Medal of Honor Airborne (PC, 360)
12.10.2007
Miikka
Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Räiskintäpelit, Toimintapelit
Tapahtui 60 vuotta sitten: miljoonat miehet taistelivat elämästään, arvoistaan ja vapaudestaan halki maailman. Tuon tasoista hävitystä ei ole maapallolla toiste nähty, eikä toivottavasti tulla näkemäänkään.
Nykyään veteraanien uhraukset ja kärsimykset muistetaan lähinnä käheiden elokuvien ja loputtomien toiseen maailmansotaan sijoittuvien räiskintäpelien ansiosta. Tällä kertaa inspiraation kohteena ovat jenkkien laskuvarjojääkärit, kieltämättä paremmin kuin koskaan ennen.
Laskuvarjojääkärit, nuo kaikille Band of Brothersista ja tuhannesta muusta aiheeseen liittyvästä elokuvasta ja kirjasta tutut valiosotilaat. Kun muut värisivät poteroissaan, laskuvarjojääkärit tekivät lähes itsemurhaksi tuomittuja iskuja vihollisen selustaan ja keskelle. Aivan uusi aselaji oli vielä lapsenkengissään, mutta sen painoarvoa sotaponnistuksissa ei kannata silti aliarvioida.
Tätä taustaa vasten onkin hieman yllättävää, että laskuvarjojääkärien määrittelevä ominaisuus – hyppy taivaalta paikkoihin ja kohteisiin, joihin tavallinen jalkaväki ei pääse – on otettu peliominaisuudeksi vasta nyt. Laskuvarjolla on toki hypitty ennenkin, mutta vain välianimaatioissa.
Suureen tuntemattomaan
Medal of Honor Airborne tekee taistelun aloittavasta hypystä tuntemattomaan keskeisen pelimekaanisen ratkaisun. Jokainen tehtävä – ja kuoleman koittaessa uusi yritys – alkaa taistelukentän yllä kaartelevasta C-47 Skytrainista, jossa kuvataan ensin pienellä välianimaatiolla miesten tunnelmia ja tämän jälkeen syöksytään yleensä kaaoksen vallitessa ovesta kohti taistelukenttää.
Efekti toimii upeasti. Tärisevä kamera, pelin runsaasti hyödyntämän visuaaliset efektit ja jokaisen sodasta kiinnostuneen perustiedot saavat laskuvarjohypyn nostamaan niskavillat pystyyn ja puristamaan pakaroita – tämä on jännittävää ja hauskaa! Itse hypyn aikana varjoaan voi ohjailla vapaasti kohti haluamaansa paikkaa.
Tehtävänannossa pelaajalle näytetään kartta taistelualueesta ja osoitetaan turvallisia ja vähemmän turvallisia hyppypisteitä. Halutessaan voi pudottautua vaikka keskelle tehtävän kohdetta, mutta tällöin elinikä mitataan yleensä sekunneissa. Kannattavampaa onkin etsiä vaikka torni, katto tai muu korkea tila, jonne voi pudottautua rauhassa ja tämän jälkeen häiritä vihollista yläilmoista käsin.
Todelliset pro-miehet voivat jahdata myös taitohyppyjä, jotka on kätketty pelin karttoihin. Nämä ovat niitä todellisia marjapaikkoja, joista pääsee aiheuttamaan kunnon kaaosta, kunhan on todellinen laskuvarjoammattilainen. Pudottautuminen raunioituneen tornin katon läpi tai IT-bunkkerin ilmanottoaukkoon ei nimittäin ole nyyppien hommaa.
Taistele tai kuole
Itse taistelukentällä peli on kuin mistä tahansa muusta toisen maailmansodan räiskintäpelistä, mutta pahuksen tyylikkäästi toteutettuna ja upealla grafiikalla varustettuna – ainakin mikäli konehuoneesta löytyy vääntöä. Kaikki visuaaliset efektit kattoon väännettynä peli näyttää parhaimmillaan aidolta sotakuvalta, mutta käytännössä tällainen loiste vaatiikin sitten uusinta mahdollista laitteistoa.
Mukana on myös kenties parhaat räsynukke-efektit ikinä. Peli osaa kytkeä räsynukkemallit päälle ja pois juuri oikeilla hetkillä, jolloin esimerkiksi vastapallosta vatsaan ammuttu vihollinen tuupertuu todella tyylikkään näköisesti eteenpäin ja käsikranaatti lennättää miehiä taivaan tuuliin komeasti. Makaaberia, mutta niin hienoa.
Muuten niin tavallista taistelua piristetään myös mahdollisuudella kurkkia suojasta sivu- tai yläkautta esiin asteissa. Ei tarvitse hyppiä vieteriukon tavoin kyykkyhyppyä, vaan voi vain nostaa päätään hieman reunan yli ja napsauttaa vihollista otsaan. Tällöin on tosin syytä olla nopea, sillä viholliset osaavat ottaa paikallaan kykkivän jermun suorastaan yliluonnollisen hyvin jyvälle.
Peli vie laskuvarjojääkärin Italian kautta Normandian rannoille ja sieltä Hollantiin, ennen kuin kampanja päättyy Berliinin eeppisen IT-tornin valloitukseen. Matkalla tulee vastaan alati kovenevaa vastusta, kun Italian mustapaidat vaihtuvat ensin saksalaiseen rivijalkaväkeen ja myöhemmin SS-eliittijoukkoihin. Lopussa homma menee jo vähän hölmöksi kun vastaan tulee kaasunaamareihin ja luotiliiveihin sonnustautuneita supersotilaita, jotka räiskivät MG-42:lla lonkalta ja vaativat pari lipasta kuteja kaatuakseen.
Airbornen suurin ongelma on sen onnettoman lyhyt kesto. Harjoitustehtävien ohella tarjolla on vaivaiset kuusi operaatiota. Taitava pelaaja selvittää kunkin operaation reilussa tunnissa, mutta tylsää ei kyllä tule missään vaiheessa. Tehtävät ovat mainiosti suunniteltuja ja sisältävät useita tavoitteita, jotka vaihtelevat aina IT-pesäkkeiden tuhoamisesta vihollisen panssarijunan eliminointiin.
Lisäriemua taisteluun tuo mainio ryhmätason tekoäly. Vaikka perussotilas onkin melko tyhmä mölli, vastakkaiset joukot taistelevat uskottavasti. Pari hyvää osumaa voi saada vihollisjoukon perääntymään kohti omia asemiaan ja kannustaa omat uuteen rynnäkköön. Kun kulman takaa paljastuu konekivääripesäke, suunta muuttuu taas.
Uusi komennus
Kun pelin onnettoman lyhyt yksinpelikampanja on ohi, sota ei suinkaan pääty, vaan veteraania odottaa uusi komennus takaisin kentille. Jo mainittujen taitohyppypisteiden keräily on mukavaa puuhaa, varsinkin kun peli palkitsee niiden löytämisestä mitaleilla. Lisäksi pääsee leikkimään aseseppää.
Peli nimittäin pitää kirjaa eri aseilla tehdyistä tapoista ja jakaa näistä kokemuspisteitä. Kun palkki kilahtaa kattoon, aseeseen saa jotain uutta kivaa, kuten vaikka huippuluokan luistin, paremmat tähtäimet tai pistimen konepistoolin alle. Asevalikoima on taas vaihteeksi räiskintäpelien perustasoa ja kattaa ne pakolliset konepistoolit ja kiväärit. Kuriositeetteina mukaan on mahtunut jenkkien joskus käyttämä pumppuhaulikko ja saksalainen STG-44-rynnäkkökivääri. Kun aseen on kerran tuonut kentältä kotiin, sen voi valita minkä tahansa tehtävän aloitusvarusteisiinsa, mikä helpottaa kokemuksen keräämistä.
Koska kyse on Medal of Honor -pelistä, mukana on tietenkin myös nettimoninpeli. Tällöinkin muuten niin tavallista räiskintää piristetään laskuvarjohypyillä, joilla jenkit aloittavat pelinsä. Hyökkäävä osapuoli pääsee näin valitsemaan aloituspaikkansa, kun taas saksalaiset voivat räiskiä avuttomana ilmassa killuvia jenkkejä haaskalta.
Valitettavasti peli ei ole tasapainoa nähnytkään, eikä välttämättä edes kuullut siitä. Monet aseista on mielletty valtavan ylitehokkaiksi ja pelin viralliset foorumit ovat täynnä vinkua ja parkua, kun kaikki vaativat kilpaa EA:ta korjaamaan moninpelin useita bugeja ja puutteita. HC-moninpelaajat siis varokoon.
Kokonaisuutena Medal of Honor Airborne on harmillinen tapaus. On selkeää, että peli on ratkiriemukas räiskintäpeli, joka kiilaa heti toisen maailmansodan runsaslukuisen pelijoukon kärkisijoille – mutta vain lyhyen kestonsa ajaksi.
Itse väänsin pelin totaalisen puhki yhdessä viikonlopussa, mikä ei ole 65 euron peliltä kovinkaan hyvä suoritus. Vaikka se viikonloppu meni riemukkaissa tunnelmissa, en raaskisi suositella pelin ostoa tähän hintaan kovinkaan monelle. Alennuskorista se kannattaa kyllä napata ehdottomasti mukaan.
Tekijä: EA Los Angeles
Julkaisija: EA
Testattu: Intel Core 2 Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt keskusmuistia, Windows Vista
Saatavilla: PC, Xbox 360
Tulossa: PlayStation 3, julkaistaan 7.12.2007
Laitevaatimukset: Windows XP, 2,8 GHz prosessori, GeForce 6600 tai muu Pixel Shader 3.0 -yhteensopiva näytönohjain, 1 Gt keskusmuistia
Pelin kotisivu: Medal of Honor Airborne
Miikka Lehtonen
Toinen mielipide
MoH: Airborne on yksi vuoden parhaista PC-räiskinnöistä, kiitos rautaisen pelattavuuden ja tunnelman. Kokonaisuus näyttää ja kuulostaa vakuuttavalta. Muutama lisäjippo saa pelikonkarin hymyilemäänkin. Ensinnäkin immersio vahvistuu selkeästi, kun pelaaja pistetään istumaan tehtäväksiantoihin muiden mosurien kanssa, skapparin esitellessä tehtävän yksityiskohtia.
Toinen jippo on dynaaminen kehonhallinta. Se tekee suojautumisesta sekä esteiden takaa kurkkimisesta uudenlaisen kokemuksen. Enää ei streiffata nurkan takaa konekivääripesäkkeen eteen tai käytetä kömpelöitä nojaa vasemmalle/oikealle –nappuloita. Airbornessa rautatähtäimien läpi tiirustellessa pelaajan jalat liimautuvat maahan ja liikkumisen sijasta kontrolleilla hallitaan pelaajan vartaloa. Lisäksi aseiden kolmiasteisen kehittymisen ansiosta en juuttunut käyttämään vain yhtä ja samaa asetta. Ja hesus sentään sitä aseiden jytinää hidastettuna!
Tekoälyäkään ei voi moittia. Natsit eivät jumitu jokaiseen puuhun ja puskaan, vaan liikkuvat ja suojautuvat suhteellisen järkevästi. Kun aseet vielä tappavat ja osuvat, ei Airbornea voi kuin kiittää lyhyestä mutta sitäkin intensiivisemmästä toisen maailmansodan seikkailusta. Lisäreitä odotellessa.
Kalle ”Pride” Hahl
Lue lisää eDomesta
Toista maailmansotaa nextgen-meiningillä: Call of Duty 3 ja Medal of Honor: Airborne
Call of Duty 3 (PS2, PS3, Xbox, Xbox 360)
Lost-säveltäjä palaa Medal of Honorin pariin
Medal of Honor Airborne -kuvasetti
Medal of Honor Allied Assault: Breakthrough (PC)
Medal of Honor: European Assault (GC, PS2, Xbox)
Medal of Honor: European Assault vie pelaajaa pitkin Euroopan sotanäyttämöitä
Medal Of Honor: Rising Sun (PS2)
Medal of Honor: Vanguard (PS2, Wii)
Miikka Lehtonen
Kuvagalleria
- 1.
-
Yhdyn kyllä arvostelijan mielipiteisiin, helkkarin hyvä peli joskin 6 tehtävää loppuu pian kesken. Onneksi näitä voi vapaasti valiten taistella uudelleen vaikeimmilla vaikeustasoilla sekä keräillä kaikkiin aseisiin päivitykset. Nettipelin erikoisuus jenkit ilmasta, sakut maasta on virkistävä joskin tasapainotusongelmat pilaavat tunnelmaa. Keskiverto OK GG K THX PC:llä ~nvidia 8600GT näyttiksellä pääsee visuaalisestikin vakuuttaviin maisemiin. Suosittelen tilaamaan vaikka play.comista 40e hintaan!
- 2.
-
Mitä ihmeen supernatseja ne tunki tähän peliin??
- 3.
-
joo paris vikas tehtäväs tulee yybersoldattei joilla on se MG42 lonkalla, menee vähän Wolfensteiniks mut onneks niitä vihuja on noin 4 koko pelin aikana.
- 4.
-
Ihan hyvä pelihän tämä on , mutta liian lyhyt. :(
- 5.
-
Hyvin toteutettu WW2 räiskintä ei jaksa kyllästyttää ei sitten millään :)
Pelin lyhyys jätti kyllä paljon tilaa lisäosille, pelin myynnistä päätellen niitä voikin ehkä jo uskaltaa odottaa… - 6.
-
Juu, täytyy toivoa että jaksavat puskea lisäosaan reilusti tehtäviä ja M1 Carbinen ja FG42 :D
- 7.
- 8.
-
Nii!
- 9.
-
Suosittelen muuten asentamaan pelin läpäisyn jälkeen Hajas Extreme Realism modin :D lisää one-shot-kills haastetta ja tunnelmaa peliin :D
- 10.
-
Ihme ettei arvostelussa mainittu saksalaisten spawnaamisesta mitään. Erittäin ärsyttävä ominaisuus imo. Pahimmillaan uusia sakuja ilmestyy metrin päähän itsestä kunnes pääsee etenemään spawnin ohi jolloin tämä loppuu :S
Muuten kyllä hauska peli(miinus supersotilaat)
- 11.
-
En huomannut itse pelatessa minkäänlaista spawnaamista (PC). Vihollisia ei ollut mielestäni loputtomasti missään.
- 12.
-
Jep tuo saksalaisten spawnaaminen pistin etäisyydelle on todella ärsyttävä ominaisuus mutta onneksi tätä tapahtuu suht harvoin, yleensä ongelma ilmenee kun etenet nopeasti paikasta toiseen.
- 13.
-
jep spawnaaminen oli omasta mielestä vielä Übernatsejakin ikävämpää, parhaimmillaan viereiseen koppiin ilmestyi solttuja muutaman sekunnin viiveellä….
- 14.
-
Ja pelasin PCllä normal vaikeustasolla.
- 15.
-
ihme vinkumista jostain ”supersotilaita” kenties niitä jotka kupsahti siit parista kranaatista, voi jeesus
- 16.
-
On kyllä aika uskomatonta, että amerikkalaisilla ja neuvostoliittolaisilla pääsee pelaamaan, muttei vanhoilla kunnon saksalaisilla niin että ERITYISESTI HAKARISTI NÄKYY. Nähtävästi peliteollisuudelle se on mahdottomuus.
- 17.
-
Day of Defeat is for you!
- 18.
-
Day of Defeat Source on kyllä herkkua. Kunhan sitä pääsee pelaamaan alle 40 pingillä. Muuten sourcen engine tekee jekkujaan ja itku tulee, kun ammukset menevät läpi…
- 19.
-
Eipä ole kaveri vielä pelannut läpi, niin en ole päässyt pelaamaan. Kuitenkin alkuinto alkaa jo meikäläiseltä laantua, kun lueskelen näitä mielipiteitä. Juurikin spawnaaminen ja trigeri mukaan tulevat viholliset ovat todella ärsyttäviä. Noh, enpä odotakaan tämän pelin olevan kovinkaan realistinen.. vaan enemmänkin sitä aivotonta räiskintää loppupeleissä.
En kuitenkaan oikein ymmärrä mitä ihmiset hökeltävät jostain ”dynaamisesta kehonhallinnasta” (Priden sanoja lainaten). Ettei vain System Shockissa olisi ollut jo tälläinen??? Onhan se hienoa kuinka peliala viitsii lainata innovatiivisia ideoita kolmentoista vuoden takaa..
- 20.
-
Jos realismia haette niin siirtykää suoraan RO(Red Orchestra) day of defeat ei ole realismia nähnytkään kun RO vertaa.
- 21.
-
Itsellä meni kyllä maku pelistä jo toisen tehtävän kohdalla, noiden ihoon spawnaavien saksalaisten takia.
- 22.
-
Erkko, joo shockissa oli tavallaan sellainen systeemi jota ei olekaan sittemmin nähty. Airbornessa se on vain toteutettu nykymittapuulla paljon intuitivisemmin.
En kyllä ymmärrä näitä nillityksiä spawnaavista vihuista. Miten te oikein pelaatte? :D mä en oo kertaakaan nähny että syntyis mihinkään lähelle vihuja, jostain juoksuhaudoista lappaa välillä jengiä päälle vaikka kuinka tappaa mutta sehän vain rohkaisee jatkamaan pelaamaan eteenpäin kun ei sakut tappamalla lopu!
- 23.
-
MPR se että sinä et näe spawnaamista ongelmana johtuu vain siitä että kuulut siihen osaa porukkaa joka etenee tehtävän läpi ns. kävely vauhdilla(tapat kaiken mikä liikkuu ja etenet vasta sitten) jos etenisit kartoja läpi rush meiningillä niin voisit ehkä törmätäkkin tähän ongelmaan.
- 24.
-
Pelissä on tehty jotain väärin, jos pelaaja rushii karttojen läpi.
Immersion pitäisi johtaa siihen, notta munat vedetään maihin kun ammutaan. Ei sprintillä päälle ja linjojen taakse.
Itse en nähnyt spawnailua kertaakaan, en edes juoksuhautaa josta olisi porhaltanut loputtomiin porukkaa…
- 25.
- 26.
-
Blind monk award recieved.
- 27.
-
Ihan hieno peli, mutta meni hermot niihin supernatseihin:P
- 28.
-
Eihän tätä pystynyt pelata edes ekaa tehtävää läpi. Tuon spawnauksen luulisi olevan ollut jo hyvän aikaa historiaa. Juuri kun löytää hyvän syrjäisen ja suojaisen paikan mistä lahdata koko vihollistiimi niin eiköhän ne tuu heti uuestaan sieltä ja uuestaan ja uuestaan. Käsittämätöntä että tälläista vielä tulee vuonna 2007.
- 29.
-
joo.. minusta oli melkein parhain moh. mutta se vain tuntui tylsältä pelata ku omistan aika paljon jo toisen mailmansodan pelejä.. tykkään enemmän cod: sarjoista varsinkin cod 4 vie voiton.
- 30.
-
Vittuun vaan!!!
Kommentit
Keskustelut
Facebook