Dome

Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Tom Clancy´s Splinter Cell: Double Agent (GC, PC, PS2, Xbox, Xbox 360, Wii)

14.12.2006
Mikko

Tom Clancys Splinter Cell, Tom Clancy, Ubisoft, Splinter Cell, fps

Aihealueet: PC, GameCube, PlayStation 2, Xbox, Xbox 360, Wii, Räiskintäpelit, Toimintapelit

Tom Clancyn nimellä ratsastava Splinter Cell -pelisarja on yltänyt neljänteen osaansa. Samalla se on vallannut runsaasti uusia pelialustoja. Xbox 360:llä pelin graafinen ulkoasu on muuttunut, mutta muu sisältö on entuudestaan tuttua tavaraa, aina päähenkilöä myöten. Itse peli keskittyy edelleen hiiviskelyyn ja taktiseen etenemiseen, kun päähenkilö Sam Fisher jatkaa taisteluaan maailmaa uhkaavia terroristeja vastaan.

Tehtävät on suoritettava salassa ja taidolla. Apuvälineinä käytetään valoja ja varjoja. Aiemmista osista poiketen tehtävät painottuvat ulkomaisemiin.

Ennen juoneen syventymistä on mahdollista harjoitella kahden harjoitustehtävän parissa. Yleensä harjoitus on opintojen äiti, mutta tässä tapauksessa kaksi kummallista ja hankalaa harjoitustehtävää lähinnä sekoittaa pelaajan. Juonen lopulta käynnistyessä ovat lähtökohdat herkulliset. Pelaaja hivuttautuu terroristijärjestö JBA:n riveihin ja toimii sen uumenissa kaksoisagenttina. JBA on John Brownin nimeä käyttävä rikollinen järjestö, josta ei kuitenkaan tunneta juuri sen tarkempia faktoja. Samalla pelaaja tekee hommia myös vanhalle kunnon NSA:lle, Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelulle, joka on Sam Fisherin pitkäaikainen työnantaja.

Jo ensimmäisessä tehtävässä huomaa kontrollien ajoittaisen heikkouden. Fisherin ohjaaminen on rauhallisissa olosuhteissa yksinkertaista, mutta todellisessa hädässä turhan monimutkaiset kontrollit sotkevat kokonaisuuden. Vaikka esimerkiksi kiipeily ja roikkuminen hoituvat puoliksi automaattisesti, niin ongelmat nousevat esiin yllättävän yksinkertaisissa tapahtumissa. Esimerkiksi rivakka kävely ja samanaikainen ampuminen on vaikeaa.

Molemmat tai ei mitään

Tarina on pääosin laadukas ja mielenkiintoinen. Erilaisia juonenkäänteitä ja tapahtumia mahtuu mukaan liikaakin. Laaja tarina rakentuu pitkälti kahden järjestön välisiin tapahtumiin. Fisher on jatkuvasti yhteydessä molempiin järjestöihin. NSA toivoo rauhanomaisia keinoja tilanteiden ratkaisuun, kun taas JBA rakastaa viattomien ruumiita. Fisher saa molemmilta ryhmiltä jatkuvaa palautetta tehtävän suorittamisesta ultramodernin rannekellonsa kautta.

Vastakohtien väliset jännitteet tuovat juoneen sen kaipaamaa syvällisyyttä. Uudenlaisen tilanteen johdosta tehtävien suorittaminen poikkeaa aiemmista Splinter Celleistä. Pelaajan on vältettävä paljastumista ja samalla etsittävä tarvittavat tiedot terroristien tietojärjestelmistä. Kaksoisagentin roolin myötä on aina pohdittava tekojaan, suorittaako tehtävät annettujen ohjeiden mukaisesti vai ei. Peli ei rankaise omista ratkaisuista ja onkin toivottavaa pitää molempien järjestöjen mielipiteet mahdollisimman neutraaleina, tapahtumista huolimatta.

Terroristien miellyttäminen vaatii rumia otteita, toisin kuin normaalisti NSA:n leivissä operoitaessa. Hiippailu jää taka-alalle, kun Sam Fisher lataa aseensa ja ampuu Rambon tavoin kaikkea liikkuvaa. Kontrollit eivät pysy toivotusti vauhdissa mukana, vaan aseistautunut agentti tuntuu liikkuvan enemmänkin lähipubin herrasmiesten tavoin.

Uudenlainen imago ja etenemistapa on mukavaa vaihtelua hidastempoiselle hiiviskelylle. Olisi vain toivonut, että kontrollit olisi päivitetty rivakampaan etenemiseen sopiviksi.

Kaksinaamaisuutta päivänvalossa

Tehtävät ovat siirtyneet pimeiltä kaduilta huomattavasti valoisammille alueille. Kirkas päivänvalo tuo upean ulkoasun hyvin esille. Yksityiskohtia on kiitettävästi ja erilaiset pinnat huomaa välittömästi. Erilaisiin ympäristön osiin on omat niksinsä. Esimerkiksi telttakankaan läpi pääsee kätevästi puukolla. Aivan vaivatta pelaaminen ei suju, sillä ruudunpäivitys kangertelee toisinaan.

Tekoälyn käytös tuottaa suurempia ongelmia. Vartijat liikkuvat esikuviensa mukaisesti, mutta  näkökentän kantavuus on paikoitellen kummallinen. Joskus tekoäly näkee pelaajan epäluonnollisen kaukaa, mutta yleensä Fisher voi liikkua vartijan ohi ilman hälytystä. Suurin osa tekoälyn ohjastamista vartijoista liikkuu ennalta määrätyn kaavan mukaisesti. Pelaaja voi jopa leikitellä, kun pienen tarkkailun jälkeen tietää täsmälleen mitä muut hahmot tekevät hetken kuluttua.

Musiikin ja repliikkien puolelta on turha etsiä leikittelyä. Hahmojen välinen dialogi on hoidettu asiallisesti ja ammattitaitoisesti. Myös taustalla soivat kappaleet ovat onnistuneita. Hiiviskelyyn vaaditaan pelottavaa ja hermoja raastavaa musiikkituotantoa. Sitä löytyy, eikä mukaan ole mahtunut ainuttakaan huonoa kappaletta.

Kaksin aina kauniimpi

Vain kuusi tuntia tarjoavalle tarinalle voi hakea jatkoa Splinter Cellien perinteisesti vahvoista moninpelimuodoista. Pelaaminen onnistuu Live-nettipelin lisäksi lähiverkossa System Linkillä tai kaverin kanssa samalla koneella. Valitettavasti kaverin opettaminen moninpeliin ei ole aivan yksinkertaista, sillä moninpelin tapahtumiin opastavat opetusvideot ovat kehnot. Jotta opetuksesta ymmärtäisi jotain, olisi hyvä tarjota oppilaalle mahdollisuus kokeilla ruudulla näytettyjä tapahtumia. Nyt opetusta saa vasta ensimmäisen moninpelitehtävän aikana.

Moninpelin sydän on Versus-pelimuoto. Tarkoituksena on muodostaa kaksi joukkuetta. Yksi ryhmä on agentteja, jotka yrittävät hakkeroida tietokoneita vartijoiden näkemättä. Toisena ryhmänä toimivat vartijat, jotka metsästävät luvatta liikkuvia vakoojia. Agentit voivat yrittää hakkeroida tietojärjestelmää useasta paikasta ja se tekee vartijoiden työstä haastavaa. Molempiin joukkueisiin mahtuu enintään kolme pelaaja.

Pelimuodon idea on nerokas, mutta se toimii kunnolla ainoastaan tutussa porukassa. Ventovieraiden kanssa kuviot menevät jatkuvasti harakoille ja jäljelle jää vain pahaa mieltä. Toinen tapa pelata kaverin kanssa on kokeilla uutta pelitilaa nimeltä Co-op Challenge. Ideana on saada pisteitä ja suorittaa yksinpelin kaltaisia tehtäviä kaverin kanssa. Yhteistyö on rautaa ja uusi pelitila on teoksen parasta antia.

Tilaa vain yhdelle

Kokonaisuutena Double Agent ei aivan yllä odotuksien tasolle. Nopeassa toiminnassa kömpelöltä tuntuva ohjaus sekä tarinan lyhyt kesto eivät vakuuta. Toisaalta kilpailevia tuotteita on markkinoilla niukasti ja hiiviskely on omalla tavallaan hauskaa. Moninpelitilat nostavat lopputuloksen mielekkyyttä huomattavasti.

Parhaiten mieleen jäävät taitavasti toteutetut kohtaukset ja niukat pelastumiset vartijoiden katseilta. Double Agent vaatisi lisää sisältöä ja paremmin toimivat kontrollit noustakseen talven pelien timantinkovaan kärkeen. Nyt se jää hieman etäälle tavoitteestaan, mutta tarjoaa kuitenkin mukavia hetkiä yhä useamman miehen unelma-ammatin parissa. Netittömän pelaajan kannattaa suosiolla suunnata katseensa muiden kilpaileviin teoksiin.

 

Tekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: GameCube, PC, PlayStation 2, Xbox, Xbox 360, Wii
Pelaajia: 1-6
Pelin kotisivu: http://www.splintercell.com

Mikko Rekola

Mikä Splinter Cell -sarjan peleistä on suosikkisi?

Katso tilanne vastaamatta

1.

minusta uusimmasta splintteristä puuttuu ensimmäisen splintterin hiiviskely!

2.

xboxin versio (siis ihan vaan xbox) on kuulemma paljo paree ku xbox 360 versio…
Juoni kuulemma aiva eri ja loppu paljo paree. Vanha sukupolvi peittoaa uuden.

3.

olisikohan tohon joku lisälevy tulossa vai jääkö peli noin lyhyeksi.. en oo tosin kokeillu vielä netti ominaisuuksia..mut hirveen lyhyt peli kaiken kaikkiaan..paljon lyhyempi ku aikasemmat.. konsoli on 360:nen mut pitää vissii ostaa se ykkösen peli nii saa jotain uutta… ja ärsyttävä loppu ku lukee vaa to be continued… kaikilla vaikeusasteilla pelattu ja kaikilla eri tavoilla mut juoni aina yhtä lyhyt..

4.

olisko tulossa ps2 arvostelu?

5.

Ps2:sella vedetty hardilla 1, pandora tomorrow ja chaos theory ja PC:llä nyt tänään tuo uusi. 1:ssä ja 2:sessa oli tarpeeksi haastetta ja jännitystä. 3 ja 4 olivat molemmat liian helppoja. Onhan tuossa 4:sessa hienot graffat, mutta liian lyhyeksi tosin jää. Juontakaan ei oikein voi kehua. Loppu jää vähän kesken mielestäni.

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös