Plaza

Dome

Alustat:
PC
GameCube
PlayStation 2
PlayStation 3
Xbox
Xbox 360
DS
Game Boy Advance
N-Gage
PSP
Wii
Mobiili
Linux
Mac
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Retro
Vekottimet
Viihdelaitteet

Lost Odyssey -ennakko (360)

1.2.2008
Miikka

Aihealueet: Xbox 360, Seikkailu- ja roolipelit, Ennakot

Lost Odyssey, JRPG, Mistwalkers, Microsoft

Mitä saadaankaan aikaan, kun japanilaisille roolipelilegendoille annetaan kottikärryllinen rahaa ja vapaat kädet suunnitella unelmiensa peli? Jos Blue Dragoniin on uskominen, ei paljon mitään erikoista, mutta ainahan on mahdollisuus yrittää uudelleen.

Lost Odyssey on tämä uusi yritys. Final Fantasyn isä on onnistunut unelmatiiminsä avulla luomaan pelin, joka testisession aikana vaikutti perinteiseltä, mutta kiinnostavalta teokselta. Saisiko Xbox 360 vihdoin kaivattua tukea vajaavaiseen roolipelivalikoimaansa?

Jos ne edelliset hyvät roolipeli, Eternal Sonata ja Mass Effect, ovat tunnelmaltaan rauhallisia ja pohtivia, Lost Odyssey alkaa aivan erilaisissa merkeissä. Kahden valtion välinen sota päättyy katastrofiin, kun taivaalle ilmestyy liekehtivä laavapallo, joka oksentaa sisuksensa sotilasmassojen päälle. Kun savu hälvenee, ei laaksosta ja armeijoista ole jäljellä kuin pino tuhkaa ja vääntynyttä rautaa.

Mikä ihme aiheutti moisen katastrofin? Sivistysvaltion viisaimmat tiedemiehet epäilevät, että asia voi liittyä jotenkin rakenteilla olevaan, pilvenpiirtäjän kokoiseen taikasauvaan, joka on rakennettu kanavoimaan sivistyksen kulmakivenä toimivaa magiaa. Onko jotain mennyt pieleen, vai onko sauva kaapattu pahoihin käsiin? Tilannetta selvittämään lähetetään laavatuhon ainoa eloonjäänyt, luutnantti Kaim Argonar. Mies, joka tarinoiden mukaan ei voi kuolla. Panoksena on totuttuun tyyliin koko sivistyneen maailman tulevaisuus, mutta tällä kertaa myös päähenkilön menneisyys.

Samaan aikaan hovissa tapahtuu, sillä muinaisen valtakunnan muutos monarkiasta tasavallaksi ei ole kivuton. Puukot viuhuvat, tunteet käyvät kuumilla, eikä kukaan tiedä, keneen voi luottaa. Jännitystä riittää siis niin kotona kuin maailmallakin.

Näin herkullisesta asemasta alkaa Lost Odyssey, roolipeli, jota on ollut suunnittelemassa todellinen JRPG:n dream team. Final Fantasyn isä, Squaren säveltäjälegenda Nobuo Uematsu ja suuri osa alkuperäisestä Shadow Hearts -kehitystiimistä.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Kuten kehitystiimistäkin voisi jo päätellä, Lost Odyssey on sangen perinteisen tuntuinen roolipeli. Sankariporukka komppaa maailman laidalta toiselle ratkoen elämää suurempia mysteereitä. Toimintaa ja seikkailua rytmitetään pitkillä keskusteluilla ja välianimaatioilla, joista löytyy eepoksen tuntua kuin suuren budjetin Hollywood-elokuvista konsanaan.

Pesäeroa perinteiseen you go, we go -taistelsuysteemiin tehdään niin kutsutulla ring-systeemillä, joka tuo taisteluihin paljon kaivattua interaktiivisuutta. Ring tarkoittaa tässä tapauksessa paitsi rinkulaa, myös sormuksia, joiden avulla pelihahmot valjastavat käyttöönsä jos jonkinlaisia erikoisominaisuuksia. Sormuksia löytyy matkan varrelta kivien ja kantojen alta, mutta niitä voi myös rakennella itse, kunhan ensin löytää piirustukset ja sitten tarvittavat raaka-aineet.

Kun sormus on tuikattu sormeen, sen voima pitää erikseen aktivoida. Tämä tapahtuu yksinkertaisen minipelin avulla, jossa hyökkäävän pelaajan pitää pysäyttää nopeasti kutistuva rinkula mahdollisimman lähelle kohdealuetta. Mitä tarkemmin osuu, sitä tehokkaammin sormuksen voima aktivoituu, tuottaen optimitilanteessa jopa tuplasti tavallista enemmän vahinkoa muun hyvän lisäksi.

Taistelusysteemissä riittää muitakin hyviä ideoita, kuten vuorosysteemin häpeämätön hyödyntäminen. Eihän siinä ole toki mitään uutta, että pelaajat ja viholliset on jaettu aikajanalle, josta näkee kuka lyö seuraavaksi. Sekin on vielä melko tavanomaista, että hyökkäykset ja loitsut voivat vaatia jonkin verran valmisteluaikaa. Huomattavasti kivempaa ja tuoreempaa on vaikkapa läpsiä megatuho-loitsua valmistelevaa vihollista, jolloin loitsun heitto venyy tai parhaassa tapauksessa keskeytyy kokonaan.

Pidin myös suuresti pelin hahmokehityksestä, jossa ei varsinaisesti tunneta hahmoluokkia. Jokaisella hahmolla on yksinkertaisella rankkaussysteemillä ilmoitettuja ominaisuuksia, joiden avulla voi päätellä mihin hän parhaiten soveltuu. Tämä on kuitenkin vain ohjenuora, sillä kuka tahansa voi opetella muilta ryhmän jäseniltä näiden erikoiskykyjä, kuten vaikka magiaa. Näin kivikovana miekkamiehenä tunnettu Kaim voi oppia herättämään parannusloitsuja, vaikka hän ei olekaan niissä yhtä hyvä, kuin hommaan erikoistunut pappi.

Synkeä menneisyys, kirkas tulevaisuus

Seikkailun kuluessa pelaaja kerää ympärilleen sekalaisen lössin muita kohtalon merkitsemiä seikkailijoita, joiden myötävaikutuksella käy nopeasti ilmi, ettei muistinsa menettänyt Kaim suinkaan ole maailman ainoa kuolematon. Suuri kysymys onkin, miten Kaim on saanut voimansa ja mitä hänen menneisyydessään on tapahtunut? Pätkiä Kaimin moninaisista vaiheista kerrataan takaumien kautta, jotka palautuvat hänen mieleensä mitä erikoisimmissa tilanteissa.

Baarissa juomastaan nauttivan sotilaan kohtaaminen palauttaa esimerkiksi mieleen traagisen tarinan miehestä, joka palaa rintamalta kotiinsa, mutta ei enää kehtaa kohdata perhettään muututtuaan sodassa armottomaksi tappajaksi. Takaumat syventävät mainiosti pelimaailmaa ja toimivat dramaattisina välivaiheina seikkailun aikana.

Jää nähtäväksi, miten hyvin Lost Odysseyn paketti pysyy kasassa koko massiivisen seikkailun ajan, sillä testaamamme ennakkoversio ei sisältänyt kuin yhden lopullisen pelin neljästä DVD:stä. Seikkailusta ei siis nähty kuin alkua, mutta se vähä teki vaikutuksen. Komeasta grafiikastaan ja uudistuksistaan huolimatta Lost Odyssey tuntuu nimittäin enemmän Final Fantasy -peliltä, kuin monet Squaren uudemmista tuotoksista. Jokainen voi itse päättää, tulkitseeko tämän hyvänä vai huonona asiana, mutta ainakin minun maailmassani on tilaa ja tilausta klassiselle JRPG:lle.

Kestääkö magia ja pysyykö peli tuoreena, vai osoittautuuko liika perinteille kumartelu pelin turmioksi? Lost Odyssey ilmestyy helmikuun lopussa, jolloin palaamme myös pelin pariin lopullisen version myötä ottamaan selvää.

Tekijä: Mistwalkers
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox 360
Tulossa: Xbox 360, helmikuu 2008
Pelin kotisivu: http://www.xbox.com/en-US/games/l/lostodyssey/

Lue lisää eDomesta

Microsoft värväsi japanilaisia huippukehittäjiä, Ninja Gaiden 2 ja Lost Odyssey 360-yksinoikeuspelejä

Arvostelu: Blue Dragon (360)

Arvostelu: Mass Effect (360)

Arvostelu: Eternal Sonata (360)

Miikka Lehtonen

1.

Vaikuttaa kyllä todella lupaavalta. Final Fantasy X:n jälkeen tulleiden Finaleiden tyylistä en ole juuri pitänyt ja onneksi tämä vaikuttaa olevan juuri sitä vähän perinteisempää tyyliä josta pidän. Taistelusysteemikin kuulostaa hyvältä. Kunhan vaan hahmot olisivat onnistuineita.

2.

Voi *piip*, tämmösiä PS3:lle ja vauhdilla.

3.

juoni kuulostaa mahtavalta. nobuekin on kuulemma huippu vedossa

4.

Final Fantasy X oli kyllä semmosta paskaa, että oksat pois. Vieläki vituttaa se saakelin ’uppopallo’.. Final Fantasy XII taas iski ihan kympillä, joten uskoisin tämänkin kolahtavan.

5.

mielipiteitä on tietysti monia. useimmat pitävät kymppiosaa viimeisenä ”hyvänä/oikeana” fantasyna ja omastakin mielestä parhaimpia sarjan pelejä. kun muistelee niin ei se tainnut useimmissa arvioissa saada kun päälle 85pointsia. famitsussa odysseija ei tainnut saada korkeimpia pisteitä mutta ainakin itse odotan innolla synkän ja mielenkiintoisen tarinan vuoksi, ja pelissä ilahduttavasti vanhankunnon satunnaistaistelut, Nobuen musiikki ja muuta. voi olla lähempänä perinteistä Final Fantasya kuin squaren omat uudemmat tekeleet.

6.

”nobuekin on kuulemma huippu vedossa”

Mitä olen itse kuullut pelin musiikkeja, niin yhtä heikkoa tavaraa on luvassa kuin Blue Dragonissa. Tosin… En ole vielä kuullut yhtäkään yhtä hirveää sävellystä kuin BD:n kakomisreaktioita aiheuttanut lopparihevirevitys, mutta muuten ollaan kyllä kaukana huippuajoista (VI, VII) ja myös hyvistä ajoista (pre-VI, VIII, IX)

”. Final Fantasy X:n jälkeen tulleiden Finaleiden”

Niin, niitäkinhän on jopa huimat YKSI (tai kaksi, jos laskee FFX-2:n). X:n jälkeen on julkaistu vain yksi ”kunnon” Final Fantasy l. XII. X-2 oli enemmän kehittäjien hauskanpitoa eikä sen ollut ikinä tarkoituskaan olla täysin vakavasti otettava uusi FF.

7.

on a side note. Toi famitsu vaikuttaa aika paskaltealehdeltä. Suosii jotai japanilaisia häröpelejä ihmeen kovil arvosanoil mutta ”kunnon” pelit saa sit paskoja arvosanoja. Sit ihmetellään ku joku tiettä normaali peli saa isoja arvosanoja famitsulta, kuten halo3. Itse jaksoin katsoa indie-pelaajien hehkuttamaa katamary damacya sen 5 minuuttia, sit alko pänniä se päätön meininki. Hyi hyi.

On ne japsit vaa nii pihalla kunnon länkkäreiden peleistä et suosii omiaan, saatana.

8.

Kyseessä on mitä mainioin peli, näin reilun 7h peliajan jälkeen. Ei kun ostoksille, japsiropen ystävät! BD oli pettymys jonka tämä kyllä korvasi loistavasti.

9.

23 tuntia takana…tarina on mukaansa tempaava ja surullinen, unet tuovat lisäpotkua peliin ja ne jopa jaksaa lukea, vaikka niillä pituutta onkin! Nobuo on onnistunut musiikeissakin loistavasti. Heräsi aivan nostalgian tuntu koko pakkauksesta.

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi.

Takaisin ylös