Dome

Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Neverwinter Nights 2: Storm of Zehir (PC)

10.6.2009
Tero

Aihealueet: PC, Seikkailu- ja roolipelit, Moninpelit

Neverwinter Nights 2, Obsidian Entertainment, Atari, Fantasia

Neverwinter Nights 2 on asiansa osaavien modaajien ja tekijätiimi Obsidianin innokkuuden ansiosta helposti pitkä-ikäisin viime aikoina tehty pc-roolipeli. Vaikka se tarjosi pitkästä aikaa oikean ja hyvin toimivan ryhmämekaniikan, ei pelaajalla ole ollut mahdollisuutta kasata täysin omaa ryhmäänsä AD&D-tietokonepelissä sitten Icewind Dale 2:n.

NWN2:n Storm of Zehir -laajennus muuttaa tilanteen, ja tarjoaa myös monia muita mielenkiintoisia uudistuksia. Kaikella on kuitenkin hintansa.

Storm of Zehir eroaa jo perusluonteeltaan emopelistä ja erityisesti eeppisiin mittasuhteisiin kasvaneesta Mask of the Betrayer -lisälevystä olennaisesti. Lähinnä Sword Coastilla ja Samarachin  viidakkovaltakunnassa tapahtuva seikkailu on perusluonteeltaan hyvin yksinkertainen, tehtävien ollessa lähinnä erilaisten tavaroiden noutamista ja hirviöiden tappamista vailla maata järisyttäviä moraalisia dilemmoja tai vastaavaa.

Minkä Storm of Zehir häviää juonessa, se pyrkii kompensoimaan muilla tavoin. Pelin luonne on lähempänä kultalaatikkohenkistä vanhan koulukunnan roolipeliä, ja syvällisten henkilöhahmojen sijasta seikkailijaporukan ydin koostuu neljästä pelaajan itsensä luomasta hahmosta. Muutos on omalla tavallaan tervetullut, mutta kieltämättä ryhmän sisäistä interaktiota jää hieman kaipaamaan.

Toinen tervetullut uudistus on ihka oikea maailmankartta. Oikea siinä mielessä, että kartalla voi oikeasti kulkea tutkimassa niin, että hahmojen taidot vaikuttavat sekä uusien paikkojen löytymiseen että siihen havaitsevatko esimerkiksi viholliset kartalla liikkuvaa ryhmää. Uudistus tuo peliin sellaista tutkimisen riemua, joka on ollut roolipeleistä viime aikoina hieman hukassa.

Valtakunnassa ei kaikki hyvin

Tervetulleet uudistukset eivät ikävä kyllä kanna tarpeeksi pitkälle. Pelin jo ennestään hieman kömpelö käyttöliittymä ei yksinkertaisesti toimi kunnolla kun tarkoituksena on kontrolloida taisteluissa maksimissaan kuusihenkistä ryhmää. Sinänsä kaunis idea hautautuu sen tosiasian alle, ettei NWN2:n pelimoottoria selkeästi oltu alunperin suunniteltu tällainen laajennus mielessä.

Ongelman ydin on se, ettei kumpikaan pelin tarjoamista kontrollivaihtoehdoista toimi täysin aukottomasti. Pelaaja voi joko kontrolloida koko poppoota yksin tai antaa tietokoneen kontrolloida ylimääräisiä hahmoja. Sanomattakin liene selvää, että kuusihenkisen poppoon kontrolloiminen reaaliaikaisessa taistelussa on hermoja raastavaa puuhaa.

Valitettavasti tekoälyn apu ei juuri paranna tilannetta. Aiemmissa lisälevyissä valmiiksi luotujen hahmojen toiminta oli tehokkaan skriptauksen ansiosta vielä suhteellisen järkevää, mutta vapaasti luotujen hahmojen suhteen kone tuntuu olevan täysin hukassa, päätyen tuon tuosta täysin idioottimaisiin ratkaisuihin.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen: Storm of Zehirin kampanjan riisuttu, ei-päähenkilökeskeinen juoni saa aikaan sen, että se soveltuu loistavasti moninpeliin. Maailmankarttaan liittyvät uudistukset ja monet muut muutokset tarjoavat myös loistavia työkaluja niille, joilla on aikaa, kykyä ja viitseliäisyyttä uusien seikkailujen tekemiseen.

Hienoista uudistuksista huolimatta Storm of Zehir jää pelikokemuksena kauas edeltäjistään. Yksinkertainen, riisuttu ja hetkittäin jopa tylsä tarina ja ympäristöt eivät innosta samalla tavalla, vaikka esimerkiksi Baldur’s Gatesta tuttuihin maisemiin onkin mukava palata.

Se, kuinka kannattava hankinta Storm of Zehir on, riippuu täysin omista mieltymyksistä. Moninpelikampanjana tai nostalgiapiikkinä se ajaa asiansa, mutta laadukasta yksinpelikampanjaa hakevat joutuvat pettymään todella pahasti. Samalla se kuitenkin tarjoaa modaajille niin paljon mainioita työkaluja, ettei ainakaan allekirjoittanut voi kuin odottaa innolla mihin asti uusilla eväillä vielä päästään.

NWN2-lisärituplan toinen arvostelu: Neverwinter Nights 2: Mysteries of Westgate (PC)

 

Tekijä: Obsidian Entertainment
Julkaisija: Atari
Testattu: Q6600, 4 Gt muistia, Geforce 8800 GTS 640 Mt, Vista 64bit
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: 2.5 GHz Pentium 4, 1Gt muistia , Geforce 6800 tai parempi
Pelaajia: 1-6
Pelin kotisivu: Neverwinter Nights 2: Storm of Zehir
Tero Lehtiniemi

 

 

Lisää aiheesta

Neverwinter Nights 2 (PC)

Neverwinter Nights 2: Mask of the Betrayer (PC)

Neverwinter Nights: Infinite Dungeons (pc)

Lue myös

Close Combat: The Longest Day (PC)

Coraline (DS, PS2, Wii)

Ghostbusters (PS3, 360)

Guitar Hero: Metallica (PS2, PS3, 360, Wii)

Plants vs. Zombies (Mac, PC)

Silent Hill: Homecoming (PC)

Wallace & Gromit’s Grand Adventures: The Last Resort (PC)

 

Tero Lehtiniemi

1.

Mitähhhhhhhhelvettiä? Ton jälkeen on tullu Mysteries Of Westgate adventure packikin. W A N H A

2.

Ketä tollaset fantasia-pelit enää oikein kiinnostaa…
Ei ainakaa mua oo ikinä kiinnostanu…

3.

Onneksi maailma ei pyöri sun ympärillä. Sika.

4.

Hassua arvostella lisälevy 7 kuukautta julkaisun jälkeen, luulisi että kaikki kiinnostuneet ovat sen jo ostaneet aikoja sitten.

Joka tapauksessa itse ainakin suosittelen SoZ:ia, ja nimenomaan yksinpelinä. Kampanjassa ei ole mitään vikaa, se on vain erilainen, ja hyvin virkistävä askel toiseen suuntaan totutusta. Nykyajan roolipelit ovat pääsääntoisesti niin sisäsiittoisia ja itseään kopioivia että uutta ”Sinä Olet Valittu ja Kaikin Puolin Erikoinen (tm) peliä” ei edes kestäisi oksentelematta pitkin seiniä.

5.

Ja NWN2-tuplan toinen puoli:

http://plaza.fi/edome/arvostelut/neverwinter-nights-2-mysteries-of-westgate

6.

Meinasin myös heittää SoZ:in romukoppaan ensin johtuen juurikin tuosta täysin tomppelista tekoälystä. En tiedä miten ovat tuon onnistuneet sössimään, mutta asetuksia säätämällä ei siltikään saa ryhmää toimimaan oikein.

Sitten keksin yrittää soolota yhdellä hahmolla peliä ja tämähän osoittautui mukavaksi ja haastavaksi. Tuo tosin rajoittaa melko paljon hahmon valintaa ja pitää miettiä tarkasti kuinka hahmon kehittää. Loppuun en ole päässyt vielä, koska aloitin uudella hahmolla. Kannattaa testata kuitenkin jos haasteet kiinnostavat ja suurin asia mikä hiertää on tuo typerä tekoäly ja se, että ei jaksa nysvätä jokaisella hahmolla.

7.

SoZ oli ihan hauska dungeon crawli, mutta vähän turhan lyhyt. Hauska muutaman kaverin kanssa netissä. Olisin tosin mielummin ottanut MotBin tasoisen lisäpakin.

8.

Hauska peli, jos tykkää D&D-säännöillä tapahtuvasta min-maxauksesta kuten meikäläinen. Muille ei välttämättä iske niin hyvin.

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös