Arvostelin SteelSeriesin 6Gv2-näppäimistön aiemmin keväällä. Näppäimistö onnistui kuin onnistuikin raivaamaan roolin itselleen minun vakionäppäimistönäni, vaikka vielä artikkelia kirjoittaessa olin asian suhteen hieman skeptinen. Tuo on erityisen kova juttu siksi, että edellinen näppäimistöni, Logitechin UltraX Flat, oli näppäimistöjen spektrin ihan toisesta ääripäästä: kevytrakenteinen, ohut ja helposti näppäiltävä. Se, että 6Gv2 sai kunnian jäädä pöydälleni ei sinänsä tarkoita, että mikään arvostelussa esitetty olisi muuttunut. Täydellisestä tuotteesta ei vieläkään ole kyse, ja erityisen paljon tuskastumista aiheuttaa edelleen epästandardi näppäinsijoittelu heittomerkin ja tähden osalta.

Lue lisää | Kommentit (5)

Koin viime viikolla jotain ikävää, joka on valitettavasti tuttua useallekin lukijalle: Xbox Live -tilini hakkeroitiin. Tai se hakkeroitiin jo aiemmin, minä huomasin sen vasta, kun aioin ostaa alkuviikosta viikon diilinä olleen pelin Xbox Livestä. Ihmettelin, mihin 1500 varastossa olleesta Microsoft-pisteestäni 1200 oli kadonnut. Tutkinta Xbox.comissa paljasti, että joku oli käyttänyt ne 26.4. Bloodforge-pelin ostamiseen. Kuten Tero arvostelussaan kertoi (tai tulee kertomaan julkaisuajankohdista riippuen), tämä ei ole hyvä diili. Eikä sellainen, mitä olisin itse tehnyt edes alkoholin vaikutuksen alaisena.

Hakkerointiepäilykseni saivat vahvistusta kun Xbox.comissa huomasin, että tililleni oli kirjauduttu toisesta boksista 26.4.2012. Ja sitä ennen aika useasti muulloinkin. Onneksi olin juuri tällaisten tilanteiden varalta pitänyt tilini luottokortittomana, joten hakkerit eivät päässeet tekemään sillä mitään ennen kuin jätin sinne Fezin jäljiltä pinon pisteitä homehtumaan.

Hakkeroiduksi tuleminen aiheutti yhtäläisesti ärsytystä ja ihmetystä. Joku saatanan räkänokka oli perseillyt MINUN pelitililläni. Se tuntui jotenkin likaiselta. Mutta eniten loukkasi se, että sillä idiootilla on vielä huono pelimakukin, koska oli ostanut pisteilläni Bloodforgen. Tai ehkä tässä onkin se, millä Bloodforgen kaltaiset pelit myyvät arvosteluistaan huolimatta. Kansainvälinen rikollisliiga hakkeroi ihmisten tilejä ja ostelee Bloodforgeja heidän rahoillaan?

Hämmennystä taas aiheutti se, miten hakkerointi yleensäkään oli tapahtunut. Live-tunnarini on sellainen sähköpostiosoite, jota ei ole ollut olemassakaan enää vuosikausiin. Salasanani ei ollut hirveän vahva, koska se pitää näppäillä on screen -näppiksen avulla, joten puhdas brute force on toki mahdollinen, mutta ei silti todennäköinen skenaario. Miten sitten? Olinko unohtanut jossain pippaloissa Live-tilini kaverin konsolille ja joku oli sitten siellä hyödyntänyt tiliäni tympeisiin ostoksiin? En mielestäni, koska en moista harrasta. No, tuskin saamme ikinä tietää lopullista vastausta.

Huomaamisen jälkeen oli aika korjata ongelma. Netistä lukemani perusteella odottelin tuskallista ja rasittavaa prosessia, mutta aivan toisin kävi. Microsoftin tukipuhelimesta käytiin läpi lista turvatoimia, joilla tilin voisi hankkia takaisin hakkerilta (olin tehnyt ne jo nettisivujen ohjeiden mukaisesti), sitten kyseltiin minun boksini tiedot, minulla olevat havainnot hakkerien touhuista ja turvallinen sähköpostiosoite, jonka kautta turvatiimi voisi ottaa yhteyttä, jos siihen olisi tarvetta.

Eipä ollut, sillä vaikka puhelimessa varoitettiin että tutkimukset voisivat kestää viikon verran, ja täten tilini olisi myös lukossa viikon verran, homma ratkesi päivässä. Perjantaiaamuna sähköpostissani oli ilmoitus, jonka mukaan tutkimukset olivat valmistuneet, pisteeni oli palautettu ja tilini salasana oli vaihdettu.

En voi varsinaisesti väittää olevani kokemuksen jälkeen viisaampi, sillä harrastan mielestäni jo nyt hyvää tietoturvaa, mutta tulipa ainakin taas huomattua se klassinen totuus: ikäviä asioita voi sattua vain toisille ihmisille, mutta me olemme kaikki muiden perspektiivistä toisia ihmisiä. Se ykkösfiilis on silti tyytyväisyys siihen, miten erinomaisen hyvin Microsoftin edustajat asian hoitivat. Hyvä ja osaava asiakaspalvelu on nykyään katoava luonnonvara, joten mikäs sen hienompaa kuin kohdata sitä silloin, kun sille on oikeasti tarvetta.

Ja loppuun potentiaalisille hakkereille nöyrä pyyntö: ensi kerralla kun hakkeroitte jonkun tilin ja ostatte tämän rahoilla Bloodforgen tai muun paskeen, pelatkaa edes sitä sen verran että hakkeroinnin uhri saa vastapalveluksena täydet achievement-pisteet.

Kommentit (6)

RedLynx-studio järjesti eilen mukavat kekkerit Trials Evolution -pelin kunniaksi ja kertoi samalla, että pelin myynti on ylittänyt jo 500 000 rajan. Vallan upeaa! Bileissä tietysti ajeltiin Trialsia todella ahkerasti neljän pelaajan supercross-kisoina, mutta olipa paikalla myös ihan IRL-trialin maailmanmestari Tommi Ahvala, joka näytti miten homma luonnistuu oikealla mopolla. Hauskana yllätyksenä Microsoft lahjoitti RedLynxille ihan oman pikkumopon, jolla kelpaa ajaa rinkiä painimatolla.

Kuvat kehnoja, osa otettu videokameralla, osa kompaktilla.

Lue lisää | Kommentit

Lähde: Procrastoonation

Viite: Trials Evolution

Kommentit (1)

Trials Evolution Domen testissä, Lehtonen hallitsee ja on maailman paras!

Kommentit (1)

Taannoinen Finnish Game Awards -gaala oli ihan mukava tapahtuma, ainakin kun tv-lähetyksen kuvaukset saatiin purkkiin ja pääsimme lopultakin sapuskan ääreen. Mutta ilta jätti jotain hampaankoloonkin. Enkä puhu edes räikeähköstä tuotesijoittelusta. Vaan esiintyjistä ja julkkiksista.

Suomessa järjestetään kerran vuodessa suuri pelialan gaala, jossa jaetaan pelialan ammattilaisten valitsemat vuoden parhaat pelit -palkinnot ja yleisöäänestyksellä valittu vuoden parhaan pelin palkinto. Joskus aiemmin tilaisuudessa jaettiin myös kulta- ja platinapelit, mikä oli ainakin minusta kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää. Kunhan jako vain tapahtui ripeästi, ilman liikoja jorinoita.

On kuitenkin kamalan sääli, ettei peliala pysty vieläkään hakemaan näkyvyyttä ja uskottavuutta ilman vanhempien viihdemuotojen tukea. Paikalla oli näet kasapäin ties mitä julkkiksia, missejä ja nousijoita, jotka poseerasivat toimittajille ja kuvaajille kuvausseinän edessä, antaen pikahaastatteluja ja kaveeraten toistensa kanssa.

Ja nämä julkkikset olivat jotakuinkin ainoita, jotka näkyivät missään medioissa.

Uutisoitiinko Finnish Game Awardsia pelilehtien ulkopuolella millään tapaa? En ainakaan nähnyt. Sen sijaan kyllä bongasin lehtien viidesivuilta Robinin (se Frontside Ollie, tiedättehän) haastatteluja. Ja vallitsevan Miss Suomen. Joka oli kyllä kaverinsa kera oikein nätti iltapuvussa kuljeskellessaan.

Pelialalla on edelleen vaikeuksia nousta julkisuuteen omilla ansioillaan, paitsi kun kyse on Angry Birds -alueesta huvipuistossa tai Angry Birdsin nimellä ratsastavasta haittaohjelmasta. No, joskus sentään jonkun firman nimi vilahtaa valokeilassa, kun ulkomaiset riskisijoittajat uskovat firmaan miltsin tai parin verran. Mutta valitettavasti vuoden periaatteessa tärkein pelitapahtuma ei tarjoa lehdistölle mitään, mihin voitaisiin tarttua. Suomalaiselta pelialalta puuttuvat tunnetut kasvot ja nimet, joihin mainstream-media ja lukijat osaisivat tarttua. Ellet ole Peter Westbacka, jota kukaan ei tunnistaisi ilman Angry Birds -hupparia. Palkittujen pelien nimetkään tuskin kertovat ei-pelaajalle mitään, mutta kaikissa niissähän tietysti ammuskellaan ja tapetaan. Lavalla käyvistä persoonistakaan ei irtoa lööpinjuurta, sillä mitäpä nyt muutamasta kiitossanasta ja tuotesijoittelukommentista voisi heruttaa.

Niin. Miksikö Suomen suurin ja ainoa vuotuinen peligaala ei nouse otsikoihin omilla arvoillaan? No juuri noista syistä. Me olemme tylsiä ja kasvottomia. Meistä ei saa tiristettyä uutisjuttuja. Ei se ole uutinen, että pelialahemmot joivat jatkoilla olutta. Se olisi uutinen, jos Miss Suomi olisi bongattu tunnetun pelitoimittajan kainalosta.

Noh, ostamalla paikalle musa- ja leffapuolen julkkiksia on ainakin tsänssit, että heistä tehdään uutinen ja siinä sivussa ainakin mainitaan kuinka tyyppiä haastateltiin gaalan aulassa. Ehkä joku huomaa näin ihan vahingossa, että tällainenkin pelialatapahtuma on järjestetty.

Voiko tilannetta muuttaa? Haluammeko muutosta? Ja millaista?

Toisaalta joskus aikaisemmin tykkäsin kovasti, kun gaala oli hieman pienimuotoisempi. Ilman liikoja julkkiksia, rehellisesti pelialan inside-juttu. Mutta koska pidämme pelejä nykyään merkittävänä viihdealana, on meidän matkittava muita. Onhan noita Jussi-palkintoja, iskelmä-Finlandioita ja muuta. Kyllä mekin tarvitaan oma!

Silti. Missivetoisuus pännii. Se mitä MINÄ haluaisin gaalan näkyvyyteen, olisi suomalaisen pelialan nostaminen isommin eteen. On hienoa, että palkintoja jaetaan vuoden innovaatioille, vuoden pelimyymälälle tai sosiaalisille peleille (kuten Battlefield 3). Mutta olisi mukavaa myös jos palkintoja ja arvostusta suunnattaisiin enemmän nimenomaan kotimaiselle pelialalle, eikä vain jaettaisi enimmäkseen ulkomaille meneviä Aapeli-palkintoja.

Vuoden kotimainen peli -sarja sai gaalassa huikeimmat hurraat ja aplodit. Syystäkin. Paitsi että tarjolla oli hyviä pelejä, niin ne kiinnostavat, ne luovat työpaikkoja ja luovat meille kaikille vaurautta. Mitä jos gaalan kautta tarjottaisiin myös tietopaketteja ja haastatteluja kaikista Vuoden kotimainen peli -finalisteista? Suomalaisista pelitaloista? Erityinen voittajahaastattelu kivojen tarttumispintaa tarjoavien kommenttien kera? Hyvät oheismatskut gaalasta lähetettäviin lehdistötiedotteisiin? Ehkä vuoden debyyttipeli? Useampikin sarja kotimaisille peleille ja hypeä pelitaloille? Eli tuhdisti tartuttavaa suomalaiselle lehdistölle. Ymmärrään toki, että moinen on viihdelehdistöstä paljon tylsempää kuin missien ja muusikoiden jututtaminen, mutta ainakin minä tykkäisin, jos suomalainen peliala näkyisi tätä kautta myös uutis- ja talouspalstoilla. Viihdesivuille toki mennään sillä missien iltapukujen kautta.

Tietysti aivan eri asia on se, että miten FIGMAn jäsenyritykset tähän suhtautuisivat. Suuri osa suomalaisista pelikehittäjistä kuitenkin operoi heidän bisnestensä ulkopuolella, ja kuka gaalan laskut maksaa, se tahtipuikkoakin heiluttaa.

Tosin täytyy sanoa, että eivätpä ulkomaidenkaan vastaavat gaalat taida paljoa paremmin hommaa hoitaa. Vaikka vuotuinen Spike Video Game Awards on maailman suurin televisioitu peligaala, niin sekin on melkoista turhuusburgeria kaikkine turhine julkkiksineen, tuskastuttavine puheineen ja huttuineen.

Kommentit (7)

Viikko on ollut huikean kiireistä aikaa. Allekirjoittanut on ehtinyt käymään työpaikalla vain yhtenä päivänä ja muukin poppoo on kovasti sinkoillut kuka missäkin. Oma viikkoni jakautui kahteen osaan: ensin kaksi päivää kului Iron Sky -elokuvaan liittyvien työjuttujen parissa, sitten suuntasin Kööpenhaminan kautta Malmoon entisen Massive Entertainmentin, nykyisen Ubisoft Massiven luo vilkaisemaan Far Cry 3 -peliä.

Iron Sky oli muuten toimiva elämys. Suosittelen lämpimästi. Jotakuinkin sellainen nautinnollinen ja hauska pläjäys mitä uskalsin toivoakin, mutta monen monilla yllätyksillä. Odotan innolla DVD/BR:tää, jossa pääsee tarkistelemaan rauhassa detaljeja ja piilotettuja juttuja. Niitä kun tiemmä piisaa. Toisella teatterikatsomisella huomasin monta asiaa, jotka ekalla kertaa jäivät näkemättä, ja leffastakin nautti vähän eri tavoin.

Ja Far Cry 3? Kivan oloinen peli, rapparia taas luvassa lähiviikkoina oikein urakalla. Samalla reissulla tuli mietittyä myös pelialan raadollisuutta ja hämmästeltyä sitä, että Ubisoft taitaa olla nykyään pelibisneksen isoista firmoista se ”kunnon tyyppi”. Firma, joka ei elä niin lyhytjänteisesti vuosineljänneksestä toiseen tai toimi kylmällä ”tulos tai ulos” -periaatteella. Toki Ubi onnistuu aina välistä mulkeroimaan etenkin PC-kopiosuojaustensa kanssa, mutta laajemmalla skaalalla katsottuna Ubi ei ole läheskään niin kylmäkiskoinen mulkvisti kuin Activision-Blizzard, jossa katsotaan vain pörssikurssia ja välittömiä tulos-odotuksia. Firmahan on kaikesta huolimatta yhä kuin perheyritys, jonka omistus ja johto on yksissä käsissä. Omistajat pitävät huolta omistuksistaan, eivätkä aseta niille julmia tulospaineita vaan antavat studioidensa työskennellä suhteellisen vapaasti, kehittää ja luoda. Ero Activisionin ja Ubisoftin omistajuudessa toimimisessa on massiivinen, kuin niskaan huohottavasta isoveli-diktatuurista avoimeen ja yksilöä kuuntelevaan demokratiaan siirtyessä.

Täytyykin tunnustaa, että kun muidenkin studioiden/julkaisijoiden omistajuus- ja johtamisasioita pureskeltiin kollegoiden kanssa, niin kyllä siinä ihmeteltiin maailman raadollisuutta ja sitä, että miten paljon vaikeampia todellisen maailman asiat ovatkaan kuin mitä nettikeskustelujen mustavalkea-sävytteiset keskustelut yrittävätkään maalata. Ehkä tätä pitää yrittää käsitellä omana kolumninaan myöhemmin.

Vaan, ohessa muutama kuva reissulta. Lisää myöhemmin. Mukavaa viikonloppua!

World in Conflict :)

Pelintekijöiden hygieniasta huolehditaan.

Malmöstä löytyi luppoaikana kuljeskellessa tällainen vekotin. Oli kiva! Pistäkää muistiin. Lisätietoja: http://www.u3.se/.

Ps. Xrayzille tiedoksi, jotta Braybrookin sisältävä Retro Gamer oli tällä kertaa Arlandassa lehtihyllyssä.

Kommentit

Näissä merkeissä seuraavat kaksi päivää, sitten välipäivän jälkeen Far Cry 3:sta katsomaan. Eli nähdään ensi viikolla. Silloin luvassa myös ensi-illan alle Iron Sky -haastiksia!

Kommentit

Työviikko alkoi JOKin osalta hyvin, hyvin varhain. Ja haasteellisesti. Herätyskello kun soi säädyttömään aikaan ja sitten lähdettiin kohti lentokenttää, jossa kävi ilmi että aamulento oli peruttu. Kokonaan. Suoran lennon sijaan jännitimmekin pikkubusissa, jotta ehdimmekö Helsinkiin kentälle ajoissa. Huonolta näytti, kun karsea loskakeli sai moottoritienkin matelemaan ja välillä kaksi kaistaa oli täynnä silmänkantamattomiin seisovaa jonoa. Ihme kyllä, ehdimme perille juuri ja juuri ajoissa, minkä jälkeen olikin kiva istua koneessa, joka lähti myöhässä. Kiitti.

Kun aikataulut menivät näin vituralleen, niin enemmänkin yllättää että lopulta emme Pelit-kollegan kanssa myöhästyneet kovinkaan pahasti, missaten vain ensimmäisen esityksen. Mutta absurdi tuuri jatkui palatessa, kun olimme lentokenttäbussissa paluukoneemme vierellä - ja koneessa ei ollut lentäjiä. Lentäjät olivat vasta tulossa toisella koneella, joka oli… Myöhässä. No, onneksi oli Kauppalehti ja Retro Gamer luettavana.

Ai, haluatte kuulla siitä varsinaisesta aiheesta? No, vielä en voi kertoa mitään tarkkaa. Embargot, näet. Mutta Ghost Recon: Future Soldier oli positiivinen yllätys. Pahassa kehityslimbossa roikkunut peli oli ehtinyt sotkeutua identiteettikriisiin ja muuttua aika haparoivaksi scifi-räiskeeksi. Ubisoftin kehittäjät ottivat sitten itseään niskasta kiinni ja totesivat, että nyt menee vikaan. Korjausliike tuntui pelatun perusteella onnistuneelta ja Future Soldierin pelitestit tarjosivat todella kiinnostavia pelihetkiä. Jos touhua kuvailisi yhdellä sanalla, niin se olisi haastavaa. Todella haastavaa. Hyvällä tavalla haastavaa.

Lisää Ghost Reconia embargojen rauetessa!

Kommentit

Olen viime kuukausina viritellyt kovasti video- ja valokuvauskalustoani, koettaen opetella muun muassa parempien tuotekuvien ottamista. Aika kurjaahan se jälki yhä on verrattuna todellisiin osaajiin, mutta tulokset kehittyvät koko ajan hiljalleen. Tällä viikolla virittelin myös toimistolla työkoneeni videoeditointiohjelmia ja yritin muistella, että mitenkäs ne näppäinten shortcutit nyt menevätkään… Normaalisti kun teen videoeditointihommia joko kotikoneellani tai kannettavalla, joilla käytän näpsäkämpiä editointilisälaitteita.

Sen myötä tein myös ripauksen videokuvauksia ja editointia toimistolla, iloisena kohteena neuvostoliittolaiset Elektronika-elektroniikkapelit. Siis ne Nintendon Game & Watch -kloonit. Kokeellista hassuttelua mutta ihan onnistunutta videota tuli, vaikka - kuten kuvasta näkyy - ympäristö oli rehellisen amatöörimäinen. En jaksanut nostaa edes valokuvausboksia lattialta vaan totesin, että ”kyllä tuo pahvilaatikkoa vastaan nostettu taustapahvi riittää ihan hyvin”.

No, itse asiassa kyse oli siitä, että kuvausboksi ja paremmat taustat ovat tuunausvaiheessa. Toivon mukaan prosessin edetessä pystyn tuottamaan toimistolla taas pykälää parempia fotoja ja videoita, aina silloin tällöin.

Ja kun videokuvauksesta puhutaan…

Julkaisin eilen tällaisen artikkelin: Witcher 2 Enhanced Edition -ensikosketus: kaunis hardcore-rpg myös konsoleilla [video]

Pääsääntöisesti teen ennakkojutut aina tekstinä, haastattelut taas videona. Lisäksi kuvaan reissuilla täytekuvaa, jota käytän haastattelussa tai jutun tunnelmointina.Yksin reissatessa on kuitenkin aika vaikea tehdä kunnon spiikkejä, kun täytyy sählätä kuvauskaluston kanssa ja aikataulut ovat yleensä kovin kireät. Kaikki se ylimääräinen on pois varsinaiselta testipelaamiselta tai haastiksilta. Ajatuksiakaan ei pysty pallottelemaan kollegan kanssa. Joskus on mahdollista järjestää asioita niin, että mukana oleva kollega auttaa, mutta tähdet eivät ole oikeassa kuviossa kovinkaan usein.

Mutta onko varsinaisen jutun tekemisessä videomuodossa järkeä? Kaipaisin siitä palautetta. Puhuva pää ei ole tietenkään kiintoisaa katsottavaa, mutta yritin ympätä mukaan niin kuvaa tapahtumasta kuin itse pelistäkin. Ja kertoa asioista, joita en välttämättä videota seuraavassa tekstiartikkelissa käsittele samalla tavalla, saati niin tuoreena, kun kommentoin juuri pelattuani tai jopa pelin äärestä.

Kertokaa. Onko tuo kiinnostavaa? Onko siinä järkeä? Haluatteko lisää moista vai annakko olla? Ja juu, tiedän kyllä että en tosiaankaan ole mikään tv-persoona. Mutta muitakaan ei ole käytettävissä, sori :)

Toisaalla olemme pompotelleet ideoita ja yhteistyöjuttuja. Joskus taannoin törmäsin vekkuliin The Real Men’s Playground -striimiporukkaan, jotka tulivat sittemmin moikkaamaan Finnish Game Awards -gaalassa. Ideoita jäi muhimaan ja mietintämyssyssä on muun muassa TRMP:n viikonloppuspesiaaleihin osallistuminen jollain tapaa. Katsotaan mitä keksitään, mutta vähintään puffataan toistaiseksi heidän spesiaalejaan.

Mass Effect 3:n arvostelu muuten lienee luvassa ensi viikolla. Ehkä jopa maanantaina, jos posti piti Teroa tarpeeksi hyvänä. Meikä ja Miikka ovat myös mukana galaktisissa seikkailuissa. Jossain vaiheessa olisi myös tarkoitus tuuppia juttuja muun muassa Alan Waken PC-versiosta, Microsoft Flightista, Juliasta, Grand Slam Tennis 2:sta, Unit 13.sta, Street Fighter X Tekkenistä, Asura’s Wrathistä, The Darkness 2:sta.

Kommentit

Viime päivät ovat menneet monella Domen kaverilla vain yhtä tiettyä hetkeä odottaessa. Eli milloin se Mass Effect 3 oikein saadaankaan käsiin. Itselleni se hetki koitti viime yönä.

Pelitärinöiden lomassa on silti ehditty saada paljonkin aikaan. Mass Effect 3:n arvostelu on odotettavissa ensi viikolla ja tänä iltana alkaa The Witcher 2 Enhanced Edition -juttusarja. Muutama kiintoisa arvostelukin on odottamassa kiintolevyllä julkaisuvuoroaan. Ei niin etteivätkö viime päivien arvostelut olisi olleet kiintoisia, ainakin näin omasta mielestäni. Etenkin Antin SSX-juttu oli mukavaa luettavaa. Näki, että asialla oli sarjan pitkäaikainen ystävä. Muitakin kivoja ja isompia prosesseja on meneillään ja ehkäpä niistä päästään kertomaan tässä kevään mittaan.

Toisella suunnalla Juho Anttila on puolestaan palannut ajassa 20 vuoden takaisiin tunnelmiin ja testailee, että tärisevätkö kädet nykyään liian pahasti vanhuuttaan vai tuleeko figuureista ihan katsottavia:

”Kuuluuko hervoton käsien tärinä ja ylenmääräinen sottaaminen asiaan, vai olenko minä vain toivottoman ruosteessa 20 vuoden tauon jälkeen”, Juho ihmetteli.

Mutta tuli siitä ihan nätti:

Mutta nyt. Mass Effect 3 kutsuu. Nähdään kun galaksi on pelastettu.

Kommentit

Pistimme Twisted Metalin julkaisun kunniaksi kasan skaboja pakettiin. Muun muassa PS Vita -pelikisan suosikkipelit on tiettävästi postitettu jo voittajilleen, jotka muuten mielivät eniten Uncharted: Golden Abyss- ja ModNation Racers: Roadtrip -pelejä.

Twisted Metal -paitojakin on lähdössä hullupellejen ystäville.

Ja kuinkas kävi Saint’s Row The Third -skabassa? Hyvin siinäkin. 10 pelaajaa sai Genkibowl-lisärin PS3:lle ja Xbox 360:lle, lisäksi muutama onnekas vähän päällepuettavaakin.

Lue lisää | Kommentit

Tänä viikonloppuna ei ainakaan tämä raataja ehdi paljoa loikoilla, sillä perjantai-illan ohjelma on loikoilun sijaan täynnä Microsoft Flightia ja Alan Waken PC-versiota. Ja la-su mittaan on vielä kolme työkeikkaa edessä, mutta sitähän tämä friikun (kirjoitin muuten alkujaan friikin, oikeinhan sekin sinänsä oli) elämä on.

Alan Waken suhteen meinasi olla vähän hampaidenkiristelyä, sillä arvostelukappaletta ei meinannut ensin löytyä - ja sitten ei löytynyt testaajaa. Loppumetreillä allekirjoittanut otti sitten nakin tarkoituksena tehdä pieni, nopea PC-update. Katsotaan miten käy vai viekö Alan Wake taas muassaan.

Sitä ennen kirjoittelen ensimmäisen version Microsoft Flight -lentosimun testistä. Ja vähän se kyllä hämmentää.

<JOK> microsoft flight on kyl tosi kiintoisa ilmaispeli
<JOK> 2 konetta ja yks saari peruspaketissa. ja julkaisussa löytiin tarjolle 38 euron verran DLC:tä.
<JOK> tää kyllä jakaa F2P-pelirintamallakin pakkaa uusiksi.

Halpaa on.

Muistattekos muuten sen tosi hyvän Pohjanmaan valtias -lautapelin? Ettekö? Kerratkaapa:

• Arvostelu: Pohjanmaan valtias (Lautapeli)

Se voitti myös Domen vuoden indiepeli-äänestyksen, meidänkin yllätykseksemme: 2011 paras indiepeli: Pohjanmaan Valtias. Ja näköjään myös Jukolautojen ylläriksi, sillä tämän päivän Aamulehdestä löytyi lounastauolla kommentti, joka sai lohisopan ryöpsähtämään melkein väärään kurkkuun:

Lähde: Aamulehti 2.3.2012.

Iso kiitos Jukolautapelien Jaakko Talvitielle muistamisesta. Kissa elää kiitoksilla ja näin mukavan lainauksen myötä jaksaa taas monta pitkää työpäivää hymysyin.

Terveisin,

JOK

Kommentit (1)

Kolumni julkaistu alkujaan kirjoittajan blogissa Uuden Suomen sivuilla: Korealaiset dominoivat Assemblyillä.

Viikonloppuna järjestetyn ASSEMBLY Winterin suurinta antia olivat peliturnaukset, joihin osallistui pelaajia 10 eri maasta ja kolmelta eri mantereelta. Etelä-Koreasta tulleet pelaajat onnistuivat nappaamaan ykköstilan sekä StarCraft 2- että Tekken 6 -turnauksissa.

ASUS ROG StarCraft II -turnaus oli suurin Suomen historiassa järjestetty tietokonepelaamisen ammattiturnaus. Turnaukseen osallistui 32 maailman parhainta pelaajaa kolmelta eri mantereelta kilpailemaan 20 000 dollarin palkintopotista. Turnausta vauhditti neljä ammattiselostajaa, joiden joukosta löytyi kaksi englantilaista, saksalainen sekä yhdysvaltalainen. Heidän lisäksi tapahtumaa lähetettiin uudelleen eri nettistreameissa viidellä eri kielellä. Turnauksen lopullisia katsojamääriä ei ole vielä tullut, mutta pelkästään finaaleissa katsojia oli kymmeniätuhansia.

ASUS ROG:n voittajaksi nousi Team SCV:n pelaaja Choi Sung ”Polt” Hoon, joka on saanut myös lempinimen ”undying terran”. Finaalissa Hoon kohtasi ranskalaisen Ilyes ”Stephano” Satourin, joka kaatui 4-1 tuloksella kovien vääntöjen jälkeen. Korealaiset onnistuivat nappaamaan kullan lisäksi pronssin sekä neljännen tilan

Finaalit voi katsoa VOD:na SETT TV:n TwitchTV -tililtä: http://www.twitch.tv/setttv/b/309749173..

Myös Tekken 6 -pelaajia oli saapunut paikalle Aasiasta sekä Pohjois-Amerikasta. Suomalaisena ennakkosuosikkina pidettiin porilaista Jyrke ”Killerdoll” Savolaista, joka ei kuitenkaan onnistunut näissä kisoissa nousemaan palkintosijoille asti. Ykköspaikalle nousi jälleen kerran korealainen Kim ”Najin_JCDR” Hyunjin, kakkospaikan mennessä Yhdysvaltoihin Ariel ”Fighting_GM” Rio:lle. Eurooppalaiset joutuivat tässä turnauksessa tyytymään kolmanteen sijoitukseen, kun naapurimaan Boris ”The-Emperor” Ortiz nousi kovan taistelun jälkeen pronssille.

Korealaisten menestystä ei voi ihmetellä, kun tietää heidän pelikulttuurinsa. Suomessa ammattipelaaminen on hyvin harvinainen ilmiö. Vain pari suomalaista StarCraft 2 -pelaajaa, Samuli ”elfi-” Sihvonen sekä Santeri ”Naama” Lahtinen, pelaavat ammatikseen. Koreassa pelaajat asuvat ns. joukkuetaloissa, joissa he harjoittelevat päivittäin räätälöityjen ohjelmien mukaisesti. Pelaajat treenaavat myös paljon kuntosaleilla fysioterapeuttien ohjeistuksella, talon kokin tehdessä heille hyvää ravitsevaa ruokaa. Näissä olosuhteissa pystyy kehittymään huomattavasti paremmaksi pelaajaksi. Suomalainen Lahtinen on asunut nyt viimeiset pari kuukautta Koreassa harjoittelemassa joukkuetalossa. Takaisin Suomeen Lahtinen on tulossa kuun lopussa, jolloin nähdään hänen kehittymisensä.

Naaman tuntemuksia Koreasta voi lukea täältä: SETT.fi,Santeri ”Naama” Lahtinen käy läpi kokemuksiaan Koreasta

ASSEMBLY Winter oli suomalaisten taidonnäyte turnausten järjestämisestä. Pystyimme lähettämään neljää eri webstreamia eri peleistä. Selostuksesta vastasivat ammattilaiset ja turnauksesta on tullut pelaajilta vain suuria kehuja. Mitään suurempaa ongelmaa turnauksessa ei ollut, vaan kaikki järjestelyt toimivat. Valitettavasti suomalaiset mediat loistivat poissaololtaan, vaikka puhuttiin yhdestä maailman isoimmasta peliturnauksesta. 

ASSEMBLY Summerin valmistelut aloitetaan tällä viikolla ja kuuden kuukauden päästä nähdään mitä olemme saaneet aikaan!

Kolumnisti on Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja sekä monivuotinen vaikuttaja suomalaisessa sekä eurooppalaisessa elektronisessa urheilussa.

Kommentit

Näin reissusta palattuani, toivuttuani ja viikonlopun vietettyäni jokunen täydentävä muutaman päivän takaiseen hyvin, krhm, minimaaliseen blogientryyn. Englannissa reissatessani näet oli eräässä vaiheessa kotvanen luppoaikaa, kun odottelimme aikataulun mukaista seuraavan toimintavaiheen alkamista. Jonka olisi pitänyt aikataulun mukaan jo alkaa… No, kun kerran aikaa tuntui olevan, niin päätinpä vähän kertoa missään mennään ja miksi.

Ja kohtahan ne aikataulua jumittaneet hemmot sieltä saapuivatkin ja koko poppoo aloitti siirtymisen toisaalle, joten blogaus jäikin sitten siihen, että 10 viiden minuutin sisään olin ehtinyt siirtää saitille kaksi kuvaa. No, ehkäpä ne antoivat hieman vihjettä siitä mistä oli kyse.

Olin näet Namco Bandain huomassa Englannin kauniilla maaseudulla, Kentissä, ottamassa mittaa Witcher 2 Enhanced Edition -pelistä. Ennen kaikkea sen Xbox 360 -versiosta. Makeaahan se oli, vaikkakin joidenkin mielestä ehkä pyhäinhäväistys. CD Projekt Red ei silti näe konsoliversiota hienosta roolipelistään mitenkään kummallisena asiana, vaan pikemminkin suhtautuu siihen jotta ”sama pelihän se on.”

Tarkempaa tuntumaa ja haastista jahka embargot raukeavat.

Kiintoisa reissu sinänsä, että ensinnäkin tapahtumapaikka oli vanha linna, jonka ensimmäiset osat oli rakennettu 900 vuotta sitten. Nykyrakennus on tosin kivijalka poislukien vaille satavuotias rakennelma, joka on tehty tudorien valtakauden mukaisesti käsityönä. Toisekseen ei mennyt homma ihan suunnitellusti, sillä vaikka työhommat menivätkin ihan mainiosti, yöpyminen ja seuraava päivä menivät jokseenkin karikolle yöllisen täsmäkuumeen ja kipeilyn johdosta. Kun lähtöä edeltävänä yönä unta oli kertynyt ehkä se 3-4 tuntia, niin arvatkaas oliko unettoman kuumeyön jälkeen vähän univajetta. Lupsakkaaksi Lontoossa vietetyksi päiväksi ajattelemani torstai muuttuikin zombimaiseksi hortoiluksi Camden Townissa, kun odottelin silmät ristissä puolikuolleeksi väsyneenä jotta koskas se kone kotiinpäin oikein lähteekään. Eipä tullut juttu valmiiksi paluulennolla, kuten yleensä pyrin nämä pressireissujen artikkelit tekemään.

Viikonlopun aikana on muuten tullut pelailtua PS Vitalla ja kyllähän sieltä minun pelimakuuni yksi teos nousee yli kaiken. Super Stardust Delta. Kiesus, Housemarque. Että onko huima räiskintä. Niin komia, että kyllähän tätä pelaisi isommallakin ruudulla. Ja siinä se pelin ainoa pulma onkin. SSDD on niin värikäs janiin täynnä toimintaa, että kaiken sen katsominen pienellä ruudulla saa silmät sumenemaan. Eikä pelin aikana pysty edes raaputtamaan kutiavaa nenää tai herpaantumaan hetkeksikään. Niinpä myös kädet tuppasivat jo kramppaamaan pidemmän ”kyllä minä tämän planeetan vielä selvitän” -session jälkeen. Leveä käsikonsoli ei ihan yllä ergonomisuudessaan padin tasolle.

Mutta hyvä peli, voi miten hyvä peli.

Ja lopuksi: Päivitin myös Arkiston linkkejä. Nyt kaikki lienevät kunnossa uutisten ajankohtaistumisen jälkeen.

Lue lisää | Kommentit

Kommentit (1)

Nyt toi posti söpöilyä:

Arvostelukin pelistä lienee odotettavissa tänä viikonloppuna Lehtoselta.

Kommentit (2)

Perjantai oli pitkä päivä. Ei vähiten siksi, että yksi lento oli peruttu ja toinen myöhästyi, kun kone oli rikki. Mutta päästiin perille. Meikä, Tero ja Pelitin Tuomas piipahtivat EA:n hellässä huomassa ottamassa makusia Mass Effect 3:sta ja Syndicatesta. Kiintoisia pelejä. ME3 oli sitä itseään, ehtaa upeutta. Syndicatessa testattavana ei ollut kuin moninpeli, joka oli aika… Erikoinen kokemus. Tero syventyy siihen tulevalla viikolla.

Jokunen reissukuva, olkaa hyvät:

Lue lisää | Kommentit (3)

Saimme eilen käsiimme odotetun testikappaleen PS Vita -konsolista. Testaaminen on alkanut!

Kommentit (2)

Mikä mahtaakaan olla hyvän pelin määritelmä? Vastauksia tähän kysymykseen lienee yhtä monta kuin meitä pelaajiakin. Joku voi huudella objektiivisen näkökulman perään, mutta sitä tosiseikkaa ei pääse pakoon, että kyse on aina mielipiteistä. Sama koskee myös sitä vastakkaista kysymystä: mikä tekee pelistä huonon?

Mielipiteistä on vaikea löytää sitä yhtä ainoaa ja oikeaa, mutta käsitteet ovat aivan toinen tarina. Viime vuoden kehnoimpien pelien äänestys alleviivaa sitä, ettei yksimielisyyttä tunnu löytyvän edes huonon pelin määritelmästä. Sekaisin menevät erityisesti käsitteet huono peli ja pettymys.

Pettymys vaatii taustalleen aina jonkinlaisia odotuksia. Kun nämä odotukset eivät täytykään, aiheuttaa se ikävän negatiivisen tunnereaktion. Eikö tämä ollutkaan sitä, mitä tahdoin ja kuvittelin saavani? Tuhlasinko aikaani ja rahojani turhaan, kuvittelinko saavani enemmän kuin mitä teoksella lopulta oli annettavana?

Koska pettymys on tunnereaktio, saa se helposti ylireagoimaan. Kun tunnelmat heilahtavat innostuneesta odotuksesta kitkerään pettymykseen, saa pelikin äkkiä osakseen ansaitsematontakin kritiikkiä. Ei ihan niin hyvä kuin odotin muuttuu vuoden huonoimmaksi peliksi. Tunteet purkautuvat kritiikiksi, jolle saattaa olla vaikea löytää kunnollisia perusteluja.

Mielipiteet ovat aina mielipiteitä, mutta siitä huolimatta on pakko todeta, että vuoden 2011 huonoimpien pelien listalle oli eksynyt lukuisia sellaisia pelejä, joiden listalle päätyminen tuntuu vähintäänkin oudolta. Esimerkiksi Dragon Age 2, F.3.A.R ja Dead Island ovat kaikki perustellusti pettymyksiä peleihin kohdistettuihin odotuksiin nähden, mutta että vuoden huonoimpia pelejä? Millä ihmeen perusteella?

Ilmiölle löytyy toki toinenkin selitys. Olemme yksinkertaisesti tottuneet liian hyvään. Vuoden aikana ilmestyy niin paljon hyviä ja oivaltavia pelejä, ettei meidän tarvitse tuhlata aikaamme niihin todellisiin kalkkunoihin. Näin ollen ylitulkitsemme sitten pettymykset ja keskinkertaisuuden täydelliseksi kehnoudeksi.

MW3 kierrättää ehkä samaa vanhaa materiaalia eikä Battlefield 3:n yksinpeli ole mistään kotoisin, mutta siitä huolimatta kumpikaan mainituista peleistä ei ole vaikkapa Painkiller: Resurrection. Shift 2:lla on ongelmansa, mutta että vuoden huonoin peli? Onkohan niitä oikeasti huonoja pelejä tullut edes kokeiltua?

Vuoden huonoimpien pelien lista alleviivaakin sitä, kuinka onnekkaassa asemassa me pelaajat nykyään olemme. Hyvää, laadukasta ja kiehtovaa pelattavaa julkaistaan jatkuvasti nopeammin kuin edes työkseen pelaava ehtisi kokeilemaan. Jos joudumme pettymään, petymme usein siihen, että peli osoittautuikin vain keskinkertaiseksi. Todella huonoihin peleihin törmäämme lopulta ani harvoin, vaikka niitäkin yhä julkaistaan. Se on hieno asia.

Kolumnisti on aktiivisesti ja monenlaisista peleistä nauttiva Domen avustaja.

Kommentit (21)