Aihealueet: PC, PlayStation 2, PlayStation 3, Xbox 360, Räiskintäpelit, Toimintapelit, Moninpelit

Mercenaries 2 on peli, jota on odoteltu ristiriitaisissa tunnelmissa. Erinomainen ja kulttimaineeseen noussut alkuperäispeli jätti jälkeensä positiiviset odotukset. Samaan aikaan pelin ennakkojutut ovat olleet huolestuttavia: ruudunpäivitys pätkii, tekoäly tökkii ja muutenkin parannettavaa olisi riittänyt.

Ennakkojutut ovat kuitenkin ennakkojuttuja ja arvostelut tehdään lopullisten versioiden perusteella hyvästä syystä. On lopullisen tilinteon aika: onko Mercenaries 2 se kulttipelin arvoinen jatko-osa, vai missattu mahdollisuus?

Mercenaries 2 – aivan kuin isänsäkin – on kuin GTA-sarjan peli pumpattuna täyteen steroideja. Kaupungin ja gangsterimeiningin sijaan pelaajille tarjotaan pieni banaanivaltio – tässä tapauksessa Venezuela – ja tavoitteeksi asetetaan aseistettu vallankaappaus. Siinä sivussa tuhotaan noin puolet koko maapallon asevoimista ja heilutetaan entisestään kiikkerää geopoliittista tilannetta.

Siinä missä Mercenaries oli puhdasta bisnestä, tällä kertaa asialla ollaan henkilökohtaisista syistä. Ykkösosasta tuttu Marcus Nilsson heitti keikan Venezuelan diktaattorille, joka heitti palkinnoksi 9-millimetrisen kudin Nilssonin persposkeen. Tämähän ei kivikovalle palkkikselle sovi, joten luonteva ratkaisu on kammeta diktaattori vallasta, vaikka sitten koko Venezulan tuhon hinnalla. Sehän sopii meille.

Kaikki räjähtää!

Lukemattomien muiden pelien tavoin Mercenaries 2 yrittää koukuttaa pelaajaansa avoimen pelimaailman mahdollisuuksilla. Pelaaja voi halunsa mukaan joko tehdä pelin juonitehtäviä ja kuljettaa itseään kohti pelin ratkaisupistettä, tai keksiä oman hupinsa. Pihalta mukaan kaapattu tankki ja Venezuelan armeija tarjoavat halukkaille tuntikausia viihdettä, tällä kertaa jopa tavallista enemmän.

Mercenaries eli iskulauseensa ”Playground of Destruction” tasalle tarjoamalla pelaajalle jos jonkinlaisia aseita, varusteita ja leluja. Tällä kertaa teemana on ”World in Flames”, eikä syyttä. Kaikki rakennukset voi tuhota, kaikki ajoneuvot voi kaapata ja kaikki vastaantulijat voi tappaa. Juonen edetessä pelaaja kerää mukaansa helikopteripilotin, suihkarilentäjän ja mekaanikon, joiden avulla tykistökeskitykset, ilmaiskut ja muut mukavat temput onnistuvat mainiosti. Jos ruutu ei ole täynnä räjähdyksiä, pelaat Mercenaries 2:ta väärin.

Pelasi peliä miten tahansa, tehtävää riittää yllin kyllin. Juonikeikkoja on useita kymmeniä ja ne tarjoavat jos jonkinlaista hupaa. Välillä tuhotaan vihollisen hallussaan pitämiä rakennuksia, toisinaan taas ninjataan parkkihallin katolle asentamaan salakuuntelulaitteita. Tämähän ei toki ole mitenkään uutta, mutta Mercenaries 2 tarjoaa hyvin pelaajille puitteet tuhoviettinsä toteuttamiseen jo juonensakin puitteissa. On mukavaa, että peli tajuaa itsekin, miksi sitä pelataan.

Mikäli juonikeikat eivät kiinnosta, kerättävää, löydettävää, avattavaa ja ostettavaa riittää yllin kyllin. Venezuelan kukkulat ovat täynnä raha- ja asepaljetteja, joilla voi – ja pitääkin - pyörittää tuhonsa imperumia. Peli nimittäin pitää kirjaa asearsenaalin raskaimmista leluista ja jos vaikka napalmipommit loppuvat, edessä on keräilymatka vuoristoon.

Mukavampi harrastus on keräillä romurautaa ja osia tiimin mekaanikolle, joka voi sitten rakentaa näistä ihmeellisiä sotakoneita. Miten olisi vaikka aseistettu ja panssaroitu prätkä, tai vaihtoehtoisesti jumalatonta kanuunaa kannellaan kantava pikavene?

Jos Mercenaries 2 jossain onnistuu ylitse kaiken muun, se on juuri avoimen pelimaailman hyödyntäminen. Maailma tuntuu elävältä ja on hauska vain kruisailla vihollisilta varastamallaan tankilla pistämässä kumoon kyliä ja osallistumassa taisteluihin, joita syttyy eri puolilla Venezuelaa kun pelin moninaiset riitapukarit kohtaavat toisensa. Jos tekninen toteutus olisi samaa tasoa, Mercenaries 2 voisi olla eräs vuoden peleistä. Jos lehmällä olisi renkaat, lehmä olisi maitoauto.

Kehitystä on tapahtunut

Mercenaries 2:n betaversioiden aikaan peli sai yleisöltään herjaavan lempinimen ”World in Frames”, jolla viitattiin pelin surkeaan ruudunpäivitysnopeuteen. Kehitystä on tapahtunut ja Mercenaries 2 pyörii molemmilla testikoneilla modernin pelin tavoin, vaikka ruudulla paukkuu ja ruumiita lentää taivaan tuuliin. Valitettavasti tälle on selitys: Mercenaries 2 näyttää isukiltaan, pienillä kiillotuksilla varustettuna. Ottaen huomioon alkuperäisen Mercenariesin iän, tämä ei ole varsinaisesti hyvä homma.

Tekniikka pätkii muutenkin eri tavoilla, sillä pelin tekoäly – jota ei voi alunperinkään kehua miksikään vuoden huipuksi – tilttailee välillä täysin. Tavallaan tämä kyllä lisää pelin komediapotentiaalia, sillä onhan hauska katsella, miten helikopterillinen miehiä syöksyy taustalla mereen tai panssarivaunu ajaa kaasu pohjassa neljän ruuhkan yli. On toisaalta vähemmän hauska katsella, miten saattotehtävä epäonnistuu kun saaton kohde tekee yllättävän ja näyttävän itsemurhan ajamalla panssarivaunun alle.

Tekoälyn pahemmista töpeistä pääsee myös eroon helposti, kutsumalla kaverin peliinsä. Tämä on helppoa, sillä Mercenaries 2 on suunniteltu alusta saakka kaksinpeliksi. Pelinsä voi säätä avoimeksi, jolloin joko kaikki halukkaat tai vain kaverilistalla olevat voivat halutessaan hypätä mukaan. Homma toimii, joskin on hieman yllättävää huomata tukikohtansa aulassa outo heppu, joka potkii kumoon hyllyjä ja heittelee tavaraa pitkin seiniä.

Siinä sitä Mercenaries 2:sta. Avoin pelimaailma, paljon hauskaa räjäyteltävää ja tuntikaupalla pelattavaa. Vastapainona ämpärillinen pienempiä ja suurempia teknisiä ongelmia, joiden kanssa joko voi elää tai sitten ei. Ongelmien kanssa pärjääviä odottaa sangen mainio räiskintäpeli, jossa on toimintaa ja pauketta enemmän kuin vuoden Hollywood-mätöissä yhteensä. Toisaalta en lähde osoittelemaan syyttävästi, mikäli tekniset ongelmat osoittautuvat joillekin pelaajille ylitsepääsemättömäksi esteeksi.

Tekijä: EA Pandemic
Julkaisija: EA
Testattu: PS3, 360
Saatavilla: PC, PlayStation 2, PlayStation 3, Xbox 360,
Pelaajia: 1-2 (Internet)
Pelin kotisivu: http://www.pandemicstudios.com/mercenaries/

Lue myös

Aarteita pelihistorian hämäristä 7: maailman ensimmäinen pelikonsoli

Don King Presents Prizefighter (360)

Monster Jam (PC, PS2, Wii, Xbox 360)

NHL 09 -moninpeliarvostelu (PS3, Xbox 360)

Pure (PC, PS3, 360)

Retrokolikkopelien ääressä: Sega Rally

Super Smash Bros. Brawl (Wii)

The Last Guy (PS3)

Wario Land: The Shake Dimension -ennakko (Wii)

Miikka Lehtonen

Kuvagalleria