Pokemon Diamond (DS)
29.11.2007
Markus
Aihealueet: DS, Seikkailu- ja roolipelit
Pokémon-pelit ovat jo pitkään kuuluneet Game Boy -pelien aateliin. Nyt sarja tekee uuden aluevaltauksen, kun 4. poksusukupolvi rantautuu Nintendon kaksiruutuiselle Diamond ja Pearl -versioiden myötä.
Onnistuuko uusi laitealusta muokkaamaan vanhaa Pokémon-kokemusta uuteen uskoon, vai onko kyseessä vain koreammalla grafiikalla kuorrutettua jatkoa vanhalle GBA-sarjalle?
Vanhaa ja uutta
Kuten aiempien Pokémon-versioiden, myös Diamondin seikkailu alkaa oman sankarihahmon muokkauksella. Pelaaja saa valita hahmon sukupuolen sekä antaa nimen niin sankarille kuin hänen kilpailijalleenkin. Tämän jälkeen hahmo aloittaa pokémon-matkansa kotikaupungistaan, pienestä Twinleaf Townista Sinnohin mantereella.
Ennen pitkää pelaaja valitsee myös aloituspokémoninsa, jonka voi valita kolmesta eri vaihtoehdosta. Diamondissa vaihtoehdot ovat marakattia muistuttava tulityypin Chimchar, vesityypin pingviinipokémon Piplup sekä ruohotyypin Turtwig, joka on eräänlainen kilpikonnan ja ruohon yhdistelmä.

Matka alkaa
Diamondissa pelaajalle Pokédexin, eli tutun pokémon-tietosanakirjan sekä -luettelon, ojentaa naapurikylässä asuva professori Rowan. Pokédexin lisäksi pelaaja kohtaa uuden tuttavuuden, mitä tärkeimmän pelaajan apuvälineen Pokétchin, joka käyttää hyväksi DS:n kosketusnäyttöä. Pokétch on eräänlainen digitaalinen kello, johon voi asentaa paljon käteviä lisäominaisuuksia. Mukana on esimerkiksi lista, josta voi tarkistaa, millä tavalla erilaiset hyökkäykset tehoavat eri tyyppisiin pokémoneihin. Jopa vanha Pokémon-konkari löysi uusia oivalluksia listoja selaillessa.
Pokétchiin voi asentaa myös muun muassa sekuntikellon, analogisen kellon sekä listan viimeksi saaduista pokémoneista. Laite näkyy kosketusnäytöllä koko ajan, kun pelaaja on maailmankarttatilassa. Taisteluissa pokétch siirtyy syrjään.
Erilaisia uusia ominaisuuksia laitteeseen voi saada eri puolilta Sinnoh’ta eri ihmisiltä, joten pelaajan kannattaa aina jututtaa kaikkia vastaantulevia hahmoja uuteen kaupunkiin tai kylään saapuessaan. Samalla tavalla saa muitakin esineitä, marjoja, TM:ä sekä HM:ä, eli Technical sekä Hidden Machineja, joilla voi opettaa pokémoneille uusia hyökkäyksiä.
Tiimi kokoon
Diamondissa esitellään pelaajalle noin sata uudenlaista pokémonia, joiden lisäksi Sinnoh’sta voi löytää villinä myös joitain aiemmista peleistä tuttuja lajeja. Uusia pokémon-tyyppejä ei pelissä ole, mutta sen sijaan mukana on paljon uudenlaisia kaksoistyyppejä. Niinpä kuuden mukana kulkevan pokémonin tiimiä kootessaan joutuu edelleen miettimään tarkkaan mitkä otukset haluaa ottaa. Ja tuttuun tapaan pelaaja voi tietysti yrittää kerätä itselleen kaikki löytyvät pokémonit.
Edellisen sukupolven Pokémon-peleissä esiteltiin erilaiset marjat, joita voi saada vastaantulevilta ihmisiltä tai kerätä siellä täällä olevista pensaista. Eri marjoilla on erilaisia ominaisuuksia. Jotkin palauttavat hieman pokémonin energiaa, jotkin poistavat taistelujen aikana pokémonien saamia vahinkoja, kuten myrkytyksiä ja jäätymisiä. Marjat ovat myös tärkeitä pokémonin ”luonnetta” kasvatettaessa, jos pelaaja haluaa osallistua pokémon-näyttelyihin. Ylipäätään Diamondissa seikkaillessa mukaan kertyy vähintään yhtä paljon tavaraa kuin edellisen sukupolven peleissä, ellei enemmänkin.
Poksuja vaikkapa Japanista asti
Neljännen Pokémon-sukupolven videopelin erottaa ratkaisevasti edellisistä DS:n wifi-ominaisuuksien mahdollistama nettiyhteys. Diamond/Pearl -pelaajat ympäri planeettaa voivat otella toisiaan vastaan tai vaihtaa pokémoneja Wi-Fin välityksellä, kun he ensin vaihtavat henkilökohtaisia ystäväkoodejaan.
Jubilife Citystä löytää myös eräästä rakennuksesta Global Trade Centerin, GTS:n.
GTS:än kautta pelaajat voivat vaihtaa pokémonejaan toisten pelaajien kanssa. Vaihtelu on yksinkertaista - pelaaja vain jättää vaihdettavan pokémonin GTS:n kauppahyllylle ja määrittää mihin ja millaiseen monsteriin haluaisi sen vaihtaa. Näin vaihto voi tapahtua vaikkapa toisen pelaajan ollessa poissa pelin äärestä. GTS:n kautta voi myös etsiä tietynlaisia ja -tasoisia monstereita ja tehdä vaihdon samantien, jos vaihdettavan olion omistajan toivoma vaihdokki löytyy itseltä.
Kuin yö ja päivä
D/P:iin on myös palautettu jo Pokémon Gold sekä Silverissä ollut yön sekä päivän vaihtelu, jolloin valoisuus pelin maailmassa vaihtuu reaaliajassa. Vuorokaudenaika vaikuttaa muun muassa siihen, minkälaiset villipokémonit ovat liikkeellä ja pyydystettävissä.
D/P:ssa grafiikka on 2D-hahmojen osalta melko samanlaista kuin Game Boy Advancen Rubyssa, Sapphiressa sekä Emeraldissa, mutta taustat ovat kivannäköistä 3D:tä. Ympäristöt ovat hyvin vaihtelevia. Välillä ollaan kesäisissä kaupungeissa, välillä kukkakedoilla, välillä tulivuorten uumenissa ja välillä sankan lumen peittämässä pohjoisessa.
Tasokasta kehitystä
Musiikki on varsinkin tietyissä paikoissa ihan mukavaa pimputusta, vaikka äänet eivät oleellisesti juuri eroa aiemmista peleistä. Kaupunkien teemamusiikit sentään eroavat selvästi toisistaan.
Pelin vaikeustaso on ainakin joiltain osin hieman korkeammalla kuin GBA:n versioissa. Salit ovat melko peruskauraa jos tietää mitä tekee, mutta Pokémon-liigan eliitti-nelosia vastaan käydessä on kannattavaa, jos omasta tiimistä löytyisi vähintään 50-tason monstereita. Pokémoneja kannattaa kouluttaa mahdollisuuksien mukaan tasavertaisesti, ettei seuraavan kaupungin salilla tule vastaan ikäviä yllätyksiä.
(Lähes) päättymätön tarina
Diamond sekä Pearl ovat luultavasti laajimmat tähänastisista Pokémon-peleistä. Löydettävää, kerättävää sekä tehtävää riittää tuhottomasti. Eikä pelaaminen lopu Pokémon-liigan läpäisemiseen. Rutkasti hupia riittää myös uuden saaren tutkimisessa, vanhempien poksujen pyydystelyssä ja langattoman yhteyden tarjoamissa vaihtamis- ja ottelumahdollisuuksissa.
Varsinainen perusrunko on tuttu aiemmista Pokémon-peleistä, eli se on helppo oppia mutta kinkkinen hallita. Siis hillittömän koukuttava. Kun tämä kaikki on vielä pakattu koreaan pakettiin, on kyseessä pelin nimenkin mukaisesti timantinkova pelikokemus. Tässä on mahdollisesti vuoden 2007 paras DS-peli, yksi kaikkien aikojen parhaista DS-peleistä sekä pakkohankinta jokaiselle DS:n omistajalle. Jos DS:sää ei vielä löydy, niin tässä pelissä on riittävästi syytä sen hankkimiseen.
Julkaisija: Nintendo
Kehittäjä: Game Freak
Suositusikäraja: 3
Moninpeli: Ottelu ja vaihtaminen langattoman yhteyden tai wifin kautta
Saatavilla: Nintendo DS
Testattu: Nintendo DS
Pelin kotisivut: http://www.pokemon-games.com/pokemondandp/
Markus Muhin
- 1.
-
Addiktoiva, tunnustan.
Oon läpäissyt kokonaan, omistan kymmenen 100 lvl Pokemonia, mutta nimiä en paljasta stradegiani takia. : D Jos joku haluaa haasteen Wi-fissä, oon valmis haasteeseen! - 2.
-
Kyllä on hyvä peli, omistan ja oli ensimmmäisiä DS pelejäni. Grafiikka on menevää, äänet hyvät, nettiominaisuudet hyvät ja koko peli on hyvä. Pakkohankinta, vaikka onkin nyt vanha kun kommenttini kirjoitin.






Kommentit
Keskustelut
Facebook