Dome

Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Orcs Must Die! 2 (PC)

19.8.2012
Miikka

Aihealueet: PC, Strategia- ja sotapelit, Toimintapelit, Moninpelit

Orcs Must Die, Orcs Must Die 2, Robot Entertainment

Tekijä: Robot Entertainment
Julkaisija: Microsoft
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, Intel Core 2 Duo, 2 Gt keskusmuistia, GeForce 6800 GT
Pelaajia: 1-2 (internet)
Pelin kotisivu: http://www.robotentertainment.com/games/omd2/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Viime vuoden loppupuolella ilmestynyt Orcs Must Die oli vuoden iloisimpia peliyllätyksiä. Microsoft-veteraanien työstämä tower defence –peli oli yhdistelmä mainiota audiovisuaalista ilmettä, toimivaa pelattavuutta ja hyvää huumoria.

Yksi suunnaton ongelmakin löytyi. Vaikka se oli kuin co-opia varten suunniteltu, Orcs Must Die ei sisältänyt minkään sortin moninpeliä. No, jatko-osa on vihdoin täällä ja sepä sisältää.

Paperilla Orcs Must Die 2 vaikuttaa mitä tyypillisimmältä tower defence –peliltä. Kentän toisessa päässä on yksi tai useampia ovia, joista pursuaa läpi laumoittain örkkejä, ihmissusia, peikkoja, jättiläisiä ja ties mitä muuta, tavoitteenaan toisessa päässä sijaitseva portti. Jos tarpeeksi moni pääsee läpi, peli on pelattu. Kullakin on kuitenkin omat heikkoutensa ja niitä pitäisi hyödyntää kasaamalla matkan varrelle suuresta ansavalikoimasta sellainen helvetillinen labyrintti, että sen toiselle päästä tulee ulos vain jauhelihaa.

Tämä on nähty lukemattomissa peleissä ennenkin ja jos se olisi koko totuus, Orcs Must Die 2 ei olisi minua kiinnostanut. Vaan kun ei ole. Robot Entertainmentin peli kun ponnistaa massan yläpuolelle muutamalla erinomaisella oivalluksella.

Näistä ensimmäinen on todella toimiva audiovisuaalinen ilme. Grafiikka on Blizzardin tyyliin sarjakuvamaista ja persoonallista, samaten kuin taustalla pauhaava, tsembaloita ja metallia yhdistelevä soundtrack. Kun mukana on vielä aimo annos huumoria, peli on välittömästi helposti lähestyttävä ja mukava tuttavuus. Mutta ei se siihen lopu.

Robotin pojat kun ovat keksineet, että jos on hauskaa pistää yksi örkki jouskarilla tai liekinheittimellä kappaleiksi, on tietenkin hauskempaa lanata kumoon kerralla 20 örkkiä jättimäisellä liekinheittimellä tai kokonaisella nuoliansoja täynnä olevalla seinällä! Edeltäjänsä tavoin peli tarjoileekin hirvittävän määrän kaaosta: kun taistelu on kuumimmillaan ilma on sakeana mustuneista ja ruhjotuista örkkien ruhoista, jotka lentelevät ansojen saattamina taivaan tuuliin.

Orcs Must Die 2:n eduksi on laskettava myös se, että pelaaminen ei ole ikinä passiivista, sillä rahaa ei ole koskaan tarpeeksi aukottoman puolustuksen rakentamiseksi, ainakaan kenttien alussa. Pelkän istuskelun sijaan pelaajan täytyy säntäillä ympäri kenttää paikkailemassa puolustustaan ja osallistumassa siihen, joten tekemistä riittää selvästi perustason tower defenceä enemmän.

Vielä kerran, pojat!

Orcs Must Die 2:n kestoa kohottaa se, että mukana on ämpärikaupalla koukuttavaa vielä kerran –tyylistä pelisuunnittelua. Kaikki pelin parikymmentä kenttää on suunniteltu niin, että ensimmäisellä kerralla niistä tulee todennäköisesti turpaan tai ainakin läpi pääsee vain rimaa hipoen. Mitä paremmin pärjää, sitä enemmän saa plakkariinsa pääkalloja, jotka taas ovat ansojen ja aseiden päivityksessä käytettävää valuuttaa.

Niinpä tyypillisesti käykin niin, että kenttien pariin palaa mielellään myöhemmin paremman ja laajemman ansavalikoiman kera ja todennäköisesti keksii aivan uusia tapoja pelata, joiden ansiosta ennen vaikealta tuntunut kenttä onkin läpihuutojuttu.

Parannussysteemiä on myös tuunattu isolla kädellä. Ennenhän pääkalloilla vain ostettiin kuhunkin ansaan yksi kiinteä parannus ja tarkempi tuunaus hoidettiin kenttäkohtaisesti käteisellä. Ei enää. Spellweaverit ovat historiaa ja kalloilla voi paitsi ostella uusia ansoja, myös parannella entisiään monipuolisesti. Kaikilla on yleisen tehonlisäyksen ohella joko/tai-tyylinen ainutlaatuinen ominaisuus, jolla ansoja voi tuunata oman pelityylinsä mukaiseksi. Ykkösestä tutun nuoliseinän voi esimerkiksi pistää sytyttämään örkkejä tuleen tai jäädyttämään niitä.

Varustevalikoimaan on lisätty myös kokonaan uusi esinetyyppi, trinketit. Ne antavat passiivisia ja aktiivisia ominaisuuksia, joilla saa esimerkiksi jatkuvasti hieman kestopisteitä takaisin, mutta voi myös kerran parissa minuutissa parantaa itseään ja co-op-kaveriaan merkittävästi. Niin, co-op. Siitä riittääkin vähän sanottavaa.

Kaksin on kivampaa

Ykkösosassa co-opin mahdollisuutta ei ollut tarjolla lainkaan, kakkosessa co-op on miltei edellytys. Kentät kun on suunniteltu käytännössä alusta alkaen sellaisiksi, että örkit puskevat päälle useita erillisiä reittejä pitkin. Tämä oli toki tuttua ykkösestäkin. Uutta on se, että lattialla rullaavat kaivoskärrykiskot ja muut kentän ominaisuudet tekevät usein aukottoman puolustuksen suunnittelusta mahdotonta. Niinpä pelaajan täytyy todella aktiivisesti paimentaa puolustuksiaan isän kädellä, yleensä kahdessa paikassa yhtä aikaa. Se onnistuu yksinäiseltä pelaajalta aika heikosti.

Co-op pokkaa lisäpisteitä siitä, että se nostaa kaaoksen määrän toiseen potenssiin. Örkkejä on enemmän, erikoishirviöitä tulee päälle aiemmin ja meno on muutenkin paljon hektisempää kuin yksin koettuna. Kummallakin velhoista on vielä joitain ainutlaatuisia ansoja ja kykyjä, joten hahmoa vaihtamalla saa valita muutakin kuin sen, tykkääkö katsella runsasta rintavarustusta vai pullistelevia käsivarsia.

Co-op toimii teknisesti hyvin. Oma peliseurani toki löytyi Suomen sisältä, joten eihän sen nyt kovin huonosti soisikaan toimivan, mutta pelin sisäisen äänichatin ratinaa lukuunottamatta mitään valittamista ei ollut. Täten toteankin, että Orcs Must Die 2 on selvästi parhaimmillaan kahdestaan pelattuna.

Semipakollisen co-opin ohella valitan myös siitä, että kenttävalikoima on selvästi ykkösosaa niukempi. Ensimmäisen pelin omistajat saavat lisäilokseen muutaman ykkösestä lainatun kentän, mutta kokonaisuutena tarinatilasta ei riitä pelattavaa kuin pariksi iltapäiväksi. Kokonaan uudet endless-kentät paikkaavat hieman kesto-ongelmaa.

Ne ovat nimensä mukaisesti loppumattomia versioita kentistä, joissa örkit puskevat päälle alati suurempina ja suurempina laumoina, kunnes lopulta parhaatkin puolustukset pettävät ja peli päättyy. Ideana olisi jahdata paitsi pääkalloja, myös high score –listan kärkipäätä, mutta koska listojen kärjissä kärkkyy satojen miljoonien pisteiden huijaustuloksia, se ei tule onnistumaan.

Endless on myös todella kylmää kyytiä ja olisi ehkä kaivannut hieman lisää tasapainotusta. Nyt kun käy helposti niin, että örkkien aallot muuttuvat aika nopeasti niin naurettaviksi, ettei niitä voi oikein teoriassakaan pysäyttää. Ehkä olisi ollut fiksumpi capata endless-kentät vaikka 50 aaltoon ja täten hioa vaikeuskäyrä osuvammaksi?

 

Mutta tämä on vain nipotusta. Alkuperäinen Orcs Must Die oli mitä mainioin yllätys ja tarjoili loppuvuoden 2011 parhaisiin kuuluvia pelikokemuksia. Jatko-osa ei enää yllätä, mutta uutuudenviehätyksen puute ei himmennä hohtoa. Co-op on toimiva ja erityisen mukava kokemus. Kenttäsuunnittelu on vähän turhan rosoista ollakseen yhtä loistavan riemukasta kuin viimeksi ja pelattavaa on vain kylmästi vähemmän kuin viimeksi. DLC:tä on tulossa, mutta onko se sitten hyvä vai huono asia?

Joka tapauksessa Orcs Must Die 2 mainio peli. Ainoa suositukseni tutustumisen ohella on se, että nappaa saman tien Steamista sen kahden pelin pakkauksen ja antaa toisen co-op-kaverilleen. Niin se kokemus kuitenkin on parhaimmillaan.

 

Lue myös

7 Wonders (lautapeli)

Angry Birds Space Race Kimble - klassikko toimii edelleen

Far Cry 3 - ohjaaja kertoo hulluudesta ja kauneudesta

Illuusio: Peliteollisuus matkustaa itään

Miikka Lehtonen

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös