Aihealueet: PC, PlayStation 2, PlayStation 3, Xbox 360, DS, Wii, Tasohyppelyt, Toimintapelit, Moninpelit, Viihde

Varmaa kuin auringon nousu idästä aamutuimaan on se, että Dreamworksin uusinta animaatiota seuraa myös aihetta mukaileva peli lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla alustoilla. Monsters vs. Aliens on viimeisin tämän kohtelun saanut elokuva.

Vanhojen B-rainojen kliseillä leikittelevä animaatio ei yltänyt aivan klassikoiden tasolle muodikkaasta 3D-toteutuksestaan huolimatta. Saman aiheen peliversiointi kosiskelee kohdeyleisöään tasohyppelyllä kaiken kaikkiaan neljän pelattavan hahmon voimin.

Jos ihan rehellisiksi heittäydytään, ainoastaan kolme hahmoista on aidosti pelattavissa. Tohtori Torakka esiintyy vain ruudulla näkyvänä tähtäimenä kahden pelaajan yhteistyöpelimuodon aikana. Varsinaista pelaamista pääsee harjoittamaan jättimäisen Susan-neidon, apinan ja kalan välimuodolta näyttävän Puuttuvan Renkaan ja sinisen B.O.B-hyytelön parissa.

Hirviökavalkaadi

Neljän näytöksen mittainen tarina mukailee elokuvaa mutta ottaa myös monia taiteellisia vapauksia. Ilkeän muukalaisneron maailmanvalloitussuunnitelmat torpataan käyttämällä vuorotellen eri hahmoja. Pelikokemus vaihteleekin merkittävästi riippuen siitä, kuka otuksista on kulloinkin ohjattavana.

Hirviöistä ihmismäisin, jättiläismäinen Susan alias Ginormica, vetää autot jalkoihinsa ja rullaluistelee raiteilla vihamielisten robottien, pohjattomien kuilujen ja energiasäteiden muodostamien esteiden läpi. Välillä toimintaa maustetaan lyhyillä reaktiopeleillä, joiden vaikeustaso on kerrankin säädetty lapsiystävälliseksi.

Perinteistä toiminnallista tasohyppelyä pääsee edustamaan Puuttuva Rengas, joka kiipeilee, pomppii ja ennen kaikkea tappelee läpi robottilaumojen kansoittamien tasojen. Hitusen kolhosti ohjausta totteleva apina osaa koko joukon tehokkaita liikkeitä, joilla vahvinkin vihollinen kellistyy. Kokemus nojaa varsin vahvasti lajityypin klassikoihin eikä uusia ideoita juuri esitellä.

Kolmikon mielenkiintoisin hahmo on Valuva kuolema -elokuviin viittaava B.O.B. Puhuva jälkiruoka osaa liikkua niin seinillä kuin katossakin. Klimppi voi myös nielaista vihollisia tai ympäristöstä löytyviä laatikoita sisäänsä. Tämä mahdollistaa sellaisten lattiarakenteiden ylittämisen, joiden lävitse lähes nestemäinen sankari muuten solahtaisi.

Luontoa suojellen

Pelaaminen on jopa yllättävänkin mukavaa. Susanin suoraviivainen vauhdinpito, Puuttuvan Renkaan rymistely ja B.O.B:in puzzlemaisempi pelimekaniikka ovat tarpeeksi erilaisia pitääkseen kokemuksen tuoreena. Ohjattava hahmo vaihtuu myös joka kentän jälkeen, joten kyllästyminen ei pääse iskemään.

Tämä pätee suunnilleen tunnin ajan. Valitettavasti pelimekaniikan mahdollisuudet on käytetty loppuun jo harjoitteluosiona toimivan ensimmäisen näytöksen aikana ja koko loppupeli kierrättää häpeilemättä samoja haasteita tarjoamatta oikeastaan mitään uutta.

Pahimmin jo käytettyjen ideoiden kierrättämisestä kärsii Puuttuva Rengas, jonka seikkailut taantuvat hyvin pian samankaltaisten kenttärakenteiden tahkoamiseksi. Ginormican luisteluosuuksissa muuttuvat sentään taustat, vaikka hämmentävästi Yhdysvaltain Armeijan taistelurobotit ovat aivan samanlaisia kuin ulkoavaruuden hyökkääjän emoalustakin suojelevat vartijat. Teknologiavaihtoa on selvästi käyty kulissien takana. Ainoastaan B.O.B selviää suurin piirtein puhtain paperein. Hömelön limapalleron viimeiset koitokset pelastavatkin paljon muuten tympeäksi toistoksi taantuvasta pelikokemuksesta.

Kuva PlayStation 2 -versiosta.

Kuva PlayStation 2 -versiosta.

Laadukas tusinatuote

Pelin visuaalinen ilme seurailee elokuvaa, mutta ei onnistu säväyttämään. Tekstuurit ovat kovin karua katseltavaa ja vaikka ympäristöt ovatkin kiitettävän laajoja, vaikuttaa toteutus ikävän vanhanaikaiselta. Kiire ja tarve saada peli ulos mahdollisimman monelle eri alustalle näkyvät vääjäämättä lopputuloksessa. Ääninäyttely sen sijaan on onnistunutta ja repliikit sisältävät paljon myös aikuista hymyilyttävää materiaalia.

Selvästi lapsille suunnatun pelin vaikeustaso on säädetty hyvin alhaiseksi. Varttuneempi pelaaja selviääkin seikkailusta suuremmin hikoilematta. Kokemukselle haetaan lisäkestoa erilaisilla haasteilla ja pelin aikana kerättävillä dna-pisteillä avattavilla, tehtävien taustalla kuultavilla kommenttiraidoilla. Idea menee kuitenkin hukkaan, koska jo valmiiksi itseään toistavan pelin pariin ei jaksa palata enää uudestaan edes sinällään hauskaa kommentointia kuullakseen.

Monsters vs. Aliens on parhaimmillaankin korkeintaan keskinkertainen peli. Sitä ei kuitenkaan ole edes mielekästä tarkastella samalla viivalla rakkaudella sorvattujen huipputeosten kanssa, sillä kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea oheistuote. Sellaisena arvioituna käteen jää kaikista puutteistaan huolimatta ihan onnistunut ja viihdyttävä pakkaus.

Kohderyhmän palveleminen on tärkeintä. Vaikka peliharrastajat nyrpistävätkin tällaisille nenäänsä, Hilkka-Taavetti 8v, jonka mielestä Möröt vastaan muukalaiset on ehdottomasti kovin juttu sitten Madagaskarin, viihtynee monstereiden parissa helposti ainakin lopputeksteihin saakka.

Tekijä: Beenox
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: DS, PC, PlayStation 2, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://monstervsaliensgame.com
Juho Anttila

Lue myös

Coraline (DS, PS2, Wii)

Ghostbusters (PS3, 360)

Guitar Hero: Greatest Hits (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

Harry Potter ja puoliverinen prinssi (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

High School Musical 3: Senior Year Dance! (PC, PS2, Wii, 360)

Kung Fu Panda (PS2, PS3, Wii, 360)

Rock Band 2 (PS2, PS3, Wii, 360)

Transformers: Revenge of the Fallen (PS3, 360)

X-Men Origins: Wolverine (PC, PS3, 360)

Juho Anttila