Pelien ikärajat

Suomessa on pelien suhteen käytössä kaksi erilaista ikärajamerkintää. Pääasiallinen merkintäkeino on yleiseurooppalainen PEGI-luokitus. PEGI-luokituksen mukaiset ikärajat ovat ensisijaisesti ainoastaan suosituksia, poikkeuksena 18 vuoden ikäraja, jolla merkittyjen pelien luovuttaminen alaikäiselle on rikos.

PEGI-järjestelmässä on kaksi toisiaan täydentävää osaa. Ensimmäinen on ikärajaluokittelu, 3+, 7+, 12+, 16+ ja 18+. Toinen osa järjestelmää ovat pelin sisältöä kuvaavat symbolit. Nämä symbolit, jotka on painettu pelipakkauksen takapuolelle ikärajan yhteyteen, kertovat pelin sisältämän haitallisen aineiston laadun.

Valtion elokuvatarkastamon kotisivuilta  voi tarkistaa pelien ikärajoja ilman kauppareissua.

Ilmoitettujen pelien symbolit:

3. Peli soveltuu kaikenikäisille.
7. Ikärajasuositus 7 vuotta. Pelin saa luovuttaa kaikenikäisille.
12. Ikärajasuositus 12 vuotta. Pelin saa luovuttaa kaikenikäisille.
16. Ikärajasuositus 16 vuotta. Pelin saa luovuttaa kaikenikäisille.
18. Pelin saa luovuttaa vain 18 vuotta täyttäneelle.

Minkätyylisiä pelejä on?

Erilaisia pelityyppejä on periaatteessa lukematon määrä, mutta käytännössä ne voidaan jakaa muutamaan yksinkertaiseen alaluokkaan.

Toimintapelit

Vauhdikkaita pelejä, joihin yleensä liittyy paljon tappelua tai aseiden käyttöä. Toimintapelit voivat olla tyyliltään esimerkiksi ns. First Person Shootereita (FPS, pelaajan silmin katsottua räiskintää, esimerkiksi Half-Life ja Counterstrike) tai mätkintäpelejä (Tekken, Virtua Fighter, Mortal Kombat). Toimintapelien alle voidaan käytännössä niputtaa myös tasohyppelypelit, joissa sorminäppäryyden ja hoksottomien avulla pyritään ohjaamaan sankari määränpäähänsä.

Seikkailupelit

Seikkailupelit ovat usein rauhallisia, vähän tai ei ollenkaan toiminnallisia elementtejä sisältäviä pelejä, joissa pääpaino on keskustelulla, tarinalla ja ongelmanratkaisulla. Vaativat yleensä varsin hyvää englannin kielen taitoa, ja ongelmien  monimutkaisuus voi olla nuoremmalle peliväelle liikaa. Seikkailupeli voidaan toteuttaa monilla eri tavoilla, myös 3d-grafiikalla, FPS-pelin keinoin.

Autopelit

Melko itsestäänselvä peliluokka. Autopelien alle menevät niin realistisemmat formula- ja rallipelit kuin yksinkertaisempaan vauhdin hurmaan keskittyvät Gran Turismotkin. Autopelit ovat vauhdikkaita, yleensä varsin helposti omaksuttavia ja virtuaaliradoilla huristelu antaa myös luontevan ensipohjan autokoulua varten.

Äly- ja puzzlepelit

Pelejä, joissa erilaisten ongelmien ratkaisu on käytännössä ainoa tarkoitus. Peleistä riippuen vaativat hoksottimilta joko nopeaa reagoimiskykyä (Tetris, Meteos) tai pitkäjänteistä miettimistä (Sudoku).

Roolipelit

Roolipelit ovat pitkäkestoista seikkailua kaipaavien unelmapelejä. Ne asettavat pelaajan joko itse luotujen tai valmiin taustatarinan omaavien hahmojen saappaisiin, ja näiden edesottamuksia seurataan yleensä useiden kymmenien tuntien mittaiseksi venyvien seikkailujen ajan. Pääpaino enemmän tai vähemmän tarinalla, mikä asettaa kielitaidolle omat vaatimuksensa. Sisältävät taistelua poikkeuksetta, mutta väkivalta poikkeuksetta joko yliampuvan liioiteltua tai muuten vain siistittyä. Roolipelit voi jakaa karkeasti kolmeen luokkaan.

Ns. japanilaisissa roolipeleissä (Final Fantasy) pääosa on tarinalla ja henkilösuhteiden kehittymisellä, kun taas länsimaisissa roolipeleissä, keskitytään oman hahmon luomiseen ja kehittämiseen usein avoimessa ympäristössä (Oblivion, Falloutit). Tämän lisäksi lajityypistä voidaan erottaa jatkuvasti suosiotaan kasvattavat verkkoroolipelit, joiden pelaaminen on usein maksullista (World of Warcraft)

Simulaattorit

Simulaattoripelit pyrkivät jo nimensä mukaisesti tarjoamaan aihepiiristään mahdollisimman aidon tuntuisen kokemuksen. Suurin osa simulaattoreista on ilmailuaiheisia, ja nykyään erityisesti sotilasilmailuun keskittyviä. Realistista pelikokemusta kaipaaville on tarjolla huima valikoima nykyaikaisia ja historiallisia  sotakoneita. Vaikka suosituimpina aihepiireinä ovatkin nykyaikaiset suihkukoneet ja toisen maailmansodan aikaiset potkurikoneet, löytyy lajityypistä myös kattava määrä helikopteri- ja panssarivaunusimulaattoreita.

Tarjolla on myös sukellusvenesimulaattoreita ja monet autopelit voidaan huoletta sijoittaa simulaattorien piiriin, sillä ne mallintavat autojen käyttäytymistä tarkan fysiikka- ja ympäristömallinnuksen avulla.

Tuoreimpana villityksenä simulaattorigenreen voidaan mielikuvituksen rajoja venyttäen sijoittaa myös The Simsin kaltaiset elämä- tai virtuaalielämäsimulaatiot.

Urheilupelit

Urheilupelien löyhän lajityypin alle menevät urheiluun tavalla tai toisella keskittyvät pelit. Ne voivat olla joko tiukasti yhteen suosittuun lajiin keskittyviä (Pro Evolution Soccer, NHL) tai sesonkiluonteisia olympialais- ja maailmanmestaruuskisapelejä. Yhteen lajiin keskittyvät pelit ovat usein todellisia fanituotteita, jotka pyrkivät tarjoamaan lajin ystäville mahdollisimman tunnelmallisen pelikokemuksen aitoine stadioneineen ja pelaajineen.

Strategiapelit

Strategiapelit ovat usein sota-aiheisia ja keskittyvät suurten joukko-osastojen rakentamiseen, liikuttamiseen, huoltoon ja näiden välisiin taisteluihin. Karkein rajanveto lajityypin sisällä voidaan vetää sen suhteen, tapahtuuko peli reaaliajassa vai vuoropohjaisesti. Ns. Reaaliaikastrategiat ovat usein varsin kevyttä viihdettä, joissa rakennetaan suuria armeijoita ja pyritään voittamaan vastustaja (Warcraft). Vuoropohjaiset strategiapelit (Hearts of Iron II) vaativat usein huomattavasti pitkäjänteisempää miettimistä, ja yksiköiden väliset voimasuhteiden lisäksi pelin tapahtumiin voi vaikuttaa paljon muukin.

Strategiapelien lohkoon voidaan sijoittaa myös monituiset manageri- ja bisnespelit, joissa älyllä ja suunnitelmallisuudella on merkitystä. Näitä voivat olla esimeriksi jalkapallo- tai jääkiekkomanagerit (Football Manager) tai kaupunkirakentelut (SimCity).

Lasten- ja perhepelit

Pelit voivat olla lapsille erinomaista ja omaa ajattelua aktivoivaa ajanvietettä. Lapsille suunnatut pelit ovat usein tavallisia pelejä yksinkertaisempia, ja sisältävät esimerkiksi piirretyistä  tuttuja hahmoja. Suosituksi on osoittautunut erityisesti Habbo Hotel-verkkoyhteisö. Valitettavasti verkko-ulottuvuus tuo peleihin vielä omanlaisensa vaaran. Lapsille suunnatut pelit nimittäin houkuttelevat pariinsa myös lapsiin sairasta kiinnostusta kokevia aikuisia ihmisiä, joten tällaisten pelien suhteen kannattaa lasta joko valvoa tai antaa selkeät säännöt ihmisille puhumisesta ja esimerkiksi näiden tapaamisesta.

Habbo-tyylistä kokemusta turvallisemmassa ympäristöstä voi hakea esimerkiksi Sims-pelisarjasta. Itse luodun perheen talon sisustamista ja arkirutiinien ohjaamista ei pahallakaan voi pitää haitallisena, ja pelit onkin helppo nähdä jättimäisinä nukkekoteina. Kylpyhuoneessa asioinnit ja vastaavat on sensuroitu tyylikkäästi, eikä pelkoa lapsia väijyvistä aikuisista ole.

Perheen nuoremmille sopivia pelejä ei kannata etsiä niinkään pelien ikärajaa tuijottamalla, vaan pelin sisältö on tärkeämmässä asemassa, oli kyse sitten pc- tai konsolipelistä.

Verkkopelaaminen pc:llä

Suurin osa peleistä tarjoaa täysipainoisen yksinpelikokemuksen, eikä muiden pelaajien seuraa välttämättä edes jää kaipaamaan. Monet pelit ovat kuitenkin parhaimmillaan, jos ne kokee moninpeliominaisuuksiensa kautta. Yksinkertaisimmillaan verkkopelaaminen internetissä vaatii vain riittävän tasokkaan verkkoyhteyden ja itse pelin, mutta poikkeuksia on erityisesti konsoleilla.

Pc-ympäristössä Gamespyn kaltaiset apuohjelmat olivat aikoinaan varsin suosittuja, sillä niiden avulla oli helppo etsiä peliseuraa internetin suurista syövereistä. Tätä nykyä pelien omat moninpelipalvelut ovat niin laadukkaita, että varsinaisten palvelinhakuohjelmien tarve on poistumassa.

Pc-ympäristössä verkkopelaamisesta ei pääsääntöisesti koidu erilliskustannuksia, vaan täysipainoiseen moninpelikokemukseen ei pelin kauppahinnan ja verkkoyhteyden kuukausimaksun lisäksi tarvita ylimääräisiä investointeja. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin ns. massiivimoninpelit, joista etenkin laadukkaimmat ovat yleensä kuukausimaksullisia. Kuukausimaksu on pelistä ja laskutusvälistä riippuen yleensä noin 10-15 euroa, ja maksaminen hoidetaan pääsääntöisesti luottokortilla. Tiettyjen pelien suhteen maksaminen hoituu myös PayPal-palvelun tai esimerkiksi pelikaupasta ostetun peliaikakortin avulla.

Keskituloisen ihmisen tuntipalkan hintainen kuukausimaksu saattaa monista tuntua vastenmieliseltä idealta, varsinkin kun tämän lisäksi pelistä joutuu yleensä maksamaan myös normaalin kauppahinnan. Täytyy kuitenkin muistaa, että kuukausimaksun vastineeksi tarjotaan asiakaspalvelua, jopa tuhansia pelaajia vetävien palvelinten pyöritystä ja pelin jatkuvaa päivittämistä. Moneen kertaan todistettuna sääntönä tämän tason pelit tarjoavat yleensä kuitenkin sen verran pitkäikäistä ja hyvä viihdettä, että pelituntien kasvaessa sinänsä suurelta tuntuva kuukausimaksu alkaa tuntua varsin kohtuulliselta.

Pc-maailmassa suosituimpia verkkopelejä ovat esimerkiksi Half-Life-peliin pohjautuva Counter-Strike, tämän Half Life 2-moottoria hyödyntävä isoveli Counter-Strike Source ja Battlefield 2. Kuukausimaksullisista verkkoroolipeleistä suosituin on eDomen toimituksenkin koukuttanut World of Warcraft. Kuukausimaksua vierastaville tarjolla on esimerkiksi varsin laadukas Anarchy Online. Muita suosittuja massiivimoninpelejä ovat esimerkiksi lentosimulaattori Aces High 2, zombieseikkailu Urban Dead ja sotasimulaatio World War II Online.

Verkkopelaaminen konsoleilla

Konsoleilla moninpeliuran aloittaminen vaatii pienen investoinnin. PlayStation 2:lla verkkopelaaminen vaatii erityisen, muutaman kymmenen euron hintaisen verkkoadapterin, jos käytössä on vanhempi PlayStation 2. Uudempi, ohut PlayStation 2 sisältää verkkoliitännän vakiona.

Xbox-pelaajat joutuvat hankkimaan Xbox Live!-starter kitin.

Itse pelaaminen on muutamia maksullisia pelejä lukuun ottamatta pleikkaripelaajille maksutonta. Xbox-pelaajat joutuvat maksamaan Microsoftin Xbox Live!-palvelun käytöstä pientä kuukausimaksua. Liven tarjoama keskitetty pelipalvelu ja ylimääräiset ominaisuudet on kuitenkin yleisesti mielletty tämän kuukausimaksun arvoisiksi. Xbox360:n myötä Microsoft kuitenkin lanseerasi ns. Xbox Silver-palvelun, jolla pelaaminen on viikonloppuisin maksutonta.

Konsolipuolella erityisen suosittuja moninpelejä ovat erilaiset räiskintä- ja urheilupelit. Urheilupuolella erityisesti Pro Evolution Soccereilla on vankka kannattajakuntansa. Räiskintäpeleistä yleisimpiä taas ovat SOCOM-sarja PlayStation 2:lla, ja Halot Xboxilla.

Tuovatko pelit koneelle viruksia tai haittaohjelmia?

Internet on tätä nykyä tilanteessa, jossa suojaamattoman koneen saa täyteen viruksia ja haittaohjelmia, vaikka ei tekisi mitään. Madoille ja hakkereille riittää, että kone on verkossa, eli mitään  epämääräisillä sivuilla vierailua ei enää tarvita. Pelit eivät tuo koneelle sen enempää viruksia kuin normaalikaan verkonkäyttö, kunhan kone on asianmukaisesti suojattu sekä virustentorjunta- että palomuuriohjelmistoilla. Laittomien pelien kopiot voivat kuitenkin pitää sisällään viruksia tai muita haittaohjelmia, joten tällaisten pelien lataamisesta on syytä varoittaa nuorempaa peliväkeä jo ihan tästäkin syystä. Se on sitä paitsi myös laitonta.

Mannerheimin lastensuojeluliitolla on viisaasti verkossa -opas fiksuun lasten nettikäyttöön. Toinen opas neuvoo pienimpien lasten pelaamisesta huolestuneita.

Ovatko pelit haitallisia?

Pelien voidaan katsoa olevan haitallisia samoissa määrin kuin muunkin väkivaltaviihteen, ja K18-pelit ovat käytännössä saaneet merkintänsä samoin perustein kuin vastaavanlaista sisältöä tarjoava elokuva. Koko pelien ikärajajärjestelmä perustuu niiden haitallisuuden torjumiselle, joten tämäkin on ikärajoja tutkittaessa hyvä mieltää. Väkivaltaisten videopelien vaikutuksista lapsiin ja nuoriin on ollut paljon keskustelua erityisesti Yhdysvalloissa, joissa monet tahot haluaisivat väkivaltaisten pelien myynnin kokonaan kiellettäväksi.

Vaikka pelit tarjoavatkin virtuaalimaailmoja, ja niissä tehtävät rikokset ja väkivallanteot kohdistuvatkin kuvitteellisiin hahmoihin, on väkivaltaisten pelien katsottu useissa tutkimuksissa nostavan aggressiotasoa. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että erilaiset, usein väkivaltaisiakin teemoja sisältävät sotaleikit ovat kuuluneet lasten ajanvietemuotoihin jo kauan ennen videopelien saapumista. Ne vain ainoastaan tuovat nämä samat teemat sisätiloihin, fyysisesti turvalliseen ja helpommin valvottavaan ympäristöön. Väkivaltaisten pelien suhteen oma järki on vielä ikärajojakin  tärkeämpi väline: nuoren kanssa on syytä keskustella peleistä, niissä suoritettavista teoista ja siitä kuinka nuori kokee nämä pelit. Loppujen lopuksi ilmiö on kuitenkin verrattavissa television ja rock-musiikin ympärillä velloneisiin keskusteluihin, ja oma asema näissä keskusteluissa on syytä muistaa kun peleistä keskustelee lapsen kanssa.