Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Victoria 2 (PC)

20.4.2011
Lasse

Victoria 2, Paradox Interactive, Victoria, historia

Aihealueet: PC, Strategia- ja sotapelit, Galleria, Moninpelit

Tekijä: Paradox Interactive
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC (Windows 7 64bit, AMD X4 955, 8 Gt RAM, Radeon 4870)
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Intel® Pentium® IV 2.4 GHz tai AMD 3500+, 2Gt RAM, 2Gt levytilaa, Windows XP/Vista/Windows 7, Microsoft DirectX 9.0+
Pelaajia: 1 -n
Pelin kotisivu: http://www.victoria2.com
Arvostelija: Lasse Haverinen

Tuskin on enää aikakautta, jota jokin Europa Universalis -sarja ei jo kattaisi. Mutta kuten nimestäkin voi päätellä, Victoria 2 ei tarjoile uutta, vaan käsittelee edeltäjänsä tapaan 1800-luvun teollisen vallankumouksen aikakautta.

Historiankirjat kertovat, että länsimaista alkanut teollistuminen muutti yhteiskuntia perinpohjaisesti, kun perinteinen käsityönä tehty piensarjavalmistus ja maanviljely sai väistyä kivihiilen ja höyrykoneen mahdollistaman suurtuotannon tieltä. Rinta rinnan teollistumisen kanssa levisivät myös uudet aatteet vapaudesta ja ihmisoikeuksista, jotka tekivät yksinvaltiudesta kiusallisen hankalaa. Kuulostaa tutulta tosielämän Lähi-Idän uutisoinnista.

Koko maailma hyppysissä

Victoria 2 kattaa vuodet 1836 -1936 ja edeltäjänsä tapaan pelaaja hyppää valtiolaivan ruoriin pelimaailmassa, jonka kello käy jatkuvasti. Kelloa voi tahdittaa erilaisilla ajannopeutuskertoimilla ja luonnollisesti sen saa myös pysäytettyä tarkempia pohdiskeluja varten.

Pelikartta kattaa koko maailman kaikkine ajanmukaisine valtioineen, joista minkä vain voi ottaa johdettavakseen. Eri valtiot poikkeavat toisistaan lähtötilanteen kannalta suuresti. Esimerkiksi tuon ajan supervallan, Iso-Britannian, lähtökohdat ovat tyystin toiset kuin esimerkiksi Japanilla, joka oli hyvin eristäytynyt keskiaikainen valtio. Valtiot rankataan paremmuusjärjestykseen pisteiden perusteella, jotka koostuvat arvovallasta, teollisuuden kapasiteetista ja sotilasvoimasta.

Pistevoittoa kummempaa yleistavoitetta ei anneta, vaan pelaaja joutuu keksimään omat tavoitteensa.

Kartta on jaettu provinsseihin, jotka taas on ositettu pienempiin lääneihin. Jokaisesta läänistä mallinnetaan sen väestö, taloudelliset olot ja luonnonvarat. Väestö on jaettu erilaisiin ammatinharjoittajiin, maatyöläisistä rahavaltaa käyttäviin kapitalisteihin. Näillä kaikilla on omat poliittiset ja uskonnolliset suuntauksensa sekä päivittäiset tarpeensa, jotka käytännössä katetaan työstä saatavilla tuloilla. Hyvät tulot pitävät kansan onnellisena, kun taas työttömyys purkautuu kapinamielialana. Valtiomiehen tulee pitää valtakunnan taloudellinen kilpailukyky jatkuvasti mielessä, sillä Victoria 2 keskittyy ennen kaikkea sosiaali- ja talouspuolen mallinnukseen.

Tämä kuulostaa paperilla hyvältä, mutta käytännössä pelaajalla on hyvin vähän suoria keinoja, joilla vaikuttaa kansalaisten toimeentuloon. Teollistumisen edetessä käsityöläiset siirtyvät kapitalistien tai valtion perustamiin tehtaisiin, joiden suuret tuotantomäärät kiihdyttävät kansantalouden rattaita.

Kommunismia vai demokratiaa?

Valtion johdossa pelaajasta kuoritaan esiin poliitikko, sillä ohjattavana on valtion talous-, tiede-, ulko- ja sisäpolitiikka, sodankäynti sekä siihen tarvittavien joukkojen tuotanto. Näitä kaikkia ohjataan omista hyvin toimivista, hienoista näkymistään. Näytöille on kasattu melkoisesti sisältöä ja lähes kaikesta saa tarkempia lisätietoja pitämällä hiirtä hetken aikaa paikoillaan kunkin kohdan yllä.

Valtion kirstua ylläpidetään säätämällä verotusastetta, jonka vastapainona toimivat budjetin painopistesäätimet, joilla säädetään muunmuassa valtion koulutukseen, materiaalihankintoihin, ja byrokratiakoneistoon käyttämiä menoja. Luonnollisesti jokainen kerätty veroäyri on pois kansalaisten taskusta.

Sisäpoliitikan saralla pelaaja joutuu päättämään asioista, jotka ovat tuttuja myös näin kotimaan vaalien alla.  Asiat kuten maahanmuuttopolitiikka, työpäivän pituus, eläkkeet, sananvapaus ja kokoontumisoikeus vaativat kannanottoa. Päätösten vaikutukset kantavat pitkälle, mutta näkyvät usein hitaana muutoksena jonkin tietyn väestönosan tyytyväisyyslukemissa. Liian nopea uudistaminen tai despotismi taas nostattaa kansan raivon, joka ilmenee usein aseellisena kapinana. Onneksi kapinalliset on helppo kukistaa suhteellisen pienillä vakinaisen sotaväen voimilla. Kevyt populismi kantaa Victoriassa pitkälle. Hallintomuodosta riippuen uudistuksiakaan ei voi säätää täysin vapaasti, vaan niillä on oltava edustajiston tuki.

Muutamat talouspolitiikkaa säätävät liukusäätimet ja poliittiset päätökset ovat käytännössä ainoat keinot, joita pelaaja voi käyttää valtion toiminnan ohjaamiseen. Tarjolla ei esimerkiksi ole käytännössä lainkaan suoria keinoja helpottaa jossain läänissä vallitsevaa kovaa työttömyyttä. Ehkä koulutuspolitiikkaan investoimalla voi toivoa tilanteen korjaantumista muutamassa kymmenessä vuodessa. Tietyissä valtiomuodoissa valtio voi perustaa myös tehtaita lääneihin, mutta taloudellisten tekijöiden on oltava kunnossa, jotta tehtaat pysyvät käynnissä.

Tykkitulta Mainilassa

Vaikka Victorian painopiste on talouspuolessa, niin sodankäynti on toteutettu poikkeuksellisen hyvin. Ensiksikin jokaisella sodalla on jokin tavoite. Tavoite voi olla esimerkiksi vihollisen nöyryyttäminen tai jonkin tietyn provinssin valloittaminen. Mikäli sodan loputtua tavoite on täytetty, niin kansakunta saa kansainvälistä arvostusta, prestiisiä, joka on yksi olennainen osa-alue pistelaskennassa.

Sotia ei voi myöskään aloittaa milloin vain ja ketä vastaan huvittaa, sillä sotaan tarvitaan hyvä syy - Casus Belli. Näitä syitä tarjoillaan usein satunnaistapahtumien kautta, mutta esimerkiksi menetettyjen tai omiksi koettujen alueiden takaisinvaltaus on hyvä syy. Jos Casus Belli puuttuu ja sotimaan täytyy päästä, herättää teko kansainvälistä pahennusta. Jos ulkovaltoja ärsyttää riittävästi, voivat nämä organisoitua ja liittoutua kostoretkelle.

Diplomaattiset liittoumat toimivat hyvin ja aina ennen sodanjulistusta kannattaa tarkistaa vastustajan liittolaistilanne, ettei pieni rajakahakka paisu suursodaksi.

Joukkojen tuotanto on tehty myös omaperäisellä tavalla. Uusien joukkojen nostattamiseen tarvitaan tietysti rahaa, mutta vaikka fyffeä riittäisi, niin joukkoja ei silti voi tuottaa loputtomasti. Sotilaat palkataan omista lääneistä ja läänit tukevat vain tiettyä määrää joukkoja. Määrä riippuu läänin väestön koosta ja siitä kuinka iso osa väestöstä haluaa liittyä sotaväkeen. Värväytymisintoon vaikuttaa palkkaus sekä esimerkiksi yleinen sotaväsymys, joka kasvaa sotien pitkittyessä. Victoria 2 on täynnä tällaisia syy-seurausketjuja ja käyttöliittymä yleensä esittää tärkeimmät ketjut selvästi.

Kunnon rähinöitä varten on yleinen liikekannallepano, joka mobilisoi siviilit armeijan harmaisiin antaen käyttöön suuren määrän joukkoja. Liikekannallepano vaikuttaa tietysti negatiivisesti valtion tuotantoon ja talouteen.

Joukkoja liikutellaan osastoina, joille voi määrittää komentajan, mikäli sellaisia on vapaana. Komentajien kyvyt ja osaaminen vaihtelevat, mutta huonokin komentaja on parempi kuin ei komentajaa lainkaan. Taistelu käynnistyy heti, kun sodassa olevien osapuolten osastot osuvat samaan lääniin. Lopputulokseen vaikuttaa liuta muuttujia kuten maasto, komentajan ja osastojen kokemus, moraali, organisaation eheys, varustus ja osaaminen. Yhdistetty sodankäynti on päivän sana, sillä jalkaväki pärjää huomattavasti paremmin, jos sillä on ratsuväen ja tykistön tuki.

Hävinnyt osapuoli ei suinkaan aina tuhoudu viimeiseen mieheen, varsinkaan jos tarjolla on tilaa perääntymiseen. Tuhoutumisen sijaan osastot kärsivät jonkin verran miehistötappioita ja menettävät taistelumoraalin ja organisaatioeheyden. Matalan organisaatioeheyden omaava armeija ottaa takkiinsa helpommin kuin hyvin järjestäytynyt armeija. Kerrassaan erinomainen systeemi.

Summa Summarum

Käyttöliittymä toimii sutjakasti ja tarjoaa hyvät keinot porautua syvälle kansakunnan sielunelämään. Suuressa pelimaailmassa tapahtuu paljon, mutta tiedon tulva pysyy hallinnassa hyvien suodattimien ansiosta. Pelikartta ja käyttöliittymä myös näyttää hyvältä ja tarkoituksenmukaiselta. Pelaaminen on vaivatonta ja ajannopeutuksen ansiosta vuodet viuhuvat nopeasti.

Victoriaa pelatessa tuli usein tunne, että käsissä on musta laatikko, jossa pyörii monimutkainen valtiotason taloussimulaatio ja ainoat vaikutuskeinot simulaatioon ovat muutamat hyvin korkean tason säätimet. Realistista kyllä, mutta ei hirveän hyvä ratkaisu pelattavuuden kannalta. 

 

Lisää aiheesta

Total War: Shogun 2 (PC)

Strategic Command WW1 The Great War 1914-1918 (PC)

Warhammer 40K: Dawn of War II: Retribution (PC)

King Arthur: The Role Playing Wargame (PC)

Lue myös

Beyond Good and Evil HD (PS3, Xbox 360)

Call of Duty: Black Ops First Strike DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Crysis 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Ghostbusters: Sanctum of Slime (PC, PS3, Xbox 360)

 

 

Kuvagalleria

Lasse Haverinen

1.

Hyvä peli ja parasta on liittoumut pieni raja kahina kuninkaallisen preussin ja itävallan kans itellä paisui yli 30 eri valtion maailman sodaksi :D

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös