Koko perhe pelaamaan

Joulupukki saattaa tuoda kotiin uusia pelikoneita ja pelejä. Pelaaminen ei ole pelkästää lasten yksinoikeus, siitä voi tehdä myös koko perheen yhteistä hupia. eDome kertoo perustiedot eri pelikoneista.

Erilaiset pelikoneet

Videopelien pelaaminen on nykypäivänä hyvin monimuotoista. 80-luvulla Suomessa Atari 2600 –konsoli ja Commodore 64 –kotimikro olivat yleisimmät pelaamiseen käytetyt laitteet, mutta sittemmin pelimaailma on laajentunut tuntuvasti.

Tänään pelaamisen eri muodot voi jakaa kolmeen eri osa-alueeseen:

• Tietokoneilla pelaamiseen
• Konsolipelaamiseen
• Käsikonsoleihin ja mobiilipeleihin

Eri valmistajien pelikoneet eivät ole keskenään yhteensopivia. Peliä ostavan on siten muistettava tarkistaa, että ostaa omassa pelilaitteessaan toimivan pelin, eikä vaikkapa pc- tai Xbox-peliä jos kotona on PlayStation 2. Pc-peliä ostavan on myös tärkeää tarkistaa, että kotikone täyttää pelin vähimmäisvaatimukset. Ei kannata ostaa peliä, jos se ei yksinkertaisesti toimi koneessasi.

Tämä opas kertoo eri pelikoneista, peleistä, lisälaitteista ja muusta tarpeellisesta uuden pelaajan näkökulmasta.

PC

Windows-käyttöjärjestelmällä varustettu pc-pohjainen kotitietokone on yleisin mikroilijan pelikone. Kotitietokone on siitä käytännöllinen pelilaite, että se soveltuu myös muuhun harrastukseen ja hyötykäyttöön. Tietokoneen hankinta on kuitenkin vaikeampaa kuin pelikonsolin, sillä erilaisia kokoonpanoja on valtavasti. Pelikäyttöön soveltuvan mikron hankinta on siten vaativampaa kuin pelikonsolin. Monikäyttöinen tietokone myös maksaa enemmän kuin konsoli.

Pc-konetta on helppo laajentaa ja muuttaa omia tarpeita vastaavaksi. Useimpien koneiden osia voi vaihtaa. Esimerkiksi näytönohjaimen vaihtaminen nopeampaan parantaa pelien grafiikkaa ja pelattavuutta. Koneeseen voi asentaa paremman äänikortin, joka luo peleihin upeat tilaäänet. Peliohjaimia on tarjolla kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia.

Pelaaminen pc:llä ei ole yhtä helppoa kuin konsoleilla. Peli on asennettava cd- tai dvd-levyltä tietokoneen kiintolevylle, ja joskus peli ei saatakaan toimia kunnolla tietyllä kokoonpanolla, jos ollenkaan. Pc-koneiden kirjavuuden takia pelintekijöiden on mahdotonta testata pelejä jokaisella laitteistoyhdistelmällä. Yleisimmin ongelmat johtuvat vanhentuneista ajureista, tai ne voi kiertää pelin päivityksellä tai pelitalon neuvojen avulla.

Pc on pelilaitteena vaativin, mutta myös monipuolisin. Se ei sovellu nuorimpien käytettäväksi, ja pelaajan on hyvä osata pelien ja ajurien päivittäminen. Vaikka pc maksaa ostettaessa tavallista konsolia enemmän, ovat pelin yleisesti ottaen kolmanneksen, jopa puolet halvempia kuin konsoleilla. Pc-konetta voi myös käyttää muuhunkin kuin pelaamiseen, ja tarjolla on myös valtavasti ilmaisia pelejä, pelidemoja ja muuta mukavaa.

Pc-pelit

Pc-mikrojen pelitarjonta on kattava ja kaikkein monipuolisin. Laitevalmistajat eivät kontrolloi pc-pelien julkaisua, joten pc:lle voidaan julkaista millaisia pelejä tahansa. Niinpä pc-pelitarjonta sisältää suurimpien julkaisijoiden tuotosten ohella myös pienten- ja keskikokoisten pelitalojen, jopa itsenäisten indie-pelitalojen tuotoksia, joiden tyyli voi vaihdella vallattomasti laidasta laitaan.

Pc-pelaajat voivat myös ostaa ja ladata uusia pelejä kätevästi internetistä. Tarjolla on myös valtaisat määrät täysin ilmaisia pelejä, pelidemoja ja pelien virittelyyn sopivia työkaluja. Pc-peleihin ilmestyy myös usein päivityksiä ja laajennuksia, jotka parantavat pelejä julkaisun jälkeen ja tuovat uusia ominaisuuksia, kenttiä ja muuta lisäsisältöä.

Pc on erityisesti verkkopelaajien suosiossa, ja pc-koneille on tarjolla laajalti erilaisia online-pelattavia verkkopelejä, suosituimpina erilaiset verkkoräiskinnät tai –seikkailut.

Tunnettuja pc-pelejä: World of Warcraft, Counter-Strike, Half-Life, Elder Scrolls, Tom Clancy’s Rainbow 6 / Splinter Cell / Ghost Recon, Guild Wars, The Sims, Baldur’s Gate, Civilization, Neverwinter Nights, Hitman, Heroes of Might & Magic, Hearts of Iron, Grand Theft Auto, Unreal Tournament, Total War, Thief, Far Cry, Max Payne.

Isommat pelikonsolit

GameCube

Nintendon vuonna 2002 julkaisema GameCube on yhtiön erinomainen, mutta pelimarkkinoilla paitsioon jäänyt kätevä pieni pelikonsoli. Laite on käytännössä poistumassa markkinoilta, etenkin 2006 loppupuoliskolla tapahtuvan seuraavan Wiin tullessa myyntiin.

GameCuben pelitarjonta on jäänyt verrattain vähäiseksi, joskin pelit ovat yleensä hyviä. Nintendon omat pelit ovat lähes järjestään korkeilla tuotantoarvoilla toteutettuja laadukkaita tuotteita. Pelien painopiste on huomattavassa määrin lapsille ja nuoremmille pelaajille soveltuvissa viihdyttävissä ja hauskoissa peleissä, mutta tarjolla on myös vakavampaa toimintaa, seikkailua ja jopa kauhua. Konsolin tarjonnasta pilkahtaa erityisen hyvin esiin hauska kongarummuilla pelattavat Donkey Konga –pelit.

Konsolin yksinkertaisesta ja selkeästä rakenteesta johtuen GameCube sopii erityisen hyvin perheen nuorimpien käteen. Laitteen hinta on myös painettu alas, eli sen saa parhaimmillaan selkeästi muita konsoleja edullisemmin. Konsolissa on valmiiksi neljä peliohjainliitintä, eli moninpelaaminen neljistään onnistuu GameCubella vaivattomasti.

GameCuben pelit toimitetaan omilla erityisillä mini-DVD-levyillä, eikä konsolilla voi kuunnella cd-levyjä tai katsoa dvd-elokuvia.

Tunnettuja pelejä: Fire Emblem, Donkey Konga, Odama, Viewtiful Joe, Legend of Zelda, Mario-pelit, Resident Evil 4, Metroid Prime, Soul Calibur, Super Mario Sunshine, Pikmin, Mario Kart.

PlayStation 2

Sonyn vuonna 2000 julkaisema PS2-konsoli on maailman suosituin videopelilaite. Laite löytyy yli sadasta miljoonasta kodista ympäri maailmaa, minkä johdosta se on nykypäivän peliteollisuuden tärkein alusta. Kaikki konsolipelit suunnitellaan käytännössä PS2:lle, ja muut versiot tehdään siinä sivussa.

Konsolin mahtava markkinajohtajuus heijastuu hyvin myös pelivalikoimiin. PS2-pelivalikoima on konsolimarkkinoiden laajin ja monipuolisin. Tarjolla on hyvin erilaisia pelejä, aina yksinkertaisemmista lastenpeleistä aikuisille suunnattuihin K18-julkaisuihin.

PlayStation 2 on myös yhteensopiva vanhemman PlayStation –konsolin kanssa, eli vanhemman konsolin pelit toimivat hyvin myös PS2:lla.

Vaikka PlayStation 2 edustaa vuonna 2006 jo vanhentunutta teknologiaa, on laite suosionsa johdosta tärkeä tekijä pelimarkkinoilla vielä pitkään, Sonyn arvioiden mukaan pitkälle 2010-vuoden tuolle puolen. Laaja käyttäjäkunta on mahdollistanut muun muassa peligenrejen laajentamisen perinteisistä videopeleistä uudenlaisiin ja omaperäisiin julkaisuihin. PlayStation 2 onkin ollut tärkeä edelläkävijä muun muassa tanssimattopelien (esimerkiksi Stepmania), kamerapelien (EyeToy, SpyToy), karaokepelien (SingStarit), tietovisojen (Buzz) ja viimeksi Guitar Heron kaltaisten musiikkipelien rintamalla. Näiden avulla on voitu luoda videopelejä, joiden pelaamiseen ei tarvita lainkaan perinteisiä pelitaitoja vaan kuka tahansa voi liittyä mukaan.

PlayStation 2:lla voi pelata myös verkkopelejä internetissä. Tuki PS2-verkkopeleille on kuitenkin yleisesti ottaen laimea. Vanhempi PlayStation 2 –malli vaatii erillisen kaupasta ostettavan laajakaista-adapterin internetiin pääsemiseksi. Uusi, ohut ja pienikokoinen PlayStation 2 sisältää verkkoadapterin sisäänrakennettuna.

PlayStation 2 sopii hyvin kaikenikäisille ja kaikenlaisille pelaajille, ja edellä mainittujen uudenlaisten pelien ansiosta myös niille joita perinteiset videopelit eivät kiinnosta. Konsolilla voi myös kuunnella musiikkilevyjä tai katsella dvd-elokuvia ilman mitään lisälaitteita, joskin erikseen ostettava langaton kaukosäädin tekee tämän helpommaksi.

Tunnettuja pelejä: Grand Theft Auto, Metal Gear Solid, Pro Evolution Soccer, Burnout, God of War, Tony Hawk’s Pro Skater, SSX, Ratchet & Clank, Shadow of the Colossus, Dragon Quest, Guitar Hero, Singstar, Silent Hill.

PlayStation 3

Sonyn PlayStation-sarjan seuraaja on tehokas, teräväpiirtografiikkaa tarjoileva kodin viihdekeskus, joka käyttää tallennusmedianaan tilavaa Blu-ray-levyä. Konsoli on julkaistu 60 gigatavun kiintolevyllä varustettu malli, jossa on muun muassa langaton lähiverkkoliitäntä, teräväpiirtotelevisioiden käyttämä HDMI-liitäntä ja muistikorttiliitännät.

PlayStation 3 on erittäin tehokas mutta hinnaltaan kallis, kirjoitushetkellä liki 700 euron arvoinen laite. Se ei siten sovi kodin peruskonsoliksi, vaan pikemminkin edistyneen ja erittäin aktiivisen tehokäyttäjän laitteeksi.

Laitteessa on hyvä verkkotuki. Pelejä ja pelidemoja voi sekä ostaa että ladata ilmaiseksi PlayStation verkkokaupasta.

Wii

Nintendon Wii on erikoinen pelikonsoli, joka ei panosta niinkään huipputeknologiaan kuin erikoisiin pelillisiin ratkaisuihin. Konsolin ytimessä on liikkeentunnistava ohjain, jonka avulla pelaaminen tapahtuu kättä liikuttamalla ja heiluttelemalla.

Wii sisältää myös verkkoyhteyden, jonka avulla pelaajat voivat pelata verkkopelejä tai ladata peleihin uutta sisältöä.

Konsoli on yhteensopiva GameCuben, Nintendo 64:n, Super Nintendon ja NES-konsolin kanssa, eli sillä voi pelata erityisten Wii-pelien lisäksi myös valtavaa määrää 20 vuoden aikana Nintendon konsoleille tehtyjä pelejä.

Wii sopii hyvin myös lapsiperheille, sillä konsolissa ja kaikissa sen peleissä on sisäänrakennettu ikärajajärjestelmä. Ikärajoja käytettäessä konsoliin luodaan eri pelaajille omat profiilit, ja määritellään millaisia pelejä nämä saavat pelata.

Xbox

Microsoftin vuonna 2002 julkaisema Xbox-konsoli oli pitkään pelimarkkinoiden toiseksi suosituin nykypäivän pelikonsoli. Se on kuitenkin korvautunut nykyään täysin uudemmalla Xbox 360 -konsolilla.

Xbox pohjautuu jossain määrin pc-kotimikrojen teknologiaan, minkä ansiosta sille on muita konsoleita helpompaa kääntää pc-pelejä. Konsoli on tekniikaltaan PlayStation 2:sta tehokkaampi, ja se tukee vakiona Dolby Digital 5.1-monikanavaääniä kaikissa peleissä. Kaikissa Xboxeissa on vakiovarusteena kiintolevy ja verkkoliitin. Kiintolevylle on mahdollista tallentaa käytännössä rajattomasti pelitilanteita, minkä lisäksi sitä käytetään muun muassa verkosta ladattavien päivitysten tallentamiseen tai pelien lataamiseen hitaamman dvd-aseman sijaan.

Xboxin pelivalikoima on laaja ja monipuolinen. Pelien suhteen ei ole havaittavissa erityistä painopistettä, joskin konsolin verkkopelipalvelu Xbox Live on mahdollistanut monipuolisten verkkopelien luomisen. Kuukausimaksullinen Live-palvelu on teknisesti edistynyt ja helppokäyttöinen, ja moninpelien pelaaminen internetissä on Xboxilla helppoa.

Konsolilla voi myös kuunnella musiikkilevyjä tai katsella dvd-elokuvia, kun siihen ostetaan erityinen DVD-kauko-ohjain.

Tunnettuja pelejä: Halo, Ninja Gaiden, Grand Theft Auto, Project Gotham Racing, Forza Motorsport, Elder Scrolls, Half-Life, Jade Empire, Rallisport Challenge, Far Cry, Full Spectrum Warrior, Operation Flashpoint, Unreal,

Xbox 360

2005 lopussa julkaistu Xbox 360 on ensimmäinen niin sanotun ”seitsemännen sukupolven” videopelilaitteista. Erittäin tehokas pelilaite on samalla myös todellinen viihdekeskus, joka on suunniteltu osaksi kodin viihdelaitteistoa. Tuttuun tapaan sillä voi kuunnella musiikkilevyjä ja katsella dvd-elokuvia, minkä lisäksi laitteella voi katsella myös valokuvia muistikortilta tai suoraan digikamerasta, kuunnella mp3-kappaleita sekä katsella lähiverkon kautta tietokoneelle tallennettuja kuvia, musiikkia ja videoita. Konsolin mukana tulee vakiona langaton kaukosäädin viihdekäyttöä varten.

Xbox 360 on myös ensimmäinen HDTV-teräväpiirtotoistoa tukeva pelikone. Tämä tarkoittaa sitä, että konsolilla voidaan katsoa normaalia tarkemmalla kuvalaadulla tallennettuja dvd-elokuvia tai muita videoita, minkä lisäksi kaikki Xbox 360 –pelit tarjoavat myös HDTV-tasoisen kuvalaadun. Vanhempien konsolien peleihin verrattuna HDTV-tarkkuus tarkoittaa tarkempaa ja näyttävämpää peligrafiikkaa. Laite tukee vakiona myös 5.1-tilaääntä ja sen voi liittää Media Center –tyyppiseen digiboksi-tietokoneeseen, joten se on todellinen hifistin pelikone.

Xbox 360 on saatavissa kahtena eri versiona. Halvempi Core-versio ei sisällä kiintolevyjä ja laitteen mukana tulee vähemmän lisävarusteita. Kalliimpi Premium-versio sisältää 20 gigatavun kiintolevyn, langattoman peliohjaimen, sen lataamiseen tarvittavat kaapelin, paremman kaukosäätimen sekä HDTV-kuvan katsomiseen tarvittavan videokaapelin.

Xbox 360 on osittain yhteensopiva vanhemman Xbox-konsolin kanssa. Xboxille tehtyjen pelien pelaaminen Xbox 360:llä vaatii kuitenkin laajakaistayhteyden sekä käytännössä kiintolevyllä varustetun mallin Xbox 360:stä. Lisätietoja ja listan Xbox 360:llä toimivista peleistä löydät Xbox.com-sivustolta: <a href=”http://www.xbox.com/fi-FI/games/backwardcompatabilityqa.htm” target=”_blank”>Xbox-versioiden välinen yhteensopivuus</A>.

Tunnettuja pelejä: Project Gotham Racing, Elder Scrolls, Ghost Recon Advanced Warfighter, Far Cry, Battlefield 2, Call of Duty 2, Dead or Alive, Condemned, Perfect Dark, Quake, The Outfit, BioShock.

Käsikonsolit ja mobiilipelit

N-Gage

Nokian N-Gage on älypuhelimen ja taskukonsolin yhdistelmästä on saatavilla kaksi eri versiota. Vanhempi perusmalli julkaistiin 2003 ja uudempi, pienennetty ja käytännöllisempi N-Gage QD, seuraavana vuonna.

N-Gage on pohjimmiltaan markkinoiden edullisin älypuhelin, joka tarjoaa samalla kohtuullisen monipuolisen pelikoneen. Se on pienin nykyisin saatavilla olevista taskukonsoleista, mutta samalla vähiten suosittu pelilaite. Suurinta osaa myydyistä N-Gageista käytetään tavallisina puhelimina.

Konsolin pelivalikoima on nykyisellään kohtalaisen kattava ja paikoittain laadukaskin. Muilta konsoleilta tuttujen pelien käännösten ohella N-Gagelle on tehty myös laadukkaita yksinoikeuspelejä, joiden takaa löytyy myös kotimaisia pelitaloja.

Parhaimmillaan N-Gage on erilaisissa strategia- ja taktikointipeleissä, huonoimmillaan 3d-grafiikkaa käyttävissä toimintapeleissä. Laitteen ergonomia ja kontrollit eivät ole optimaaliset kaikkeen pelaamiseen, ja se on myös verrattain tehoton 3d-pelejä varten.

Erikoinen ominaisuus N-Gage-peleissä on laaja ja monipuolinen verkkotuki erityisen N-Gage Arena –palvelun kautta. N-Gage-pelit hyödyntävät monipuolisesti puhelimen internet-yhteysominaisuuksia, minkä ansiosta pelit tukevat hyvin verkkopelaamista ja tulosten jakamista verkossa.

Tunnettuja pelejä: Pathway to Glory, Worms World Party, High Seize, Snakes, Settlers of Catan, Glimmerati, Pocket Kingdom, Rifts: Promise of Power, Warhammer 40,000.

Nintendo DS

DS on vuonna 2005 julkaisu kaksinäyttöinen taskukonsoli. Laitteen erikoisominaisuuksia ovat hyvä 3d-grafiikka, simpukkatyyppinen taittaminen kiinni, stylus-kynällä käytettävä kosketusnäyttö ja langattomat moninpelimahdollisuudet. Laite on toteutettu lähtökohtaisestikin siten, että sekä konsoli että sen pelit sopisivat myös laajemmalle yleisölle, niin nuorille kuin vanhoille.

DS:n pelit eroavat muista käsikonsolipeleistä monella tapaa. Kaikki pelit käyttävät konsolin kumpaakin näyttöä, joilla voidaan kuvata pelimaailmaa eri tavoin. Esimerkiksi varsinaiset pelitapahtumat voivat sijoittua ylänäytölle, kun taas alanäytöllä on karttakuva. Pelit hyödyntävät laajalti myös laitteen kosketusnäyttöä, joka jonka ansiosta käyttäjä voi ohjata pelien tapahtumia perinteisen sauvaohjauksen lisäksi myös kynällä kosketusnäytön kautta. Kosketusnäytön avulla konsolille on voitu tehdä aivan uudenlaisia pelejä. Laitteessa on myös mikrofoni, jota on käytetty joissakin peleissä puhe- tai ääniohjaukseen.

DS-konsolille onkin luotu monia erikoisia pelijulkaisuja, joista erityisesti koirasimulaattori Nintendogs on ollut huikeassa suosiossa. Pelissä hankitaan koiranpentu, jota voi rapsuttaa ja leikityttää kosketusnäytön avulla. Pentua voi myös kouluttaa, jolloin se oppii tottelemaan pelaajan ääneen lausumia komentoja.

DS sisältää langattoman lähiverkon, jonka avulla pelejä voi pelata toisten DS:n omistajien kanssa. Käytännöllisesti monet pelit tukevat moninpeliä yhdellä ainoalla muistikortilla, jolloin peli jaetaan Download Play –ominaisuuden kautta langattomasti toisten pelaajien konsoleille. Mikäli käytettävissä on internetiin kytketty langattoman lähiverkon tukiasema voi DS:llä pelata myös internet-moninpeliä tukevia pelejä, joita konsolille on julkaistu jonkin verran.

DS-konsolissa toimivat sekä erityisesti sille että vanhemmalle Game Boy Advance –konsolille tehdyt pelit. Game Boy Advancen omistajan on siten helppo hankkia myös DS.

Tunnettuja pelejä: Advance Wars: Duel Strike, Animal Crossing, Mario Kart DS, Metroid Prime: Hunters, Nintendogs, Pokemon, Meteos, Phoenix Wright: Ace Attorney, Trauma Center:Under the Knife

Nintendo Game Boy Advance, Game Boy Advance SP, Game Boy Advance Micro

Vuonna 2001 julkaistu Game Boy Advance, 2003 julkaistu Game Boy Advance SP sekä 2005 julkaistu Game Boy Advance Micro ovat käytännössä eri versioita samasta pelikoneesta. Kaikissa toimivat samat pelit, mutta uudemmissa malleissa on pienetty laitteiden kokoa, parannettu käytettävyyttä ja pidennetty akkukestoa. Game Boy Advancet ovat maailman myydyimmät käsikonsolit, jotka ovat kuitenkin siirtymässä eläkkeelle Nintendo DS- ja Sony PSP –käsikonsolien tieltä.

Game Boy Advance on verrattain hyvät grafiikka- ja ääniominaisuudet tarjoava vanhemman sukupolven taskupelikone. Sen pelit on toteutettu pääasiallisesti 2d-grafiikalla, eikä konsoli kikkaile millään erikoisominaisuuksilla. Uusi Micro-versio on kuitenkin ehkä houkuttelevin ja hauskin kaikista käsikonsoleista, sillä se on nimensä mukaisesti lähestulkoon miniatyrisoitu. Konsolilla on leveyttä vain 10 senttiä ja painoa 80 grammaa, minkä johdosta se kulkee mukana todella vaivattomasti.

Game Boy Advance –konsolien pelivalikoima on valtaisa, ja seassa on paljon erinomaisia laatupelejä niin Nintendolta kuin muiltakin valmistajilta. Valikoima yltää laidasta laitaan, mutta parhaimmillaan se on kenties kevyiden strategiapelien, seikkailujen ja roolipelien rintamalla. Pokemonit ovat suosituin yksittäinen pelisarja.

Tunnettuja pelejä: Final Fantasy –sarja, WarioWare, Castlevania, Bomberman, Mario Party, Legend of Zelda, Kingdom Hearts, Fire Emblem, Advance Wars, Yu-Gi-Oh!, Pokemon, Harvest Moon, Dragon Ball Z, Donkey Kong Country.

Sony PSP

Sonyn PSP tuli myyntiin vuoden 2005 loppupuoliskolla. Mediapäätteen ja pelikonsolin yhdistelmäksi suunniteltu PSP tarjoaa samassa paketissa internet-ominaisuudet, mp3-soittimen, videotoistimen sekä myös tehokkaan pelikonsolin. Laitteen lähtöideana on ollut luoda taskukokoinen viihdejärjestelmä, jolla koko olohuoneen voi ottaa mukaansa myös matkoille.

Konsolin merkittävimmät piirteet ovat erittäin laadukkaan videokuvan mahdollistava kirkas laajakuvanäyttö, tehokas prosessori ja langaton verkkoyhteys. Konsoli on teknisesti erittäin edistynyt, ja se vastaa tehoiltaan Sonyn vanhempaa PlayStation 2 –konsolia. Laitteelle voidaan siten tehdä näyttäviä 3d-grafiikkaa käyttäviä pelejä.

PSP mahdollistaa käyttäjän omien tiedostojen, kuten musiikin, videoiden ja valokuvien, katsomisen. Tällöin tallennusvälineenä käytetään Sony Memory Stick –muistikortteja. Konsolin mukana tulee vakiona 32 megatavun muistikortti, mutta erikseen ostettaessa niitä saa kahdenkin gigatavun kokoisina.

Konsolin pelit toimitetaan erityisillä UMD-levykkeillä, joka on Sonyn oma kannettaviin viihdelaitteisiin suunnittelema mediamuoto. UMD-levyillä myydään myös elokuvia, mutta niiden valikoima ja saatavuus on Suomessa niukka.

PSP-pelit ovat pääsääntöisesti PlayStation 2 –pelejä vastaavia toiminta- ja räiskintäpelejä, mutta pienemmässä koossa ja PSP:n rajoittuneemmille kontrolleille suunniteltuja.

Konsolin langaton lähiverkkoyhteys mahdollistaa moninpelaamisen muiden kanssa, vaikka käytössä olisi yksi ainoa kappale peliä. Gamesharing-toiminnon avulla pelistä voidaan jakaa väliaikainen kopio toisten pelaajien konsoleihin. Mikäli käytettävissä on internetiin kytketty langattoman lähiverkon tukiasema voi PSP:llä pelata DS:n tapaan myös internetissä, mikäli peli tukee internet-verkkopeliä. PSP:ssä on myös sisäänrakennettu www-selain, jolla konsolilla voi surffata verkkosivuilla.

Tunnettuja pelejä: Ridge Racer, Wipeout Pure, Lumines, Metal Gear, Archer Maclean’s Mercury, Grand Theft Auto, SOCOM, Daxter, Syphon Filter, OutRun 2006, Me and My Katamari.

Kännykkäpelit

Kännyköiden kehittymisen myötä niistäkin on tullut verrattain hyviä pelikoneita, joskin mobiilipelejä ei kannata verrata liian tarkoin esimerkiksi taskukonsolien peleihin. Mobiilipelit on yleensä suunniteltu lyhyehköä pelikokemusta varten, jotta niitä voitaisiin pelata nopeasti ja ohimennen.

Suurin osa uudemmista älypuhelimista mahdollistaa mobiilipelien pelaamisen. Yleisesti ottaen puhelimen on tuettava Java-ohjelmointikieltä, jolloin siihen voidaan ladata ja asentaa Javalla tehty peli. Jotkut pelit toimivat vain Nokian puhelimilla, sillä ne on tehty Nokian puhelimien Symbian-käyttöjärjestelmälle.

Yleisimmin mobiilipelit toimivat hyvin Nokian, Samsungin, Siemensin ja SonyEricssonin puhelimilla. Pelin toimivuus puhelimessasi selviää pelin lataussivulta, ja joissakin mobiilipelipalveluissa pelejä voi etsiä myös puhelinmallin mukaan.

Mobiilipelit ostetaan yleisimmin tekstiviestillä. Vastauksena käyttäjä saa yleensä tekstiviestin, jonka sisältämästä linkistä pelin voi käydä lataamassa puhelimeen WAP-palvelulla. Latauksen jälkeen peli asennetaan puhelimeen ja se on käyttövalmis.

Pelikone monitoriin vai telkkariin?

Pc-pelaajan näytöt

Pc-tietokoneet liitetään normaalisti joko CRT-putkinäyttöön tai TFT-nestekidenäyttöön.

Putkinäytöt ovat yleisesti ottaen verraten suurikokoisia ja painavia, sillä ne edustavat vanhempaa näyttöteknologiaa. Putkinäytöt ovat kuitenkin nestekidenäyttöjä edullisempia. Niinpä käyttäjä saa samalla rahalla sekä suuremman kuvatarkkuuden että kuvapinta-alan. Esimerkiksi 19-tuuman kuvakoon ja 1600x1200 pikselin tarjoava nestekidenäyttö maksaa hyvinkin kolme kertaa enemmän kuin vastaava putkinäyttö.

Putkinäyttöä hankittaessa käyttäjän tulee kiinnittää huomiota ennen kaikkea luvattuun tarkkuuteen ja virkistystaajuuteen. Mitä suurempi virkistystaajuus on tärkeimmillä tarkkuuksilla (esimerkiksi 85 Hz-virkistystaajuus 1280x1024-tarkkuudella tai 75 Hz 1600x1200-tarkkuudella), sitä tarkemman ja vakaamman kuva näyttö tarjoaa. Lisäksi korkea virkistystaajuus rasittaa vähemmän silmiä.

Nestekidenäytöt edustavat uudempaa näyttöteknologiaa, joka on yleistynyt viime vuosina nopeasti. Nestekidenäytöt ovat käytännöllisen pieniä ja kevyitä, eivätkä vaadi paljoakaan pinta-alaa pöydältä. Hankittaessa nestekidenäyttöä pelikäyttöön on kiinnitettävä huomiota valmistajan ilmoittamaan vasteaikaan, joka tarkoittaa näytön pikselien värin vaihtumisnopeutta. Hidas vaihtumisnopeus näkyy kuvan ’laahaamisena’ vaikkapa toimintapelejä pelattaessa. Vasteaika ilmoitetaan useimmiten harmaasta harmaaseen. 8-10 millisekunnin vasteaika riittää hyvin pelaamiseen.

Putkinäytöt liitetään tietokoneen näytönohjaimeen perinteisellä 15-pinnisellä VGA-liitännällä. Nestekidenäytöt liitetään uudemmalla DVI-liitännällä. Halvemmissa nestekidenäytöissä on vain VGA-liitin, kun taas paremmissa ja kalliimmissa on DVI-liitin, tai käytännöllisimmillään sekä VGA- että DVI-liittimet.

Vanhemmissa näytönohjaimissa on vain VGA-liitäntä, mutta pelkästään DVI-liittimellä nestekidenäytöt voi liittää näytön mukana tulevalla sovittimella myös VGA-liitäntään. Uudemmissa näytönohjaimissa on nykyään joko sekä VGA- että DVI-liittimet tai sitten kaksi DVI-liitintä.

Useimmat näytönohjaimet on varustettu myös niin sanotulla tv-out-liitännällä. Sen avulla tietokone voidaan liittää myös televisioon. Käytettävät liitännät riippuvat näytönohjaimesta, mutta useimmat tarjoavat vähintään komposiitti- ja svideo-liitännät, paremmat myös RGB:n tai jopa teräväpiirtotelevisioiden käyttämän komponenttiliitännän. Televisiota voidaan käyttää apunäyttönä tai sille voidaan peilata päänäytön kuva, jolloin käyttäjä voi yhtä lailla katsella television kautta tietokoneelle tallentamiaan elokuvia tai pelata pc-pelejä televisiossa.

Pelikonsolit

Pelikonsolit liitetään yleisimmin tavalliseen kodin televisioon. Kaikki konsolit myydään valmiiden näyttöjohtojen kanssa, mutta valmiit kaapelit eivät aina tarjoa parasta mahdollista kuvaa. Konsolipelaajan kannattaakin tarkistaa television ja konsolin kaapelit, ja sijoittaa tarvittaessa paremman pelikuvan tarjoaviin kaapeleihin.

Erilaiset liitäntätavat ovat:

RF-antenniliitin

Vanhin ja huonoimman kuvalaadun tarjoava tapa pelikonsolin liittämiseen televisioon on RF-antenniliitin. Konsoli liitetään tällöin television samaan liittimeen kuin antennijohtokin. RF-liitäntä riittää hyvin tv-kuvan katsomiseen, mutta pelikonsolin tuottama kuva on sen kautta katsottuna varsin huonolaatuinen. Vanhimmissa televisioissa tämä voi kuitenkin olla ainoa tapa pelikonsolin liittämiseksi.

Komposiitti

Komposiittivideossa kuva siirtyy konsolilta televisioon yhtä vihreällä värillä merkittyä johtoa pitkin. Ääni siirtyy kahdella johdolla. Kaikkien konsolien mukana tulee komposiiittijohto, mutta sen käyttämistä kannattaa harkita parikin kertaa. Komposiittivideon kuva on epätarkka ja suttuinen, ja värit saattavat silminnähden valua. Tämä johtuu koko videosignaalin lähettämisestä yhdellä ainoalla johdolla. Komposiittivideota kannata käyttää enintään matkatelevisiossa tai vanhassa televisiossa, jossa kuvanlaadulla ei ole muutenkaan väliä. Komposiittivideolla kuvan voi siirtää televisioon joko scart-liitännän tai television etureunassa olevien RCA-liittimien kautta.

Jos haluat nauttia peleistä kuten ne on tarkoitettu, heitä komposiitti kaappiin ja vaihda tilalle RGB-kaapeli.

RGB

Yleensä lisävarusteena hankittava RGB-kaapeli tarjoaa huomattavasti paremman kuvanlaadun. Tämä johtuu siitä, että jokainen väri ja äänikanava siirretään konsolilta televisioon omassa johdossaan. Näin ollen kuva on siihen komposiittiin verrattuna paljon terävämpi, vakaampi eivätkä sekoitu. RGB-kaapelia kannattaa käyttää ehdottomasti, jos televisiossasi on scart-liitäntä, ja aivan erityisesti jos televisio on kymmentä vuotta nuorempi, saati suurempikokoinen laajakuva- tai taulutelevisio.

RGB-kaapeli saattaa sisältää myös erillisen digitaalisen audioliitännän, jonka avulla peliäänet voi siirtää vahvistimen kautta monikanavakaiuttimiin.

RGB-kaapeli maksaa konsolista ja tarvikkeesta riippuen noin 20-30 euroa. Niitä myydään eri nimisinä, esimerkiksi Xboxin ja Xbox 360:n RGB-kaapeli on nimetty ”Advanced Scart –kaapeliksi”, kun taas PlayStation 2:n RGB-kaapelia myydään muun muassa ”Digital AV Cable” –nimellä. Myyjät kuitenkin ymmärtävät mitä etsit, jos pyydät konsoliisi RGB-kaapelia.

RGB-liitäntä on suositeltava nykyaikaisille pelikonsoleille, kuten PlayStation 2, Xbox, GameCube tai Xbox 360.

Scart

Scart ei tarkoita videokuvaa tai –standardia, vaan se on eurooppalainen liitäntästandardi kuvan ja äänen siirtämiseksi. Sekä komposiitti- että RGB-kuva siirtyy televisioon scart-sovittimella, mutta scart-sovitin ei vielä yksistään tarkoita kuvanlaadun paranemista. On aivan sama liitetäänkö konsoli komposiittivideojohdoilla television etupaneelissa oleviin liitäntöihin vai takaa scart-sovittimella scart-liitäntään, signaali on molemmissa sama koska se siirtyy samalla kaapelilla.

Halutessasi konsolista paremman kuvan ei kalliimman scart-sovittimen hankkiminen auta lainkaan, vaan konsoliin on ostettava RGB-kaapeli. Aidon konsolille tarkoitetun RGB-kaapelin erottaa muun muassa siitä, että sovittimesta ei pysty vaihtamaan johtoja vaan ne ovat kiinteitä.

Komponenttikaapeli (HDTV)

Xbox 360 ja PlayStation 3 ovat uuden sukupolven pelikonsoleita, joiden pelit tukevat myös teräväpiirtotelevisioiden tarkempaa, silminnähden parempaa kuvanlaatua. Mikäli käytössäsi on teräväpiirtotelevisio ei näitä konsoleita ei kannata liittää siihen sen enempää RGB- kuin komposiittivideolla, vaan teräväpiirtokuvaa tukevalla komponenttikaapelilla.

Komponenttikaapelin avulla pelikonsoli osaa lähettää televisioon tai videotykkiin tarkemman High Definition –signaalin. Tällöin pelikonsolin voi määritellä käyttämään suurempitarkkuuksisia 720p- tai 1080i-tiloja. Tämä tarkoittaa sitä, että tavallisen tv-kuvan 576 pystypikselin sijaan televisioon piirtyvässä kuvassa onkin joko 720 tai 1080 pystypikseliä. Eli kun normaali tv-kuva koostuu eurooppalaisen pal-standardin mukaan 768x576 resoluutioisesta kuvasta (yhteensä 442 368 pikseliä), niin täydellä 1080i-teräväpiirtokuvalla käytössä on resoluutio 1920x1080 (yli kaksi miljoonaa pikseliä).

Komponenttikaapeleissa on myös digitaalinen liitin, josta käyttäjä voi siirtää parempilaatuisen digitaalisen tilaäänen stereojärjestelmäänsä.

Komponenttikaapeli tulee joko konsolin mukana tai sen voi ostaa erikseen kaupasta.

HDTV-teräväpiirtokuvan koko verrattuna muun muassa amerikkalaiseen NTSC-videokuvaan ja eurooppalaiseen PAL-tv-kuvaan.

VGA

Osan pelikonsoleista voi kytkeä television sijasta myös tietokonemonitoriin erityisellä VGA-kaapelilla. VGA-kaapelista on hyötyä esimerkiksi silloin, kun käyttäjä haluaa hyödyntää hyvää monitoriaan sekä tietokoneella että konsolilla. Monitorin näyttötarkkuudet ovat paremmat kuin televisioissa, joten käytännössä monitorilta saa teräväpiirtoteleviota vastaavan tai paremman kuvan murto-osalla television hinnasta.

Esimerkiksi liittämällä Xbox 360 –konsolin VGA-kaapelilla tietokonenäyttöön saa käyttöönsä konsolin parhaimmatkin teräväpiirtotilat. Lisäksi VGA-johdossa on optinen Dolby Digital 5.1 Surround Sound –ulostulo tilaäänelle.

VGA-kaapelilla konsolin voi liittää erityisen kätevästi sellaiseen putki- tai nestekidenäyttöön, jossa on kaksi videoliitintä. Tällöin käyttäjä voi valita vaivattomasti katsooko näytöltä tietokoneen tai pelikonsolin kuvaa.

Pelien äänentoisto

Videopelien äänentoisto on joko verrattain suoraviivainen ja yksinkertainen, tai sitten astetta monimuotoisempi asia.

Eri pelikonsolit ovat helppoja. Kaikki laitteet ovat samanlaisia, joten niissä on myös standardi ääniteknologia.

Pc-pelaajalla on valittavissaan useita erilaisia äänentoistovaihtoehtoja.

Stereoääni ja tilaääni, mistä äänet tulevat?

Pelien äänentoistoon voi käyttää vapaasti useita erilaisia menetelmiä. Tavalliset kuulokkeet riittävät yleensä hyvin normaaliin pelaamiseen, mutta mahdollisimman hyvän äänentoiston haluavien kannattaa harkita esimerkiksi hyvää 5.1-monikanavaäänentoistojärjestelmää.

Kaiutinjärjestelmät kuvataan yleensä numerosarjoilla, kuten 2.1, 5.1 tai 6.2. Ensimmäinen numero kertoo kuinka monta normaalin taajuusalueen kaiutinta järjestelmässä on. Jälkimmäinen kertoo montako matalien taajuuksien subwoofer-kaiuttimia on. Järjestelmässä on siis sitä enemmän kaiuttimia, mitä suurempia luvut ovat.

Kuulokkeet tarjoavat yksityistä pelirauhaa, ja peliäänet voi asettaa niin voimakkaiksi kuin haluaa, ympäristöä häiritsemättä. Kuulokkeilla ei kuitenkaan voi kuunnella konsolipelien tilaääniä. Jotkut pc-pelit osaavat luoda hyvällä äänikortilla tilaäänivaikutelman myös kuulokkeille.

Tavalliset multimediakaiuttimet, joissa on vain kaksi pienikokoista peruskaiutinta, ovat yleinen ja edullinen tapa perusäänentoistoon. Äänenlaatu voi tosin olla usein niin ja näin. Näissä on yleensä äänenvoimakkuuden säädin ja kuulokeliitin.

2.1-kaiuttimissa on kaksi kaiutinta sekä subwoofer, joka tuo ääneen syvyyttä ja toistaa esimerkiksi matalat- ja bassoäänet pikkukaiuttimia paremmin.

4.1-kaiuttimissa on neljä normaalia kaiutinta sekä subwoofer. 4.1-kaiuttimilla voi luoda jo jonkinasteisen tilaäänen, ja sopivalla sijoittelulla ääni syntyy mukavasti pelaajan ympärille.

5.1-kaiuttimet ovat vähimmäisvaatimus aidolle tilaäänelle. Pelaajan ympärille sijoiteltavat kaiuttimet luovat tilaääntä tukevissa peleissä aidon äänen liikkeen ja suunnan vaikutelman. 5.1-kaiutinjärjestelmään voi sisältyä oma dekooderiyksikkö, jolloin tietokoneen tai pelikonsolin voi liittää kaiuttimiin suoraan. Hyvä dekooderi tukee lisäksi useita eri tilaäänistandardeja, kuten Dolby Digital , DTS- ja Dolby Pro Logic II, jolloin eri pelikonsolien tai elokuvien monikanavaäänet toistuvat ongelmitta. Pelikone voi olla kiinni suoraan kaiutinjärjestelmässä tai olohuoneen hifijärjestelmässä.

7.1-kaiuttimet edustavat tämän hetken järeää sarjaa kaikkiaan kahdeksalla kuulijan tai pelaajan ympärille sijoitettavalla kaiuttimellaan. 7.1 on siinä määrin mittava ja hinnakas äänentoistojärjestelmä, että peruskäyttäjä- tai pelaaja ei sellaista tarvitse. 7.1-järjestelmät onkin suunnattu enemmänkin hifisteille.

Pc-peliäänet

Pc-pelaajalla on laaja vapaus valita peliäänensä. Monissa tietokoneen emolevyissä on valmiiksi äänipiiri, jolloin tietokoneeseen ei tarvitse ostaa ollenkaan erillistä äänikorttia. Tällöin tietokoneen ääniliitännät ovat kätevästi muiden pc:n liitäntöjen vierellä takalevyssä. Nykyaikaisten emolevyjen äänikortit tukevat yleisesti tilaääntä, joskaan äänenlaatu ei ole yleensä erikoistuneen äänikortin veroinen.

Erillisen äänikortin haluavalla on mistä valita. Tietokoneen sisälle PCI-laajennuspaikkaan asennettava erillinen äänikortti on varustettu parhaimmillaan erityisellä ääniprosessorilla ja muistilla, jonka ansiosta äänen luonti ja käsittely ei rasita tietokonetta. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että pelit toimivat nopeammin ja pelien tilaäänet ovat uskottavammat. Huippuluokan äänikortit tukevat myös erityisesti peleihin suunniteltuja tilaääniteknologioita ja –efektejä. Jotkut äänikortit sisältävät myös tietokoneen etupaneeliin asennettavan liitäntäyksikön ja kaukosäätimen. Parhaimmat äänikortit sisältävät 7.1-monikanavaäänet, monipuoliset digitaaliset ja analogiset liitännät ja kattavat äänenkäsittelymahdollisuudet niin harraste- kuin työkäyttöön.

Tunnetuin pc-koneiden äänikortti on Creativen valmistama Sound Blaster, jonka X-Fi-mallisto on suunniteltu erityisesti peli- ja viihdekäyttöön.

Pc-tietokoneen voi liittää haluamallaan tavalla mieluisaan äänijärjestelmään. Pelaaminen sujuu niin kuulokkeilla kuin monikaiutinjärjestelmällä. Parhaat äänikortit luovat virtuaalisen tilaäänen myös kuulokkeille.

Pelit itsessään tukevat eri äänijärjestelmiä tapauskohtaisesti. Osa tukee vain tavallista tilaääntä, osa hyödyntää äänikorttien omaa ääniprosessoria ja jotkut hyödyntävät erityisiä tilaääniteknologioita. Pelit osaavat sovittaa äänet automaattisesti eri äänijärjestelmiin, mutta käyttäjän on yleensä valittava itse mitä äänenluontiteknologiaa pelissä käytetään. Yleisin näistä on Creativen EAX-teknologia, joka löytyy muun muassa Audigy- ja X-Fi-äänikorteista.

Konsolien äänimaailma

Pelikonsolien luoma äänimaailma riippuu paljolti pelikonsolista itsestään. Vanhemmat konsolit tukevat pääsääntöisesti vain tavallista stereoääntä, tai monikanavaäänimahdollisuuksia hyödynnetään vain rajoittuneesti.

Xbox-konsoli tukee vakiona täyttä Dolby Digital –tilaääntä ja sisältää Dolby Digital -purkajan, minkä ansiosta Xbox-pelit hyödyntävät laajalti tilaääniä.

PlayStation 2 –pelien monikanavaäänet luodaan DTS-äänitekniikalla. Konsolissa ei ole sisäänrakennettua Dolby Digital tai DTS –purkajaa, joten monikanavaäänien käyttäminen PS2:lla vaatii erillisen DD/DTS-purkajan tai niitä tukevan vahvistimen. PS2-pelit tukevat monikanavaääniä niukahkosti.

Uudet konsolit tukevat vakiona monikanavaääniä. Esimerkiksi kaikki Xbox 360 –pelit tukevat vähintään kuusikanavaista (5.1) Dolby Digital –tilaääntä.

Yleisimmin pelikonsoli liitetään scart-liitännällä suoraan televisioon, jolloin peliäänet toistuvat television kaiuttimista. Tällöin peliäänet ovat normaalit stereoäänet. Äänet voi kierrättää RCA-kaapelilla myös kotistereoihin.

Laadukkaamman äänentoiston saa käyttämällä pelikonsolissa, RGB-kaapelissa tai komponenttikaapelissa olevaa digitaalista/optista liitäntää. Tällöin pelikonsoli yhdistetään digitaalisella äänikaapelilla stereojärjestelmän vahvistimeen tai aktiivivahvistimella varustettuun 5.1-kaiutinjärjestelmään. Digitaalinen signaali sisältää tiedon pelin käyttämästä äänijärjestelmästä, jolloin vahvistin osaa toistaa peliäänet automaattisesti joko stereona tai monikanavaääninä.

Pelikonsoli voi siten olla kiinni yhtä lailla televisiossa, vahvistimella kodin stereojärjestelmässä tai omassa konsolikäyttöön tarkoitetussa kaiutinjärjestelmässään.

Peliohjaimet ja lisävarusteet

Pc:lle ja pelikonsoleille on valittavissa runsaasti erilaisia peliohjaimia. Pc-peliohjaimia on kuvattu tarkemmin omassa osiossaan.

Padit

Pelikonsolien normaaleja ohjaimia kutsutaan yleisesti termillä ”gamepad”, ”joypad” tai puhekielellä padiksi. Yleisimmin padissa on kaksi analogista sauvaa, 8-suuntainen levyohjain ja joukko nappuloita. Analogisuus tarkoittaa sitä, että sauvaa voi liikuttaa portaattomasti kaikkiin suuntiin ja peli tietää täsmälleen kuinka paljon sauvaa liikutetaan. Pelaaja voi siten määrätä sauvan liikkeillä hyvinkin tarkoin pelihahmojen liikkeitä.

Erityisesti erilaisissa 3d-peleissä toisella sauvalla liikutetaan yleensä pelihahmoa ja toisella tämän katsetta.

Padeissa on myös joukko nappeja, joita on sijoitettu sekä ohjaimen yläpinnalle että päätyyn. Esimerkiksi Xboxin padeissa päädyssä on kaksi analogista liipaisinta. PlayStation 2:n padissa päädyssä on neljä nappia. Xbox 360:n padissa päädyssä on kaksi analogista liipaisinta ja kaksi nappia.

Ohjain voi olla joko johdollinen tai langaton. Vanhemmissa konsoleissa konsoliin liitetään langattoman ohjaimen vastaanotinyksikkö, kun taas Xbox 360 –konsolissa on vakiona täysi valmius langattomien ohjainten käyttämiseen. Langattomissa ohjaimissa käytetään joko paristoja tai akkua. Mikäli virta on vähissä ohjain välkyttää varoitusvaloa ennen sammumistaan.

Ratit

Autopelejä on mukavampi pelata oikean auton rattia muistuttavalla rattiohjaimella kuin joystickillä tai padilla. Ratteja on tarjolla mitä erilaisimpia, aina muutaman kympin halpisratista 100-200 euron laaturattiin. Ratin mukana tulee paitsi varsinainen rattiohjain myös kaasu- ja jarrupolkimen sisältävä pedaali.

Useimmissa rateissa on jonkinlainen moottori, jonka avulla rattiin luodaan vastavoima ja tärinät, joiden avulla pelaaja tuntee käsissään esimerkiksi erilaisen maaston vaikutuksen. Halvimmissa rateissa moottoria ei ole.

Mallista riippuen rateissa on erilainen varustus. Parhaimmissa voi olla erillinen vaihdekeppi tai formula/kilpa-autojen tyyppiset ’viikset’ ratin takana. Rateissa on myös vaihteleva määrä nappeja, jotka on sijoiteltu eri tavoin joko rattiin tai keskiöön.

Eri konsolien pelit tukevat ratteja vaihtelevasti. PlayStation 2:n autopelit tukevat parhaimmin Logitechin valmistamia rattiohjaimia. Xbox-pelit sen sijaan tukevat ratteja varsin huonosti, eikä rattejakaan ole paljoa tarjolla. Pc-peleissä rattituki on standardoitu ja mikä tahansa ratti toimii missä tahansa ajopelissä.

Sauvaohjaimet

Erityisesti lentosimulaattorit ja erilaiset lentopelit hyötyvät joystick-sauvaohjaimista. Ne ovat käden mukaiseksi muotoiltuja miellyttäviä lentokoneen ohjaussauvaa muistuttavia ohjaimia, joissa voi olla mallista riippuen erilaisia hattuja, nappeja, kääntyvää kahvaa ja kaasusauvoja.

Pelikonsoleilla sauvaohjaimet ovat erittäin harvinaisia, ja sauvaohjaimia käytetään lähinnä erilaisissa pc-peleissä.

Tanssimatot

Tanssimattoja käytetään erilaisissa musiikki- ja rytmipeleissä. Pelaaja loikkii ja painelee jaloillaan lattialle levitettävän maton eri lohkoja pelin antamien ohjeiden mukaan. Tanssimaton pinnan alla on paineen tunnistavia sensoreja, jotka huomaavat milloin pelaaja on minkäkin lohkon päällä. Pelaaminen on tällöin rytkimästä ja hauskaa liikuntaa, joka nostaa hien otsalle.

Tanssimattoja ja niille soveltuvia pelejä on kaikille yleisimmille konsoleille sekä pc:lle.

Mikrofonit ja laulupeliohjaimet

Erityisesti Sonyn suositut Singstar-pelit PlayStation 2:lla hyödyntävät mikrofoneja erikoisen pelielämyksen luomiseen. Pelit muistuttavat karaokea, sillä niissä lauletaan ruudulla näkyvien kappaleiden sanoitusten mukaan. Pelit seuraavat laulajan äänentason ja –korkeuden vaihteluja, ja antavat pisteitä sen mukaan miten hyvin laulajan ääni pysyy nuotissaan.

Laulupelit ovat nykyisellään ennen kaikkea PlayStation 2:n erikoisuus. Niitä on luvassa myös PS3:lle.

Toinen PS2-peliohjainerikoisuus on Buzz-pelien tietovisaohjain. Siinä pelaajilla on kädessään pieni ohjain, jossa on erivärisiä painikkeita. Peli kysyy kilpailijoilta erilaisia kysymyksiä, ja pelaajat vastaavat painamalla oikeaksi arvioimaansa vastausvaihtoehtoa.

EyeToy/kameraohjaimet

PlayStation 2:n EyeToy-kamerapelit ovat suosituimpia videokameralla pelattavia pelejä. Niiden idea on kuvata pelaajan vartalon, käsien ja pään liikkeitä, ja siirtää ne pelin sisään. Pelaaja voi tällöin käsillä ja itsellään huitomalla vaikkapa poksautella pelissä ilmapalloja, pestä ikkunoita, kiitää rinteitä lumilaudalla ja niin edelleen.

Valopistoolit

Lähinnä PlayStation 2:lle ja Xboxille löytyvät valopistoolit toimivat muutamissa harvoissa  ammuskelupeleissä, jotka tukevat valopistoolilla ampumista. Pelaaja osoittaa leluaseella ruudulla liikkuvia maaleja ja ampuu. Peli seuraa pistoolin liikkeitä ja laskee osuuko laukaus.

Muut erikoisohjaimet

Erikoisuuksien tavoittelijoille on tarjolla joitakin todella outoja ja ihmeellisiä peliohjaimia. Tällaisia ovat esimerkiksi:

- Snoukkalauta. Thrustmasterin Freestyler Board on Xboxille tehty lumilautaohjain, jonka päällä seisova pelaaja ohjaa vartalonsa painopistettä ja jalkoja liikuttamalla pelihahmoa.

- Rallipenkki. Sekä konsoleille että pc-pelaajille sopivat rallipenkit ovat erityisesti muotoiltuja ralliauton istuimen mukaan muotoiltuja penkkejä, joissa on kiinnikkeet myös ratille ja polkimille.

Muita konsolipelaajan lisävarusteita

Konsolipelaajille on tarjolla erilaisten peliohjainten lisäksi myös muita lisävarusteita. Näistä tyypillisimpiä ovat:

Muistikortti

Muistikortti on pelikonsolin etupaneeliin asetettava kortti, jolle pelaaja voi tallentaa pelitilanteensa, pisteet ja muita tietoja. Muistikortteja on tarjolla eri kokoisia ja eri valmistajilta. Niin sanotut ”tarvikekortit” ovat virallisia muistikortteja edullisempia, mutta eivät yhtä luotettavia.

Muistikortit ovat erityisen tarpeellisia konsoleilla, joissa ei ole kiintolevyä, kuten GameCubella, PlayStation 2:lla tai Xbox 360 –konsolin Core-versiolla. Xbox ja Xbox 360:n kiintolevyllinen versio eivät tarvitse muistikortteja, mutta niilläkin käyttäjän tietoja, pelitallennuksia ynnä muuta voi tallentaa muistikortille, jos halutaan käydä vaikkapa kaverin luona kylässä.

DVD-kaukosäädin

Dvd-elokuvien katsomisen mahdollistavat konsolit eivät välttämättä sisällä valmiiksi langatonta kaukosäädintä. Niinpä erillisen kaukosäätimen hankkiminen on kätevää, jos konsoli on samalla kodin ainut dvd-soitin.

Huijausmoduli

PlayStation 2:lle voi ostaa esimerkiksi Action Replay –merkkisiä huijausapuvälineitä, joiden avulla pelaaja voi helpottaa taivaltaan pelimaailmoissa. Action Replayn avulla pelaaja voi löytää pelien salapaikat, saada kaikki aseet käyttöönsä tai loppumattomat elämät.

Näppäimistö

Vaikka pelikonsoleilla ei varsinaisesti näppäimistöä tarvitakaan, niin konsoleille on tarjolla myös erityisiä näppäimistöjä. Näiden käyttö on erittäin rajoittunutta, koska näppäimistölle on kunnollista käyttöä lähinnä joissakin verkkoseikkailupeleissä. Näppäimistöä voi toisaalta joskus hyödyntää myös toimintapeleissä.

Xbox 360 –konsolissa toimivat normaalit usb-näppäimistöt suoraan, ja käyttäjä voi kirjoittaa niillä viestejä tuttavilleen Live-palvelun viestitoimintojen kautta.

Mistä pelit tai laitteet?

Niin pelejä, pc-konepaketteja kuin pelikonsoleitakin myydään laajalti, niin erikoisliikkeissä kuin supermarketeissa.

Pc-koneen ostamiseen kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Kauppiaat myyvät mielellään järeämmän ja kalliimman koneen kuin mitä moni todellisuudessa tarvitsisi. Tavallinen markettimikrokin riittää, jos konetta käytetään vain surffailuun tai tekstinkäsittelyyn.

Sen sijaan pelikäyttöön ostettava tietokone vaatii tarkkaa harkintaa. Mitä koneeseen halutaan? Halutaanko viimeisintä uutta ja maksimaalista vääntöä, vai riittääkö kevyempikin ja samalla edullisempi laite?

Pc-konetta ostettaessa kannattaa hyödyntää asiantuntevien pc-erikoisliikkeiden palveluja, keskustella halutun koneen ominaisuuksista ja hintatasosta sekä pyytää tarjousta valmiista koneesta. Erikoisliikkeillä voi olla myös valmiita pelikäyttöön hyvin soveltua valmiskoneita.

Nykypäivänä uuden koneen hankinnassa kannattaa myös kiinnittää huomiota koneen melutasoon. Normaaliosista tavalliseen koteloon rakennettu kone voi olla kuin puimuri, ja koneen käynnistymisen kuulee naapurihuoneeseenkin. Sijoittamalla hieman ylimääräistä vaimennettuun kotelon, hiljaisempaan virtalähteeseen, vaimennettuihin tuulettimiin ja/tai kotelon eristeisiin voi tietokone olla hyvinkin hiljainen, parhaimmillaan jopa lähes äänetön.

Pelikonsolin ostaminen on yksinkertaisempaa. Konsolit ovat standardoituja paketteja, ja vain paketin oheistuotteet, varustelu ja hintalappu vaihtelevat. Konsolia ostaessaan kannattaa katsoa millaisia lisävarusteita ja pelejä sen mukana tulee. Hieman hintavampi mutta hyvin varusteltu paketti voi olla suhteellisesti huomattavasti edullisempi ja järkevämpi hankinta kuin pelkkä peruspaketti, jonka hintaan lisävarusteiden myöhempi ostaminen tuo melkoisen lisän.

Pelikonsoleita myydään laajalti niin supermarketeissa kuin pelialan erikoisliikkeissä.

Pelien ostamiseen on eniten vaihtoehtoja. Pelejä on helppo ostaa vaikkapa erikoistuneista pelikaupoista, tietokoneliikkeistä, verkkokaupoista tai supermarketeista. Erot syntyvät valikoimista, palvelusta ja hinnoista.

Erikoistuneiden pelikauppojen hinnat ovat yleensä korkeimmat. Niistä saa kuitenkin parhaan palvelun ja neuvontaa. Lisäksi niiden pelivalikoimat ovat muita laajemmat. Useimmat yleiskaupat keskittyvät lähinnä hittituotteisiin, kun taas pelikauppojen hyllyillä on paljon laajempi valikoima. Pelikauppojen myyjät myös tietävät yleensä eniten tuotteistaan, ja osaavat neuvoa esimerkiksi perheen nuoremmille sopivien pelien ostajaa. Hyviä erikoistuneita pelikauppoja ovat esimerkiksi Player One, Tilt-ketju ja Dose.

Markettien pelivalikoimat keskittyvät yleensä uusimpiin ja myyvimpiin tuotteisiin.

Verkkokaupat toimittavat ostokset postimyynnillä, eikä niihin voi siksi tutustua etukäteen. Verkkokaupasta tilatessaan on syytä tarkistaa pelin toimivuus omassa koneessasi, ja tutustua pelin tietoihin internetin pelisivujen tai pelilehtien avulla.