Domen kolumnistivieraana The Real Men’s Playgroundin Teemu Viemerö.

Pelit ovat olleet aina meille pelaajille tärkeitä. Pelit ovat varhaisina aikoina viihdyttäneet niin arcade-muodossa kuin myös Magnavox Odysseyn, ensimmäisen pelikonsolin ajoista lähtien. Jos videopelin matkaa voitaisiin ajatella kuljettuna aikana, lasken sen alkaneeksi Odysseysta ja sitä matkaa peliteollisuus on kulkenut jo 40 vuotta. On vaikea käsittää miten vanha käsite ’videopeli’ todellakin on ja jotkut Magnavoxia pelanneet ihmiset ovat jo täyttäneet 50 vuotta. Uskomatonta.

40 vuotta on kuitenkin aika, jossa tapahtuu vaikka mitä. Peliala on kokenut matkansa varrella jo mm. kaksi videopelilamaa, joka kertoo kuinka peliala on onnistunut kaksi kertaa melkein kadottamaan niinkin ison asian kuin olemassaolonsa. Nykyään se on lähes mahdotonta; pelialan myynnit kasvavat vuosi vuodelta ja vuonna 2010 se ohitti 60 miljardin dollarin vuosimyynnin.

Kuitenkin matkan varrella jotain on muuttunut. Tämmöinen vanha parta löytää itsensä helposti ja useasti ihmettelemässä muuttuneita asioita tai sitten vaan ikävöi kadonnutta. Peliala on kehittynyt huimasti eteenpäin, mutta jotkut asiat ovat unohtuneet ajan virtaan suuren ja mahtavan pelialan toimesta sekä kysynnästä johtuen, ja tuntuu kuin jotkut asiat olisi muuttuneet päälaelleen. Syy on kuitenkin luonnollinen - syy on ’kehityksessä’. Joihinkin näihin muuttuneihin asioihin mm. indie-peliala reagoi ja joskus hyvinkin voimakkaasti. Tämän takia on nähtävissä ikään kuin ilmiö; se mitä nykyinen peliala ei halua, muut tahot uusiokäyttävät vanhat ratkaisut.

Yksi näistä asioista, joissa peliala on mennyt eteenpäin huomattavasti ja päälaelleen on grafiikka. Prosessoritehot nousevat kokoajan ja sitä myöten koneiden suorituskyky pelaamista ajatellen, joka mahdollistaa aina parempaan ja parempaan grafiikkaan. Myös monissa ihmisissä on nähtävissä sitä piirrettä, että joskus vaatimus aina yhä parempaan grafiikkaan tuntuu menevän kaiken edelle. Yleisesti ottaen, kaikki ihmiset haluavat nähdä aina vain upeampaa grafiikkaa kun taas joillekin se ei ole pakollinen asia. Jotkut haluavat taas jotain omaperäisempää ja indie-peliala on kehittänyt siihen oman trendin - pikseligrafiikan, joka oli tuttua 80- ja 90-lukujen retropeleistä, ja mikä tekee siitä päälaelleen kääntyneen; Se mikä oli ennen pelialan gurujen käytössä, on jäänyt alan harrastajien käteen. Kovemman laadun peligrafiikan luonti on myös helvetin kallista, joka jää niiden käsiin joilla on rahaa sitä tehdä ja köyhimmät indie-tekijät ei siihen helpolla pysty… siksi on helpompi tarttua pikselin vääntöön.

Nykyään pikseligrafiikkaa tarjotaan indie-pelien parissa niin paljon, että alkaa menettää hohtonsa myös erilaisuuteen. Tottakai pikseligrafiikkaa aina halutaan nähdä peleissä, mutta se ei ole vaan enää mitään erikoista ja omaperäistä. Minecraft osasi hyödyntää sitä sekoittamalla 3D:hen, joka antoi kovempaa ponnetta retrotyylin grafiikan suosimiseen. Nyt sitä on joka puolella. Koko asia voidaan mieltää kaksiteräiseksi miekaksi.

Kun grafiikka on mennyt eteenpäin ja kehittyy, omaperäisyydessä ei voida sanoa oikein samaa. Peliala turvautuu luonnollisesti siihen mikä myy, ja tottakai - ilman sitä ei peliala selviytyisi ja uusi lama olisi käsillä jos kysyntään ei vastata. Tässä suhteessa suositaan tiettyjä genrejä ja tyylisuuntia enemmän kuin toisia.

Nykyään tuutista tulee jatkuvalla syötöllä erilaisia ensimmäisen persoonan räiskintöjä ja sotapelejä, jotka eivät tarjoa mitään uutta kuten myös kaikki on nähty kolmannen persoonan räiskintäpeleissäkin. Ainoa mikä näitä tuntuu uudistavan ja pitävän tuoreena on grafiikan parantuminen ja pelien tarinat, mutta silti ihmiset tuntuvat ostavan pelejä kuin häkää. Jos asiaa pysähtyy hetkeksi kukin miettimään, eikö olekin totta miten yksitoikkoista peli tarjonta todellisuudessa on ja miten helppo meitä on viihdyttää? Sama pätee muihinkin peligenreihin, kuten roolipeleihin. Moni RPG tuntuu rakentuvan hyvin yksinkertaiseen standardiin ja se on hahmon grindaukseen, mutta kun tarina, hahmot ja ympäristö vaihdetaan saadaan aina täysin uusi peli. Seuraakin kysymys, onko peliala todellakin ansainnut loppupeleissä rahansa?

Maailma tarvitsisi enemmän omaperäisyyttä ja uuden luomista, kuten esimerkiksi Playstation Portablen ”Loco Roco”, joka oli hyvin omaperäinen ja viehättävä peli grafiikkatyylistä pelattavuuteen asti. Minecraftistakaan ei sitä omaperäisyyttä puutu, joka olisi kaikkien syytä muistaa.

Mutta jos tiettyjä genrejä suositaan niin mitä genrejä sitten hyljeksitään? Erityisesti minkä maailma tuntuu unohtaneen lähes tyystin on point’n’click -seikkailupelit. Seikkailupelit olivat alkujaan todella suosittuja 80- ja 90-luvulla, kunnes pelien tekeminen ja kysyntä romahti. Jotkut ihmismielet janoavat näitä pelejä, mutta isot pelifirmat tuskin näitä tekevät ja yksi niitä tahkova voima oli LucasArts, joka on jättänyt jo seikkailupelileikin muille aikoja sitten.

(Toim. huom: Eriävä mielipide! Seikkailupelejä julkaistaan nykyään enemmän kuin koskaan! Kuten:Alter Ego (PC), Katherine (PS3, Xbox 360), Book of Unwritten Tales (PC), J.U.L.I.A (PC), Experience 112 (PC) ja Alpha Polaris (PC). Lisää arkistossa.)

Nykyään seikkailupelit mielletään enemmänkin tasohyppelyjen omaisina isoissa piireissä, kun taas point’n’clickit ovat jääneet pikkutekijöiden ja indie-tahojen käsiin. Esimerkiksi miten hienoa työtä Sierra tekikään muinoin Leisure Suit Larry -point’n’clickien parissa, on kaikki nyt valuneet viemäristä alas. Sierra lakkasi olemasta ja Vivendi raiskasi erityisesti viimeisen Larryn 3D-tasohyppelyseikkailuksi. Itkin itseni uneen sinä iltana. Onneksi sentään joku on tajunnut ja se on Telltale Games -pelitalo, joka on uskaltanut ottaa seikkailupeligenren sarvista kiinni ja pykäsi meille loistavan Back To The Future -episodipelin sekä nykyisin tehtailevat episodeja The Walking Dead -peliin. Niin sitä pitää, pojat ja tytöt!

Sivulta kuvatuista tasohyppelyistä pitää myös genrenä sanoa erikseen ettei niitäkään enää tehdä samalla volyymillä kuten ennen vanhaan ja sivulta kuvatut räiskinnät ovat etenkin unohtuneet. Tuntuu että aina kun näkee sivuperspektiivistä kuvatun tasohyppelyn, on se jotain outoa ja ihanaa, kun taas 80- ja 90-luvulla ne olivat tuttu juttu. Myös Jumala -pelit, ”tycoonit” ja simulaattorit ovat jääneet niiden suosituimpien genrejen alle. Kysyntä kun loppuu niin tässä suhteessa kaikki kaunis hiipuu, joka on suoraan sanottuna aivan perseestä. Loppupeleissä voimme syyttää vain itseämme.

Nämä olivat niitä muutamia asioita siinä pitkässä listassa, jotka armottomasti painavat omaa mieltäni, mutta mitkä muuttuneet asiat painavat SINUN mieltäsi? Kuinka monesti olemmekaan kuulleet ”Oi, niitä hyviä aikoja!” -lausahduksen, sillä en ole varmasti ainoa joka ei voi olla käyttämättä sitä tässäkään suhteessa.

Teemu Viemerö on The Real Men’s Playground -sivuston päätoimittaja, ”pelipaattinen peliturgi” ja ”maailman muokkaama kokovartalokyrpä, joka on opittunut vuosien saatossa vittuilun jalon taidon ja uskallusta sanoa mikä häntä risoo tai kiehtoo.” Kolumni on julkaistu alkujaan TRMP:ssä.

Kommentit (4)

Mokailu on inhimillistä - ja mitä kiireempää, sen yleisempää se on.

Nazisin taistelu oli viime viikon suuri nettihitti, mikä innoitti suomalaiset toimittajat listaamaan omia mokiaan. Kaikenlaista sitä onkin sattunut: Näin toimittajat mokailevat - tässä 70 parasta tunnustusta.

Journalistiliittokin muuten käsitteli asiaa: Kutsuvieras: Nazisin taistelulle saa nauraa.

Kirpaiseehan tuo, kun eilenkin onnistuin tunkemaan sokeuksissani Torchlight II -pelin arvostelun kuvitukseksi ensimmäisen Torchlightin kuvat. Ja minä kun NIIN olin lataavinani pelikehittäjien mailien linkkejä seuraten kakkosen kuvasettejä, mutta silmä ei vain millään poiminut eroa kuvien nimissä. Siitä puhumattakaan, että kyllähän Miikka oli lähettänyt ihan kunnon kuvakaappauksetkin arvostelun kylkiäisinä - mutta kun shotit olivat eri mailissa kuin heti perään lähetetty arvostelun kakkosversio, niin eiväthän ne silmään osuneet… Ja pieleen meni.

Kommentit

Hauskasti mietitty:

Lähde: Game Front

Kommentit

Sarjassamme täysin turhat jutut, kuvalaina Facebookista:

Kommentit

Näiden kuvien kiinnostusarvo on luultavasti hyvin lähellä nollaa, mutta hei, parempi kuitenkin että ne saavat ripauksen julkisuutta ennen arkistoihin katoamistaan. Löysin näet kotikoneeltani vanhoja valokuvia, joista en muistanut yhtikäs mitään mistä on kyse. Paitsi että urheiluhommia ja vanha mr. PlayStation Suomihan, Artmanni, se siellä urheilukentällä pönöttää.

Pienen sähköpostietsiskelyn jälkeen selityskin löytyi:

Järjestämme lehdistötilaisuuden median edustajille ennen Kauppiastapahtumaamme Helsingin Olympiastadionilla tiistaina 18.5.2004.

Tule tutustumaan kesäkuussa julkaistavaan viralliseen PlayStation®2 Athens 2004 peliin, joka on ensimmäistä kertaa pelattavana Suomessa. Samalla kuulet tuoreimmat uutiset PlayStation-maailmasta Tilaisuudessa on paikalla myös eturivin suomalaisia huippuyleisurheilijoita Markus Pöyhösen ja Mikaela Ingbergin johdolla, joiden kanssa pääset kokeilemaan Athens 2004 -peliä.

Tällaisessakin näemmä siis tullut käytyä. Varmasti oli jännää.

Kommentit

Olen kuullut kaikenlaisia hauskoja juttuja World of Tanksin 8.0-version maailmasta, mutta tiuhan reissailunt takia ei ole ollut aikaa sen pelaamiseen. Mutta tänä viikonloppuna ei ole sen enempää reissaamista, sovittuja työkeikkoja kuin mitään tapahtumiakaan. Joten näin mennään:

Lisäksi seuraavaksi asentelen Carrier Commandin ja katsotaan miten sen kanssa käy. Luvassa siis rattoisa ja laadukas peliviikonloppu!

Kommentit

Aina silloin tällöin ehdin/muistan kertomaan vähän pelimedian näkymättömämmästä toiminnasta. Muutenkin kuin vain kertomalla, että tulipa taas käytyä siellä tai tuolla. Ja tulihan sitä, taas. Tiistai, toinen lokakuuta, oli kosteahko päivä, mutta ryhmä pelimeedioita pakeni tällä kertaa Ruotsiin EA:n toimistolle tutustumaan Need for Speed: Most Wantediin ja Medal of Honor: Warfighteriin. Ajattelin vaihteeksi ottaa mukaan taskuräpsyni ja dokumentoida vähän päivän kulkua, jotta Tekin vähän näkisitte millaisia nämä juttumatkat keskimäärin ovat.

Tällä kertaa lähtö ei ollut kovinkaan paha. Usein herätyskello soi ennen aamuneljää tai viittä, kun kuuden kone lennättää Tampereelta jatkolennolle Helsinkiin tai Tukholmaan. Nyt kone sentään lähti ysin jälkeen, joten reissuun pääsi kirkkain silmin.

Pahimmillaan Tukholman kentälle on laskeuduttu aamukuudelta (paikallista aikaa) ja takana on vain 2-3 tunnin yöunet. Ja tapahtuma alkaa 10-11 maissa. Siinä on kuulkaa ihminen todella rikki, kun istuu silmät ristissä Arlandan saapumisaulassa. Jos edes pystyisi kirjoittamaan juttuja, mutta jos aivot ovat jäässä niin mikään ei onnistu. Monet kerrat onkin tullut tehtyä niin, että parin tunnin hitaan murenemisen jälkeen junailen keskustaan ja kulutan sitten tunnin, pari ihan vain hitaaseen lompsimiseen kohti tapahtumapaikkaa. Mikään järkevähän ei tietenkään ole kaupungissa vielä auki, mutta ainakin on saanut hyvän happihyppelyn ja ehkä jopa vähän herännyt kohteelle saavuttaessa.

Jei! Perillä. Treffasimme Suomi-iskujoukon kanssa kentällä ja ihmettelimme, että missäs se meille luvattu taksi viipyy. Ei näkynyt ikinä, joten otimme kentältä randomin tilataksin ja suuntasimme EA:n toiimstolle.

Pohjoismaiset mediat vellovat pienessä aulassa odottaen ovien avautumista. Monta tuttua kasvoa.

Ensi alkuun tarkistetaan haastatteluaikataulut. Nehän olivat tietysti ihan päin helvettiä noin viidessä minuutissa. Slottien siirtelyä, punakynämerkintöjä ja sitten mentiinkin perstuntumalla. ”Your turn is now”, aha, ok, hetki, kasaan kamani, olisit nyt viiden minuutin varoituksen edes antanut…

Pressien sisältö vaihtelee valtavasti. Joskus devaajat puhuvat pitkään ja lavealti. Joskus luvassa on powerpointteja. Joskus porukka vain heitetään sisään ja ”pelatkaa”. Tällä kertaa Criterionin herra piti oikein innostuneen ja piristävän briiffin ennen pelitestauksen aloittamista. Pelailun aikana hän myös kierteli ja kertoi asioista, joita bongaili testaajien tutkivan.

Tiukkaa vääntöä. Oikealla Team Suomi feat. Tero, joka kantoi tällä kertaa Pelaajan värejä.

Nälkähän siellä tuli. Lounaskin tuli vain tunnin myöhässä. No, onneks oli limppaa ja bantskuja.

Päivä pulkassa. MoHin devaajien urakka ohi, viimeinen foto ennen EA:n studiolta poistumista.

Team Denmark + Finland yhteisessä hississä.

Lentokentällä kello 1840. Lento kotiin 22.55.

Odottavan aika on pitkä ja vaikka sitä yrittää piristää Retro Gamerin uudella numerolla, kahvilla ja jutun kirjoittamisella, niin kyllähän siinä jo ehti kypsyä moneen kertaan. Silmäluometkin alkoivat notkua siihen malliin, ettei kirjoittaminenkaan sujunut. No, ainakin sentään KonsoliFinin Markus oli samassa liemessä. Helsingin herrat sentään pääsivät kotio jo kahdeksan jälkeen lähteneellä lennolla.

Kotona lopulta joskus 01.15 maissa. Onneksi Tampereen kentältä suhahtaa nopeasti taksilla keskustaan. Vähän rottien rapsuttelua ja sitten petiin. Unta ei tarvinnut kauaa houkutella. Seuraavana päivänä suunta toimistolle, jutut auki ja mietitään, että mitäs eilen tapahtuikaan.

Kommentit

Peliruukku-striimaajapoppoo pyysi allekirjoittanutta nettihaastatteluun ja kun sain sen aikatauluuni jotenkuten sorvattuakin USA:n matkan ja paikallisen elokuvafestarin järjestelyjen väliin, niin mikäs ettei. Mielelläänhän sitä on aina mukana kaikessa kivassa.

Jälkikäteen täytyy todeta, etten nyt ihan täydessä terässä näemmä ollut, kun Mass Effectit menivät pahasti sekaisin. Vetoan jetlagiin, sillä olin tosiaan vasta edellisyönä palannut jenkkilästä eivätkä kaikki porot olleet ihan tokassa vielä. :)

Kuulostaa kyllä kamalalta kun joku teitittelee :o Ei kai tännäköinen tyyppi nyt vielä ihan pappakamaa ole?

Kommentit (3)

Eräs rakas trollimme täräytti männä päivä syytöksen: ”Dome on täynnä PC-elitistejä!”

No, sehän liittyikin tosi tiukasti Sonyn nykytilannetta ja talousvaikeuksia käsittelevään uutiseen ja siitä kasvaneeseen ihan omille urilleen ajautuneeseen keskusteluun.

Väite herätti kuitenkin miettimään, että mitäs jos kysyttäisiin ihan tiimiläisiltä miten on. Oletteko PC-elitistejä?

Lähetin Domen tiimilistalle viestin, jossa pyydettiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Mikä on pääasiallinen pelikoneesi?
2. Millä muilla alustoilla pelaat enemmän tai vähemmän aktiivisesti?
3. Mitä muita pelikoneita sinulla on satunnaisessa/passiivisessa käytössä?
4. Oletko mielestäsi PC-elitisti? Jos, miksi? Jos et, miksi?

Yhteensä 17 toimituksen ja avustajakunnan jäsentä vastasi. 16 vastaajasta 7 listasi PC:n ensisijaiseksi pelikoneeseen, joista 3:lle PC oli se enemmän tai vähemmän ylivoimaisen tärkein pelilaite.

Yksi vastanneista tunnisti olevansa PC-elitisti, kahden tarjoten vastaukseksi kaartelevan ehkän, lähinnä tietynlaisten vain PC:lle saatavien pelien kautta.

Käytännössä siis lähes kaikki pelasivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti alustariippumattomasti, viihtyen useiden eri pelikoneiden äärellä.

Kannattaa silti myös huomata, että Virallinen PC-Elitistimme on suuri Pleikkarille yksinoikeudella julkaistujen Uncharted- ja God of War -pelien fani. Melkoista elitismiä.

Ja toki tässä kohtaa voi miettiä sitäkin, että mitä termi PC-elitisti edes tarkoittaa? Tarkoittaako se, että vihaa ja dissaa konsoleita? Ettei siedä talossaan mitään muita pelilaitteita kuin aitoja tietokoneita sadan vuoden takaa? Ahdasmielistä pelimakua ja ajattelutapaa? Vaiko vain tietyntyylisiin peleihin ja pelitapoihin suuntautuvaa mieltymystään? Luulen, että koko termi on ylipäätään niin hämärä ja määrittelemätön, ettei sitä voida käyttää kuin perustelemattomassa flamettelussa.

Simon Elo

1. Xbox 360

2. PlayStation 3

3. PS Vita, Dreamcast, Megadrive

4. En, koska minulla ei edes ole riittävän tehokasta PC:tä pelaamiseen.

Jukka Moilanen

1: Xbox 360/PC

2: PS3, iPad, Vita

3: Wii, Android

4: En, olen alustariippumaton pelielitisti.

Leevi Rantala

1: PC, Wii ja 3DS tasapuolisesti

2: PSP, PS2

3: Kaikki talouden pelikoneet ovat aktiivisessa käytössä

4: En ole PC-elitisti, koska en pidä tietokonetta ylivertaisena pelikoneena. Pyrin ostamaan kiinnostavat pelit aina konsoleille, koska niiden parissa ei tarvitse säätää laiteasetusten kanssa. Lisäksi oma koneeni ei ole viimeisintä huutoa, enkä koe tarvetta jatkuvaan raudan päivittämiseen.

Juho Anttila

1: Xbox 360, PC tosi tiukka kakkonen

2: PC, PlayStation 3, Android, Nintendo 3DS

3: Nintendo Wii, PlayStation 2

4: En. PC-pelaamisesta on pitkä historia, mutta en näe mitään syytä karsastaa konsoleita. Pelaan yhtä mieluusti konsoleilla kuin PC:lläkin.

Tommi Raulahti

1. PC

2. PC

3. Pelikortit

4. PC:llä ei ole mitään tekemistä elitismin kanssa. En siis ole elitisti.

Mika Hyvönen

1. PC | Xbox360 50/50

2. C-64, Amiga

3. PSP, Android Tablet

4. Define elitisti. Pelikokemuksen laajalla kirjolla ja pituudella speksaten joo. Mmorpg-pelien alku ja syntyhistoria on nähty ja koettu, samoin FPS-pelien nouseminen muutaman klaanin näpertelystä reaktiosinkoilu-esportsiksi.

Miikka Lehtonen

1: PC

2: Xbox 360

3: PS3, DS, iPad, Android, Amiga, C64, N64, SNES jne

4: Olen. Tietokoneet olivat ensimmäinen pelialustani, konsolit tulivat vasta paljon myöhemmin. Olen aina arvostanut tietokoneiden tarjoamaa vapautta. En ole sidoksissa mihinkään palveluun tai yhteen valmistajaan, vaan voin modata ja tuunata mieleni mukaan. Viime vuosina kehityksen käyrä on taas myös saavuttanut sen pisteen, jossa PC-versiot peleistä ovat konsoliversioita edellä. Kun tähän lasketaan vielä todella hyvä pad-tuki (kontrollitkaan eivät ole ongelma) ja markkinoiden paras digitaalinen kauppapaikka niin kyllähän PC-miehen kelpaa. Mutta korostan silti, että en vierasta konsoleitakaan. Hardcore-pelaajana pelaan tietenkin pelit sillä alustalla, millä ne ovat parhaita. Se on usein PC, mutta ei aina.

Heikki Takala

1: Xbox 360

2: PC

4: fps-pelit ja strategiat pyrin aina pelaamaan PC:llä, elitisti en ole. Alusta jolle joku julkaistaan ei kiinnosta, kunhan homma toimii.

Lasse Haverinen

1: PC

2 ja 3: PS3 löytyy, mutta pelattua tulee äärimmäisen harvoin. Lähinnä änäriä tms. urheilupeliä.

4: Mahdollinen PC-elitisti. En pidä tyypillisistä konsolipeleistä enkä varsinkaan konsoleiden ohjaimista. Pelaan yleensä sellaisia pelejä, joita konsoleille ei ole. Simut, strategiat, rpg jne. Fps-pelejä, myös jonkin verran, mutta niitäkin vain PC:llä, sillä en tajua padiohjausta.

Tero Lehtiniemi

1. Xbox 360

2. PC, PS3. 3DS

3. Wii, Android

Jason Ward

1. Xbox 360

2. PS3, iPad, PC

3. Wii, PSP, DS, klassikkokonsolit

4. En todellakaan. Aito pelimies ei tunnusta alustarasismia.

Janne Mikola

1. PC

2. Xbox 360, iPad, Android

3. iPhone

4. Kysymys on aika hankala. En ole mielestäni PC-elitisti, koska tuskin sellainen ihminen voisi sijoittaa 200e+ ”inhoa” aiheuttavaan konsolirautaan. Tai ostaa jopa jonkun yksittäisen multiplattiksen ehdoin tahdoin PC:n sijaan Xbox 360:lle (Splinter Cell: Conviction esim.). Mutta toisaalta, kyllä minulle PC on pelialustana #1. Monestakin syystä. Mutta niitä ei tässä kysytty.

Henri Heikkinen

1: PC

2: -

3: Xbox 360, iPhone, PS3

4: Ehkä vähän …

Kalle Laakso

1. Xbox 360

2. PC

3.Android, Xbox, N64 (Goldeneye!)

4. En ole PC-elitisti. Koko PC on aikaansa jäljessä ja en ole päivittänyt osia juurikaan. Viimeksi näytönohjaimen keväällä AMD Radeon HD 5990:iin, ja ennen sitä näytön pari vuotta sitten. Muuten mennään neljä vuotta vanhalla perusnäppiksellä, 6 vuotta vanhalla Razerin hiirellä, plus muilla tupla-ydin prossuilla ja kahdella gigalla muistia ja XP Pro käytössä edelleen! Konsolipelaaminen on niin vaivatonta ja sujuvaan, vaikka muutama vuosi PC:llä on myös vierähtänyt pelkästään.

Teemu Hiilinen

1: PC

2: Xbox 360, Wii

3: Android

4: Suurin osa kilpailullisesta elektronisesta urheilusta tapahtuu PC:llä. En koe olevani elitisti.

Jukka O. Kauppinen

1: PC

2: DS ja 3DS, PS Vita, PlayStation 3, Xbox 360, Android

3: Wii, Amiga, C-64, PSP, PlayStation 2

4: En. PC:llä on parhaat lentosimulaattorit ja strategiapelit, Steam myös vetää puoleensa, mutta alustalla ei ole sinänsä väliä. Hyvää peliä on pelaa mielellään, oli kone mikä tahansa. Vaikka pöydällä pahvilämiköitä pahvilaudalla liikutellen. En tunnustaudu minkään laitteen fanipojaksi, vaan haukun/kehun kaikkia tilanteen mukaan ja menen sinne, missä minua miellyttävimmät pelit kulloinkin ovat tai mikä huvittaa eniten. Viimeisen viikon aikana esim. eräs 3DS:lle ostamani DSiWare-latauspeli on ollut suurta hupia niin lentokentällä kuin olohuoneessakin.

Eric Hartin

1: HD-konsolit

2: PC:llä ja 3DS:llä

3: GBA ja Dreamcast

Apinoita laatikossaan täällä: Pelitoimitus

Kommentit (16)

Kesän peliarvostelurintama on ollut hiljaisenpuoleinen, vaikka pelejä on sinänsä ilmestynytkin tasaiseen tahtiin, samoin arvosteluja. Mutta eräässä vaiheessa ihmettelin, että ovatpas kaverit olleet hiljaisia peukkujen suhteen. Suosituspeukkujen määrä putosi niin vähiin, ettei elokuussa julkaistu ainuttakaan peukun saanutta huikeusarvostelua. Sitten viime viikolla vauhti kiihtyi niin, että kokonaiset kaksi peliä saivat peukun lähes peräkkäin. Ja niin kovin erilaiset peli, kaiken lisäksi.

Hyvää on luvassa toivon mukaan jatkossakin, sillä tällä hetkellä arvosteltavana, oikoluvussa tai julkaisua odottamassa on monta kiinnostavaa teosta. Saivat ne peukkuja tai eivät, World of Warcraft: Mists of Pandaria, Guild Wars 2, NHL 13, Resident Evil 6, PES 2013 ja Torchlight 2 ovat pelejä, jotka taatusti kiinnostavat monia. Ja paljon muutakin jännää on töyn alla.

Stondar naurahti eräässä kommentissa sille, että Guild Wars 2 oli oikoluvussa. ”Heh, oikoluku Domessa. Okei. :)”

Voihan se kuulostaa fantasialta, mutta huomatkaa toki, että uutiset ja arvostelut/artikkelit tehdään eri tavoin. Uutiset menevät yleensä suoraan kirjoittajansa käsistä saitille ja ulos. Välissä ei ole erillistä oikolukua, ellei uutista toimiteta sähköpostitse esim. allekirjoittaneelle, joka tällöin saattaa sen syöttämisen/ajastuksen lomassa myös lukea ja editoida tekstiä. Sen sijaa kaikki arvostelut ja artikkelit oikoluetaan, tosin sillä erolla että allekirjoittaneen jutuille ei ole erillistä oikolukijaa. Perinteinen toimittajien ongelmahan on se, että omalle tekstilleen on kovin sokea - virheitä ja ajatuskompasteluja ei välttämättä huomaa. Mutta jos ei ole tuhottoman kiire, niin muiden jutut luetaan aina läpi ja tarvittaessa työstetään uusiksi niin monta kierrosta kuin tarvitaan.

Ensikosketus-juttuja on muuten luvassa vielä rutkasti koko lokakuun ajan ja kauemminkin, sillä elo-syyskuu ovat kuluneet vahvasti tien päällä pressireissuilla. Työmatkakohteita ovat olleet niin GamesCom-messut Saksassa, kuin satunnaiset kohteet Ranskassa, Tanskassa ja USA:ssa, viimeksimainittu Assassin’s Creed III:n merkeissä. Ensi viikolla vielä yksi keikka EA:n suuntaan ja ehkä sitten saa olla hetken rauhassa. Reissuja olisi ollut tarjolla paljon enemmänkin, mutta rajansa siinäkin minne kaikkialle yksi ihminen pystyy yhtaikaa repeämään. Saati juttuja tuottamaan.

Onkin vaihteeksi todella mukavaa olla ihan vain kotona ja toimistolla tekemässä sitä varsinaista tuottavaa työtä.

Kommentit (2)

Blogi on ollut väkisinkin hiljaisella liekillä viime ajat, sillä syksy on ollut ja jatkuu hillittömän kiireisenä. Alku- ja loppukesä ovat menneet pressireissuilla ja niiltä kirjoitettavien juttujen parissa, mutta syyskuu on vienyt allekirjoittanutta jo moneen suuntaan, välistä parillekin keikalle per viikko. Kun siinä sivussa sitten vielä yrittää ehtiä kirjoittaa reissujuttuja, ylläpitää saittia, suoriutua muista töistä ja välillä vähän elääkin, niin riittäähän siinä tekemistä.

Esimerkiksi alkuviikosta kävin Kööpenhaminassa Sonyn tapahtumassa, missä oli ihan okey. Pelit olivat jopa kivempia kuin mitä etukäteen odotin. Keskiviikko meni palaveroidessa ja Pan Visionin vuotuisessa Playground-tapahtumassa. Playgroundin peli- ja laitevalikoimaa käsitellään myöhemmin Nelinpelin erikoisjaksossa. Tässä välissä ehdin käydä ihan normitöissä kahtena päivänä, minkä jälkeen edessä onkin yli 16 tunnin yhtämittainen matkailurupeama Bostoniin Assassin’s Creed III -pelin maisemiin. Vähän pelokkaana odottelen, sillä olen aika huono jetlagin suhteen. Otinkin ennen töiden alkamista ylimääräisen toipumispäivän omaan laskuuni, sillä Ubisoftin oman aikataulun mukaan olisin presseissä luultavasti silmät sirrilläni ja nukahtaisin heti istumaan päästessäni.

Paluumatka se vasta herkkua tuleekin olemaan. 22+ tuntia reissua, siihen päälle tietysti siirtymiset kentälle ja odottelut. Hyvät aikataulut, not. Toivottavasti peli tulee olemaan niin hyvä, että kannattaa. Halvaksihan tällainen pressireissu ei tule, sillä vaikka lennot menevätkin Ubisoftin piikkiin, niin reissutuurausten järjestelyt ja muut kustannukset kyllä tuntuvat lompakossa. Mutta joskus täytyy uhrautua pelijournalismin nimissä, sillä suurin motivaatio näissä reissuissa ovat - ihan oikeasti - ne mahdollisuudet tehdä poikkeuksellisia juttuja kiinnostavista aiheista. Joita jotkut toivottavasti tykkäävät lukeakin.

Lopuksi muutama kuva eilisen Playgroundista:

MikroBitin/IS:n/Taloussanomien Henkka, Pelitin Tapsa ja meikä. Komea kolmikko, eikö?

(lisää kuvia löytyy, kun klikkaat itsesi juttun sisään)

Lue lisää | Kommentit (3)

Alummasta vuodesta JOK ja Tero piipahtivat Ubisoft Massivella tutustumassa Far Cry 3 -peliin. Reissulla tuli myös löpistyä mikrofoniin Nelinpeli-podcastia varten. Jasonin editoimat versiot tarinoinnista lötyyvät Nelipelin neljännestä jaksosta, jonka voi kuunnella tästä Nelinpeli-podcast sukeltaa Legend of Grimrockin syövereihin tai osoitteesta http://www.nelinpeli.com.

Podcastilla FC3-reportaasi alkaa kohdalla 01:31:40.

Videoeditointilevyäni siivotessani ja arkistoidessani löysin vielä alkuperäiset raakamateriaalit, jotka lämäisin oheen erikseenkin kuunneltavaksi, mikäli siltä kenestäkään sattuu tuntumaan. Kuvamateriaali on satunnaista FC3-traileria, mitä nyt käsissä sattui su-ma-yönä sattui olemaan.

Reissujuttuja on taas luvassa lisää, sillä vaikka GamesCom-juttuvuoressa riittää yhä purkamista, on seuraavien kahden viikon aikana JOKilla kolme juttukeikkaa. Lisäksi luvassa on myös NHL 13 -juttua ja muutakin kivaa, mitä Nelinpelin poikien kanssa ehditään virittämään.

Kommentit

Paikallinen divari on sulkemassa ovensa, minkä johdosta suoritimme sen uumeniin tutkimusretken. Ja mitäs ihmettä sieltä muun muassa löytyikään?

Kommentit (3)

Kauppisen matka tablet-maailmassa jatkuu. Nyt luvassa on tablet-käyttökokemuksia.

Kuten aiemmin mainittu, JOK päätti ottaa kissaa niskasta ja sukeltaa ihan kunnolla ottamaan selvää siitä, että onko tablet-tietureista mihinkään. Moni tykkää, moni käyttää - mutta olisiko niistä iloa minulle? Puhumattakaan siitä, että jos on aiemmin lähinnä leikkinyt sikahalvoilla viiden ja seitsemän tuuman kiinatableteilla, niin miten käy kun ottaa koekäyttöön kunnollisen laitteen?

Pyysin siis lainaan Android 4 -pohjaisen kymmentuumaisen Archos 101 -tabletin.

Uhittelin viimeksi, että teen Assemblyssä riskaabelin testin. Jätän miniläppärin majapaikaan ja kuljeskelen vain tabletin kera. Kuinka tablet-laitteella pärjää nörttihelvetissä?

Varsin kivastihan se sujui. Luonnollisestikaan tabletilla ei kirjoiteltu juttuja tai lähetelty valokuvia nettiin, mutta eipä omalla kahden assypäivän aikataululla moista olisi muutenkaan ehtinyt tehdä. Niinpä tabletin päätarkoitus oli tarjota tapahtuman aikana mobiili Facebook-kanava, surffailulauta, youtuubi-palvelin ja noin ylipäätään keino hakea tietoja demoryhmistä, ihmisistä ja niin edelleen. Esimerkiksi haastatteluun valmistautuessani selasin sekä tulostamiani taustatietoja että etsin vielä viime tipassa uusia lisätietoja tabletilla. Tällaiseen kevyeen tiedon pikahakuun ja sulattamiseen tablet olikin omiaan.

Tosin täytyy silti todeta, että monessa vaiheessa käpy oli kärytä, kun yritin kirjautua eri palveluihin tai syöttää tekstiä. Olkoonkin kiva kapasiteettinen multitouch-kosketusnäyttö, ei sillä kirjoiteta kuin satunnaisia FB-päivityksiä, joissa oikeinkirjoituksella ei ole väliä. Kehnonkin miniläppärin näppäimistö on ylivoimainen väline tällaiselle vanhan polven kirjoittajalle.

Tablet oli myös vallan kiva laite valokuvien katseluun. Olen usein etsinyt ja testaillut, että miten pystyisin kätevästi viemään vaikkapa lomakuvia piknikille kavereille näytettäväksi. PSP, DS, pikkutabletit ja niin edelleen - kaikenlaista on kokeiltu, mutta hyvä Android-tabletti oli lopultakin fiksu vekotin tähän tarkoitukseen. Iso näyttö, kuvien vieritys sormenhipaisulla ja isojenkin raakakuvien nopea vaihtuminen tehokkaalla tabletilla oli kätevää.

Archos selvisikin Assembly-nörttitestistä hyvällä 8/10-arvosanalla. Pikkuisista ärräpäistä huolimatta laite teki sen mitä kaipasinkin, ja ennen kaikkea se oli sekä kevyempi että kätevämpi kuin miniläppäri. Laitteen erittäin nopea herääminen torkkutilasta oli myös todella miellyttävä ominaisuus.

Kriitikkona täytyy kuitenkin miettiä asiaa myös käytännön kannalta. Jos olen hupi- tai työreissulla, niin yleensä minulla on repussa mukana kirja tai lehti luettavana. Miniläppäri on puolestaan ylivertainen laite, kun haluan chattailla tai ircata tuttujen kanssa junassa tai bussissa. Läppäri pyörittää myös oivallisesti elokuvia, jos haluan mieluummin katsella vain niitä. Puhumattakaan siitä, että jos haluan hyödyntää matka-aikaa vaikkapa kirjoittamiseen - kuten juuri nyt näitä sanoja Finnairin koneessa takoessani.

Mitä käyttöä tabletille sitten enää jää? Mitä järkeviä ja ennen kaikkea hyödyllisiä syitä on kuljettaa sellaista mukanaan? Minun kohdallani järkeviä ja perusteltuja syitä ei oikeastaan enää löydy. Tarvitsen enemmän laitetta, jolla voi luoda asioita, ei vain kuluttaa. Mutta jos toisaalta en missään nimessä halua tehdä reissatessa mitään hyödyllistä, vaan mieluummin vain pelaan tabletille ladattuja pelejä, katselen elokuvia tai tv-sarjoja taikka luen e-kirjoja tai e-sarjakuvia, niin tällöin tabletille on selkeitä perusteitakin.

Tablet-maailmaan tutustuminen jatkuu seuraavaksi Android-peli- ja ohjelmistotarjontaan tutustumisen merkeissä.

Kommentit

Oheiset kuvat ovat lojuneet työhakemistossa ties miten pitkään perjantaikevennysvuoroa odottamassa, mutta koskaan niitä ei muista kun pitäisi. Menkööt siis blogiin kansaa huvittamaan GC-hakemistosiivousurakan seurauksena:

Lue lisää | Kommentit (1)

GamesComista on nyt selvitty ja kotonakin ehditty nukkua yksi yö. Tarkempaa rapparia tulossa, mutta pistetäänpä blogiin vielä viimeinen kuvapäivitys ennenkuin sukellan kunnolla takomaan messujuttuja ja valikoimaan viralliseen galleriaan fotoja. Ja editoimaan videoita.

Lootin kerääminenhän on messuilla aina etusijalla. Saalis oli tällä kertaa vähän kehno, mutta jotain kivaa sentään silti.

Pousaa Medal of Honorin poitsujen kanssa, otos 8.

Ihan kuin Take-Two ottaisi Borderlands 2:n tosissaan. Iso messukortteli, jollaisille muut ovat pykänneet hitonmoisia pömpeleitä ja esityslavoja. Ja siinä keskellä poikittain Borderlands 2 -bussi. Okei.

Lego-örkki ja WoW-jutskii.

Iron Sky: Invasion. Jopas.

Jokseenkin mielipuolisia piraattinarkkareita havaittu.

Kommentit (1)