Aihealueet: Xbox, Räiskintäpelit, Strategia- ja sotapelit, Toimintapelit

Vuonna 2001 pc:lle julkaistu Operation Flashpoint oli tienjakaja räiskintä- ja sotapelien maailmassa. Flasari oli ensimmäinen peli, joka kuvasi 3d-räiskintäpelien tutuksi tekemän pelilajin keinoilla simulaatiotasoista sodankäyntiä todellisessa maailmassa. Tulos oli äimistyttävä. Mutta miten simulaatiosota toimii konsolilla?

Flashpointin siirtäminen pc:ltä Xboxille on ollut melkoinen urakka. Kompromisseja on ollut pakko tehdä, vaikka pelin ytimestä - tarinamuodossa etenevästä sotakuvauksesta - onkin pidetty kiinni kaksin käsin. Flashpoint Elite onkin konsolimaailmassa taatusti ainutlaatuinen peli lajissaan. Se on armoton ja paikoittain tunnevyörytystäkin tarjoava tarina, joka etenee elokuvamaisen dramaattisen kerronnan avulla.

Pelaaja löytää itsensä itäisen Euroopan epämääräisiltä laitamilta Everonin tasavallasta, joka joutuu yhtäkkiä Moskovan käskyvallasta irtautuneen kovan linjan neuvostokenraalin hyökkäyksen kohteeksi. Lähimmät NATO-joukot komennetaan pikapikaa apuun. Pöytään lyödään kolmannen maailmansodan uhkakuvat, NATOn ja Neuvostoliiton joukkojen taistelut mutta neutraalilla maaperällä. Kelpo idea on sekin, ettei pelaaja ole kaikkitaitoinen supersankari, vaan tapahtumia seurataan neljän eri sotilaan silmien kautta. Näin tarinaan on saatu uskottavalla tavalla vaihtelua perusmokun urakoinnista erikoisjoukkojen sissiin, panssarimieheen ja taisteluhelikopterin ohjaajaan.

Laaki ja vainaa

Peli kantaa hienosti tarinan jatkuvuuden ja konsolipeliksi harvinaisen uskottavan pelimaailman kautta. Hahmojen kokemukset ja yllättävät tilanteet luovat tapahtumille uskottavan kulissin. Sääli vain että pelillisesti puuha ei ole niin toimivaa.

Realistinen sotilasräiskintä ei oikein sovellu konsoliympäristöön. Yhdestä osumasta kuoleva pelihahmo on kova pala konsoliräiskintöihin tottuneille. Tässä ei voi spreijata ympäriinsä sarjatulella vihollisluotien kimpoillessa titaanipusakasta, vaan kun nappi napsahtaa niin se oli siinä. Ripotellut tallennuspisteet ja manuaalinen tallentaminen tekevät tästä siedettävämpää, mutta hyppäys Call of Dutyn kaltaisista räiskinnöistä laaki ja vainaa -linjalle on satunnaispelaajalle hirvittävä. Padi on rajoittunut ohjausväline, ja ympäristön havainnointi on kuolemien herkkyyteen nähden liian hankalaa, mainioista ääreisnäköä kuvaavista merkinnöistä huolimatta.

Uudella alustalla peliä onkin jouduttu helpottamaan tuntuvasti alkuperäisestä. Vaikka tekijät kehuvat muun muassa pelin tekoälyä , niin se ei tosiaankaan loista. Soltut juoksentelevat tulessa miten sattuu skriptiensä mukaan suojaa hakematta. Kymmenen metrin päässä makaava kk-mies ei saa pelaajaan osumaa ajassa, jossa tämä teurastaa puoli komppaniaa. Tämäkö realistista sotaa?

Samoin ampumista on helpotettu tuntuvasti. Riittää kun tähtäimen vie vihollisen lähelle ja lempii liipasinta, tulosta syntyy.

Ja että osaa peli olla ruma. Tasainen, satunnaisilla puskilla kuvioitu maanpinta, kulmikkaat rakennukset ja kamalat tekstuurit pistävät räikeästi silmään. Metsät ovat kuin vihreäksi maalattuja parkkipaikkoja, joihin on tökitty pahvipuita ja -pensaita. Sotilaat ovat kuin puupökkelöitä. Parhaimmalta peli näyttää ilmasta, kun mitään detaljeja ei erota.

Ristiriita sisällön ja ulkoasun välillä on räikeä, ja syö pahoin miestä. Peli ei yksinkertaisesta tavoita niitä teknisiä perusvaatimuksia, mitä nykypäivän konsolituotoksilta edellytetään. Mielikuvitusta saa käyttää rutkasti, että pelaaja näkee itsensä tiheässä metsässä tai kauniissa peltomaisemassa.

Silti pelaamisessa on myös miellyttävää avaruutta laajojen kenttien ansiosta, ja taisteluetäisyydet ovat usein pitkät. Siinä missä kovasti kohottu Far Cry Instincts huijasi, Flashpoint Elite palvelee. Ei kapeita käytäviä - vaan kokonaisia pikku maailmoja, joilla pelaaja voi hiipparoida ja kulkea miten haluaa, kunhan ei pahemmin eksy taistelutovereistaan. Pelin myöhemmissä vaiheissa ryhmän komentaminen tuo hommaan lisää syvyyttä ja vaativuutta.

Vaikka helpotukset sotivatkin pelin alkuperäistä henkeä vastaan, niin ne ovat välttämättömät peliympäristön huomioiden. Tarina on edelleen erinomaisen jännittävä ja vihollismaastossa operointi henkensä kaupalla on tervetullutta vaihtelua ainaiseen supersankariräiskintään. Vihollisten lisäksi pelaajien on vain taisteltava myös pelin visuaalista antia ja konsolimaailmalle vieraita äkkikuolemia vastaan, ja on vaikea uskoa että Flashpoint selviytyisi voittajana. Sääli, sillä muutoin Flashpoint Elite olisi toimiva sotasimulaatioannos.

Jukka O. Kauppinen