Aihealueet: PC, PlayStation 2, Xbox, Räiskintäpelit, Seikkailu- ja roolipelit, Toimintapelit

Splatter-elokuvilla uransa aloittanut uusiseelantilainen kulttiohjaaja Peter Jackson pamahti kertarysäyksellä yhdeksi Hollywoodin merkittävimmistä ohjaajista, kun mies versioi J.R.R Tolkienin Taru sormusten herrasta -fantasiatrilogian Oscareita kahmineiksi elokuvamenestyksiksi.

Sormusten Herran jälkeen Jackson ilmoitti versioivansa myös toisen nuoruuden ihannoinnin kohteensa. Kohde oli katastrofielokuvien todellinen esikuva, vuonna 1933 ensi-iltansa saanut King Kong. Sormusten herran kohdalla Jackson oli kuitenkin pettynyt Electronic Artsin tekemiin, kohtuullisesti myyneisiin peleihin. Niinpä hän solmi King Kongin osalta uuden sopimuksen ranskalaisen Ubisoftin kanssa.

Koska Jacksonin elokuva ei ole vielä kirjoitettaessa saanut ensi-iltaansa edes Yhdysvalloissa, on elokuvan ja pelin tarinoiden vertaileminen vielä varsin hankalaa. Pelin tarina saa kuitenkin alkunsa, kun epätoivoinen filmintekijä Carl Denham lähtee ryhmineen uhkarohkealle kuvausmatkalle Skull Island -saarelle. Pääkallosaaren huhutaan pitävän uumenissaan muinaisen sivilisaation jäänteet, ja valitettavasti erittäin huonojen sääolojen lisäksi myös saaren asujaimisto on varsin vihamielistä.

Pelissä on kaksi päähenkilöä, Carlin kuvausryhmän käsikirjoittaja Jack Driscoll sekä elokuvan nimisankari . Suurin osa pelistä on Jackin silmin kuvattua synkkien maisemien ja kevyiden puzzlejen maustamaa selviytymistaistelua saaren vihamielistä luontoa vastaan. Pääosin homma on tavanomaista räiskintää, mutta välillä vastaan tulee myös astetta isompia vastustajia, joiden päihittämisessä joutuu käyttämään myös hoksottimia. Lisää jännitystä luodaan vielä sillä, että pelissä ei ole minkäänlaista energiapalkkia.

Suurimman osan peliä ollessa varsin perinteistä, joskin hyvän tarinankerronnan siivittämää räiskintää, löytyy pelistä myös erikoisempi puoli. Pelaaja nimittäin pääsee silloin tällöin myös kerrostalon korkuisen King Kongin puikkoihin, jolloin vastassa on vähintään samankokoisia vastustajia, kuten tyrannosauruksia. King Kong -osiot ovat viihdyttäviä ja erilaisia, mutta niitä on aivan liian vähän.

Pelistä elokuvaksi

Graafisesti peli on huippuluokkaa, ja elokuvasta tutut näyttelijät kuten Adrian Brody ja Naomi Watts huolehtivat siitä, että myöskään ääninäyttelyä ei tarvitse hävetä. Elokuvamaisesti etenevän tarina on kiehtova, ja loppujen lopuksi varsin perinteisten räiskintäosioiden päälle on saatu niin paljon lihaa ettei esimerkiksi tapahtumien skriptaaminen haittaa ollenkaan.

King Kong on vakuuttava esitys. Se ei kompastu perinteisen lisenssitauhkan tavanomaisiin kompastuskiviin, kuten puolivillaiseen ja kiireeltä maistuvaan toteutukseen, tai täysin typerään peli-ideaan.

Elokuvaa on luonnollisesti vaikea verrata itse peliin, koska varsin omituisesti peli ilmestyy ennen elokuvaa. Joka tapauksessa pelin ja tarinan nivoutuminen selkeisiin elokuvallisiin elementteihin tuntuu luonnolliselta ja toimivalta, ei pakolla väännetyltä hammasten kiristykseltä.

Samalla Peter Jackson’s King Kongin pahin ongelma on sen elokuvamainen lyhyys. Olo on kuin laadukkaassa gourmet-ravintolassa nautitun illallisen jälkeen. Hyvää oli, lasku on iso mutta massu ei vain tullut ihan täyteen.

Jackin ja King Kongin seikkailu on nimittäin ohi jo noin kuudessa tunnissa, mikä on täysihintaiselle pelille aivan liian vähän. Peli ei myöskään ole kovin vaikea, mikä tosin pelin yleisön huomioonottaen voi olla jopa hyvä asia.

Luvassa on siis laadukasta ja persoonallistakin toimintaa potentiaalisen menestyselokuvan merkeissä, mutta mitään kovin pitkäikäistä pelinautintoa ei kannata odottaa. Itse odottaisin alehintaista versiota.

Tero Lehtiniemi