Plaza

Dome

Alustat:
PC
GameCube
PlayStation 2
PlayStation 3
Xbox
Xbox 360
DS
Game Boy Advance
N-Gage
PSP
Wii
Mobiili
Linux
Mac
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Retro
Vekottimet
Viihdelaitteet

Prototype (PC, PS3, Xbox 360)

4.9.2009
Petteri

Prototype, Radical Entertainment, Activision

Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Räiskintäpelit, Toimintapelit, Galleria

On jossain määrin jännä huomata, kuinka kaksi täysin toisistaan riippumatonta, mutta kuitenkin perustoiltaan niin samanlaista peliä julkaistaan kuin sattuman kaupalla vain parin viikon sisällä toisistaan. Tarkoitan tietysti Prototypeä ja inFamousta, joissa molemmissa seikkailee supervoimilla siunatut päähahmot. Yhtäläisyydet niin pelien luonteissa kuin myös laadussa loppuvatkin sitten siihen.

HulkSpiderWolverineman

Pelaaja seuraa Alex Mercerin koetuksia. Hän herää ruumishuoneelta ilman minkäänlaista havaintoa syistä sinne päätymiseen. Hän huomaa kuitenkin pian saaneensa erikoisia muodonmuutosvoimia, joiden takia kaikki tuntuvat olevan hänen perässään. Juoni itsessään sisältää muutamia yllättäviä juonenkäänteitä, mutta sekava juonenkuljetus ja turhanpäiväiset hahmot heikentävät kokonaisuuden keskinkertaiseksi. Mercer ei ole erityisen pidettävä hahmo, joten hänen kohtalonsakaan ei jaksa kiinnostaa.

Mercerin ohjaaminen on samaan aikaan sekä yksinkertaista että monimutkaista. Toisaalta kaikki ohjaimen nappulat ovat käytössä ja etenkin aluksi saattaa sormi mennä suuhun, kun pelaaja yrittää muistaa mikä nappi tekee mitäkin ja mitä nappeja pitää painaa yhtä aikaa tietyn liikkeen suorittamiseksi. Hänellä on myös pikavalikosta aktivoitavia kykyjä, joiden avulla voi yrittää helpottaa yhteenottoja armeijan ja muiden tartunnan saaneiden kanssa.

Toiminta itsessään on kuitenkin nappien yksitoikkoista rämpyttämistä. Tätä seikkaa ei muuta edes se, että päähahmon kädet voivat muuttaa muotoaan mitä erilaisimmiksi aseiksi. Yksinkertaisuuden ansiosta on helppo tuntea ohjaavansa erittäin tuhovoimaista demonia, mutta siinä piilee jossain määrin myös Prototypen heikkous. Niin hauskaa kuin se onkin aikansa, pelimekaniikka alkaa tylsistyttää jossain vaiheessa.

Pelaaminen koostuu ympäri kaupunkia ripoteltujen pää- ja sivutehtävien suorittamisesta. Tehtäväsuunnittelu ei juurikaan loista. Alussa esitellään muutama tehtävätyyppi, jotka toistuvat enemmän tai vähemmän samanlaisina koko pelin läpi. Tarinaa edistävät tehtävät ovat hieman sivutehtäviä pidempiä ja vaihtelevampia. Silti niissäkin toistuu muutama erilainen perusrakenne, kun aluksi saattaa joutua soluttautumaan armeijan tiloihin ja lopulta tullaan räjähdysten saattelemana ulos.

Sivutehtävät ovatkin sitten niitä perinteisen tylsiä tapauksia, joissa pitää tappaa mahdollisimman monta vihollista minuutissa tai käyttää vain tiettyä kykyä vihollisten tappamiseen. Parhaassa sivutehtävätyypissä juostaan ennalta asetettujen reittien läpi mahdollisimman nopeasti. Parhaisiin tuloksiin yltääkseen joutuu todella käyttämään kaikkia kykyjään.

Veren lumo

Prototypen kohdalla ei voida puhua erityisen näyttävästä pelistä. Ensinnäkin se kärsii jonkin verran nykyisen konsolisukupolven grafiikoiden helmisynnistä. Koko maailma on harmaa ja tylsä. Ainoastaan veri tuo väriä ruudulle. Ruudunpäivityskin ottaa vähän osumaa hektisimpinä aikoina. Se ei ole ihme kun kimpussa voi olla parhaimmillaan useita tankkeja, helikoptereita ja sotilaita, samalla kun jalankulkijat yrittävät paeta tuhon tieltä. Loppupuolella on onnistuttu luomaan erinomaisesti maailmanlopun tunnelma, kun taivas punertaa, kaupunki on liekeissä ja tartunta leviää laajemmin kaupunkiin.

PS3-omistajia varmasti mietityttää, jotta kannattaako ostaa inFamous vai Prototype. Mielestäni vaaka kallistuu selkeästi inFamouksen puoleen. Prototypen täystuhoon tähtäävä pelattavuus on hauskaa oman aikansa, mutta keskinkertainen pelisuunnittelu ja yleinen hiomattomuus ovat sitä vastaan. InFamous tarjoaa paremman juonen, kiinnostavampaa tehtäväsuunnittelua ja  muutenkin paremmin mietityn sekä toteutetun kokonaisuuden. Toisaalta ei ole vaikea kuvitella, että Prototypen verisyys ja päähahmon suurempi tuhovoima vetoaisivat  enemmän osaan pelaajista.

Prototype tuntuu kuitenkin vain kertakäyttöviihteeltä, jonka läpäisee mielellään kerran, mutta sen pariin ei tee mieli palata aivan heti uudestaan.

 

Tekijä: Radical Entertainment
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.prototypegame.com
Petteri Kaakinen

 

Toinen mielipide (Xbox 360)

Nimen valinta pelille ei ole helppoa. Syynä olemme me toimittajat. Keksimme hyvästäkin nimestä helposti halpoja sutkauksia. Ja niin tekee tällä kertaa allekirjoittanutkin. Eihän seepra raidoistaan pääse, aivan kuin ei Nnirvikään laimeista letkautuksistaan.

Prototype on nimenä sopiva armeijan kokeen synnyttämälle supersankarille. Alex Merceriksi ristitty hahmo kykenee voimiensa huipulla tekemään vähän kaikkea, päinvastoin kuin pariin kykyyn keskittyneet hämikset ja wolverinet.  Monitaitoisuus mallaa näin hyvin Prototypen kaaosta ja sekasortoa yllyttävään vapaaseen pelityyliin.

Juonesta olen Petterin kanssa eri mieltä. Raamit ovat kieltämättä kliseiset, mutta syvempää kaivamalla paljastuu kiinnostavia oivalluksia. Tämä vain sattuu vaatimaan pelaajalta omaa aloitekykyä. Mercer osaa sisäistää toisia hahmoja, fyysisesti ja psyykkisesti. Jos vastustajia ei kaappaa sisäänsä omin päin, jää moni seikka tarinasta avautumatta.

Hahmona Mercer on mielestäni kiinnostava sekoitus pahaa ja hyvää, joskaan ei tasapainoisessa suhteessa. Vastauksia kohtalolleen sankari hankkii tavoista ja sivullisista uhreista välittämättä. Mercer ei siis ole puhtoinen pulmunen, kuten 1950-luvulla syntyneet superseikkailijat, vaan uudempien sarjakuvien tapaan epämiellyttävän inhimillinen sankari.

Prototype on valitettavasti myös nimenä hyvä kuvaus pelin teknisestä toteutuksesta.  Radical on aikaisemminkin yrittänyt liikaa, tällöin epätasaisen, mutta loistavan Scarfacen (2006) kanssa. Prototypenkin avoin pelimaailma nitisee liitoksissaan, pintagrafiikat ovat rosoisia ja hahmomallit karuja. Onneksi meno on pääosin niin vallatonta, ettei ehdi yksityiskohtia ihmettelemään.

Maailma voi oilla synkeä paikka, etenkin lopun lähestyessä, kuten Prototypessä. Silloin vaaditaan muutakin kuin poliittista korrektiutta ja moraalisaarnoja. Alex Mercerin seikkailu on siis vähän kuin hahmo itse. Yllättävä, väkivaltainen ja kierolla tavalla kiehtova. Ei kaikkien makuun todellakaan, mutta pimeämmän puolensa kanssa sinut olevalle ehdottomasti suositeltava valinta.

Antti Mutta

 

Lisää aiheesta

inFamous -ennakko (PS3)

inFamous (PS3)

Lue myös

Batman: Arkham Asylum (PC, PS3, Xbox 360)

CitiesXL -ennakko (PC)

Crazy Machines Complete (PC)

Fat Princess (PS3)

Operation Flashpoint: Dragon Rising –ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Wolfenstein (PC, PS3, Xbox 360)

 

Petteri Kaakinen

 

Kuvagalleria

1.

Melko keskinkertainen peli… ihan ok kerran läpipelattavaksi, mutta siihen se kiinnostus lopahtaakin.

Sen verrain korjaisin, että tämä on saatavilla myös PC:lle (kaikkine konsoliporttiongelmineen..)

2.

Eli kaikkia turpaan monilla erillaisilla iskuilla, kyvyillä ja käsillä:D

3.

eikös tämä ole myös pc:lle?

4.

Onhan tää ollu jo PC:llä jo jonkin aikaa, hiemasen oli kyllä itseään toistava (mene sinne tapa, tee uudestaan kunnes saat sen heikon tarinan täytettyä)

5.

Huonot grafiikat, huono juoni, huonot sivutehtävät, toisto.. Kokonaisuudessaan ei mitään positiivista, tuntuu ihan sellaselta amatöörien tekeleeltä mitä jaellaan ilmaiseksi netissä.

Oli kyllä hemmetin paska peli, olen iloinen etten siitä maksanut.

6.

Tässähän kiteytyy myös aika hyvin näiden supersankaripelien ongelma. Jos olet kaikkivoipa ja pystyt oikeasti viskelemään tankkeja miten sattuu, ei haasteita oikeastaan edes ole. Jos taas haasteita on, et todennäköisesti ole supersankari.

Itse vedin Prototypeä pelkällä hyppypotkulla vähän yli puolenvälin yli ja sivutehtävät kuitaten sitä mukaan kun niitä tuli. Kaikenlaisia erikoisliikkeitä oli sivukaupalla, mutta peli tuntui yrittävän vähän liikaa. Oli vaan kätevämpää vedellä noilla maaliin ohjautuvilla hyppypotkuilla paikalle ja kenkiä jengi kanveeseen.

Pelissä on toki hyviä ideoita, mutta naurattaa vieläkin ne pelialaa kokemattoman AD:n hehkutukset jokusen vuoden takaa. Sai moni tiimin jäsen vähän punastella :)

7.

Hyvä peli oli, tykkäsin paljon. Muille mikään ei tunnu kelpaavan..

8.

Minulle peli oli juuri sopivan vaikea ja tykkään pelin luomasta vapaudesta. Menin juuri PC version läpi, mutta jatkan varmasti vielä hetken kaaoksen luomista.

Kyllähän tuo itseään toistaa pidemmän päälle, mutta mielestäni loistava toteutus (gore räiskyy juuri niinkuin sen odottaakin) antaa sen anteeksi suurimmilta osin.

9.

eikö enemmänkin oranssi kuin harmaa pelimailma :D

10.

supervoimat ja taistelusysteemi olivat prototypessä mielestäni paremmat kuin infamousissa. infamousissa on kyllä parempi juoni, mutta siinä on liikaa tylsiä kohtia. itse kallistun prototypen puolelle vaikka omistan molemmat pelit…

11.

Erittäin vastenmielinen peli, ja minä sentään tykkään Dead Spacesta yms.

12.

Reilut 8h PC:llä hakkasin että läpi meni, eikä kertaakaan tullut tylsää…
…kunnes juoni&tehtävät loppuivat, eikä jäljelle jäänyt kuin turhanpäiväisiä ”sivutehtäviä”
Juonen jälkeen tämä ei kelpaa kuin stressileluksi.

13.

Minulla meni pelata Prototype läpi about 6h vaikeimmalla. 2,5h meni vipaan bossiin(ah kuinka ihania WTF kohtauksia tuleekaan mieleen)

14.

NNirviä ei saa dissata >:|

15.

”Eihän seepra raidoistaan pääse, aivan kuin ei Nnirvikään laimeista letkautuksistaan.”

Noh noh poika, Nnirvi pelasi ennenkuin olit syntynyt. Taustan lisäksi hänellä on sana hallussa ja sellaista näkemystä peliteollisuuteen ja peleihin mikä jää tusinatoimittajilta huomaamatta. Nnirvi osaa olla raflaava, mutta sen taustalla on älykkyys eikä tyhjyys kuten jossain Edomessa.

16.

@15

Ensinnäkin olisi mielenkiintoista kuulla, mikä kvalifoi sinut puhuttelemaan toimittajaa sanalla ”poika.” Toiseksi laimeat ja väkinäiset sutkautukset tuntuvat nykyään olevan ainoa, mihin herra Nnirvi pystyy. Välillä yliyrittäminen sekä päätön sarkastisuus johtavat jopa epäloogisuuksiin, joka ilmenee esimerkiksi siinä, että yhdessä numerossa haukutaan konsolipelien yksinkertaisuutta, ja heti seuraavassa Halon moninpelin monimutkaisuutta.

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi.

Takaisin ylös