Dome

Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Magrunner: Dark Pulse (PC)

22.7.2013
Miikka

Aihealueet: PC, Tasohyppelyt, Älypelit

Magrunner Dark Pulse, Frogwares, Focus Home, Cthulhu, HP Lovecraft

Tekijä: Frowares Game Development Studio
Julkaisija: Focus Interactive
Testattu: Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC
Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP SP3, 2.4GHz tuplaydinprosessori, 2 Gt keskusmuistia, 256 Mt DirectX 9.0c –yhteensopiva näytönohjain Shader Model 3.0 -tuella
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:http://magrunner-thegame.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Valven Portal-pelit ovat melkoisia pelialan legendoja ja hyvästä syystä. Paljon paremmin suunniteltuja ja viimeisteltyjä puzzlepelejä tai pelikokemuksia saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Moni on yrittänyt niitä jäljitellä, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut.

Tuorein yrittäjä lähtee peliin hieman erikoisella asenteella, sillä sen valttina on Cthulhu. Kyllä, se suuri muinainen. Mitä hittoa?

Magrunner oli melko hilpeä yllätys puhtaasti sen takia, että ennakkomainonnan perusteella se vaikutti olevan yksi lukemattomista Portal-kopioista: ensimmäisen persoonan puzzleilupeli, jossa ratkotaan ongelmia fysiikan avulla.

Ja jos tämä olisi ollut se koko totuus, Magrunner olisi todennäköisesti vajonnut keskinkertaisuuden suohon, sillä pelinä se ei ole kovin ihmeellinen. Mutta pienen tutorialin jälkeen pelaajia odotti melkoinen yllätys, kun eräästä alkupään kentästä löytyi Lovecraft-mytologiasta tuttu Deep One. Ja siitä se touhu sitten erikoiseksi meni.

Iä! Iä! Portal Fhtagn!

Magrunner ei ole aivan selvä Portal-kopio, sillä siinä missä Portalissa työkaluina ovat muun muassa ulottuvuuksienväliset portit ja kaikenlaiset muut ihmevekottimet, Magrunnerissa leikitään magneettikenttien kanssa.

Jippona on, että tiettyjä esineitä voi ladata joko positiivisella tai negatiivisella magneettilvarauksella, jonka jälkeen ne joko vetävät esineitä puoleensa tai työntävät niitä pois, muiden varauksesta riippuen. Näin sitten liikutellaan lentäviä tasanteita, lennätetään kuutioita ja tehdään kaikenlaista muutakin fysiikkahenkistä.

Kenttien tavoitteena on yleensä vain yksinkertaisesti päästä pisteestä A (sisäänkäynti) pisteelle B (uloskäynti) pisteitä C-Z (tappavat vaarat ja rotkot) väistellen. Keskeisenä ongelmana on usein se, että esineiden magneettikentät eivät kanna tarpeeksi pitkälle, jotta niillä voisi tehdä sen, mitä tarvitsisi. Ja niin täytyy keksiä kevätjuhlaliikkeitä, jotta saisi komboteltua palikat liikkumaan kaivatulla tavalla.

Magrunnerin kunniaksi on todettava, että monet sen puzzleista ovat todella haastavia, joskus jopa hyvällä tavalla. Se on aina hauska fiilis kun pitkän pohtimisen jälkeen keksii sen loogisen sorkkaraudan, jolla mahdottomalta tuntuvan puzzlen saa murrettua. Joskus pelissä on jopa sitä alkuperäistä Portal-meininkiä ja sitä keksii ratkaisuja, jotka tuntuvat olevan aivan hihasta temmattuja. Silloin fiilis vasta hyvä onkin: ”hähä, sainpas rikottua pelikehittäjien puzzlen”. Vaikka todennäköisesti ratkaisu oli juuri se, mitä hekin olivat ajatelleet.

Mutta toisinaan sitä huomaa kaipaavansa Valven omistautunutta asennetta pelisuunnittelulle ja viimeistelylle. Portaleissa joka ikinen pikseli, valo, tekstuuri ja kuvakulma on testattu, uusittu ja viilattu miljoonaan kertaan niin että pelaajan huomio vedetään vaivihkaa oleellisiin asioihin ja puzzleista tehdään näin todella sujuvia. Magrunnerissa näin ei ole. Alun kliinisten laboratorioiden jälkeen sukelletaan muinaisiin viemäreihin ja raunioihin, joissa mustan ja ruskean sävyt hallitsevat.

Usein puzzlet ovat vaikeita vain sen takia, että pelaaja ei pysty kaiken roskan ja paskan keskeltä havaitsemaan niitä oleellisia asioita, toisinaan taas muuten vain huonosti suunniteltujen kenttien johdosta. Ja se ei ole kovin hyvää pelisuunnittelua se.

Magrunner ei ole mitenkään loukkaavan huono peli, mutta turhan usein siitä löytyy rosoisuuksia ja pieniä ärsytyksen aiheita, jotka saavat pelin tökkimään ja tuntumaan rasittavalta. Ongelmaa korostaa se, että peli latailee joka välissä. Pienestä huoneesta toiseen siirryttäessä edessä on töksähtävä kesken kävelyn tapahtuva latailu, joka kestää nopealla SSD-asemallakin useita sekunteja. Tämä ei ainakaan tee pelistä sujuvampaa.

The Innsmouth Look

Pelin toinen myyntivaltti on siis se Lovecraft-henkinen tarina. Sanon ”henkinen”, sillä vaikka peli selvästi nimeää Cthulhun ja muitakin Lovecraftin suuria muinaisia sekä koristelee kenttiään näiden kuvilla, se ei oikein tajua Lovecraftin tarinoiden henkeä. Cthulhun ja muut asiaan kuuluvat nimet olisi aivan hyvin voinut korvata millään tahansa muulla saatanallisella nimellä ilman, että tarina olisi siitä mihinkään muuttunut.

Niinpä se äärimmäisen helposti ennakkoarvattava ja kliseinen tarina muinaisista kulteista ja ennustuksista lässähtää hieman turvalleen. Tarinankerronta on muutenkin todella töksähtelevaa kun henkilöt tuntuvat vaihtavan persoonallisuuksiaan kuin nappia painamalla. Ymmärrän kyllä, mitä kehitystiimi on kirjoituksellaan hakenut, mutta nyt se efekti ei toimi. Hahmot eivät tunnu hahmoilta, vaan polygonimalleilta, jotka puskevat suustaan mitä tekstiä nyt milloinkin tarvitsee persoonallisuuksien ja mielialojen vaihdellessa lennosta.

Yhdestä asiasta nostan kuitenkin pelille hattua: päähenkilön ääninäyttelijän suorituksesta. Aluksi itsevarmalta ja koppavalta kuulostava tyyppi viettää suurimman osan pelistä itkua tuhertaen, mikä on sataprosenttisen oikea reaktio ihmiselle, joka yllättäen joutuu kasvokkain sellaisten asioiden kanssa, jotka pelkällä vilkaisulla tuhoavat mielenterveytemme. Ääni väristen puhuva ja vuorotellen keinopirteä, vuorotellen paniikin partailla harhaileva Dax on selvästi pelin parasta antia.

Minulla meni pelin noin 40 kentän läpipelaamiseen rapiat kuusi tuntia aikaa, mikä ei ole toki mitenkään huono saavutus. Magrunnerin kunniaksi onkin todettava, että se ei tunnu keinotekoisesti pitkitellyltä, vaan tekee juuri sen, mitä kehitystiimi on halunnut. Ja onhan se kokemuksena ihan mielenkiintoinen.

Suuret muinaiset eivät ole se ensimmäinen juttu, mitä puzzlepeliltä kuvittelisi saavansa ja vaikka tarina onkin vähän mitä on, kyllä se silti iltapäiväviihteenä menee. En minä tätä täyteen hintaan ostaisi – varsinkaan jos Portalit ovat pelaamatta – mutta alennusmyynnistä? Miksei!

 

Lue myös

Guacamelee! (PS3, PSV)

Leisure Suit Larry in the Land of Lounge Lizards Reloaded (Android, iOS, Linux, Mac, PC)

MotoGP 13 (PC, PS3, PSV, Xbox 360)

Project X Zone (3DS)

Skulls of the Shogun (PC, WP, Xbox 360)

Miikka Lehtonen

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös