Aihealueet: PSP, Strategia- ja sotapelit, Toimintapelit

SOCOM, Zipper Interactive, Sony

SOCOMin PlayStation Portable -versio panee isonkin miehen syömään sanansa. Olisin voinut lyödä vetoa isosta rahasta, että verkkopelattavaa taktiikkatoimintaa ei voida siirtää taskumuotoon järkevällä tavalla. Mutta se olisi ollut rahanmenoa. Fireteam Bravo on näet sovitettu PSP:n kuoriin lähes täydellisen onnistuneesti. Tarjolla on mobiileja erikoisjoukkoja, jännittäviä yksinpelitehtäviä ja toiminnantäyteistä verkkosotaa internetin uumenissa. Tätä voi hyvällä syyllä pitää PSP:n nettipelaamisen läpimurtona.

PS2-pelin suora kääntäminen PSP:lle olisi ollut pelillinen itsemurha. Bravo onkin itsenäinen teos SOCOM-sarjaan, jota on muokattu esikuvastaan uuteen olomuotoon sopivaksi. Silti ainoa merkittävä muutos on neljän taistelijan väheneminen kahteen.

Meininki on tuttua. Pahat ählämit, terroristit, kidnappaajat ja muut länsimaisen vapauden vastustajat kiusaavat kunnon ihmisiä. Tämä on sietämätöntä. Siihen täytyy tuoda muutos. Ei diplomatialla, ei lahjonnalla – vaan asevoimin. Länsimaisen demokratian tyyliin.

Ase- ja varustelistat tyydyttävät asefriikit, ja tarjolla on hiivintää ja toimintaa erikoisjoukkojen kyydissä. PS2- ja PSP-versiot täydentävät hienosti toisiaan. Yhtä pelannut on heti sujut toista kokeillessaan. Molemmat omistava hyötyy Crosstalk-ominaisuudesta, josta voit lukea tarkemmin SOCOM 3 -arvostelusta.

Ählämit kumoon

Taktinen taistelu on luotu PSP:n ruudulle ensiluokkaisesti. Taistelijapari etenee kartalla reittipisteestä toiseen, eliminoi tai vangitsee vastaantulevat viholliset, tiedustelee annetut kohteet ja tekee, mitä tehtävä milloinkin vaatii.

Suurin haaste lienee ollut ohjaustavan kehittämisessä. Siinä on onnistuttu hyvin.

Pelaaja ohjaa hahmoaan analogiohjaimen ja vasemman päätynapin yhdistelmällä. Tulittamista on helpotettu automaattitähtäyksellä, mutta se jättää yhä tilaa myös pelaajan omille taidoille. Pääosumat täytyy hoitaa yhä itse, ja kiikarikivääreillä ja muilla apuvälineillä tähdätään manuaalisesti. Kädentaidoille on siis sijaa, joskin verkkosodissa reaktioajan lyhyys on asia erikseen.

Todellista haastetta etsivä voi toki unohtaa tähtäysavun ja pelata ilman.

Tasku-SOCOMin grafiikka on suhteessa jopa PS2-versiota parempaa. Piirtoetäisyydet ovat pitkät ja maisemat lähes yhtä yksityiskohtaisia. Tosin taistelut käydään käytännön syistä lyhyemmillä etäisyyksillä. Kauempaahan pelaaja ei erottaisi ruudulta yhtään mitään. Liikkeessä vaikutelma on erinomainen.

Peruskampanjan ohella yksinpelitehtäviä voi pelata myös vaihtuvilla tavoitteilla ja satunnaisasetuksilla. Tämä kasvattaa kummasti pelin kestoa.

Ei voi sanoa muuta kuin että oh hoh. Bravon tekniikka on kohdallaan, häiritseviä lataustaukoja ei ole, pelaaminen on sujuvaa ja peliin pääsee nopeasti kiinni. Se toimii, niin yksin kuin netissäkin. Merkkipaalu PSP-historiassa.

Sota jatkuu verkossa

Fireteam Bravo toimii erittäin hyvin moninpelinä, vaikka nettiräiskintä taskukonsolilla tuntuukin alkuun vieraalta. Verkkoon pääsee joutuisasti, ja kerrankin PSP-onlinessa on vilinää. Tuntuu mukavalta katsoa palvelinlistaa, joka kertoo linjalla olevan vajaa 12 000 soturia.

Homma toimii. Edes verkkoviive ei vaivannut jenkkipalvelimella pelattuja testipelejä. Nautittavuus riippui enemmänkin pelimuodosta ja -kentästä. Kahden tiimin törmäykset ahtaassa kanjonissa olivat lyhyitä ja kaoottisia painajaisia. Laajemmilla kentillä 16 pelaajan matseissa jäi tilaa vaaniskeluun, miettimiseen ja yhteispeliin. Peluu on armotonta eivätkä hahmot ole teräsmiehiä. Tuntuu jännältä, kun on viimeinen joukkueensa pelaaja ja jo kuolleet pelaajat jännittävät katsojina sydän kurkussa erän tapahtumia. Ja voi miten kivaa onkaan kuulla, kun konsoli raikuu onnitteluhuutoihin viimeisen vihollissotilaan kellahtaessa.

Yksinpeliin sovelletut kontrollit tosin vaativat harjoittelua moninpeliä varten, sillä ihmiset kiitävät aivan eri tahtiin tekoälyvastustajiin nähden. Sorminäppäryyttä on syytä treenata.

Peli tukee puhetta netin yli, ja äänenlaatu on selkeä. Puheominaisuus on varmasti hitti suomalaisten Bravo-pelaajien ja klaanien keskuudessa. Satunnaisilla palvelimilla äänikommunikaation hyödyllisyys vaihtelee. Joskus kukaan ei pukahda mitään, joskus tiimissä on tyyppejä joiden vinkunaa ei jaksa Erkkikään kuunnella ja joskus homma toimii miten pitää. Tuurista kiinni.

Bravon nettitoimivuudesta todistaa eniten se, että sitä jopa pelataan, toisin kuin 99% muista PSP:n nettipeleistä.

Tekijä: Zipper Interactive

Julkaisija: Sony

Testattu: PSP

Saatavilla: PSP

Pelaajia: 1, 2–10 (lähiverkko), 2–16 (netissä)

Pelin kotisivu: SOCOM: U.S.Navy SEALs Fireteam Bravo

Jukka O. Kauppinen