Kirotut saavutukset
4.3.2010
Juho
Pelejä pukkaa nykyään markkinoille sellaista tahtia, ettei päivätyössä käyvä pieni ihminen ehdi millään pelaamaan kaikkea. Aika on kortilla etenkin peliarvostelijoilla, jotka eivät aina pääse valikoimaan, mitä ja mihin laitteeseen kulloinkin ladataan. Onneksi kalenteriin avautuu silloin tällöin vielä ihan omaa aikaa, jonka voi käyttää miten lystää.
Istahtaisiko vihdoinkin PC:n äärelle pelaamaan Witcheriä, ottaisiko pitkästä aikaa lomaa elämästä Civilizationin parissa vai tahkoaisiko retrohengessä kakkospleikkarin kesken jääneitä klassikoita? Mieli tekisi, mutta ei pysty, koska mistään näistä ei jaeta saavutuksia. Mitä ihmettä? Mistä lähtien virtuaaliegoa pönkittävä pistelaskuri on määrännyt, mitä minä tahdon pelata?
Erityisen oudolta tällainen tuntuu, kun vilkaisee, mitä sieltä pistetililtä mahtaakaan löytyä. Jos pelaaminen olisi huippu-urheilua, ei suorituksellani päästäisi edes piirinmestaruussarjaan. Silti ne täysin käyttökelvottomat saavutukset jaksavat kiinnostaa.
Saavutusten takaa löytyy vinkeä logiikka. Pelaaminen on kilpailua. Itseä vastaan, pelin asettamia haasteita vastaan ja lopulta myös muita ihmisiä vastaan. Menestystä on hauska mitata erilaisten merkkipaalujen avulla. Jaetaanhan urheilussakin mitaleja, eivätkä ne ole palkintoina sen hyödyllisempiä.
Hyvin suunnitellut saavutukset vahvistavat pelistä saatua mielihyvää. Vaikean pomotaistelun voittaminen tuntuu kivalta, mutta vielä tyytyväisempi olo valtaa mielen, kun iloinen kilahdus ilmoittaa tilille tipahtaneesta palkinnosta. Yhtäkkiä kotiin vietäväksi on muutakin kuin pelkkä tarina. Jotain virtuaalisuudessaankin kestävää ja konkreettista.
Saavutukset ohjaavat myös pelikäyttäytymistä. Nyt minulla onkin syy valita vaikeampi vaikeustaso ja nuohota pelialueen kaukaisimmatkin nurkat. Minut huijataan omalla suostumuksellani kiskomaan ostamastani tuotteesta irti enemmän haastetta ja pelitunteja. Se ei voi olla huono asia, paitsi silloin, kun se hemmetin viimeinen höyhen ei löydy sitten ei niin mistään.
Kaikki hyvin tähän saakka, järjestelmä on hieno ja palkitseva. Vaan nyt ne pirulaiset ovat tunkeutuneet jo sellaiselle tietoisuuteni alueelle, jonka olisin halunnut pitää itselläni. Huomaan ahdistavan usein valitsevani itseäni vähemmän kiinnostavan pelin siksi, että siitä saa saavutuksia.
Onneksi en ole ongelman kanssa yksin. Pelien tekijätkin ovat huomanneet saavutusten tenhon. Harvassa ovat ne nykypelit, joissa ei jaettaisi palkkioita ja saavutuksia. Jos teos ei pääse osaksi jotain jo olemassa olevaa järjestelmää, väsätään peliin sitten omat saavutuslaskurit.
Orpojärjestelmät eivät vain sytytä. Vertailukelpoisuus pelistä toiseen on liian tärkeää. Steam-achievementitkin kiinnostavat vain silloin, kun niihin on Team Fortressin tapaan liitettyä pelillisiä bonuksia. Lopulta kentällä on vain kaksi varteenotettavaa kilpailijaa. PlayStationin trophyt ovat kivoja, mutta Microsoftin achievementit ovat ylitse muiden.
Kieltäydyn tunnustautumasta Bill Gatesin aivopesemäksi xbotiksi. Pidän aivan liikaa PlayStation 3:n yksinoikeuspeleistä, mutta silti on pakko todeta realistisesti, että pisterintamalla Sonya viedään pässin lailla. Keräänhän minä trophyjäkin, mutta ei minulla ole aavistustakaan, kuinka monta pokaalia virtuaalisesta palkintokaapistani löytyy. Achievement-pistemääräni muistan sen sijaan numeron tarkkuudella. Mitä parasta, niitä saa joskus myös PC-peleistä. Kylmän looginen osa mielestäni huutaa: ”Säälittävää!”
Täydellisessä maailmassa olisi olemassa vain yksi metapeli ja virtuaalinen kohtauspaikka, jonne pelaajien eteneminen harrastuksensa parissa tallettuisi pelialustaan katsomatta. Harmi, että sellaista tuskin pääsee syntymään. Saavutukset ovat nousseet salakavalasti asemaan, jossa ne vaikuttavat jopa ostopäätöksiin, eikä hyvää bisnestä kannata pilata solidaarisuudella.
Kyyninen kapinoisi vastaan ja julistaisi pisteet merkityksettömiksi, mutta kyynisyys on harvoin tie onneen. Itse pelaan muiden syiden ohella saadakseni harrastuksestani mielihyvää ja onnistumisen elämyksiä. Jos joku taho kykenee tarjoamaan minulle sellaisia käyttäen katalyyttinä toimivaa saavutusjärjestelmää, kiitän kauniisti ja valitsen sen pelin, jota pelaamalla saan täyteläisimmän kokemuksen. Tuli se sitten saavutuspisteiden avustuksella tai ilman.
Juho Anttila
- 1.
-
Heh! Itseäni ei taas voisi vähempää kiinnostaa saavutukset :D Ihan eri syistä pelini valitsen.
- 2.
-
Sapettaa noi trophyt, joita kilahtelee ja johonkin se niitä rekisteröi. Itsellä hajuakaan niistä. Pois kun saisi niin hyvä!
Sama pätee pakollisiin päivityksiin. Pelataampa hetki illan iloksi: peli ei käynnisty ellei lataa (hitaalla nettiliittymällä) tunnin verran päivitystä siihen.
- 3.
-
Trials 2 Second Edition saavutuksia olen jahdannut tunteella ja hermot palanneet usein ja aina palaan sen pariin…
Trials 2 SE:n saavutukset ovat oikeasti haastavia ja niitä ei oikein juuri vahingossa saavuteta.
Sitten on näitä saavutuksia, joissa voitetaan yksi kisa ja olet ykkönen saavutus tulee steamiin. Trialsissa pitää päästä kansainvälisesti top 1:ksi, jossa jokainen kenttä alkaa olla hiottu äärimmäisyyksiin, joten haastetta piisaa.
Toivoisin myös Tales of -sarjan peleihin saavutuksia, niin saisi niitä kehuskeluoikeeuksia, kun etsii viimeisimmätkin salaisuudet pelistä. Tällä hetkellä saavutukset ovat lähinnä hahmojen titleissä. Myönnetään, aina pelataan vaikeimmalla tasolla ja jos aukeaa vaikeampi taso, pelataan se silläkin läpi.
ToS: DotNW oli pettymys. Hard oli sikahelppo, meni hermot kun bossit joille on pakko hävitä eivät olisi pystyneet tappamaan ainoa haaste pelissä oli colosseum, joka oli sekin liian helppo. Ainoa haaste oli nunchuck ohjaimen tatti jonka johdosta hahmo hyppäsi väärässä paikassa kun piti nakata arte. Mania taso taas on täysi vitsi… Saat pitää monsterisi? Hei haloo? Manian tulisi olla haastava masokistinen paska eikä läpijuoksu. Petyin pahasti pelin helppouteen ja totesin että Wii:n kasuaalipelaajia tavoiteltiin pelissä ja hardcore fanit jätettiin pettyneiksi. Itse toivon Manian antavan haastetta kuten alkuperäisessä ToS pelissä.
- 4.
-
Erittäin hyvin sanottu!
Tunnistin itseni tekstistä täydellisesti, ehkä lukuunottamatta pelien ostamista pelkkien achievementtien vuoksi. Tosin heikko hetki sattui itsellenikin joskus vuosi sitten, kun huorasin parista helposta pelistä pisteet pelkkien pisteiden takia. Onneksi parannuin tuosta, ja nyt kaipaisinkin mahdollisuutta poistaa nuo häpeätahrat Live-tililtä näkymästä :) Toki achievementit kuitenkin ostopäätöksen vaikuttavat, esim. Bioshock 2:sta saa PC:lläkin niitä, ja itse pelaan FPS:iä vain näppis-hiiriyhdistelmällä.
Itselläni ehkä suurin motivaattori noille ovat kaveri(e)n kanssa kilpailu, vaikken sitä suoraan heille myönnäkään. Lisäksi pelaaminen ilman achievementteja ja niistä jäävää merkintää tuntuu nykyään ”turhalta”, mikä estää tehokkaasti bufferissa odottavien retropelien aloittamisen kuten kirjoittajallakin. Ja kun uusia kiinnostavia pelejä tulee jatkuvalla syötöllä, ei bufferin ylivuoto ole vältettävissä.
Ikävintä achievementeissä on se, että ne tuntuvat joskus vievän ilon itse pelaamisesta, sen muuttuessa lähinnä suorittamiseksi. Walkthrough tai jokin ohje pitää olla käsillä ja sitä pitää päntätä tarkasti, ettei vain jäisi jokin achievement saavuttamatta. Tietysti olisi mahdollista pelata peli läpi ensin ”normaalisti”, ja toisella kerralla hankkia (loput) achievementit. Tosin ajan ja motivaation puute estää itselläni tämänkin.
PS3:n kun ostin, päätin suosiolla unohtaa Trophyt (vaikka lähellä oli sortuminen tässäkin) ja keskittyä peleistä nauttimiseen. Toivottavasti kaverit vaan eivät osta PS3:sta ja ala keräämään niitäkin :)
- 5.
-
Mitä vittua minä luen D:
- 6.
-
X360:n ylivoimaisuus Achievement-tuessa johtuu tietysti siitä, että se oli ensimmäinen k.o. systeemin esitellyt verkosto, joka on kehittynyt aina vain paremmaksi vuosien aikana. Muut ovat tulleet sitten perässä, kuten melko häpeilemättömästi Sony, joka on yrittänyt änkeä samaan markkinarakoon.
Mutta onhan saavutukset kyllä aivan käsittämättömän olennainen osa nykypäivän Livepelaamista, ei siitä pääse mihinkään. Ei ole tässäkään suhteessa pelaaminen enää sitä, mitä ennen.
- 7.
-
imho trophyt on turhaa
- 8.
-
Saavutukset on huippua, kun niitä harvoin pc:llä pääsee nauttimaan. Kaikki pelit muutenkin missä on joku hiscore ym. systeemi on parhautta.
Läpipeluuohjeiden ja save-load spedeilyn ym. temppuilujen harrastajia en kyllä ymmärrä. Saavutusten keräämisessähän on ideana juuri se että ite hokasee ja menee kerralla oikein.
- 9.
-
Mitä niillä saavutuksilla edes tekee?
- 10.
-
9. Eihän niillä tee yhtään mitään. Ne ovat pelkkää virtuaaliegon kasvattamista. Toisaalta ne ovat signaali siitä, että nyt onnistuit saavuttamaan pelissä tietyn virstanpylvään. Sellaisenaan ne vahvistavat pelaamisesta saatavaa mielihyvää.
Ja jos laajennetaan tätä ”mitä väliä”-ajatusta, niin mitä väliä sillä on yleensäkään, pääseekö jonkun pelin läpi tai ei? Mitä väliä sillä on, pelaako yleensäkään?
Pelaamme pääasiassa saadaksemme harrastuksestamme mielihyvää. Käytännössä tämä mielihyvä saadaan virtuaalisista saavutuksista, kuten esimerkiksi pelin kentän läpäisemisestä, vaikean pomovastustajan selättämisestä jne. Kun näitä tavoitteita konkretisoidaan palkinnoiksi ja suorituspisteiksi, vahvistuu onnistuneesta suorituksesta saatava endorfiinipiikki.
Vanha satu opettaa meitä väärin. Keisarilla ei ehkä ole vaatteita, mutta tekeekö tämän ääneen sanova pikkupoika kenellekään palvelusta, jos lopputuloksena kaikilla on vain paha mieli?
- 11.
-
”Vanha satu opettaa meitä väärin. Keisarilla ei ehkä ole vaatteita, mutta tekeekö tämän ääneen sanova pikkupoika kenellekään palvelusta, jos lopputuloksena kaikilla on vain paha mieli?”
Tässä oli niin hyvin aseteltu ja mietitty lausahdus, että pitää antaa aplodit. Asiahan on juurikin näin, miksi yrittää vääntää kaikesta kyynisellä asenteella ”mitä järkeä”-elkein kyseenalaista, jos se ei ketään hyödytä? Minä ainakin huijaan mielelläni itseäni, jos lopputuloksena ei ole mitään muuta kuin hyvää mieltä.
- 12.
-
Sohvapädien ongelmia. Tosi pc-pelaaja paskat välittää mistään saavutuksista.
- 13.
-
12. Tsekkaapa vaikka Stalker: Call of Pripyat -arvostelun kuvat. Niin ne achievementit vaan hiipivät PC-exclusiiveihinkin. ;)
- 14.
-
pc-saavutuksissa ei ole mitään järkeä kun niitä ei tule kukaan ikinä näkemään. Eikös konsoleilla voi selata muiden pisteitä tai jotain?
- 15.
-
Omien kokemuksien perusteella tuo achievementtien metsästys menee enemmän työn kuin huvin puolelle. Mutta jos haluaa tehdä töitä myös vapaa-ajalla, niin onnea valitsemallanne tiellä. Itse hankin ne saavutukset mieluummin tosielämässä ja rentoudun vapaa-ajalla.
- 16.
-
@15
Jos olet peliarvostelija raja on kuitenkin häilyvä, ja arvostelijathan tulisi rankata achievementtien mukaan ;)
- 17.
-
Oma pelaamiseni on mennyt myös juuri tähän. Välillä vähän syö kun ei tule oikein pelattua pelejä joista ei kilahtele pisteitä. Noh, DoW2 CR:ää sentään sopii pelata kaikella antaumuksella.. :)
- 18.
-
No eipä nuo saavutukset ainakaan omaa tai tuttujen pelaamista kontrolloi lainkaan, lähinnä ärsytti vanhempiin peleihin tulleet turhat päivitykset, mitkä sisälsivät vain trophyja.
- 19.
-
Yksi hyvä mittari on, jos sattuu omistamaan molemmat tehokonsolit. Kummalle alustalle multiplattarin hommaa, ja miksi? ;)
- 20.
-
Mielenkiintoista ettei kukaan tunnu ottavan kantaa ns. turhiin saavutuksiin, joita nykypeleissä vilisee. ”PING! Juoksit ensimmäisen tason läpi!” tai ”PING! Kuolit!”. Mielestäni saavutuksen pitäisi olla nimensä mukaisesti saavutus, eikä väistämättömästi vastaan tuleva tapahtuma, jonka saa vaikka silmät kiinni ja nenällä nappeja painellen.
- 21.
-
Helppojen saavutusten tarkoitus on antaa myös vähemmän tosissaan pelaaville onnistumisen iloa. Sekä tietysti tiedottaa ohjeita lukemattomille nykypelaajille että saavutuksia yleensä on olemassa.
En kyllä väittäisi esim joka tason läpäisystä tippuvia erillisiä saavutuksia yhtään sen ”turhemmiksi” kuin koko pelin läpäisystä saatavan. Nehän ovat vain paremmin tasapainotettu niin että voit saada vaikka puolet jos jää peli kesken.
Ja toisaalta jos pelin läpäisystä ei saa saavutusta, miksi vaivautua?
Tämä muuten tuli itselleni juuri vastaan Blue Dragonin kanssa…kaikki saavutukset ovat tasojen grindausta, tappeluja ja esineiden keräilyä, ja jos sen jälkeen enää viitsii käydä loppupomot nurin yskäisemässä (ja kirjaimellisesti: kaikki tasot ja rankit 99ssä ja parhaat varusteet, sitä ei voi naama peruslukemilla taisteluksi kutsua) siitä ei saa kuin kliseiset animaatiot.
- 22.
-
Noh, ehkä vain olen sitten vanhanaikainen ja olen tottunut siihen, että pelkkään putkeen tuijottamisesta ei palkita erityisesti.
- 23.
-
Miksi olla joko tai, kun voi olla molemmat? Mielestäni hyvin suunnitellussa palkitsemisjärjestelmässä muistetaan jo tasojen läpäisystä tai vähintään pomojen kellistämisestä ja koko pelin läpi pääsemisestä.
Siihen päälle sitten sopivasti tasapainotettu setti salaisuuksien löytämisestä, erilaisista ratkaisumalleista, ihmeellisistä ninjailuista, vaikeammista vaikeustasoista jne.
Ei kaikkien saavutusten tarvitse olla niitä vaikeasti kerättäviä. Jos setti kattaa koko skaalan läpihuutotrophyistä vain harvoille ja valituille superninjoille avautuviin huippuhaasteisiin, palvelee se mielestäni laajempaa pelaajakuntaa ja paremmin kuin esimerkiksi vain niihin tosi vaikeisiin keskittyvä systeemi.
- 24.
-
saavutukset ovat kivoja! itse tykkää kovasti myös pc:llä
- 25.
-
joo tunnustan, olen trophyhoro. joskus tulee liikaakin pelattua trophyjen takia eikä itse pelin. nyt paripäivää ennen tätä blogia ajattelin just samoja asioita, pitää alkaa taas ottaa itsensä rennommin ja nauttia peleistä ja sitten kun on pelannut pelin läpi tms. katsella et voisiko trophyjä keräillä yms.
mutta se on hyvä asia että on tullut väännettyä vaikeusastetta ylöspäin noiden takia, jotain hyvää niistäkin siis :)
- 26.
-
Muistan kuin eilisen päivän kun Ps3 pojat naureskelivat Xboxini achievement systeemiä, että se on aivan turha, lapsellinen ja koko xbox on aivan paska, koska siinä oli tuo kyseinen gamescore. EI KUITENKAAN KAUAA KUN SONY ILMOITTI, ETTÄ SONY ”matkii´´ MICROSOFTIA JA LISÄÄ PS3:SEEN SEN TROPHY TEKELEEN. pilkka osui omaan nilkkaan ;)
- 27.
-
Tunnistin kyllä itseni tuosta tekstistä. Trophyhuorauksesta on tullut minunkin harrastukseni. Viimeksi juuri luovuin täysin mukiinmenevästä NHL09:stä ja hommasin NHL10:n, osaksi niiden pahusten saavutusten vuoksi.
Jos satun pelaamaan peliä josta saavutuksia ei kerry, niin pian alkaa pikkupiru huutelemaan olkapäällä että eikö kannattaisi mieluummin pelata toista peliä josta saavutuksiakin saa. Ärsyttävää, haluan itse päättää mitä pelaan!
Mutta on niissä saavutuksissa hyvätkin puolensa. Ne saavat pelaamaan samoja pelejä ja tasoja yhä uudelleen ja toisin tavoin, jolloin pelin uudelleenpelattavuusarvo nousee. Samalla voi löytää pelistä myös uusia puolia jotka muuten olisivat jääneet kokematta. Kun pelin on ensin hakannut läpi on joskus mukava vain rentoutua ja ryhtyä palkintometsästykseen.
Vielä kun tulevaisuudessa niillä palkintopisteillä saisi jotain etuja pelipalveluissa, kuten esim. Team Fortress 2:ssa uusia tavaroita. (Tämä tosin aiheuttaa lieveilmiöitä, jonka TF2:n idlaajat ovat hyvin osoittaneet.)
- 28.
-
Pisteet? Saavutukset? Mistä työ oikeen puhutte??
- 29.
-
”Täydellisessä maailmassa olisi olemassa vain yksi metapeli ja virtuaalinen kohtauspaikka, jonne pelaajien eteneminen harrastuksensa parissa tallettuisi pelialustaan katsomatta.”
Elämä?
- 30.
-
Itse taas inhoan oikeestaan statiikoita.
Meinaa esimerkiksi kun pelaan company of heroesia netissä, niin mä en oikein uskalla pelata sitä kun jos mää häviän, niin voittohäviö suhde heikkenee. Ärsyttävän stressaavaa. Minusta ois kiva jos vois pelata huoletta pelejä eikä tarvitsisi jo ennakkoon pelätä häviötä.
Sama juttu warcraft kolmosessakin.. =(Vaikka periaatteessa eihän kukaan kumminkaan katso toistesa statseja juurikaan, niin siltikin ne merkitsee mulle vaikkei ne sinällänsä merkitsekkään mitään.
Yks mahis tietty on korjata sitä, olisi että tekisi joka päivä kun aloittaa kyseisen pelin pelaamisen, niin tekisi uuden accountin ja voisi näin aloittaa puhtaalta pöydältä. Sitten tosin kaverit ei pysy perässä että mikä accountti ny mahtais olla aktiivinen. =( - 31.
-
Itse taas inhoan oikeestaan statiikoita.
Meinaa esimerkiksi kun pelaan company of heroesia netissä, niin mä en oikein uskalla pelata sitä kun jos mää häviän, niin voittohäviö suhde heikkenee. Ärsyttävän stressaavaa. Minusta ois kiva jos vois pelata huoletta pelejä eikä tarvitsisi jo ennakkoon pelätä häviötä.
Sama juttu warcraft kolmosessakin.. =(Vaikka periaatteessa eihän kukaan kumminkaan katso toistesa statseja juurikaan, niin siltikin ne merkitsee mulle vaikkei ne sinällänsä merkitsekkään mitään.
Yks mahis tietty on korjata sitä, olisi että tekisi joka päivä kun aloittaa kyseisen pelin pelaamisen, niin tekisi uuden accountin ja voisi näin aloittaa puhtaalta pöydältä. Sitten tosin kaverit ei pysy perässä että mikä accountti ny mahtais olla aktiivinen. =(
Kommentit
Keskustelut
Facebook