Metro 2033 (PC, Xbox 360)

8.4.2010
Tero

Metro 2033, A4 Games, THQ, Moskova, Ydintuho

Aihealueet: PC, Xbox 360, Räiskintäpelit, Seikkailu- ja roolipelit, Toimintapelit

Postapokalyptinen räiskintäpeli Metro 2033 sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ryssä on viimein saanut ansionsa mukaan. Moskova ja ilmeisesti koko Ural pihlajia myöten on ydinpommitettu kivikaudelle ja eloonjääneet hakevat turvaa maan alta. Jos Moskovan metro ei nykypäivänä ole maailman turvallisimpia paikkoja, ei se toden totta ole sitä myöskään Metro 2033:ssa.

Vaaroja on monenlaisia. Ihan kuin keskenään taistelevissa ja omaa ideologiaansa ei-niin-diplomaattisesti levittävissä uusnatseissa ja kommunisteissa ei olisi tarpeeksi kestämistä. Heidän lisäkseen ongelmana ovat yksinkertaiset rosvot ja ydinpommitusten jälkimainingeissa ilmaantuneet, toinen toistaan karmaisevammat oliot.

Pelin päähenkilö on Artyom, nuori ja kokematon syrjäisen metroaseman asukki. Kun tämän kotiasema joutuu hyökkäyksen kohteeksi, patistaa aseman johtajana toimiva isäukko Artyomin pitkälle matkalle maanalaisen sivilisaation keskustaan apua hakemaan. Kuten arvata saattaa, homma ei ole ihan tässä. Sankarimme joutuu tahtomattaan ratkaisemaan Moskovan uusien ja vanhojen asukkaiden olemassaoloon perimmäisesti liittyvät ongelmat.

Pohjimmiltaan Metro 2033:sta voisi luonnehtia jonkinlaiseksi yksinkertaistetuksi versioksi Bioshockista. Molemmat ovat suhteellisen kitsaasti ammuksia tarjoavia räiskintäpelejä, joissa toimintaa piristetään satunnaisilla jännityselementeillä ja ongelmanratkaisulla. Tosin Metro 2033 tarjoaa työkaluja pelkistetyn vähän. Taskulamppu, kompassi, ja ulkoilmassa liikkumiseen välttämätön kaasunaamari toimivat tuliaseiden lisäksi Artyomin pääasiallisina apuvälineinä.

Ei mikään tunnelbana

Jokainen Fallout 3:sta pelannut varmasti muistaa sen iki-ihanat metrotunnelit ja niiden vähintään proverbiaalista ihottumaa aiheuttavan vaikutuksen. Kun kuulin Metro 2033:n miljööstä, en voi väittää olleeni erityisen innostunut aihepiiristä. Pelko on kuitenkin päällisin puolin turha. Peli rytmittää suhteellisen sujuvasti metrotunneleiden syövereissä tapahtuvat jaksot runnellun Moskovan kaduilla ja rakennuksissa tapahtuvaan toimintaan, jossa vihamielisten lajitovereiden ja muun asujaimiston lisäksi uhkana on aina niin kallisarvoinen happi.

Näytön hud-elementit on karsittu minimiin. Ainoastaan happifilttereiden, ammusten ja terveyspakkausten määrän näkee suoraan. Pelaaja joutuu arvioimaan terveydentilansa ruutujen ympärillä sykkivän punavärin suhteen. Happifiltterin tilaa voi tarkkailla rannekellon avulla. Hapen kyttääminen on teoriassa hauska idea, mutta tosiasiallinen toteutus vesittää ratkaisua hieman: koska filttereitä on fiksusti pelaamalla yleensä tarpeeksi ja Artyom osaa vaihtaa ne automaattisesti, ei missään vaiheessa tarvita mitään erityistä kilpajuoksua aikaa vastaan.

Happinaamarin käyttöön liittyy tosin yksi oikeasti jännittävä elementti: sillä on Artyomin omasta terveydestä irralliset osumapisteet, ja toisin kuin Artyomin terveys, se ei palaudu. Kun vaurioitunut maski on hengenvaarallisesti käyttökelvoton ja korvaavia maskeja jaellaan suhteellisen kitsaasti, joutuu naamari päällä aina vähän jännittämään että tuleeko osumia.

Varsinainen toiminta on kuin missä tahansa toimintapelissä ikään. Artyom voi kantaa kerrallaan mukanaan kolmea erilaista tuliasetta, jonka lisäksi repertuaarista löytyy heittoveitsiä ja erilaisia kranaatteja. Valo, äänet ja erilaiset ansat tekevät hiippailemisen monessa kohtaa aikaa vieväksi, mutta pitemmän päälle tuottoisammaksi ratkaisuksi. Lisäksi peli muutamissa paikoissa palkitsee yön armolliset kostajat achievementeilla tappohimojen hillitsemisestä.

Tärkein syy hiippailulle on kuitenkin yksinkertaisesti se, että pelissä on ammuksia suhteellisen rajallisesti. Kun tähän yhdistetään Artyomin suhteellisen heikko kestävyys ja tämän yleensä kohtaama massiivinen ylivoima, voi välillä kaksi kertaa miettiä että kannattaako esimerkiksi murtautua natsien ja kommunistien välisen sotatantereen läpi tappamalla kaikki vai ei ketään. Kumpaakaan vaihtoehtoa ei luonnollisesti ole suljettu pois.

Liikenneongelmia

Hiukan vesitetyistä ideoistaan huolimatta Metro 2033 on pääosin viihdyttävä pelikokemus. Se on perustasollakin suhteellisen haastava, ja latausruutu tulee tutuksi. Tämän suhteen onkin ehkä yksin pelin häiritsevimpiä ongelmia, nimittäin kohtuullisen absurdi tallennuspaikkafasismi. Vastaavissa lajityypin peleissä pelaaja on tottunut siihen että tallettaa voi aina ja huoletta, mutta Metro 2033 valitettavasti päättää pelaajan puolesta, koska tallennetaan.

Ongelma aktualisoituu varsin ikävällä tavalla: mikään ei palkitse enemmän kuin vartin hiippailun jälkeen koko kuprun pilaava paljastuminen, ja siitä seuraava suunnitelmien muutos tai aiemman tilanteen lataaminen. Kun päälle vielä isketään pelin suhteellisen antelias tapa jakaa äkkikuolemia ansojen, kranaattien ja huonojen osumien avulla, on itku välillä vähän herkässä. Erityisen omituiseksi tallennusjärjestelmän tekee sen logiikka: välillä peli tallentaa tietyssä pisteessä, välillä taas ei. Ja selityksiähän ei anneta.

Pari ylempää kappaletta ovat kuitenkin siinä mielessä liioitellun kuvan, että tosiasiassa tallennuspaikat muodostuvat varsinaiseksi ongelmaksi ehkä noin kolmessa tai neljässä tehtävässä. Niissä se vaikutus vain sattuu olemaan erittäin harmillinen.

Tallennuspaikkafasismin lisäksi Metro 2033:ssa ei ole mitään suurempia vikoja. Mukavenäläinen ääninäyttely on suhteellisen karmivaa ja juoni on kokonaisuutena hieman ennalta arvattava, mikä ei varsinaisesti kuitenkaan haittaa sen seuraamista. Vihollisten tekoäly ei aina ole ihan välkyimmästä päästä, ja sekä animaatioiden että grafiikan kanssa on satunnaisia ongelmia.

Kaiken kaikkiaan Metro 2033 on vioistaan huolimatta mukaansatempaava ja jännittävä pelikokemus, joka osaa kääntää oletetun tylsän miljöönsä ja koruttomuutensa edukseen pelottavan tehokkaasti. Mikäli postapokalyptinen ruskeahko väripaletti ja satunnaiset turhautumisen hetket eivät pelota, on Metro 2033 oikein pätevä lajityyppinsä edustaja, ja ainakin allekirjoittaneelle todella positiivinen yllätys.

Tekijä: 4A Games
Julkaisija: THQ
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360
Laitevaatimukset: Intel Core 2 Duo 2,4GHz tai vastaava, 1Gt muistia, DirectX9.0-yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.metro2033game.com
Tero Lehtiniemi

Toinen mielipide (Xbox 360)

Slaavilaisessa synkkyydessä on jotain kiehtovaa ja ainutlaatuista. Jokainen Moskovan laitakaupungin toreilla vieraillut tunnistaa sen toivottomuuden ja likaisuuden, joka Metro 2033:ssa on siirtynyt ahtaisiin metrotunneleihin. Sairauksien ja nälän kalvamat ihmisrauniot etsivät lohtua vodkasta, mutta ihmiseläin ei silti suostu luovuttamaan. Aina on niitä, jotka tekevät kaikkensa, jotta elämä jatkuisi vielä. Toivo paremmasta huomisesta on armottomassa törmäyskurssissa realiteettien kanssa.

Sivistyksen rippeiden laitamilla, mutanttien ja aaveiden kansoittamissa hylätyissä tunneleissa vallitsee toisenlainen tunnelma. Ilmassa leijuvat myrkylliset kaasut ja pimeät varjot leikittelevät mielikuvituksella. Jostain kuuluu kolahtelua ja ulvontaa. Pelko valtaa mielen.

On taito tehdä peli tarinan ehdoilla. Odottaa silloin, kun tapahtumat sitä vaativat sen sijaan, että kiirehdittäisiin kohti seuraavaa toimintakohtausta. Vähemmän on enemmän, se, mitä ei näe, pelottaa aidosti.

Maailma, joka on notkahtanut raiteiltaan, tarjoaa näyttämön monenlaisille tarinoille. Ei riitä, että uhka tulee ulkopuolelta. Ihminen taistelee itse itseään vastaan ideologioiden vuoksi. Fasistien ja kommunistien välinen konflikti ei jätä tilaa ulkopuolisille. Väliin jäänyt joutuu valitsemaan, tappaako elääkseen vai pakeneeko varjojen kätkemänä.

Metro 2033 on monta asiaa. Se on pelin keinoin kerrottu tiheätunnelmainen, hillittömän kiehtova tarina. Toisaalta se on myös tiukasti skriptattu putkijuoksu, joka kuljettaa pelaajaa usein liiankin lyhyessä talutusnuorassa. Tekniikka toimii valtaosan ajasta hienosti, ja mahdollisuus läpäistä joitakin kenttiä ammuskelun sijasta hiipimällä tuo matkaan valinnanvaraa. Ainoastaan pelillisillä ansioilla mitattuna teos ei kuitenkaan nouse kilpailijoidensa yläpuolelle.

Ajoittainen talletuspistefasismi, skriptauksen ja vapaamman pelaamisen välisten siirtymien töksähtely sekä raskaamman aseistuksen puuttuminen ovat asioita, jotka saattavat karkottaa pelkkää toimintaa hakevat pelin parista. Pelkkänä räiskintänä Metro 2033 on vanhanaikainen, hidaskin.

Itselleni matka metrotunneleiden syövereihin oli kuitenkin yksi alkuvuoden vahvimmista pelikokemuksista. Rakastan tarinoita ja tunnelmaa. Perivenäläinen mentaliteetti luo tapahtumille ja maailmalle karhean realistisen soinnin. Esimerkiksi Fallout 3:n näkemys postapokalyptisestä tulevaisuudesta tuntuu tämän jälkeen pliisulta, jopa kiiltokuvamaiselta.

Slaavilaista pelikehitystä on helppo syyttää vanhanaikaisuudesta. Metro 2033 on kuitenkin todistus siitä, että palikoiden loksahtaessa kohdalleen lopputulosta ei tarvitse hävetä edes länsimaisten megatuotantojen rinnalla. Se, mikä tekniikassa ehkä hävitään, korvataan tunnelmalla, jonka saavuttaminen lienee mahdotonta ilman omakohtaista, elämänmittaista kokemusta itä-eurooppalaisesta mielenlaadusta.

Juho Anttila

Kolmas mielipide (Xbox 360)

Metro 2033 on monella tapaa sangen mielenkiintoinen peli. Se on teknisesti täysin samalla tasolla länsituotosten kanssa, mutta nojaa pelimekaanisesti pitkälti jo lännessä unohdettuihin filosofioihin. Harmaille, synkille tunneleille annetaan ihan oikea syy ja ihmisten ahdistus on käsinkosketeltavaa. Pelaajakaan ei ole muukalaisia töikseen raivaava kaappi.

Tämä aspekti tekee siitä mielenkiintoisen vaihtoehdon ummehtuneisiin tusinaräiskintöihin. Kaikki vanha ei nimittäin välttämättä ole vanhentunutta. Iso osa Metron fiilistä on se, että kuolema vaanii joka nurkan takana. Tätä vahvistaa vapaan tallennuksen puute. Pelaaja oppii oikeasti pelkäämään. Sitten, kun pistoolit otetaan esiin, saa kohteensa tarkkaan. Ammukset ovat nimittäin suhteellisen kortilla.

Loppupeleissä kyseessä on vuoden suuria yllätyksiä. Hidas pelitahti ei haittaa, jos tunnelma toimii sen perustelemisessa. Metro 2033 onnistuu siinä kauniisti.

Eric Hartin

Lue myös

Aliens vs. Predator (PC, PS3, Xbox 360)

Bioshock 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Blur-ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Dragon Age Origins: Awakening (PC, PS3, Xbox 360)

Just Cause 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Lost Planet 2 –ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Might & Magic: Clash of Heroes (DS)

S.T.A.L.K.E.R Call of Pripyat (PC)

StarCraft II -moninpeliennakko (PC)

Tero Lehtiniemi

Post-apokalyptisen Moskovan suurin ongelma on…

Katso tilanne vastaamatta

Edellinen kirjoitus
← Dragon Age Origins: Awakening (PC, PS3, Xbox 360)Seuraava kirjoitus
Command & Conquer 4: Tiberian Twilight (PC) →

1.

oli muuten todella hyvä kokemus, jänniä ne örkit joita kahtoo silmiin ne ei enää hyökkää kimppuun. Parasta tunnelmaa mitä olen nähnyt pitkään aikaan!!!

2.

ps:olis voinu laittaa kokeile merkin…

3.

Oblivion with GUNS!!!

4.

Oblivion with GUNS!!!

5.

joo on kyllä Oblivion aika kaukana tästä, jos on viitsiny pikkusen edes seurata!!

6.

Kerrankin tuo tallennus menetelmä kuullostaa mukavalta, siis ihan oikeasti. Itse olen kaivannut sellaista peliä, missä peliä on ns. pakko pelata ja tallennukset tapahtuu randomina. Luonnollisesti tuntien vatvominen ilman talletusta olisi tuskaa, mutta random talletus ja pelin muuttuminen aina kuoleman jälkeen olisi ihan kiinnostavaa. Silloin ei voisi luottaa siihen reload pelleilyyn, vaan kokemus olisi aina erilainen kun kuolee.

Itseäni ei ärsytä peleissä se kuoleminen, mutta ärsyttää suunnattomasti ne tuhottoman hankalaksi tehnyt kohtaamiset, missä joutuu aina vetään reloadia, koska haluttu ”juttu” ei vaan mennyt millisekunnilleen oikeaan aikaan. Puuttuu sellainen ”kuolin pelatessa”, koska nykään ne on enemmän ”kuolin siinä kohdassa kun yritin suorittaa tuota tehtävää ja pahis on aina siellä nurkan takana”.

7.

Moskovahan on tänä päevänäki tuon näkönen romukasa tai koko venäjä on…

8.

onko tämä siis samaa tuubaa ku stalkkerit mut eri nimellä?

9.

Well fuck you sir.

10.

Mikä hiton muka-venäläinen ääninäyttely? Jos tämän pelin haluaa pelata niinkuin tarkoitettu on, kai arvostelija viitti edes pistää venäjänkielisen ääninäyttelyn päälle, ennenkuin ottaa kantaa venäläisten venäläisyyteen?

Kyllä, ääninäyttelyn saa asetuksista alkperäiselle venäjälle ja tekstitykset tulee kaupan päälle englanniksi.

11.

@10 komppaan kyllä
hiema ihmettelin ku nostivat ”karmivan ääninäyttelyn” laittaisivat ny immeiset venakoks ni läpi menee vaikka ladaa kauppaisivat

12.

Vaikuttaa kyllä hemmetin pätevältä peliltä mikäli on lähellekkään Stalkerin tasoa :)

13.

Se on Fallout 3.

14.

Stalker on avoimeen maailmaan sijoittuva fps, Metro 2033 taas suhteellisen tiukkaan skriptattu putkijuoksu. Teron Bioshock-vertaus on osuva, joskin Metrossa mennään enemmän raiteilla (sananmukaisestikin).

Stalkerin kanssa yhtymäkohtia löytyy ennen kaikkea tunnelmasta. Ja onhan Metrossa toki toinenkin liitos Stalkeriin. 4A Gamesin perustajat nimittäin lähtivät alkuperäisestä Stalker-tiimistä ennen ensimmäisen Stalkerin julkaisua omaa studiotaan pystyttämään.

15.

Itse en saanu niitä örmyjä nujerrettuu tuijottamalla ja turvauiduin juoksuun aseet laulaen ;D

16.

Joo. Kokeiltu on ja en tiedä, että pitäisikö tästä tykätä vaiko eikö. Eniten ottaa päähän tuo järjetön pimeyden määrä ja tuo aina niin onneton taskulamppu. Kaikkien muiden taskulampun valossa näkee hemmetin hyvin mutta kun pitää oma kaivaa naftaliinista niin kylläpä onkin jo ihmettelemistä. Vertauksena voisin heittää omasta puhelimestä löytyvän yhdellä ledillä varustetun lampun, äärimmäisen heikkotehoinen, mutta suhteellisen laaja valokeila. Siltikin se pieksää mennentullen tuon pelin taskulampun. Pienen myönnytyksen annan, oma näyttöni on todettu jo useampaan otteeseen laneilla olevan luokkaa mappi Ö, joten voi olla että näyttöasetukseni ovat vain perseellään. On kuitenkin hyvin häiritsevää, kun täynnä ansoja ja piilossa pimeydessä kyykkiviä vihollisia sisältävässä pelissä pitää pyöriä minuutti paikallaan sohien taskulampulla, että saisi edes pienintä käsitystä, minkälaisesta tilasta on kyse. Pelkästään tuo ympäristön tiedostamattomuus ahdistaa minua. Mutta toisaalta viholliset, ne tuntuvat latteilta. Usein olen törmännyt vihollisiin joiden AI on heittänyt häränpyllyä. Ne nimittäin juoksevat tolpan takaa siihen tolpan eteen ja ottavat siitä suojaa.. Eli juoksevat minun eteeni kyykkimään ja kurkkimaan siitä ylöspäin. Ei näin. Toisaalta ne ah niin rumat örvelöt. Niitä tulee paljon ja muutaman säikähdyksen jälkeen ne eivät enää säväytä.

Toisaalta en pitänyt pelimekaniikastakaan kovin paljoa. Liian suljettu, pidin paljon enemmän S.T.A.L.K.E.R. sarjasta ja Fallout 3:sta. Grafiikat ovat toisaalta taasen hämmästyttävän hienot, jos ei ota huomioon muutamaa textuuri tyylivirhettä. Huomasin pelatessani, että textuurit tarkentuvat hieman, jos niitä tuijottelee hieman pidemmän aikaa. Myös latausajat ovat huippuluokkaa. Peli myös pyöri omalla PII X3 720BE @ 3.6GHz - Radeon HD5770 1000/1350MHz - 4GB 1333MHz CL8 DDR3 kokoonpanollani todella hyvin, high + tesselointi päällä sain 40-60fps suurimman osan ajasta, silloin tällöin tipahti alle 30fps, mutta ne tilanteet oli harvassa, eikä niitä toiminnan tiimellyksessä huomannut. Plussaa myös tesseloinnista, erot olivat huomattavat ainakin vihollisten kohdalla. Tsekatkaa tesseloinnin erot ja taskulampun hyödyllisyys itse:
http://koti.mbnet.fi/tuxii/

Johan tuli kirjoitettua..

17.

@ 16 muista ladata sitä lamppun akkua välillä ;)

Mitä nyt ite olen pelaillut niin ihan mukavalta vaikuttaa, ehkä välillä liian tiukasti scriptattu eikä oikein mitään vapautta, edes niissä asutuskeskuksissakaan…

18.

@17.

Nyt on päässyt joku yksityiskohta menemään ohitse. Jotain ne universal chargerista puhui mutta empä ole sen koommin sitä nähnyt. Kehtaisitko _valaista_ minua hieman, hehheh…. Väsyttää.

19.

Jostain namiskasta se nosti esiin laturin, jota voi kammeta. Se tehostaa sen valon kirkkautta.

20.

@10 ja 11
Mutta jos spiikit on neukuksi niin kaikki ambienttikeskustelut menevät täysin ohi ja tarinat jäävät ymmärtämättä.

21.

@19

Painaa pohjassa hetken sitä nappia mistä tulee taskulamppu niin se ottaa sen chargerin esiin.

22.

Vai on tässä vanhanaikaista tekniikkaa… :DDDD

Voisivat arvostelijat ehkä tehdä hieman taustyötä, ennen kuin laukovat tälläisiä ”asiantuntija” kommetteja.

Peli on kyllä loistava.

@16
Onks sulla tullu sama kuva tesselöinti on / off kuviin, kun ei noissa kyllä mitään eroa ole?

Ja sen universal chargerin saa esiin kun pitää flashlightnappia vähän aikaa pohjassa.

23.

”Vai on tässä vanhanaikaista tekniikkaa… :DDDD”

Kuka puhuu vanhanaikaisesta tekniikasta? Missä?

Säästetään tilaa ja vastataan suoraan. Viittaat todennäköisesti kommenttiin pelin vanhanaikaisuudesta räiskintänä ja yleisempään heittoon slaavilaisen pelinkehityksen vanhanaikaisuudesta.

Pelit ovat paljon muutakin, kuin pelkkää tekniikkaa. Kehitysfilosofia, tietyt pelattavuuteen vaikuttavat ratkaisut, pelituntuma taistelutilanteissa tms ovat niitä piirteitä, joihin viittasin. Ehkäpä asiaa voisi avata laajemmaltikin jossain toisessa yhteydessä, kyse on nimittäin kohtuullisen mielenkiintoisesta ilmiöstä, joka on tunnusomaista aika monellekin idän suunnalta tulevalle pelituotteelle. Tekninen osaaminen voi olla parhaimmillaan maailman huipputasoa, mutta kehitysfilosofia nojaa vielä monilta osin vanhahtaviin malleihin. Sekä hyvässä että pahassa.

Metro 2033:n tekniikkaa en lähtisi haukkumaan vanhanaikaiseksi, koska se ei sitä missään nimessä ole.

24.

@22.

Silmissäsi on vikaa jos et huomaa eroa. Iskeppä molemmat kuvat eri tabeihin ja ala vertailemaan. Jos käytät firefoxia niin hakkaat vaan vuorotellen ctrl+tab ja ctrl+shift+tab niin se vaihtelee niiden kahden tabin välillä…

Ja kiitos infosta.

25.

@23

”Metro 2033 on kuitenkin todistus siitä, että palikoiden loksahtaessa kohdalleen lopputulosta ei tarvitse hävetä edes länsimaisten megatuotantojen rinnalla. Se, mikä tekniikassa ehkä hävitään, korvataan tunnelmalla …”

No kyllä tuo on aika helppo tulkita, että tässä on pienellä budjetilla tehty teknisesti vanhanaikaisempi itäpeli vs länsimainen ison rahan megatuotanto uusimmilla kilkkeillä.

Eipä tuossa hirveästi mihinkään pelimekaniikkaan viitata.

Miksi hemmetissä muuten edes puhuttaisiin tekniikasta jos tarkoitetaan pelimekaniikan vanhanaikaisuutta.

26.

@24

No joo… sitten huomaa eron kun pistää eri ikkunoihin ja vaihtelee edes takaisin. Ainoa ero on, että modelit ovat läskimpiä tesseloidussa kuvassa. Eivät näytä kyllä yhtään sen paremmille / yksityiskohatisimmille.

Teseloinnilla voidaan kyllä saada aikaan todella hienoa grafiikkaa oikein käytettynä / toteutettuna, mutta ainakaan noissa kuvissa ei ole laadullisesti mitään eroa.

27.

@23

Ja vielä lisäys.

Koko arvostelussa ei ole mainittu halaistua sanaa pelin upeasta graafisesta teknisestä toteutuksesta, mikä vielä lisää painoa sille, että vanhanaikiasella teknisellä toteutuksella viitataan nimenomaan tekniseen toteutukseen (grafiikkaan / ääniin, bugeihin, enginen toimivuuteen yms.), eikä pelimekaniikkaan / pelattavuuteen.

28.

@26.

Mielestäni taasen nuo pienet textuurivirheet silottuvat tesseloinnin myötä ja örvelöistä tulee jokseenkin lihaksikkaamman näköisiä. Toisaalta, kuka tätäkin huomaa kovassa tappelussa?

29.

Stalker81: Lainaus samasta tekstistä: ”Tekniikka toimii valtaosan ajasta hienosti”

Joka tapauksessa, kinastelu tästä on turhaa. Jos alkuperäinen ajatus jostain syystä jäi epäselväksi, selvensi jatkokommentti toivottavasti sitä, mitä tarkoitin.

Kun nyt herkesin kommentoimaan, niin mainitaan vielä, että omaan silmääni testattavanani ollut Xbox 360 -versio ei ollut graafisesti ihan sitä kuuminta hottia, vaikka erityisesti valaistusefektit miellyttivät kovasti. Sen sijaan toteutus tavoitti haetun tunnelman hienosti, ja se on toki tärkeintä.

30.

No xbot-versioon voi kyl laittaa arvaat kyllä mihin, PCllä tätä kuuluukin kuolata. Itse olen lukenut tuon kirjan alkuperäiskielellä & alkuperäisäänet pelissä niin huh huh kun oli ihan erilailla tunnelmaa kuin jos peliä pelaisi ihan nollapohjalta. Itse olin helvetin innoissani kun tämä peli julkaistiin, sai jotain käsinkosketeltavaa mainion kirjan lisäksi :)

31.

oli kyllä tunnelmallinen peli ja näytti ihan hienolta.

32.

kankea putkijuoksu, piste! 7/10

33.

Tarpeeksi vihaa ryssiä kohtaan, niin mistä tahansa arvostelusta tulee hyvä :)

34.

Oli kyllä yksi parhaimmista peleistä vähään aikaan… :D sijoittuu kyllä melkein jo bioshock 2 tasolle

35.

Oikeasti kyllä parhaita pelejä pitkiin aikoihin, ja paljon parempi kuin parempia arvosanoja saaneet Half-Life 2 -episoodit.

36.

#34

Häpeäisit, varsinkin nyt kun ei ole kyse edes suuren pelitalon seitsemännestä jatko-osasta.

Tälläiset pelit kuuluu ostaa jotta kehittäjät voivat sitten vääntää parempaa peliä tulevaisuudessa.

37.

On kyllä aivan mahtava peli kyseessä, suosittelen!

38.

Voishan tätä vaikka kokeillakkin. On kuulemma samaa tekijätiimiä kuin S.T.A.L.K.E.R.:ssa, jotka ovat mainioita pelejä.

39.

#37

Et varmaan oo pelannu sitten niitä ite, jos oot sitä mieltä.

Ottaen huomioon, että vertaat peliä joka on julkastu ~2004 ja peliä mikä on julkastu ~2010.

Mitä nyt metrosta voi sanoa, karseen putkimainen, mörköjen äänet kuuluu tosi hiljaa jostai iha mistä sattuu ja yhtäkkiä pamahtaa naamalle, kudit aina iha loppu. Graffoja ei myöskään voi säätää hirveen tarkasti (tyyliä on/off). Ei oikeen pyöri loweillakaan kauheen kiitettävästi. Plus se, että kun heitän kranaatin koko peli käy jäätää ihan törkeesti, fps tippuu johonkin 15paikkeille. Entiiä onko se bugi rippauksessa vai eikö vaan potku riitä myllyssä.

(SPECS: E6300 @ 3GHz / 2Gb RAM / 4850HD 512mb)

Kyllä HL sarja on ollut aina aikaansa niin paljon edellä, että se vie pisteet kotiin .. muutenkin kaikinpuolin paremmin tehty.

OVERALL: Ihan pelattava, nätti jos on tarpeeks rautaa koneessa.

40.

Upea peli kyllä oli, tuli tuo kirja englanniksi hankittua :)

41.

Niin, ja taskulamppunappia pohjassa pitäen saa sen laturin esiin ja hiiren vasenta rämpyttämällä se lataa sen. Ei kannata kaikkia ohjeita ja välivideoita skipata ;)

42.

kunnon ryssävihaajan arvostelu, ensimmäinen ainakin.

Nää on just niitä kavereita jotka ei ole venäjällä käynytkään ja tiedä siitä maasta yhtään mitään. Moskova esimerkiksi nyt 100 kertaa kehittyneempi paikka kun joku tuppukyllä suomi. Mutta muuten pelistä kylklä kertoo ihan hyviä pointteja.

43.

42. Kyllä ja ei. Ei tarvitse kuin ajaa metrolla (hehe) kymmenen minuuttia keskustasta ulospäin ja kohtaa sellaista kurjuutta, jota ei Suomessa nähdä missään. Maistiaisia tästä voi nauttia jo metrotunneleissakin.

Toki kaupungista löytyy esimerkiksi kulttuuria vaikka millä mitalla, mutta en ihan silti allekirjoittaisi väitettä kehittyneisyydestä. Sen verran räikeä kontrasti vallitsee ydinkeskustan ja laitakaupungin välillä.

Nimim. Moskovassa jokusen päivän viettänyt.