ikää, mutta eipä niistä ole haittaakaan.

Klonoan kyky tarttua vihollisiin erottaa sen edelleen muista tasohyppelyistä. Napattuaan vastustajan pelaaja voi käyttää niitä joko aseenaan tai kaksoishypyn suorittamiseen.. Vihollisia voi heittää myös syvyyssuunnassa, mitä käytetään hyväksi kenttien kevyissä puzzleissa. Pääosin pelaaminen on kuitenkin sidottu kahteen ulottuvuuteen 3D-grafiikoista huolimatta. Klonoa on Wiilläkin yksinkertaista ja viihdyttävää tasohyppelyä.

Wiin Klonoa tarjoaa aikalailla ne kaikki mahdolliset ohjausvaihtoehdot, joita Wiillä on tarjottavanaan. Klonoan liikearsenaaliin on lisätty pieni ranteen heilautuksella suoritettava pyörähdys, joka tainnuttaa viholliset hetkeksi, mutta se on niin turha liike, ettei sille löydy hirveästi käyttöä itse pelissä. Pelaaminen onnistuu siksi hyvin myös GameCuben vanhalla mötikällä ja Wiin Classic-ohjaimella.

Entistä nätimpänä

Wii-painoksen grafiikat ja äänipuoli on päivitetty vastaamaan paremmin nykypäivän tai ainakin Wiin standardeja. Yksinkertaisen söpöt eläinhahmot kansoittavat edelleen Phantomilen satumaista maailmaa. Sarjakuvamainen ja sulavasti pyörivä värikäs grafiikka on karkkia silmille, vaikka se tuskin pistää Wiitä äärimmilleen. Musiikki on graafiseen ilmeeseen sopivan pirteää, mutta välillä myös mitäänsanomatonta pimputusta. Välipätkien dialogin voi tällä kertaa kuunnella myös englanniksi, jos ei halua hahmojen puhuvan siansaksaa, kuten alkuperäisessä.

Wiin Klonoa ei eroa PS1:n Door To Phantomilestä kuin muutamien pienten ekstrojensa puolesta, joten alkuperäisen läpi kalunneet pelaajat eivät saa rahojensa vastineeksi muuta kuin pinnallisesti nykypäivään päivitetyn kokemuksen. Pohjimmiltaan se on edelleen erittäin viihdyttävää tasohyppelyä, mutta kokonaisuus kärsii lyhyydestä ja haasteen puutteesta. Jos alkuperäinen on kokematta, Wiin uudelleenjulkaisu on katsastamisen arvoinen peli etenkin tasoloikintojen faneille ja nuoremmille pelaajille.

Tekijä: Paon Corporation
Julkaisija: Namco Bandai Games
Testattu: Nintendo Wii
Saatavilla: PlayStation 1, Nintendo Wii
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.klonoagame.com
Petteri Kaakinen