Dome

Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Two Worlds II (PC, Xbox 360)

2.12.2010
Tero

Two Worlds 2, Reality Pump, SouthPeak, Fantasia

Aihealueet: PC, Xbox 360, Seikkailu- ja roolipelit, Galleria

Tekijä: Reality Pump
Julkaisija: SouthPeak Interactive
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360
Tulossa: PlayStation 3
Laitevaatimukset: 2GHz yksiydinprosessori, 1Gt RAM, Radeon 2900/nVidia 8800GT-näytönohjain, Windows Vista/XP/7
Pelaajia: 1, 2-8
Pelin kotisivu: http://www.twoworlds2.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Ensimmäinen Two Worlds tunnetaan pelinä, josta tykkäsi tasan yksi ihminen. Tämän ihailu oli ilmeisesti kuitenkin niin mairittelevaa, ettei jatko-osalta voitu välttyä.

Niin sanotusti terminaalisesti huonon pelin jatko-osa ei yleensä lupaa hyvää, koska pääsääntöisesti näiden pelien viat eivät ole ihan helpolla korjattavissa. Niinpä Two Worlds II:n suhteen odotukset eivät olleet järin korkealla. Mutta voisiko olla mahdollista, että joskus joku ihan oikeasti ottaisi opikseen?

Kuten Two Worlds, myös kakkososa sijoittuu Antaloorin fantasiamaailmaan. Juonen ytimessä on paikallisen ns. Pahan Keisarin ja nimettömän sankarin välinen mittelö. Keisari on kaapannut päähenkilön ja tämän sisaren, mutta vankilana toimivaan linnaan hyökkäävä pelastuspartio saa sankarimme mutkien kautta turvaan tai ainakin astetta turvallisimmille maille. Tästä alkaa tarina, jossa sankarimme agendana on sisaren pelastaminen, suurempana pottina taas koko maailman tulevaisuus. Kuinkas muutenkaan.

Edeltäjänsä tavoin Two Worlds II on epälineaarinen roolipeli hieman Elder Scrollsien ja Gothic 3:n tyyliin. Pääjuoni antaa odottaa itseään ja pelaajalla on suhteellisen suuri vapaus tutkia laajaa ulkomaailmaa asutuskeskuksineen, luolineen sun muineen. Tehtäviä piisaa, joskin melko suuri osa niistä on perinteistä tapa mökö x tai vie tavara y paikkaan z-tason matskua.

Avoimeen roolipeliin sopivasti peli myöskään pakota pelaajia valitsemaan mitään ennalta määrättyä hahmoluokkaa. Taitopisteitä voi vapaasti levitellä niin taikomisen, lähi- ja kaukotaistelun kuin erikoisempienkin taitoluokkien kesken. Käytännössä taitojärjestelmä toimii hyvin ja homma on kuta kuinkin tasapainossa, mikä oli ensimmäinen mukava yllätys.

Jos kuitenkin ollaan täysin rehellisiä, niin allekirjoittaneen ja Two Worlds II:n yhteinen taival ei alkanut kovin onnellisten tähtien alla. Meinasin repiä pelihousuni jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, kun peli väen väkisin tunki terveys- ja manamittarit sekä esimerkiksi minitehtävien ohjeistukset televisioruutujen reunojen ulkopuolelle.

Ongelma ratkesi iskemällä asetusten graphics-alavalikon alta Safe Interface -niminen kilke päälle, jonka jälkeen peli pakotti pelaamisen kannalta nämä suhteellisen tärkeät ruudut näkyviin. Tämän jälkeen pelikokemus parani melkoisesti.

Vaikeuksien kautta… jonkinlaiseen voittoon

Ensimmäisen Two Worldsin ongelmat olivat monitasoisia. Tympeä tarina, lukuisat bugit, mielenkiinnoton pelimaailma ja muut möröt tekivät siitä pelin, jota ei yksinkertaisesti ollut kiva saati kiinnostava pelata.

Täysin yllättävästi ja ennalta arvaamatta kakkososaa on kuin onkin hiottu juuri oikeista paikoista. Tarina tempaisee hitaan alun jälkeen mukaansa, maailmaa tutkii ilokseen ja hahmonkehitys on saatu pidettyä kiinnostavana, jonka lisäksi esimerkiksi crafting-järjestelmä toimii todella hyvin.

Lähes tulkoon kaikki pelin esineet ovat hajotettavissa alkuperäismateriaaleihinsa, joita sitten voi käyttää kulloinkin käytössä olevien varusteiden parantamiseen. Lisää potkua voi antaa esimerkiksi erilaisilla taikakivillä.

Sää- ja vuorokausiefektit luovat laajaan pelimaailmaan hyvin tunnelmaa, jota kuitenkin latistaa hieman se, että vain harvoihin rakennuksiin pääsee sisälle, eikä läheskään kaikkien ihmisten kanssa pysty keskustelemaan.

Two Worlds II:n suurimmat ongelmat tuntuvatkin liittyvän 360-versioon. Riseniä tai Gothic 4:ää pelanneet tietävät homman jujun. Kontrolleissa tuntuu olevan omituista viivettä, eikä animaatio ole sieltä sulavimmasta päästä.

Muuten tekninen toteutus toimii. Graafisesti erityisesti maisemat ovat ihan nättejä, joskin esimerkiksi Oblivionille jäädään kyllä kakkoseksi. Musiikkia kuuntelee mielellään, mutta audiopuolella ongelmaksi muodostuu manner-eurooppalaisten roolipelien arkkisynti: surkea ääninäyttely. Gothic-tason rimanalituksesta ei puhuta, mutta kehuja ei tällä osastolla heru.

Pahemmanlaatuiseksi pettymykseksi osoittautuneen Gothic 4:n jälkeen Two Worlds II on suorastaan positiivinen yllätys. Lajityyppinsä edustajana se on tasaisen vahva edustaja, jossa kaikki olennainen on kunnossa.

Vaikka se ei millään tasolla mikään leuat loksauttava elämys olekaan, ja teknisellä tasolla petrattavaa vielä löytyy, Reality Pumpille on silti pakko ja ilo nostaa hattua siitä, että mokista on otettu oikeasti opikseen. Lopputuloksena on tällä kertaa ihan pelattava roolipeli. Liikoja ei kuitenkaan kannata odottaa, ja mahdollisuuksien mukaan kannattaa satsata PC-versioon.

 

Lisää aiheesta

Two Worlds (360)

Two Worlds on osuva nimi puolalaisen Reality Pumpin pelille. Ei sen sisällön vuoksi, vaan siksi että tekijät yrittävät epätoivoisesti matkia Bethesdan menestystarinaa The Elder Scrolls IV: Oblivionia. Pelit ovat nimittäin kuin eri maailmoista.

Toinen on sukunsa menestynyt jatko-opiskelija, toinen musta lammas, joka jätti opintonsa ensimmäisen haasteen tullessa vastaan.

Two Worlds (PC)

Two Worlds on eräs tämän vuoden suurimmista jeesuspeleistä, jota on odotettu niin Xbox 360 -pelaajien kuin PC-miestenkin toimesta kuin joulua. Valitettavasti jälleen kerran hype meni överiksi, eikä Two Worlds pääse lähellekään ennakkomainettaan.

Lue myös

Arcania: Gothic 4 (PC, Xbox 360)

Assassin’s Creed Brotherhood (PC, PS3, Xbox 360)

Dragon Age 2 -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Fable III (PC, Xbox 360)

Farming Simulator 2011 (PC)

Mass Effect 2: Lair of the Shadow Broker DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Tron: Evolution (PS3, Xbox 360)

 

 

Kuvagalleria

Tero Lehtiniemi

1.

Itselleni tuo peli oli jonkin asteinen pettymys. Olen ehkä sitten se yksi ihminen, mutta pidin Two Worldsin Diablo-henkisestä mätkeestä ja esineiden paljoudesta (Ja eritoten niiden ”päivittämisestä”) sekä siitä että pelialue oli oikeasti avoin. Two Worlds 2 kohdalla alku nosti odotukset korkealle, jonka jälkeen mielenkiinto hiipui ja hiipui, kunnes päästiin Chapter 3 ja 4 jolloin alkoi suoranainen vitutus.

En voi ymmärtää mitä pelintekijöiden päässä on liikkunut tuota peliä tehdessä. Ymmärrän vielä että alueista on täytynyt tehdä ”isoja putkia” konsolien rajoituksien vuoksi, mutta sitä en voi ymmärtää että miksi vaikkapa kolmannella saarella on mallinnettu lääniä suhteellisen paljon, joka on kuitenkin tyhjää täynnä. Joka ikinen luola liittyy myöskin johonkin questiin, ja jos sinulla ei sitä ole niin joko a) et pääse luolaan tai b) siellä on muutama random mörkö ja siihen se sitten jäikin. Vene oli hieno idea tekijöiltä, vielä kun olisivat keksineet sille jotain käyttöä. Voit toki seilata sillä pikkusaarelle joka sijaitsee pelin kolmannen saaren vieressä, nirhata ne muutamat möröt ja sitten todeta kartasta että 80% pelistä on merta jossa ei sitten olekaan mitään muuta. Pelin loppuun vittuuntuneena päätin vielä antaa yhden mahdollisuuden ja seilasin tuskalliset 30min pelin isoimmalle saarelle, juoksin sen ympäri (Sisämaahan ei ole asiaa) ja hyvä ettei kiekosta tullut entinen. Siellä ei ole mitään.

Niin ja arvostelija ei kertonut sellaista faktaa että jos teet kaikki sidequestit niin pelin läpäisee noin 25 tunnissa. Niistä minulla noin 21 tuntia meni Chapter 1 ja 2, Chapter 3 kestää kaikki sidequestit tehtynä ironisesti 3 tuntia ja Chapter 4 on tuskallinen putkijuoksu kenttä jonka läpäisee tunnissa. Palkintona tästä saat loppudemon jossa ei ole hitustakaan järkeä.

Ja nyt spoileri tuosta huimasta loppuratkaisusta peilitekstinä. Lue jos uskallat:

.sivyh tullo ania nikno es ,ätämäh neroukoklu okatna ääklä attuM .iskalapumaa aispalukkip öys aj aamliaam okok iosinnaryt ,näämenätäm naannil nöliknehääp näämätsip iuttas naav eS .ippyyt ävyh tullo najaokok nikno sihapääp nasosokkak aj nasosökkY

2.

Vielä Terolle: ”lukuisat bugit, mielenkiinnoton pelimaailma ja lukuisat bugit muut möröt tekivät siitä pelin, jota ei yksinkertaisesti ollut kiva saati kiinnostava pelata.”, varmaan tuo jälkimmäinen ”lukuisat bugit” ei kuulu joukkoon. ”Lukuisat bugit muut möröt” ei kuulosta oikein järkevältä :)


Niin ja unohtui vielä mainita että pelin suurin saari on siis suljettu kokonaisuus, pääset sinne pienelle suopläntille Chapter 3 ajaksi ja sitten vielä pienemmälle alueelle Chapter 4 ajaksi. Muualle ei ole asiaa, eikä siellä kuulemma mitään olekaan vaikka huijauksilla sinne menisikin. Nettipelissä pääsee kuulemma siellä vaeltamaan Chapter 3 tapaisilla plänteillä, mutta itseäni ei yksinkertaisesti jaksanut kiinnostaa edes kokeilla. En edes muista milloin olisin ollut näin kyrpiintynyt ja turhautunut peliin viimeksi..

3.

Niinkö tosissaan meinaat että grafiikka häviää Oblivionille, joka on kohta 5 vuotta vanha peli?

4.

Maade,

Puhut täyttä totta. Allekirjoitan kaiken mitä sanoit. Läpäisin juuri pelin äskettäin ja olin kokemuksesta päällimmäisenä pettynyt ja vihainen. Etenkin tuo suurimman saaren kusetus otti päähän niin paljon että rahat takas. Lisäisin vielä että ykköseen verrattuna kontrollit olivat kelvottomat… Ykkösessä pystyit esim. ketjuttamaan komboja vaihtamalla suuntaa hiirellä kesken lyöntien ja hahmo tuntui responsiivisemmalta, kakkosessa hahmo ei vaihda suuntaa yhtä saumattomasti, taistelu ei tunnu sulavalta eikä luovuudelle jää yhtä paljon tilaa kuin ykkösen pelimekaniikassa. Yleisilme ja maailman ”mythos” on muuttunut entistä enemmän massoja nuoleskelevaksi peruskamaksi jossa ideat on suoraan kopioitu todellisuudesta tai muista peleistä / fantasiakliseistä ja kaikesta paistaa läpi liika yrittäminen ja asteittainen tekijöiden lisääntyvä kyllästyminen omaan tekeleensä loppua kohden. Siinä missä alku vaikutti huolitellulta ja tarjosi vaihtoehtoja ja lupauksen vapaasta seikkailusta, loppua kohden putki kaventuu ja kiinnostus käsikirjoituksen laatuun on selvästi jäänyt taustalle tekijöiltä. Luulen että tekivät tätä niin kauan että halusivat mokoman tekeleen pois lukujärjestyksestä ja markkinoille perus tuubiropestandardit täyttävänä, näyttävänä mutta keskinkertaisena fantasiaropelluksena. Ei voi käsittää mistä tämän pelin kasvattama arvostus Reality Pumpia kohtaan kumpuaa, ja miksi samat tyypit jotka haukkuivat ykkösosan nyt ylistävät tätä? Ykkösessä oli oikeasti avoin maailma, tutkittavaa ja responsiivinen, monipuolinen taistelumekaniikka. Ääninäyttely oli läppä ja juoni oli mitä oli, mutta ei yks twisti tee kakkosen hötöstä yhtään laadukkaampaa. Tässä tuntuu että on yritetty liikaa, hahmon väsyttävästä itsearvoisesta sarkasmista ja fucking-sanan yliviljelystä mukaeeppisiin dialogeihin ja cutsceneihin. **tuttaa tämä peli ja kritiikittömät urpot jotka sitä fanittavat, etenkin jos dissasivat ykkösosaa muiden lampaiden kanssa samaan tahtiin määkien.

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös